PÄIVÄRETKI: NUUKSIO 18.6.2014

REITTI: Haukankierros 4.4 km 
VAELLUSKAVERIT: Tilly ja tytär (5 ja 10 v.).
HUIPUT: Näkymät Myllypuron kallioilta ja Haukankalliolta. Mustalampi. "Suot". Hyvät eväät.
ERIKOISTA: Mustalammen kesyyntyneet linnut.
ALUKSI

Nuuksion kansallispuistossa tulee käytyä useita kertoja vuodessa – yleensä päiväretkellä, vaikka alue soveltuu hyvin myös viikonloppuretkeilyyn ja yöpymiseen. Tällä kertaa päätimme patikoida 10-vuotiaan tyttäreni ja 5-vuotiaan Tillyn kanssa klassisen ja suositun Haukankierroksen (merkittu reitti), jolta saa varsin hyvän kuvan Nuuksion kansallispuiston luonteesta. Ehkäpä osin pääkaupunkiseudun läheisyydestä johtuen Nuuksiota ei osata mielestäni arvostaa tarpeeksi. Nuuksio on kuitenkin ehdottomasti yksi eteläisen Suomen parhaista ja suurimmista retkeilyalueista. Yhtenäisen retkeilyalueen huomattavaa laajuutta korostavat kansallispuiston kyljessä olevat isot ulkoilualueet (Salmi, Vaakkoi, Luukki, Karjakaivo, Oittaa ja Pirttimäki).

HAUKKALAMPI – HAUKANKALLIO (2.1 KM)

Nuuksio_tytöt_2014 006Lähdimme matkaan Haukkalammen pienemmältä parkkipaikalta (kartta). Heti alkuun oli edessä jyrkkä nousu ja nousimme portaita pitkin kansallispuiston halkaisevan laakson ylle kurottuville kallioille. Matka alkoi pienimmältäkin retkeilijältä mallikkaasti. Kallioharjanteen päälle (kartta) noustuamme poikkesimme polulta hiukan syrjään ihailemaan näkymiä.

MaisemaNuuksio_tytöt_2014 009 Myllypuron laaksoon on jyrkän pudotuksen vuoksi yksi Nuuksion komeimmista. Tyttäreni (arvatenkin nuoremmalle retkeilijälle näyttääkseen) keikkui jyrkänteellä siihen malliin, että siihen oli jo syytä puuttua. Nuoremmalla retkeilijällä itseuojeluvaisto tuntui sen sijaan olevan paremmin kohdallaan. Nautimme joka tapauksessa näkymistä melkoisen tovin ja kaivoimme repusta ensimmäiset eväät – olihan matkaa taitettu jo kokonaiset 500 metriä. Aurinkokin alkoi sopivasti pilkistellä pilviverhon takaa.

Nuuksio_tytöt_2014 013Nautiskellen.

Nuuksio_tytöt_2014 017Kallioilta laskeuduimme hiljalleen Vähä-Hauklammen laaksoon, missä olimme ajatelleet poiketa lähellä lampea olevalla luolalla (kartta ja Retkipaikan blogi). Polku oli pienimmälle kulkijalle kuitenkin sen verran vetinen ja hankalakulkuinen, että päätimme kääntyä puolimatkasta takaisin. Jotain näkemistä tällä pieneNuuksio_tytöt_2014 023llä sivupolulla kuitenkin  oli – jyrkät ja jylhät kalliot, polulle kaatuneet lahopuut ja ennen kaikkea pienet polun vierellä olevat allikot. Pieninkin lätäkkö sai Tillyn toistelemaan samaa kysymystä yhä uudestaan ja uudestaan: ”Onko tuo suo?” Kokeneempia retkeilijöitä tämä tietenkin vähän nauratti. Reitille palattuamme edessä oli taas jyrkkä nousu Haukkalammen vierelle kohoavien kallioiden päälle – tälläkin kertaa portaita pitkin. Haukankallion päällä (kartta) olimme jo noin puolimatkassa, joten komeat näkymät alapuoliselle Haukkalammelle tarjoava kallio oli erinomainen paikka pienelle evästauolle. Eväitä kaivellessa taivaalta tipahteli hiukan vettä, mutta pieni kuuro oli nopeasti ohi. Kuuma kaakao ja eväsleivät maistuivat.

Nuuksio_tytöt_2014 029Ansaitut kaakaot Haukkalammen kalliolla.

HAUKANKALLIO – HAUKKALAMPI (2.4 KM)

Kallion päältä matkaa jatkettuamme oli edessä jälleen loivaa laskua. Tyttäreni keskittyi kuvaamiseen ja me Tillyn kanssa talsimme edellä. Nuuksiossa vanhaa puustoa on vähän, mutta hitaasti muuttuva metsä tarjoaa komeiden avokallioiden lisäksi hämyisiä, kapeita ja reheviä rotkolaaksoja, joiden pohjalla virtaa usein luonnollisessa uomassaan näyttävä puro.

Nousimme mNuuksio_tytöt_2014 045etsäiseltä taipaleelta vielä kerran kallioiden päälle, josta laskeuduimme jyrkästi Mustalammelle. Merkatulla reitillä ei tarvinnut suunnistaa ja lapsille reittimerkkien bongaaminenkin tuntui tuottavan melkoista iloa. Olipa näitä merkkejä polullamme ajoittain jopa kolmea eri väriä!

Nuuksio_tytöt_2014 040Metsäpuro.

Nuuksio_tytöt_2014 046Mustalampi (kartta) oli mietitty jo etukäteen tulistelupaikaksi. Edellisestä käynnistäni lammella oli jo aikaa ja Mustalammen lintujen kesyyntyminen pääsi siten yllättämään. Lapsista tämä oli tietenkin erityisen mukavaa. Perinteisten sinisorsien lisäksi lammella oli myös kaksi komeaa kanadanhanhea, joiden kanssa lapset saivat olla hiukan varuillaan. Suuren hanhen nokassa on jo melkoisesti voimaa. Sinisorsien tavoin myös ne saapuivat rantaan kärkkymään hetkeksi omaa osuuttaan eväistämme. Yksi sinisorsista oli niin perso eväille, että se taapersi päättäväisesti pitkän matkan  lasten luo kallion laelle kärkkymään makupalaa. KieNuuksio_tytöt_2014 057lsin lapsia ruokkimasta lintuja, mutta tässä vaiheessa tämä taisi olla jo turhaa – linnuista oli jo tullut kansallispuiston kävijöiden hyvinsyötettyjä lemmikkejä. Tuoreimmat Nuuksion lintuhavainnot voi tarkistaa Birdlifen ylläpitämästä Tiirasta.

Nuuksio_tytöt_2014 069Kanadanhanhi lepäilee Mustalammen turvelautoilla.

Mustalampi turvelauttoineen poikkeaa selvästi alueen muista karuista lammista. Se on syntynyt vedenpinnan nostoa varten rakennetun patorakennelman taakse 1950-luvun lopulla. Mustalammen rannalla on kaksikin tulistelupaikkaa. Pysähdyimme niistä itäisemmällä.

Sää oli päivän mittaan poutaantunut ja Nuuksio_tytöt_2014 073lämmennyt. Vietimme nuotiopaikalla pitkän ajan  makkaraa ja vaahtokarkkeja käristäen. Nuotiopaikkojen otollinen sijainti lähellä parkkipaikkaa ja helppokulkuisen polun varrella tekee Mustalammen molemmista nuotiopaikoista huomattavan vilkkaita. Tällä kertaa saimme kuitenkin olla melko rauhassa: Saavuttuamme pari paikalla yöpynyttä nuorta retkeilijää teki juuri lähtöä ja itse lähtöä tehdessämme saapui paikalle espanjalainen seurue.

Nuuksio_tytöt_2014 067Mustalampi.

Nuuksio_tytöt_2014 085Mustalammelta Haukkalammen parkkipaikalle oli matkaa enää 700 metriä. Polku seuraili alkuun Mustalammesta laskevan puron vartta. Tillyn puhti alkoi olla ruuan jälkeen jo lopussa ja viimeiset sadat metrit kävelimme välillä Tilliä reppuselässä kanniskellen. Luontotuvan (kartta) ohitimme suosiolla ja pienelle aikanaan partiolaisten ylläpitämälle opastuvalle (kartta) saavuttuamme oli pieni patikoija saanut retkestä jo tarpeekseen. Niinpä opastuvalle saavuttua kapusi Tilly heti tuvan kuistilla roikkuneeseen riippumattoon. Matkaa oli enää parisataa metriä, mutta riippumatosta lähteminen oli vaikeaa – väsyneet itkupotkut oli jo tuloillaan. Pääsimme autolle kuitenkin ennen pahinta ja autoon päästyä nukahti tyttö tuttuun turvaistuimeen hetkessä.

Nuuksio_tytöt_2014 059Tikkuja vuolemassa.

Tällä kokoonpanolla tehty yhteinen retkemme oli ensimmäinen ja se onnistui hyvin. Tyttäreni huolehtivaisuutta ja opastavaa asennetta pienempää retkeilijää kohtaan oli mukava seurailla. Ikäerosta huolimatta löytyi retkellä lapsille yhteisiä mielenkiinnon kohteita, vaikka eri-ikäisten lasten käsitykset näkemisestä ja tekemisestä saattoivatkin poiketa selvästi toisistaan. Tästä yksi hauska esimerkki oli tikkujen vuoleminen Mustalammella: Tyttäreni käytti vuolemiseen puukkoa, Tilly puukeppiä – molemmat olivat puuhaan yhtä keskittyneitä ja varmasti myös lopputulokseen yhtä tyytyväisiä.

Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Nuuksion kansallispuisto)

Kansallispuiston yleiskartta ja palvelut.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s