LÄHILUONTO: KRUUNUVUORI, HELSINKI 12.9.2015

REITTI: Kaitalahti - Kruunuvuori - Kruunuvuorenlampi - Kaitalahti 2.9 km.

VAELLUSKAVERIT: -

HUIPUT: Suojeltu lehto. Hulppeat kaupunkinäkymät. Palanen aarnimetsää. Kruunuvuorenlampi.

ERIKOISTA: Rappioromantiikka.

ALUKSI

Syrjäisessä Kruunuvuoressa (kartta) tulee käytyä melko harvoin. Kruunuvuoren omalaatuinen retkikohde tekee vaikutuksen kaupunkimaisemillaan – onhan sieltä suorat näkymät niin Helsingin keskustaan, Korkeasaareen, Kulosaareen kuin Herttoniemenrantaankin. Oman erikoisen tunnelmansa alueelle luovat aavemaiset, hylätyt ja ränsistyneet huvilat. Paikan varsinainen helmi kuitenkin on pieni Kruunuvuorenlampi.

Aluetta on alettu rakentaa rajusti ja kulkuyhteydet paranevat tulevina vuosina roimasti, kun pitkä silta keskustasta joskus valmistuu. Itse virkistysalueen ydin tullee kuitenkin säilymään suhteellisen muuttumattomana. Asuinalueen myötä tulevat vihreän Kruunuvuoren kävijämäärät epäilemättä kasvamaan toistaiseksi suhteellisen tuntemattomalla alueella suorastaan räjähdysmäisesti. Kruunuvuoreen (Kaitalahteen) pääsee nykyisin kätevimmin bussilla 88, joka kulkee Herttoniemen metroaseman ja Kaitalahden välillä.

KRUUNUVUORELLE

Bussista päätepysäkille hypättyäni jatkoin kohti Kruunuvuorta. Sää oli syksyisen kaunis. Ennen varsinaiselle polulle astumistani kävin kurkkaamassa rakenteilla olevaa uutta Kruunuvuoren kaupunginosaa, johon ensimmäiset asukkaat olivat jo muuttaneet.

Suojeltu lehto.

Heti poluille päästyään saa astella suojellussa lehdossa – metsälehmusten, haapojen ja pähkinäpensaiden seassa. Käväisin myös polkujen ulkopuolella, mutta vanhaa öljysataman aitaa (kartta) ei ole purettu, joten eteneminen loppui siihen. Palasin helppokulkuiselle polulle ja nousin Kruunuvuoren kallioille. Täällä on vanhaan aitaan revitty kunnon aukko (toisin kun pari vuotta sitten paikalla vieraillessani). Hyvä näin.

Helsinki Kruunuvuorelta nähtynä.

Kruunuvuoren kallioilta (kartta) avautuu erinomainen näkymä Helsingin keskustaan. Yhtälailla näkösällä ovat Korkeasaari kuin Kulosaarikin. Kallioiden päällä on lisäksi viehättävä, sadeveden ruokkima lampare. Syksyisellä merellä oli nyt hienosta säästä huolimatta hiljaista ja veneilijöitä oli liikkeellä varsin vähän. Kallioilla en sen sijaan ollut yksin – Kruunuvuori on tullut pikku hiljaa tunnetummaksi uuden asuinalueen rakentamisen myötä.

Kruunuvuoren vanha öljysäiliö, meri ja Helsinki.Pieni lampare vuoren päällä.

Oman mausteensa näköalapaikkaan antaa vanha öljysäiliö, eikä tämän säiliön tulevasta kohtalosta ole vielä tietoa. Yksi näistä vanhan öljysataman säiliöistä pysyy joka tapauksessa muistona menneisyydestä. Tämä säiliö sijaitsee tulevalla Kruunuvuoren asuinalueella. Nykyisin siellä on näyttävä valoteos, joka on ollut auki vierailijoille muutamana syksyisenä ja pimeänä viikonloppuna vuosittain. Palkittu valoteos näkyy myös Helsingin keskustaan.

Kallion keloja.

Alas kallioilta laskeuduin sen melko jyrkkää pohjoisreunaa pitkin. Kallioiden päällä ja rinteillä on komeita keloja ja pylväskatajia.

KIERROS LAMMELLA JA TULLISAARENSALMESSA

Laskeuduttuani kallioilta liikuin melko lähellä rantaa satunnaisilla vastaan tulleilla poluilla. Heti alkuun tulin Lilla Kronbergille – suoraan vuoden 2015 alussa poltetun huvilan pihaan. Kruunuvuoren huvila-alueella tehtiin keväällä ja kesällä 2015 useita tuhopolttoja. Kruunuvuoren rapistuvista huviloista ja historiasta on kirjoitettu erinomainen blogi Kruunuvuoren hylätyt huvilat, jossa jokainen Kruunuvuoren huvila ja sen historia käydään läpi.

Poltetun huvilan pihalla.

Tämän jälkeen tuli vastaan lisää hylättyjä huviloita, kuten täysin romahtanut Villa Kissinge. Huviloiden rappio ja tarinat ovat kiehtovia. Näin kirkkaana syyspäivänä oli tunnelma alueella varmasti toinen kun pimeänä ja aavemaisena syysiltana. Korjuukelvottomat – palaneet ja romahtaneet – huvilat olisi syytä purkaa ja keskittyä alueen luontoarvojen ja virkistyskäytön vaalimiseen. Paikan omituisuutta ei kuitenkaan voi kiistää. Villi alue graffiteineen ja vanhoine purkukuntoisine huviloineen aivan kaupungin keskustan kyljessä on sellaista, mikä tulee väistämättä häviämään.

Laiturin tapainen.

Parin huvilan pihalla tarpeeksi pyörittyäni etsiydyin lammen (kartta) rantaan. Kruunuvuorenlammellakin kummitteli menneisyys – vanha romahtanut pyykkikatos nojaili rannan tuntumassa hylättynä eikä huterannäköinen ja rikkinäinen laituri houkutellut kokeilemaan sen kestävyyttä.

Lampi.

Itse lampi on todella kaunis ja se on toinen luonnontilainen lampi, joka Helsingistä on nykyisin ylipäätään löydettävissä. Toinen on Vuosaaren Kangaslampi, jota on tosin perattu rajusti 1960-luvulla. Kruunuvuorenlammen rannassa kasvaa niin raatetta, lumpeita kun ulpukoitakin. Lämpöisestä syyspäivästä nautti myös läheiselle kivelle laskeutunut syyskorento.

Syyskorento paistattelee päivää.Kruunuvuorenlampi.

Lammelta suuntaisin jälleen seuraaville hylätyille huviloille ja niiden villiintyneille kasvi- ja pihamaille. Ainoa, mahdollisesti kunnostettavissa oleva huvila Villa Hällebö näyttää jo nyt siltä, että peli on menetetty. Sen rannasta löytyy mitä ilmeisimmin vielä käyttökelpoinen hirsisauna ja vanha höyrylaivalaituri, jonne alueen huvila-asukkaat ovat kesäisin rantautuneet.

Menneisyys tulee päälle – Villa Hällebo.

Polkuja Kruunuvuorella riittää seurailtavaksi, eikä eksymisen vaaraa Kaitalahden asuinalueen ja muualta meren ympäröimän Kruunuvuoren alueella ole. Päätin käydä vielä korkeilla, pohjoiseen Tullisaarensalmeen työntyvillä kallioilla (kartta). Täällä on aikanaan seisonut myös vuonna 1907 rakennettu huvimaja, jonka perustukset erottuvat paikalta selvästi. Lopullisesti on hoitamaton huvimaja luhistunut vasta 2000-luvun alussa. Hienon näköalapaikan avariin ja mereisiin kaupunkinäkymiin kuuluu täällä niin Kulosaari kun Herttoniemenrantakin.

Näkymät Herttoniemenrantaan. Kunnossa oleva huvila Kaitalahden puolella.

Näköalapaikan jälkeen oli hyvä lähteä takaisin päin. Nyt suuntasin leveälle runkopolulle ja entiselle kärrytielle (kartta), jolta avautui varsin jännittäviä näkymiä ränsistyneiden huviloiden pihamaille. Huviloista olin nyt toistaiseksi saanut tarpeekseni ja mukava metsäpolku johdattikin minut takaisin lammelle – nyt sen itärannalle.

Metsän menninkäisen irvistys.

Kruunuvuoren keskiosista ja lammen itärannalta löytyi myös palanen aarnimetsää korkeine keloineen, arvokkaine kuusineen ja kilpikaarnaisine mäntyineen. Yhdessä lammen kanssa nämä metsät muodostavat kiintoisan erämaisen kokonaisuuden vain kivenheiton päässä Helsingin keskustasta.

Rehevät Kruunuvuorenlammen rannat.

Lammen kaakkoiskulmalta oli syytä kääntyä jo tutulle, Kaitalahteen johtavalle polulle. Olin saanut nauttia hetken kauniista syyspäivästä, hiljaisuudesta ja luonnosta keskellä Helsinkiä. Ennen kaupungin vilinään poistumista sain ottaa ilon irti myös suojellun lehdon vehreydestä, minkä läpi kuljin nyt toistamiseen.

Lehdossa.

LOPUKSI

Kruunuvuori on helposti bussilla saavutettavissa oleva ja varsin tuntematon luontokohde Helsingissä. Kruunuvuoren sijainti Helsingin keskustaa vastapäätä tekee siitä oivallisen retkikohteen ja näköalapaikan eri vuodenaikoina – vaikka pimeinä syysiltoina tai talvisin jäitä pitkin hiihdellen. Mikäli retkeä haluaa pidentää, löytyy läheltä myös Stansvikin lehto ja kaivosalue. Kulttuuria kaipaavat voivat käväistä Aino Acktén huvilalla, jonka ympärillä on laajat puistoalueet.