LÄHILUONTO: SKATANNIEMI JA UUTELA, HELSINKI 10.4.2015

REITTI: Mustalahti - Nuottaniemi - Uutela - Skatanniemi - Särkkäniemi - Skata - Mustalahti 7.4 km. 

VAELLUSKAVERIT: Vesku.

HUIPUT: Rantakalliot. Skatanniemi. Alueen monipuolinen luonto.

ERIKOISTA: Kaupungin ja luonnon välinen jyrkkä kontrasti. Yllättävän siistit tulipaikat.

ALUKSI

Vuosaaren Meri-Rastilaan muutettuani on merellinen luonto tullut hyvin lähelle. Olen aiemmin hyödyntänyt lähiluontoa varsin kitsaasti (hävettää myöntää), mutta nyt Helsingin komeimpien luontokohteiden sijaitessa lähes ”kotiovella”, ei tilaisuutta voi enää olla käyttämättä hyväkseen. Uutelan ja Skatanniemen lisäksi lähistöllä sijaitsevat mm. Mustavuori, Kallahdenniemi,  Ramsinniemi, Meri-Rastilan metsät sekä Vartiosaari. Niinpä Vaellusjutuissa alkaa ilmestyä uusi juttukategoria – lähiluonto. Tämä tarkoittaa kaupungin välittömässä läheisyydessä sijaitsevia retkikohteita – pääkaupunkiseudulla lähinnä Kehä III:n (kartta) sisään jäävää aluetta. Juttuja kaupunkiluonnosta ilmestynee ajan myötä myös Kuopion lähiluonnosta.

Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Uutelan ulkoilualue sijaitsee lähellä Vuosaarta, joten se on helppo saavuttaa julkisilla kulkuvälineillä. Vuosaaren metroasemalta (aikataulut ja reittikartta) on tietenkin mahdollista jatkaa Uutelaan kävellen (n. 1.5 km). Lähemmäs Uutelaa pääsee bussilla.

Uutelaan voi tutustua myös kaksiosaisella luontopolulla (esite ja kartta)  – ”Metsä- ja laidunmaisemia” (n. 2.5 km) sekä ”Kluuvijärviä ja rantaniittyjä” (n. 1.5 km).

MUSTALAHTI – SKATANNIEMI (3.8 KM)

Urbaani luonto. Rantakallioita. Siistejä nuotiopaikkoja.

Kaupunki ja luonto – Vuosaari ja Nuottaniemi.

Olimme liikkeellä autolla, jonka jätimme pienelle parkkipaikalle (kartta) lähelle Vuosaaren Urheilukalastajien venesatamaa. Kahvit oli keitelty mukaan termariin, joten ohitimme venesataman viihtyisän rantakahvilan – Kampelan. Sää oli erinomainen ja suuntasimme suoraan leveälle polulle. Poikkesimme pian reitiltä Nuottaniemeen johtaville korkeille rantakallioille (kartta). Näkymät niin merelle kuin Vuosaaren Aurinkolahteen olivat korkealta kalliolta upeat. Kontrasti suhteellisen uuden kaupunginosan ja luonnon välillä oli suuri. Paikkaan on syytä palata viimeistään syksyllä – pimeän aikaan. Nuottaniemen kärkeen on aikanaan tipahtanut suuri siirtolohkare.

Näkymät Nuottaniemestä Nuottasaareen.

Kiersimme niemen ja huomasimme ensimmäisen grillikatoksen, jota oli tietenkin mentävä katsomaan. Vaikka katos (kartta) sijaitsee hyvin lähellä kaupunkia, oli se silti säilynyt ainakin näin alkukeväästä siistinä. Polttopuuta ei paikalle enää toimiteta, mutta rakennusvirastolta saamani tiedon mukaan keittokatoksia ollaan muuttamassa paremmin grillihiilten käyttöön soveltuviksi vielä tänä kesänä (2015). Omat polttopuut tai hiilet siis kannattaa varata mukaan. Alueen yhteisöllisyydestä on nyt kesällä muistuttanut vuosaarelainen Esa, joka on kuskannut nuotiopaikoille sekä pilkkeitä että sytykkeitä.

Kaksi kivilajia. Gabro (tumma) ja todennäköisesti porfyyrinen graniitti (vaalea).

Rantaan takaisin päästyämme kiinnittyi huomiomme harvinaisen selvään kivilajien väliseen rajaan. Kallioperä on jähmettynyt näille sijoilleen lähes kaksi miljardia vuotta sitten (syvällä kallioperässä tosin). Huomattavasti nuorempaa perua ovat puolestaan mannerjään aiheuttamat jäljet kallion pinnalla – sileäksi hioutuneessa pinnassa näkyi myös jäätikön uurtamia pirstekaarteita.

Matka jatkui rantoja pitkin Niemenapajaan, jossa sijaitsee toinen keittokatos (kartta). Mukavalla paikalla sijaitseva katos ja sen ympäristö olivat täysin roskattomia. Valitettavasti lähellä kaupunkia sijaitsevilla retkeilypalveluilla on usein tapana joutua roskatuiksi sekä ilkivallan kohteeksi.

Niemenapajan keittokatos.

Jatkoimme vielä aikamme rantoja pitkin, kunnes vastaan tuli yksityisalue. Kiersimme tyhjän kesäasunnon hiukan kauempaa, mutta halusimme kuitenkin käydä vilkaisemassa, olisiko reitti Nuottasaareen (kartta) kuljettavissa. Saareen johtava pieni silta oli kuitenkin lukittu portilla, joten palasimme takaisin ja jatkoimme matkaamme teitä pitkin kohti Skatan tilaa ja Skatanniemeä. Vasemmalle jäi monen kaupunkilaisen henkireikä – pienten viljelypalstojen kuvioima pelto. Loppumatkan Skatan tilalle oikaisimme kallioiden yli kulkenutta luontopolkua pitkin (kartta) ja käännyimme niemen kärkeen johtavalle tielle. Matkalla niemeen ohitimme vanhan, ensimmäistä maailmansotaa varten rakennetun tykkipatterin.

Skatanniemen kapeneva kärki.

Skatanniemen kärki muodostuu komeasta valaanselkäisestä silokalliosta. Niemestä avautuu avara merimaisema. Tuuli mereltä oli vielä keväisen kylmää, mutta kallioiden kupeesta löytyi hyvä suojainen ja paisteinen taukopaikka. Kahvitellessa seurailimme kohti Vuosaaren satamaa kulkevaa yksinäistä konteilla lastattua laivaa. Arvuuttelimme aikamme laivan kulkureittiä, mutta pian selvisi, että se lipui kohti satamaa melko kookkaan Pikku-Niinisaaren takaa. Vesilintuhavainnot jäivät kallioilla istuskellessa muutamaan telkkään ja isokoskeloon.

Matkalla satamaan.

SKATANNIEMI – MUSTALAHTI (3.6 KM)

Kompurointia kallioilla. Uutelan ruovikot ja kuusikot.

Matka jatkui kahvitauon jälkeen kohti Särkkäniemeä. Skatanniemen kärjestä noustessani onnistuin kompuroimaan – kamera oli kädessä, mutta syöksy ja kierähdys kallioilla onnistui kuitenkin niin, että aiemmin vaurioitunut olkapääni ja kamera säilyivät ehjinä. Aina silloin tällöin saan terveen muistutuksen siitä, että kiipeillessä katse on hyvä pitää tiukasti omissa jaloissa.

Skatanniemen kaappari.

Kuivien ja kallioisten mäntymetsien sijaan saimme nyt kuljeskella kuusikossa. Ohitimme vanhan luontotalon, Meriharjun ja  jatkoimme luontopolkua pitkin Skatanluotoon ja Särkkäniemeen (kartta). Maisema muuttui nopeasti.  Skatanluoto sijaitsee vastapäätä Vuosaaren satamaa ja näkymät sieltä ovat sen mukaiset.

Vuosaaren satama.

Särkkäniemen kärkeen päästyämme päätimme yrittää Särkkälahden fladan (maankohoamisen myötä muodostuva sulkeutuva merenlahti) osittain sulkevan särkän yli. Lahti kuuroutuu ajan myötä iri merestä, jolloin siitä muodostuu kluuvijärvi. Mutaisen kosteikon yli (kartta) ei kuitenkaan ollut asiaa. Niinpä jouduimme kiertämään lahdenpohjukan.  Reitti tarjosi meille loppujen lopuksi hyvän kosketuksen yhteen alueen monista luontotyypeistä. Järviruokojen valtaaman lintukosteikon ainoaksi lintuhavainnoksi jäi tällä kertaa rantamatalikolla ruokaileva kyhmyjoutsenpariskunta.

Särkkäniemen kosteikossa.

Päätimme vielä poiketa Skatan tilan pohjoispuolella oleviin metsiin (kartta). Täällä meidät otti vastaan vikkeläliikkeinen orava ja yksi lukuisista luontopolun rasteista, jossa oli lepakonpönttö. Päiväaikaan ei lepakoita luonnollisestikaan näkynyt, mutta alueella esiintyy ainakin kolme yleistä lepakkolajia: pohjanlepakko, viiksi- ja vesisiippa. Skatan tilan pohjoispuolisista metsistä löytyy jonkin verran vanhaakin kuusikkoa, jota ihastelimme ennen kun saavuimme Skatan tilalle johtavalle tielle. Tilan kuuluisin asukas lienee ollut taiteilija Miina Äkkijyrkkä lehmineen. Kaupungin omistaman tilan viimeisimmät vuokralaiset ovat olleet Setlementtisäätiö ja ratsastustoimintaa harjoittanut Centaurion Oy. Molemmat ovat järjestäneet tilalla toimintaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

Kuusivanhus.

Helsingin suurimman yhtenäisen metsäalueen pinta-ala ja polkujen verkosto riittää varsin pitkällekin päiväretkelle, etenkin jos retkeä jatkaa lähellä sijaitsevien Mustavuoren ja Porvarinlahden luonnon-suojelualueiden puolelle. Alueen kolme merkittävintä luontotyyppiä – mereiset rantakalliot, viileät kuusikot ja rantojen ruovikot – tarjoavat retkelle mukavaa vaihtelua.

---

Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Uutela, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Helsingin ympäristökeskuksen esite ja kartta.                             

Helsingin rakennusviraston esite, kartta ja luontopolun rastit. Retkikartta (Paikannimihaku:  Uutela, Helsinki).          

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Uutela).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

Advertisement