LÄHILUONTO: RAMSINNIEMI, HELSINKI 21.6.2015

REITTI: Ramsinniemen tienhaara - Koivunokka - Rastasniemi - Meri-Rastilan metsä - Ramsinniemen tienhaara 4.5 km (pelkkä luontopolku 1.5 km). 

VAELLUSKAVERIT: -

HUIPUT: Merimaisemat. Kukkivat kasvit. mäntyvanhus. Rehevä lehtokasvillisuus. Linnusto.

ERIKOISTA: Puu-graffiti puussa.

ALUKSI

Retkikarttaa tutkaillessani huomasin, että myös Ramsinniemellä (kartta) on rauhoitettu alue, jonka ympäri kulkee luontopolku. Tätä oli luonnollisesti mentävä ihmettelemään. Retkikartan reittimerkinnät osoittautuivat virheellisiksi, mutta riittävästi polkuja ja itse luontopolku joka tapauksessa löytyivät. Ramsinniemi on saavutettavissa helposti julkisilla liikennevälineillä, joskaan aivan perille luontopolun äärelle ei julkisilla kulkuvälineillä pääse. Meri-Rastilan tien ja Ramsinniementien risteykseen pääsee bussilla 560 (esim. Vuosaaren tai Rastilan metrolta), hiukan pidemmälle Ramsinniementiellä pääsee Vuosaaresta kulkevalla palvelulinjalla 816. Ramsinniementien risteyksessä on selvä opaste, joten siitä ei oikein voi kulkea ohi.

LUONTOPOLKU, 1.5 KM

Retkikarttaan merkitty (kartta) Ramsinniemen luontopolku kulkee Ramsinniementien molemmilla puolilla. Tosiasiassa luontopolkua oli ainoastaan pohjoisrannalla ja sen linjaukset poikkesivat huomattavasti Retkikarttaan merkityistä. Joka tapauksessa Retkikartan polut olivat seurattavissa, joten sen mukaan loppujen lopuksi liikuin. Hyvä niin, sillä rauhoittamaton eteläpuoli ja rauhoitettu pohjoispuoli poikkeavat toisistaan lähes kuin yö ja päivä. Pohjoisrannalla (kartta) on kostea ja erityisen rehevä lehtipuuvaltainen lehto, etelärannalla (kartta) kuivia kalliomänniköitä, tuoreita kankaita ja sekametsiä.

Polku kohti etelärannan Koivunokkaa oli selkeä ja se seuraili aidatun Stora Enson tontin reunaa. Stora Enson paviljonki on nykyisin henkilökunnan käytettävissä ja sen on suunnitellut Alvar Aalto. Alunperin huvilan rakennutti silloinen Enso-Gutzeit Helsingin olympialaisten vieraiden käyttöön vuonna 1952. Ramsinniemessä on myös muita arkkitehtonisesti arvokkaita ja lähinnä eri yritysten omistamia näyttäviä huviloita (selvitys rakennuskannasta hyvine kuvineen ja karttoineen).

Koivunokka.

Koivunokassa (kartta) minua odotteli arka meriharakka ja koskelopoikue. Matalalta kallioiselta Koivunokalta avautuu hyvät näkymät Helsingin saaristoon. Saarista lähimpänä ovat pieni Loppikarin luoto ja sen takana oleva Malkasaari. Nokan kallioperä muodostuu kivettyneestä tulivuoren tuhkasta – tuffiitista.

Koivunokassa kasvoi kilpikaarnainen ja kuvauksellinen mäntyvanhus.

Karuilta ja kuivilta rannoilta poistuttuani alkoi maisema muuttua pikku hiljaa rehevämmäksi – alkuun tuoreeksi kangasmetsäksi. Siellä täällä oli isoja siirtolohkareita ja kenttäkerrosta peitti tiheä mustikanvarpujen kasvusto. Osa suurista lohkareista oli sammalten ja kallioimarteen peittämiä. Ramsinniementielle palattuani pohdin hetken reittiäni. Paikalta lähti kärrytie kohti rantaa (helpoin reitti), mutta halusin kuitenkin nousta kartan osoittamille kallioille. Puomitetun kärrytien alkupäässä (kartta) on tilaa parin auton parkkeeraamiseen. Läheisen Lähetysseurakunnan parkipaikka on nykyisin puomitettu.

Rauhoitetun alueen kartta.

Kuivien kallioiden pohjoisreunamilta alkoi tiheä kotkansiipilehto ja muutosta kohti lehtomaista kasvillisuutta edusti esimerkiksi kukkiva oravanmarja. Jyrkkää rinnettä laskeutuessa oli pidettävä varansa – näkyvyys maanpinnalle ja omiin jalkohin katosi rehevän kasvuston alle. Kärrytien päästä läheltä rantaa (kartta) löytyi hyvät opasteet ja rauhoitetun alueen kartta.

Taikinamarjan ja kortteen sopuisaa yhteiseloa.

Ramsinniemen lehto on varmasti yksi rehevimmistä, mihin olen koskaan törmännyt. Keskikesän vehreydessä tämä entisestään korostui. Runsaaseen kasvillisuuteen kuuluu myös monimuotoinen pensaskerros ja alueella kasvaakin niin myrkyllisiä marjoja tuottavaa mustakonnanmarjaa ja lehtokuusamaa kun jalojen lehtipuiden taimiakin. Itse puusto muodostui muunmuassa saarnista, kookkaista pihlajista ja kauempana rannasta myös kuusista. Kukkivista kasveista yleisiä alueella olivat esimerkiksi nurmitädykkeet ja keltakurjenmiekat. Kenttäkerrosta peittivät paikoin suuret kotkansiivet, metsäkortteet- ja mahdollisesti myös lehtokortteet.

Nurmitädyke kasvoi runsaana eri puolilla suojelualuetta.

Rauhoitetun alueen lyhkäiset polut ovat leveitä ja sorattuja, kosteimmilla paikoilla myös pitkostettuja. Poikkesin lehdon keskeltä myös rantaan Rastasniemeen (kartta), jonka kuivilla kallioilla kasvoi mäntyä, rannassa järviruokoviidakon reunamilla etsi syötävää kyhmyjoutsen. Kallioilla vietti aikaansa grillaillen yksittäinen perhe lapsensa kanssa – muita kulkijoita en rauhoitetulla alueella nähnyt. Rannalta avutui näkymät kaupunkiin, Roihuvuoren kaupunginosaan, jonka lautasmainen vesitorni on helppo tunnistaa. Vesillä oli liikennettä yllättävänkin vähän.

Männyn on aika pölyttää. Järviruoko. Rehevä lehto: kotkansiipiä, saarnia, haapoja ja pihlajia.

Rannalta palasin takaisin lehtoon. Kaiken vehreyden keskelle oli suorastaan pakko istahtaa. Kirkas auringonpaiste muutti täällä lehvästön keskellä muotoaan – valon kovuus pehmeni ja kirkkaus himmeni. Pohjoisrantaa ympäröivä viileys tuntui hyvältä. Haavat, saarnet ja pihlajat kohosivat korkeuksiin.

Pitkokset lehdon syliin. Lehdon yksityiskohtaista kauneutta.

Luontopolku päättyy kuin seinään Helsingin lähetysseurakunnan leirikeskuksen pihaan. Nyt pihalla kuitenkin näytti olevan hiljaista, joten lähdin hiukan vilkaisemaan paikkoja – kiellosta huolimatta. ”Oleskelemaan” en tontille luonnollisestikaan jäänyt. Retkikarttaan on polku lähetysseurakunnan tontin läpi joka tapauksessa merkitty. Yksityisaluetta osoittaviin kyltteihin törmää Ramsiniemellä tämän tästä, mikä muistuttaakin hyvin rakentamattomien ja kaikille avoimien ranta-alueiden tarpeellisuudesta.

Lähetysseurakunnan leirikeskuksen päärakennus oli melko huonokuntoinen, mutta tontti vaikutti mukavalta. Olipa paikalla kallioiden päällä olevan huvimajan lisäksi myös ”ulkoilmakirkko” saarnastuolineen. Retkikartassa oleva luontopolun merkintä ohjasi tontilta ylös kallioille, mutta retkikartan jo tutuksi tulleiden reittimerkintöjen virheellisyyksien vuoksi en ylös noussut. Lähetysseurakunnan parkkipaikalla oli pari autoa, mutta tilaa olisi ollut huomattavasti useammallekin.

Ramsinniementiellä.

Kotimatkaa taitoin Ramsinniementietä pitkin. Asuinalueella on erillinen pyörätie ja väylä jalankulkijoille, mutta tämän jälkeen voinee tietä pitää melko vaarallisena niin kävelijöille kun pyöräilijöillekin – kapealla, mutkaisella ja mäkisellä tiellä ei olisi mukava kohdata reilua ylinopeutta ajavaa kaaharia. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että näihin en tällä tiellä liikkuessani ole kuitenkaan onneksi törmännyt. Poikkesin kotimatkallani vielä hetkeksi Meri-Rastilan metsiin, jossa vastaan tuli ”puu”.

LOPUKSI

Ramsinniemen rauhoitettu lehto osoittautui upeaksi pienialaiseksi retkikohteeksi – sopivaksi pienelle piipahdukselle luonnon keskelle. Hyviksi taukopaikoiksi osoittautuivat niin Koivunokka kun Rastaskalliokin näköaloineen. Itselläni ei tällä kertaa ollut lyhyellä retkellä mukana muuta kun vesipullo.  Karut ja kuivat etelärannat sekä rehevät pohjoisrannan lehdot tekevät helppokulkuisesta alueesta erityisen monimuotoisen. Vaikka alue sijaitsee hyvin lähellä kaupunkia ja se on saavutettavissa helposti, tarjoaa paikka myös runsaasti luonnonrauhaa. Selvää on, että lehdon kookkaita pihlajia, saarnia ja haapoja on käytävä ihailemassa vielä uudestaan syksyllä – tarjoavathan nimenomaisesti haavat ja pihlajat vaahteroiden ohella yleensä lehtipuista sen kaikkein komeimman syksyisen värinäytelmän.

---

Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Ramsinniemi, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Ramsinniemi, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Ramsinniemi).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

Advertisement