PÄIVÄRETKI: SIENIRETKI NUUKSIOON 11.10.2014

REITTI: Tervalampi - Saarilampi - Tervalampi 4.8 km.

VAELLUSKAVERIT: Hanna ja tytär (11 v.).

HUIPUT: Ruska. Kaunista ja raikasta pilvipoutaa. Muurahaisten maailmat ja hevostalli. Vaahtokarkkien käristys. Suppilovahveropaikat.

ERIKOISTA: Kassikaupalla lampaankääpiä.

ALUKSI

Aina silloin tällöin tulee Nuuksion poluille suunnattua lännestä. Etenkin sienten perässä kulkiessa tarjoavat Nuuksion hiljaisemmat läntiset ja pohjoiset osat paitsi rauhaa myös taatumpia sienisaaliita. Nuuksiossa olen sienestänyt aina hiukan eri paikoissa, enkä saamaani saaliiseen ole koskaan pettynyt. Niinpä jutun ohessa tulee sienestäjille muutama suppilovahvero- ja lampaankääpäpaikka – mustatorvisienet jäivät tällä kertaa löytämättä.

Omat sienten tunnistustaidot ovat melko vajavaiset, mutta tattien lisäksi olen toistaiseksi tullut toimeen edellä mainituilla sienillä varsin hyvin. Etenkin suppilovahveroista saa kuivattua hyvää vaellusmuonaa – ne likoavat syötäviksi hetkessä ja käyvät lisukkeeksi ruokaan kun ruokaan.

TERVALAMPI – SAARILAMPI 2.6 KM

Tervalampi on hyvä lähtöpaikka Nuuksion läntisiin osiin tutustumiseen. Auton saa parkkeerattua (kartta) muutaman sadan metrin päähän kansallispuiston rajasta. Paikalle pääsee myös bussilla, joskin aikataulut ovat muuttuneet sellaisiksi, että Tervalammen kartanolle pääsee vain iltaisin ja Helsingin suuntaan aamuisin (Matkahuolto). Vaihtoehdoksi julkisilla liikkuessa siis jää kulkeminen Tervalammelta illalla valoisan aikaan joko Siikajärvelle (noin 10 km) (kartta) tai Kattilaan (5 km) (kartta). Näistä paikoista on mahdollista saada paluubussi Espooseen ja edelleen Helsinkiin.

Ruskaa Tervalammen kartanolla.

Lähtöpaikalla sijaitsee vanha ja tätä nykyä Helsingin kaupungin omistama Tervalammen kartano, joka monine uudisrakennuksineen toimii kuntoutuskeskuksena. Ympäristössä toimii myös hevostalli, joka järjestää mm. ratsastusvaelluksia kansallispuistoon. Nuuksion läntisten osien ainoa merkitty reitti on vajaan neljän kilometrin mittainen Klassarinkierros. Helpoiten merkitylle reitille pääsee Kurjolammen eteläpäästä (kartta), mistä löytyy myös parkkipaikka.

Syksyinen maalaismaisema kartanoineen, lehmuskujineen ja vaahteroineen antoi hienot puitteet retkelle lähdölle. Muutama sata metriä pientä hiekkatietä käveltyämme ja Siuntionjoen ylitettyämme pääsimme jo Nuuksion kuusimetsien siimekseen. Ensimmäinen poikkeaminen metsään ei tuottanut ämpäriemme pohjalle vielä paljonkaan täytettä. Kaunis sää lupasi päivälle kuitenkin paljon hyvää. Sienten etsimisen ohella käytimme aikaa sammalpeitteisen metsän kuvaamiseen. Tattikausi oli selvästi jo ohi, vaikka muutamia madonsyömiä tatteja vielä sitkeästi pystyssä törröttikin. Jatkoimme leveää polkua pitkin kohti Ruuhilampea ja poikkesimme polulta nyt sen pohjoispuolelle (kartta). Täällä onnisti – suppilovahveroita löytyi runsaasti. Helposti tunnistettavan keltavartisen suppilovahveron voi sekoittaa lakin reunoilta hiukan ruttuisempaan kosteikkovahveroon, mutta tällä ei ole merkitystä – molemmat sienet ovat aivan yhtä hyviä syötäviksi. Ämpäreiden pohjalle kertyi täältä myös jonkin verran vaaleaorakkaita.

Nuuksion kuusikot. Seitikki – ei syötäväksi, vaan kuvattavaksi. (Kuva tyttäreni ottama). Suppilovahveroita sammalmatolla.

Aikamme sieniä kerättyämme palasimme polulle ja jatkoimme kohti itää. Polulla tapasimme myös pari naista sienikoreineen. Saalista saatuamme oli tunnelma kohonnut korkealle – auringon jo pilkottaessa oli helppo hymyillä ja hupailla. Itselleni on sienimetsässä käynti aina hyvä tekosyy lähteä syksyiseen metsään kävelemään – sienisaaliin koolla ei ole loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä. Mitä vähemmän sieniä yhdellä reissulla löytyy, sitä useammin on sitten metsään tullut syksyn oikukkaihin säihin lähdettyä.

Muurahaisten valtatie.

Suuntasimme poluttomalle taipaleelle kohti etelää ja Saarilammen nuotiopaikkaa. Joskus aiemmin olin löytänyt pitkästä notkelmasta (kartta) runsaasti suppilovahveroita. Tällä kertaa niitä ei näkynyt, mutta niiden sijaan metsä oli täynnä lampaankääpiä. Lampaankääpä on helppo sotkea kitkeränmakuiseen typäskääpään, mutta niiden erottaminen onnistuu viimeistään paistinpannulla – lampaankääpä muuttuu kellertäväksi, typäskääpä punaruskeaksi. Hanna innostui keräämään kääpiä niin, että loppujen lopuksi kannoin raskasta muovikassia mukanani koko loppumatkan. Painavan kassin raahaaminen oli raskasta, etenkin kun kassiin tuntui tulevan koko ajan lisää täytettä … Käytimme metsässä aikaamme myös kekomuurahaisten maailman ihmettelemiseen. Metsässä risteli leveitä muurahaispolkuja, jotka johdattivat meidät lopulta suurelle keolle.

Takaisin polulle.

Aikamme kostean notkelman paikoin ryteikköisiä reunamia kuljettuamme saavuimme metsäautotielle. Ylitimme tien ja olimme pian Saarilammen pohjoisrannalla kulkevilla pitkoksilla. Nyt päivän grillimakkaralounas oli enää parin sadan metrin kävelymatkan päässä. Nuotiopaikalle (kartta) saavuttuamme oli hiljaista. Pian tulet sytytettyämme saapui nuotiolle kuitenkin kaksi sienestämässä ollutta pariskuntaa.

SAARILAMPI – TERVALAMPI 2.2 KM

Ilma oli syksyisen raikas. Jutustelimme nuotiolla toisten sienestäjien kanssa – tietenkin sienistä. Toinen pariskunnista oli ulkomaalainen, eikä heillä tuntunut olevan vielä kovinkaan hyvää käsitystä metsiemme syötävistä sienistä. Niinpä esittelimme heille keräämiämme lampaankääpiä ja suppilovahveroita. Makkaran paistamisen ohella oli nuotiossa jälleen kerran myös mustaksi paahtuvia vaahtokarkkeja – niihin ei tyttäreni tunnu koskaan kyllästyvän. Saarilammen nuotiopaikka on usein melko hiljainen ja sen kupeesta löytyy myös hyviä telttapaikkoja. Kauniin Saarilammen voi kiertää helposti valmiita polkuja pitkin (noin 2 km).

Saarilampi.

Kaikki Nuuksion vuokramökit sijaitsevat kansallispuiston länsilaidalla. Saarilammen eteläpäässä (kartta) on Tikankolo – toinen Nuuksion pienemmistä, kuusi henkeä majoittavista Metsähallituksen varausmökeistä. Oravankolo puolestaan on hiukan pohjoisempana Ruuhilammella (kartta). Melko edullisten mökkien varustukseen kuuluu erillinen sauna ja rannassa on soutuvene! Läheisellä Valklammella (kartta) sijaitseva varausmökki on suurille ryhmille sopiva ja hyvin varusteltu kokonainen talo rantasaunoineen.

Klassarinkierroksella – pieni pätkä metsätietä pitkin.

Tulistelun jälkeen matka jatkui. Päätimme olla koluamatta enää sienimetsiä – sieniä oli jo nyt melkein liikaakin kannettavaksi. Ensimmäiset sadat metrit taivalsimme merkityllä klassarinkierroksen reitillä. Poikkesimme reitiltä omille teillemme hiukan myöhemmin ja jatkoimme kohti Tervalampea. Ohitimme myös Kurjolammen (kartta). Paikan ohi kulkiessani olen törmännyt lammella usein laulujoutsenpariin. Nyt joutsenia ei näkynyt, mutta uskon niiden pesivän lähistöllä, ehkäpä itse Kurjolammella. Lammen itärannalla on kaistale yksityismaita ja kesämökkejä.

Tauko.Aurinko.

Leveitä ja helppokulkuisia polkuja pitkin paluumatka sujui huolettomasti. Lähes kuuden kilon painoista, lampaankääpiä täynnä olevaa muovikassiakin oli täällä helpompi kanniskella. Kerran pysähdyimme hiukan levähtämään ja juomaan. Näillä poluilla voi usein törmätä maastoratsastajiin, mistä meitä tällä kertaa muistuttivat lukuisat hevosten kakkarat.

Nuuksion länsiosia hallitsevat sammalpeitteiset kuusikot.Tervalammen kartanon pihapiirissä. (Kuva tyttäreni ottama).

Perille päästyämme ihastelimme vielä laiduntavia hevosia, joita tyttäreni innostui kuvaamaan. Sieniretki oli onnistunut erinomaisesti ja saalista tuli tarpeeksi. Rentoutuminen Nuuksion metsissä auttoi taas kerran jaksamaan kaupungin kiireitä.