LÄHILUONTO: MERI-RASTILAN METSÄT, HELSINKI 7.11.2015

REITTI: Ramsinniementie - Kortlahti - Grillikatos - Meri-Rastilan tie 2.9 km.

VAELLUSKAVERIT: Tytär 11 v.

HUIPUT: Suppiksia! Metsän tuntua. Kilpikaarnamännyt. Marraskuun lehdettömät puut. Merinäköalat. Siisti katos.

ERIKOISTA: "Käärme". Metrolla metsään!

ALUKSI

Meri-Rastilan metsät on yksi Helsingissä sijaitsevista hyvistä pienistä retkikohteista. 50 hehtaarin arvokkaalla metsäalueella on kaiken lisäksi grillikatos, joten evästely tänne suuntautuvalla retkellä onnistuu perusteellisemminkin. Metsien koillinen kulma on nyt vaarassa jäädä rakentamisen alle, sillä asutusta metroaseman ympäristössä halutaan tiivistää. Meri-Rastilan alueen osayleiskaavan mukaisesti metsistä oltaisiin nappaamassa kaikkiaan noin viidennes.

Meri-Rastilan metsiin pääsee helpoiten suoraan Rastilan metroasemalta (kartta), jonne reissunsa voi myös päättää. Metsään pääsee asemalta jo parinsadan metrin kävelyn jälkeen! Ympyrälenkille tulee matkaa yhteensä vähän yli kolme kilometriä – polkuvalinnoista riippuen. Metsään voi suunnata myös Meri-Rastilan tieltä (560) ja Ramsinniementieltä kävellen (tai palvelulinjan bussilla 816).

RAMSINNIEMENTIE – KORTLAHTI 1.5 KM

Oma retkemme alkoi tällä kertaa varsinaisesti Ramsinniementieltä, jota pitkin kävelimme hetken ennen pääsyämme metsän puolelle. Ramsinniementien risteyksessä on myös pysäkki (kartta). Metsään suuntasimme Katiskatien kohdalta. Sen päästä (kartta) nouseekin hyvä ja selkeä polku yhdelle metsän valaistuista pääpoluista. Suuria lenkkeilijöiden suosimia polkuja pitkin emme kuitenkaan pitkään kävelleet – pienemmät metsäpolut olivat paljon houkuttelevampia. Samansuuntaisesti pääväylän kanssa kohti Kortlahtea kulkee helposti seurattava ja mukava polku, jota ei tosin ole merkitty karttaan.

Viihtyisistä sekametsistä löytyi heti alkuun suppilovahveroita, joita ei tälle syksylle ollutkaan juuri näkynyt. Tällä kertaa emme kuitenkaan olleet lähteneet sieneen, joten ne saivat jäädä paikalleen, emmekä niitä enempää metsän puolella etsineet. Mukava oli kuitenkin huomata, että ”suppiksia” löytyy aivan lähimetsistäkin.

Suppilovahveroita.

Tyttäreni innostui kuvaamaan sen verran ahkerasti (niin kun monella muullakin reissulla), ettei tekemisen ja mielenkiinnon puutetta retkeillessä tälläkään kertaa ollut. Sainkin polulla kulkiessani jäädä odottelemaan luontokuvaajaa pitkiksi ajoiksi.

Metsän tuntua (T).

Itse pysähdyin pidemmäksi aikaa ihmettelemään suurta muurahaiskekoa, jossa näytti olevan varsin vilkasta elämää. Syksy olikin alkanut lämpimissä merkeissä, joten kiirettä tulevan talven valmisteluilla ei näyttänyt olevan (vai olivatko otukset ainoastaaan kohmeisia).

Älä tule lähemmäs.

Polkua seurattuamme saavuimme meren rantaan Kortlahteen, jonne päästäksemme ylitimme pääpolun (kartta). Kortlahdesta avautuu hienot merinäkymät Ramsinniemen suojellun lehdon suuntaan sekä Vartiokylänlahden saarille.

Kortlahti. Vastarannalla Ramsin lehdot.Vartiokylänlahti. Keskellä Härkäsaari ja oikealla Iso Koivusaari. Metsän nurkassa Kortlahdessa tulee vastaan meri ja ruovikot.

Kortlahden rantoja oli helppo seurailla paitsi soraisia rantoja myös paljaita kallioita ja pieniä polkuja pitkin. Aivan kuten muuallakin Vuosaaren seudulla, muodostuu kallioperä täällä tulivuoriperäisistä, lähes kahden miljardin vuoden ikäisistä kivilajeista. Mustan- ja harmaanpuhuvia kallioita halkovat siellä täällä valkeat kvartsijuonet.

Kalliomänniköiden kanervikkoa (T). Kauniit kvartsijuonet.Kilpikaarnaiset männyt.

Harmaasta säästä huolimatta oli hymy nyt herkässä. Erityisen komeaksi Kortlahden rannan tekevät järeät ja aikaa nähneet kilpikaarnaiset männyt. Ikää näistä vanhimmilla arvelisin olevan reilusti yli kaksisataa, ehkä jopa kolmekin sataa vuotta. Rannan tuntumassa muodostavat männyt suoranaisen ikimetsän, kun taas hiukan sisämaan puolelle mentäessä vaihettuvat kuivat kalliomänniköt kosteampiin – koivua, kuusta ja leppää kasvaviin sekametsiin. Myös niillä tuntuu olevan ikää kunnioitettavan paljon ja elävien puiden joukkoon mahtuu myös kauniita keloja. Kortlahden rannoilla kannattaa vierailla, sillä täällä pääsee helposti ”tosimetsän” tunnelmaan.

”Tosimetsää” (T).

KORTLAHTI – GRILLIKATOS – MERI RASTILAN TIE (1.3 KM)

Kortlahdesta jatkoimme matkaamme edelleen rantoja seuraillen, sillä niillä oli mukava ja helppo liikkua. Energisellä tyttärelläni riitti intoa rantakivilllä pomppimiseen. Itse taas nautiskelin enemmän metsien ja rantojen suomasta rauhasta. Hetkeksi rauha kuitenkin häiriintyi, sillä joku oli onnistunut tekemään kepposen …

Kohtaaminen.

Rannalla selällään ja osin lehtien peitossa ollutta kumikäärmettä ehdimme jo hetken luulla turvonneeksi, kuolleeksi ja oikeaksi käärmeeksi. ”Made in” paljasti kuitenkin totuuden. Käänsimme kaverin ja jätimme sen paikoilleen: Ehkäpä tästä ”roskasta” on vielä iloa jollekin muullekin. Nyt lähestyimme Meri-Rastilan metsien grillikatosta (kartta), joka on uusittu kesällä Uutelan katosten tapaan grillihiilille paremmin sopivaksi. Joskus aiemmin paikalla vierailtuamme on katos ollut siivottomassa kunnossa. Nyt se oli todella siisti.

Kohti ansaittua evästaukoa. Nyt rillataan.

Laittelimme grillille pienet tulet ja hiilet hehkumaan – muutamia pikkurisuja lykkäsimme vielä hiilten päälle. Eväät olivat makeaa A-luokkaa – kuumaa kaakaota ja vaahtokarkkeja. Hyvässä sokerihumalassa istuskelimme katoksella melko pitkään ja nautiskelimme lämpöisestä marraskuisesta päivästä. Hilpeitä hetkiä viettäessämme saimme myös kuvattua kauniita rantoja ja töhrittyjä katoksen seiniä. Paikan ollessa todella siistissä kunnossa, ei graffititkaan tunnelmaa päässeet laskemaan – otiinhan nyt kuitenkin keskellä kaupunkia. Tussia ei ollut, joten en päässyt korjaamaan yhtä häiritsevää töherrystä. Korjattu ja parempi teksti on alla.

Respect Nature Homo sapiens!Kaunista, niin kaunista.

Evästelyn jälkeen jatkoimme matkaa pääpolkua pitkin (kartta). Polun varrella oli vielä muutamia ikivanhoja mäntyjä, joista paksuimmalle saimme kyynärmitalla ympärysmitaksi melkein kolme ja puoli metriä. Sieniryppäitäkin – todennäköisesti kuusilahokoita – maastosta vielä löytyi.

Lahokkaa männyn juurella. Pelkoa metsässä?

Loppumatkasta jätimme hyvästit sekametsille. Myös isäntäkoivua paksumpi ja huomiota herättävä pakurikääpä jäi taakse. Loppumatkasta saavuimme metsittyneille vanhoille niityille sekä lehtoihin. Juuri nämä metsät ovat nyt uhattuna ja tulevat mitä todennäköisimmin jäämään uuden asutuksen alle. Pieni kaistale on rantametsiä osayleiskaavaan sentään jätetty jäljelle. Rakennetulle alueelle lähelle metroasemaa saavuttuamme kävelimme suoraan hyväksi todettuun kiinalaiseen, josta saimme hyvät eväät retken päätteeksi.

Viimeiset askeleet metsän puolella.

LOPUKSI

Marraskuinen pieni päiväretki lähimetsään oli antoisa. Meri-Rastilan vanha ja arvokas metsä monine polkuineen ja avarine merinäkymineen on erinomainen retkipaikka. Siisti ja hienolla paikalla sijaitseva grillikatos tekee paikasta erityisen mieluisan retkikohteen.

Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kansikuvaa ja kuvia, joiden perässä on merkintä (T). Niistä kiitos kuuluu tyttärelleni.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)