LÄHILUONTO: NEULAMÄKI, KUOPIO 4.4.2015

REITTI: Neulamäki - Vuorilampi - Neulamäki 3.7 km.

VAELLUSKAVERIT: Anne, Juha ja neljä lasta (5, 7, 9 ja 11 v.).

HUIPUT: Keväiset maisemat Kallavedelle. Paannejääputous. Lohkareluolat.

ERIKOISTA: Mukana apinoita.

ALUKSI

Neulamäen reilun kahden neliökilometrin kokoisella luonnonsuojelualueella (kartta) sijaitseva Vuorilampi oli jo ennestään tuttu paikka. Alueen luontopolut (esitteet & kartat) olivat kuitenkin vielä toistaiseksi jääneet kiertämättä. Neulamäellä risteilee luontopolkujen ohella myös lukuisia ulkoilureittejä. Pääsiäisloma, monta vilkasta lasta ja kaunis sää olivat hyviä syitä lähteä vielä lumiseen metsään, missä ylimääräistä energiaa oli hyvä purkaa.

NEULAMÄKI – VUORILAMPI 2.4 KM

Parkkipaikka löytyi pienen hakemisen jälkeen Neulamäen urheilukentän huoltorakennuksen vierestä ja polun alku urheilukentän lounaisesta reunasta (kartta) – sieltä mistä sen pitikin löytyä. Kuopion kaupungin julkaisema luontopolun kartta oli siis tarkka.

Jo matkaan lähtiessä oli meno hilpeää. Vanhemmat lapset erottautuivat joukosta heti alkuun omille teilleen – polku oli merkitty puihin maalatuilla vihreillä pallukoilla, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Alkuun tallasimme luonnonsuojelualueen rajalla, mutta koko loppumatkan saimmekin kuljeskella sen rajojen sisäpuolella. Jäimme aikuisina pitämään perää nuorempien kanssa, joiden muodonmuutoksen seurauksena mukana kulki kaksi kovaa meteliä pitävää mölyapinaa. Hetken Neulamäen rinnettä noustuamme törmäsimme tuoreisiin opasteisiin, jotka johdattivat meidät jatkamaan matkaamme pitkin Neulamäen jyrkänteen reunaa.

Vuoren valloitus (A).

Pitkän mutta suurimmaksi osaksi loivan nousun päätteeksi pääsimme ihailemaan jyrkänteen (kartta) reunalta komeita, 120 metriä alapuolellamme olevia Kallaveden lahtia ja saaria. Paikoin jäinen polku muutti matkanteon pienimpien osalta välillä kiipeilyksi, mutta sehän oli pikku apinoista pelkästään mukavaa. Jyrkän-teen reunalla kulkiessa oli Neulamän lyhytihmisten perään jo hiukan katsottava.

Vaikka metsät eivät matkan varrella vielä olleetkaan saavuttaneet kovin suurta ikää, olivat ne rakenteeltaan varsin miellyttäviä sekametsiä. Siellä täällä oli pystyssä komeita keloja. Vanhemmat lapset tekivät tottuneesti matkaa edellä jääden aina silloin tällöin odottelemaan ja varmistelemaan että muu joukko seurasi perässä. Kymmenen vuoden tietämillä olevien lasten kanssa on retkeily on helppoa ja mukavaa molemmin puolin, kun lapset osaavat kulkea jo omatoimisesti.

Piilossa.Neulamäen päällä. Maisemataulu.

Pitkän nousun päätteeksi oli edessä jyrkkä lasku Vuorilammen laaksoon. Korkeimmillaan reitti nousee 200 metrin korkeuteen ja Vuorilampi sijaitsee 108 metriä merenpinnan yläpuolella. Reitillä siis riittää korkeuseroja. Jyrkkään rinteeseen (kartta) oli rakennettu jämäkät portaat, mutta tällä kertaa ne olivat suurelta osin lumen ja jään peitossa. Varoittelusta huolimatta halusivat lapset pitää vauhtia yllä. Niinpä alas mentiin välillä liukuen. Kallon murtumisilta kuitenkin vältyttiin. Laakson pohjalle päästyämme suuntasimme kohti Vuorilampea ja teimme matkaa välillä lyhkäisiä pitkostettuja ja lumen peittämiä polkuja pitkin. Laakson hämärässä ja suhteelisen vanhoissa lehdoissa oli mukava kulkea. Tämän jälkeen meitä odottikin koko reissun miellyttävin yllätys.

Neulamäen jyrkään rinteeseen oli jäätynyt komea paannejäästä muodostunut ”putous”. Lapset keskittyivät jääpuikkojen imeskelyyn ja me vanhemmat paikan komeuden ihmettelyyn. Sininen jyrkänteestä pursuva jää loi paikkaan taianomaisen tunnelman.

Hellä hetki putouksella. ”Meillekin” (A).

VUORILAMPI – NEULAMÄKI 1.3 KM

Vuorilammelle (kartta) päästyämme oli tauon paikka.

Metsähallituksen huoltamalta halkoliiteriltä puuttui kirves, joten puukolla oli pärjättävä. Tämä tuotti jonkin verran ongelmia, kun puut olivat paksuja ja puukko tylsä. Makkaranpaistonuotion verran jaksoimme puuta kuitenkin pilkkoa ja hiukan kosteat puut saimme myös syttymään. Lasten hansikkaat olivat lumileikeistä litomärkiä, joten ne laitettiin kuivumaan heti alkuun. Kuivat varahansikkaat olisivat varmasti olleet paikallaan, mutta lämpöä onneksi riitti, eikä matkaakaan ollut enää paljon jäljellä.

Vuorilampi.Tulilla.

Tulia tehdessämme katosivat kaikki lapset metsän siimekseen. Miekkailuun tarkoitettuja keppejä piti tosin välillä tulla vuolemaan tylsemmiksi. Muita kulkijoita ei juurikaan näkynyt, mutta pian Vuorilammen jäälle ilmaantui pari pilkkijää. Jäällä oli vielä kuljettu, mutta melko pettävältä se jo näytti. Syömään -huuto sai lauman jälleen nopeasti kasaan.

Nuotiolla on tunnelmaa.

Syötyämme matka jatkui. Kävelimme hetkisen Vuorilammen pohjoisrannalla, minkä jällkeen ihastelimme Neulamäen jyrkännettä sen alapuolelta. Saimme katsella lähietäisyydeltä komeita, vuosimiljardeja vanhoja graniittigneissistä muodostuneita juovaisia kallioita. Vaikka suurimpien lohkareiden irtoamisesta on jo aikaa, rapautuu seinämältä aina silloin tällöin uusia järkäleitä kulkijoiden ihmeteltäväksi.

Neulamäen komeat jyrkät.Lohkareluolan suulla.

Matkaa parkkipaikalle oli jäljellä enää kilometrin verran, mutta mukavia yllätyksiä oli vielä edessä. Jyrkänteeltä aikanaan irronneet talonkokoiset lohkareet muodostivat sen alle lohkareluolia, joiden tutkimiseen olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa. Metsässä riitti vielä lunta, mutta aivan polun varteen luolia sattui kaksikin kappaletta. Näistä toiseen oli lasten myös helppo ryömiä. Loppumatkasta pientä kitinää aiheutti se, ettei kolmenkymmenen metrin korkuisia kallioseinämiä lähdetty kiipeämään. Luolista riitti kuitenkin iloa kaikille.

Viimeinen nousu.

Laskeuduimme luolilta hiukan alaspäin mukavaa kourumaista laaksoa pitkin, kunnes edessä oli enää viimeinen nousu – jälleen jäisiä portaita pitkin. Vuorilammelta lähdimme seuraamaan polkua ylöspäin hiukan luontopolun karttaan merkittyä reittiä aiemmin. Reittivalinta oli varmasti kelvollinen, sillä se johti suoraan portaille. Täälläkin meitä ilahdutti pieni kallion sisältä työntyvä jääputous. Laakson pohjan hämärissä kuusikoissa oli kaiken lisäksi tunnelmaa.

Neulamäen luontopolku osoittautui erinomaiseksi retkipaikaksi. Etenkin reitin monipuolisuus yllätyksineen oli pienen vaivan arvoista. Aivan pienimmillekin reitti sopii – etenkin kesäaikaan, kun jäiset portaat ovat sulaneet ja jyrkkiä paikkoja on helpompi kiivetä. Vuorilammen nuotiopaikka sijaitsee mukavasti reitin keskivaiheilla, mutta retkikirves kannattaa ottaa varmuuden vuoksi mukaan.

Kengille kävi lyhyellä reissulla vähän ohraisesti ja loppumatka tuli käveltyä näillä lerpsuttimilla.