LÄHILUONTO: RAMSINNIEMI, HELSINKI 17.10.2015

REITTI: Ramsinniementie - Rastasniemi - Koivunokka - Ramsinniementie 1.5 km.

VAELLUSKAVERIT: Vesku.

HUIPUT: Kaunis ja kirkas syyspäivä. Tulivuorten synnyttämät rantakalliot. Haavikot. Ahdinparran peittämät kivikot ja rakkolevät.

ERIKOISTA: Pienestä luontoretkestä iso ilo.

ALUKSI

Ramsinniemi kutsui jälleen. Tässä lähikohteessa tulee käytyä usein. Pienialaisella lehtojensuojelualueella näytti nyt kovin toisenlaiselta kuin vehreän keskikesän aikaan.

Veskun ollessa flunssassa teimme lenkkimme lyhyen kaavan mukaan autoillen ja Ramsinniementien kupeessa olevalle pienelle, parille autolle sopivalle parkkipaikallekaahaten. Paikkaan pääsee helposti julkisilla liikennevälineillä – joskaan ei aivan perille saakka. Meri-Rastilan tien ja Ramsinniementien risteykseen pääsee bussilla 560 (esim. Vuosaaren tai Rastilan metrolta), hiukan pidemmälle Ramsinniementiellä pääsee Vuosaaresta kulkevalla palvelulinjalla 816. Ramsinniementien risteyksessä on selvä opaste, joten siitä ei oikein voi kulkea ohi.

POHJOISRANNAN LUONTOPOLUILLA 0.9 KM

Parkkipaikalta pääsimme suoraan suojelualueen metsiin selkeää polkua pitkin. Sää oli mitä parhain – syksyinen, aurinkoinen ja kirpakka. Hetkeksi tuli pysähdyttyäkin: Ensin polulta korjattua kaatunutta kuusenrunkoa tutkimaan ja sitten tuoreissa lehdoissa viihtyvän lehtokuusaman kirkkaanpunaisia ja myrkyllisiä marjoja kuvaamaan.

Lehtokuusaman marjat. Ei syötäväksi. Lehdon syksyä.

Itse lehto oli nyt hiljentynyt. Kotkansiipien ruskeiksi käpertyneet lehdet makasivat apeina maassa, vaahteroita vaivasi jokin sieni ja moni koivu oli pudottanut jo lähes kaikki lehtensä. Nuori vaahtera ja vanha koivu syleilivät toisiaan. Lehtensä vihreänä pudottavat suuret tervalepät näyttivät kovin elinvoimaisilta tässä seurassa. Lehdossa viihtyvät suuret saarnet kohosivat katoksi yllemme, kun taas lahoavan koivun kannon juurella kasvoi syksyn hedelmiä – suuri rypäs pörhösuomuhelokkaa. Aikamme syksyisen lehdon keskellä ja sen pitkoksilla pyörittyämme suuntasimme aurinkoiselle rannalle Rastasniemeen.

Pörhösuomuhelokat.

Rastasniemi (kartta) on erinomainen näköalapaikka, josta voi ihailla paitsi kaupunkimaista maisemaa Vartiokylänlahden siltoineen ja Róihuvuoren vesitorneineen, myös upeita rannan ruovikoita, Meri-Rastilan metsiä sekä kaunista ja ikivanhaa kallioperää. Lähes kahden miljardin vuoden ikäinen kallioperä muodostuu tulivuorten synnyttämistä tyynylaavoista ja uraliittiporfyriiteistä. Metsissä hohti täällä kaunis ruska. Vuosaaren alueen kiintoisasta kallioperästä on kirjoitettu myös hyvä blogi.

Tulivuoriperäiset kalliot (V).Ruska, ruovikot ja Meri-Rastilan metsät Puotilanlahdella.Kultainen ruovikko (V).

Rantapolku päättyi kärrypolulle, josta löytyy myös alueen kasveista kertova infotaulu karttoineen. Infotauluilta (kartta) matka jatkui takaisin Ramsinniementielle päin leveää ja vanhaa kärrytietä pitkin. Matkalla meitä ilahdutti komea, ruskan kirkkaisiin väreihin pukeutunut haavikko.

Haapa on kaunis puu. Haapa on suosikkipuu.

MEREISILLÄ RANTAKIVIKOILLA 0.6 KM

Ylitimme tien ja jatkoimme nyt Ramsinniemen etelärannan puolelle. Kärrytien päästä löytyy myös pieni parkkipaikka (kartta) muutamalle autolle sekä opaskyltti, joka johdattaa lehtoon.

Eteläranta, aurinko ja pihlaja (V).

Tällä kertaa muodostui Ramsinniemen reissun kohokohdaksi nämä aurinkoiset etelärannat, jonka rantakivikot olivat täynnä ahdinpartaa. Näyttävät pallekivikot ovat syntyneet aikojen kuluessa merijään työntämänä ja aallokon huuhtomana. Oma sisäinen ”nurmiporani” kyykisteli kivikoissa innoissaan.

Ahdinpartaiset kivikot. Nurmipora (V).

Kauniin rannan lisäksi tarjosi eteläranta hienot näkymät merelle ja merellisen Helsingin kansallismaisemaan. Rannalla, mukavassa iltaisessa auringonpaisteessa kului maisemia ihmetellessä melkoinen tovi.

Ranta.

Lopulta matkamme jatkui Koivunokkaan (kartta) ja sen rannalta hiukan ylemmäs nousevalle kalliolle. Ahdinparran lisäksi oli rannoilla runsaasti rakkolevää – osoitus puhdistuneista rantavesistä. Kauniin, avoimen rantakaistaleen molemmin puolin on yksityismaita ja näyttäviä huviloita – idässä Aallon suunnittelema, nykyisin Stora Enson omistama huvila ja lännessä Merihiekka (Vuosaaren seurakunnan päiväleirikeskus).

Rakkoleviä. Kohti Koivunokkaa.

Käännyimme lopulta Koivunokasta kohti Ramsinniementietä ja parkkipaikkaa. Pientä polkua seurailemalla päädyimme (vahingossa) suoraan autolle.

Koivunokan kallioilla.

LOPUKSI

Pienikin visiitti luontoon oli taas tehnyt ihmeitä ja mieli virkistyi. Avoimen, aurinkoisen ja melko kuivan etelärannan sekä pohjoisen, hämärän ja kesäisin äärettömän vehreän lehdon yhdistelmä tekee Ramsinniemestä erityisen mukavan retkeilykohteen.

Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuun ottamatta joissa esiintyy itse kirjoittaja sekä kuvia, joiden perässä on merkintä (V). Näistä kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)