PÄIVÄRETKI: SIPOONKORPI 27.6.2015

REITTI: Bakunkärr - Fiskträsk - Bakunkärr ja Byabäcken - Ängesböle - Byabäcken. 5.4 + 2.8 km.

VAELLUSKAVERI: Vesku.

HUIPUT: Fiskträsk. Ängesbölen lehdot. Perinnemaisemat.

ERIKOISTA: Retkeilyä kansallispuiston liepeillä.

ALUKSI

Sipoonkorven kansallispuistossa on tullut vierailtua melko usein, mutta alueella on edelleenkin runsaasti minulle tuntemattomia kolkkia. Yksi näistä on ollut Fiskträsk, jonne kulkee myös melko heikosti merkattu reitti. Sipoonkorven länsireunalla sijaitsevasta reitistä suurin osa kulkee varsinaisen kansallispuiston ulkopuolella. Tulille menimme erikseen ennestään tutulle Ängesbölen nuotiopaikalle. Se sijaitsee Byabäckenin Ponun perinnepostia -nimisen luontopolun varrella. Vastikään perustetussa kansallispuistossa on retkeilypalveluja ja valmiita reittejä varsin vähän ja ne ovatkin vielä kehitteillä.

BAKUNKÄRR – FISKTRÄSK – BAKUNKÄRR (5.4 km)

Fiskträskin lenkki. (klikkaa suuremmaksi).

Bakunkärrin parkkipaikalle (kartta) saavuttuamme saimme aloittaa retkemme hienossa poutasäässä. Alkuun, vajaan kilometrin verran taitoimme matkaa pientä hiekkatietä pitkin. Tämän jälkeen suuntasimme metsän puolelle kohti Fiskträskiä. Ilman karttaa olisi metsäpolun alkupää voinut hyvinkin jäädä huomaamatta, sillä järvelle ohjaava opaste oli pöheikön peitossa ja kulkusuuntaamme nähden väärinpäin. Opasteiden kunto oli muutenkin kehno, sillä matkalle sattunut toinen polkujen risteyksessä (kartta) oleva kyltti lojui maassa. Kosteimmille paikoille rakennetut pitkokset olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja siellä täällä oli myös reittimerkkejä. Metsän puolelle päästyämme alkoi tunnelma nousta, vaikka suuria luontoelämyksiä ei alkumatkan metsät tarjonneetkaan – matkaa teimme entisissä talousmetsissä. Kaupungin hulinan jälkeen oli paikalla oli kuitenkin tarjottavanaan kosolti luonnonrauhaa.

Matkalla kohti Fiskträskiä.

Päätimme lähteä oikaisemaan järvelle selkeästä polun mutkasta (kartta). Jälkikäteen huomasimme, ettei reittivalinta ollut paras mahdollinen. Pian polulta poikettuamme vastaan tuli varsin tuore, vesakoitunut avohakkuuaukea – oltiinhan nyt kansallispuiston rajojen ulkopuolella. Vesakkoa kiertäessämme muuttui myös suuntamme sen verran, että suunnitellun järven etelärannan sijaan saavuimme järven läntiseen pohjukkaan (kartta).

Fiskträskin läntisessä pohjukassa. (V)

Viihtyisäksi osoittautuneella matalalla kallioisella rannalla oli hyvä pitää taukoa. Kaivoimmekin repuistamme esiin kahvit ja eväsleivät. Rannalla huomiomme kiinnittyi matalan kalliopohjan päältä suojaa etsineisiin sammakoiden nuijapäihin, joita oli veden heijastusten vuoksi hankala saada kuvatuksi. Lahdenpohjukan perimmäistä nurkkaa peitti tiheä raatekasvusto.

Raatteen täyttämä lahdenpohjukka. Kuvausta telemark-tyyliin. (V)

Vesku päätti jäädä paikalle istuskelemaan ja nautiskelemaan. Itse sen sijaan suuntasin vilkaisemaan alkuperäisen suunnitelman mukaisia eteläisen rannan maisemia. Täällä kalliot (kartta) kohoavat kymmenkunta metriä järvenpinnan yläpuolelle. Rantaa reunusti pieni polku, jota pitkin oli helppo taittaa matkaa. Aika ajoin polku kulki kallioiden päällä, ajoittain myös aivan rannan tuntumassa. Korkeiden kallioiden päältä maisemat luonnollisesti entisestään komistuivat. Tämän oli huomannut myös jokunen muu kulkija, sillä paikalta löytyi parikin nuotion pohjaa osoituksena kallioilla vietetystä ajasta. Fiskträskin eteläiset ja läntiset rannat ovatkin järven ainoat rauhalliset ja rakentamattomat alueet, sillä järven pohjois- ja itärantaa peittää kesäasumusten matto.

Fiskträskin läntinen haara.

Koivu kumartaa.

Tauon jälkeen jatkoimme matkaamme jälleen merkatulla reitillä. Huomasimme heti, että lahdenpohjukkaan olisi päässyt helpoiten karttoihin merkkaamatonta lyhyttä yhdyspolkua pitkin. Polku tuli vastaan heti taukopaikan jälkeen. Polku johdatti meidät takaisin reitille ja pian myös kansallispuistoon kuuluville suojelluille alueille. Kapea kansallispuistoon kuuluva kaistale ulottuu Fiskträskin pohjoisrannalle.

Sipoonkorven kuusikkoa. (V)

Nyt saimme kävellä jo Sipoonkorvelle tunnusomaisissa, tunnelmallisissa ja kohtuullisen iäkkäissä kuusimetsissä lahopuineen ja kääpineen. Matkaa emme ehtineet metsässä taittaa kovinkaan pitkään, sillä iltapäivän kesäinen sadekuuro keskeytti taivalluksemme. Hyvän sadesuojan löysimme kuusen alta.

Kuusen suojissa.

Ahomansikka kukkii.

Sipoonkorvelle luontaiset hämyisät kuusikot poikkeavat huomattavasti Nuuksion valoisista ja karuista kalliomänniköistä. Tämä tekeekin paikasta erityisen mielenkiintoisen ja vaihtelua tuovan retkipaikan pääkaupunkiseudulle. Vehreyttä metsissä näin keskikesällä riitti – erityisesti puronvarsilla.

Puronvarren vehreyttä – metsäkortteita ja hiirenporrasta.

Aikamme patikoituamme saavuimme Helgträskin kylätielle (kartta). Tarkoituksenamme oli kävellä kohti parkkipaikkaa Nykullan läpi. Olin hiukan epäillyt reittiä, sillä se menee hyvin läheltä taloja, joita olin arvellut kesäasumuksiksi. Tien varrella on aiemmin sijainnut kansallispuistolle kuulunut parkkipaikka, mutta se on poistettu käytöstä. Jatkoimme tietä pitkin kohti etelää, kunnes meidät pysäytti koiran haukunta ja pian myös huuto, jossa meitä kehotettiin vaihtamaan suuntaa. Jouduimme palaamaan takaisin ja lähdimme talsimaan kohti parkkipaikkaa teitä pitkin (kartta). Palatessamme katsoimme matkalle osunutta kylttiä tarkemmin ja olikin selvää, ettei reittiä voinut käyttää oikopolkuna: Läpikulku yksityismaiden läpi kielletään kyltissä yksiselitteisesti. Loppumatka autolle sujui hiukan tympeästi teitä pitkin lontostellessa.

Polku vaihtui Helgträskin kylätiehen.

BYABÄCKEN – ÄNGESBÖLE – BYABÄCKEN (2.8 km)

Byabäckenin lenkki (klikkaa suuremmaksi).

Parkkipaikalle (kartta) palattuamme ajelimme Byabäckeniin, noin 5 km pohjoiseen. Täällä meitä odotti jo ennestään tuttu lyhyt luontopolku (noin 2 km), jonka varrella sijaitsee Ängesböle – yksi Sipoonkorven harvoista nuotiopaikoista. Sää oli taas sateen jälkeen muuttunut aurinkoiseksi. Luontopolkua on kunnostettu ja edellisen vierailun jälkeen näytti polun soraus edenneen lähes koko reitin loppuun saakka.

Puronvarsilehdossa.Sorattua ja helppokulkuista luontopolkua.

Luontopolun ehdottomasti parasta antia ovat alkupään rehevät lehdot, jotka esiintyvät komeimmillaan Byabäckenin pienen joen varressa ja jokilaakson rinteillä. Rinne- ja puronvarsilehdoissa kasvaa niin pähkinäpensaita, lehmuksia kuin kuusiakin. Lintujen lisäksi metsän tunnelmallisia ääniä pitivät yllä tuulessa lepattavat haavanlehdet.

Pähkinäpensaan alla.

Luontopolun parkkipaikalta on siistille nuotiopaikalle (kartta) matkaa ainoastaan 700 metriä, joten helppokulkuinen polku soveltuu hyvin vaikka pientenkin lasten kanssa kuljettavaksi. Nuotiopaikalla oli hiljaista: Hyvästä säästä huolimatta tapasimme nuotiolla ainoastaan muutaman päiväretkeilijän. Puita runsaista varastoista tehtyämme oli aika sytytellä nuotio. Nyt oli aika keskittyä tuleen tuijottamiseen, kahvitteluun ja makkaranpaistoon.

Tulilla. (V)

Tulisteltuamme jatkoimme matkaamme luontopolkua pitkin. Nyt oli paras innostus jo kaikonnut, joten taivalsimmekin melko ripeästi. Loppupäässä oli polkujen soraus vielä kesken ja polkulinjauksia vielä selvästikin paranneltiin. Epäselviä ne eivät kuitenkaan olleet, eikä reitiltä eksymisestä luontopolun loppuosassakaan ole vaaraa. Matkalla vastaan tuli ”Ponun postilaatikoita”, joiden idea jäi meille hiukan hämäräksi. Normaalisti luontopoluilla olevat informatiiviset taulut ovat enemmän omaan makuuni.

Metsästä perinnemaisemaan.

Innostus heräsi jälleen uudelleen saapuessamme metsäiseltä reitiltä komeaan Byabäckenin laakson peltojen, niittyjen ja hakamaiden kuvioimaan perinnemaisemaan. Nuuksion tapaan myös Sipoonkorvessa tunnelmaa hiukan laskevat matalalla lentävät matkustajakoneet – onhan Helsinki-Vantaan lentokenttä varsin lähellä.

Helsinki-Vantaa on lähellä.

Loppumatka taittui tietä pitkin (noin 800 metriä). Tiestä (kartta) huolimatta ovat maisemat täällä varsin hulppeat, eikä pienellä hiekkatiellä perinnemaisemien keskellä kulkeminen tuntunut lainkaan tylsältä. Hienojen maisemien lisäksi mielenkiintoa pitivät yllä niin vasemmalle puolelle jäävä Byabäckenin notkelma, runsaina kukkivat tienpientareet kuin maisemanhoitohommissa olleet lehmätkin.

Pientareen kukkaloistoa.Hirviä! (V)

Onnistuneen päiväretken jälkeen oli olo jo hiukan nuutunut, mutta erittäin tyytyväinen. Jälleen kerran oli Sipoonkorvesta tullut tarkistettua yksi nurkka, Fiskträsk, mutta paljon jää nähtäväksi vielä tuleville retkillekin. Byabäcken ja Ängesböle sen sijaan ei pettänyt tälläkään kertaa – sinne on hyvä palata kerta toisensa jälkeen.

Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joissa on merkintä (V). Näistä kuvista kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)