LÄHILUONTO: KALLAHDENNIEMI 20.3.2016

REITTI: Meri-Rastilan tie - Iso Kallahti - Kallahdenharju - Riveliniemi - Kuningatar - Kallahdenniemen uimaranta - Kallahdenharju - Meri-Rastilan tie 6.0 km.

VAELLUSKAVERIT: -

HUIPUT: Kevätaurinko. Auringo kultaamat ruovikot. Jäkäläbongaus. Palokärjen huuto ja rummutus.

ERIKOISTA: Ahdin kohtaaminen.

ALUKSI

Kallahdenniemi pistää varsin pitkälle Suomenlahteen ja se tarjoaa paitsi suojaisia merenlahtia myös avaria merinäkymiä aina ulkosaaristoon saakka. Niemellä (kartta) on kolme pientä suojelualuetta, joista yksi sijaitsee Helsingin ainoalla harjujensuojeluohjelmaan kuuluvalla harjulla, toiset merenrannan tulvaniityillä. Kallahden suojelualuetta on tulevaisuudessa tarkoitus laajentaa vedenalaisille matalikoille saakka. Niemellä on lisäksi kaksi uimarantaa – toinen Isolla Kallahdella ja toinen niemen kärjessä. Kulttuurihistoriasta kiinnostuneille huvilabongareille löytyy tältäkin merenrantakohteelta lukuisia huviloita ihailtavaksi.

Kallahdenniemellä tulee käytyä hyvin usein ja paikka on itselleni sen verran arkinen, että ehkäpä juuri siksi tästä lähiretkikohteesta kirjoittaminen on toistaiseksi jäänyt. Tästäkin huolimatta se on epäilemättä yksi Helsingin hienoimmista ja varsin monipuolisista luontokohteista. Niemi on ehdottomasti retken arvoinen paikka – vuodenajasta riippumatta.

Kallahdenniemi sijaitsee Vuosaaren ja Meri-Rastilan kaupunginosien rajalla ja sinne pääsee metrolla (Vuosaari tai Rastila). Lähemmäs harjua pääsee Rastilan ja Vuosaaren välillä kulkevalla runkolinjalla 560 (Rastila – Myyrmäki). Arkisin itse niemeen saakka kulkee Vuosaaresta palvelulinjan pikkubussi 816.

MERI-RASTILAN TIE – KUNINGATAR 3.0 KM

Matka Kallahdenniemeen kannattaa aloittaa Meri-Rastilan tieltä, jossa lähimmät bussipysäkit sijaitsevat hyvin lähellä Kallahdenharjuntien päätä (kartta). Tällä kertaa kiipeilin kohti harjua mukavien kelopuisten kallioiden yli (kartta). Kallioilta laskeuduin suoraan Ison Kallahden uimarannalle. Uimarannan reunamille on levittäytynyt luontaiselta kasvillisuudelta tilaa vievää vieraslajia – kurtturuusua, jota joudutaan aika-ajoin kitkemään talkoovoimin.

Harjupolulla.

Kallahdenharjun länsireunalla kulkee selkeä polku, jota reunustaa alueen vanhin puusto – kilpikaarnaiset, noin 150 vuotta vanhat männyt. Harjulta on kaadettu puuta viimeksi Krimin sodan aikoihin. Kauniisti tuulen taivuttamia, mutkalle kasvaneita mäntyjä ja harjua on parasta ihailla uimarannalta (kartta). Mäntyjen kilpikaarnan päällä kasvaa kauniita jäkäliä, kuten sormipaisukarvetta.

Kallahdenharjun kilpikaarnaiset männyt.

Suojelualueen eteläpuoleiset rannat ovat huviloineen yksityismaita, joten hetken joutuu kulkija paarustamaan harjun päällä kulkevaa tietä (kartta) pitkin. Matkaa voi tämän jälkeen jatkaa kauniiden männiköiden keskellä – mukavia metsäpolkuja pitkin.

Kallahdenniemen ytimessä – männiköiden keskellä.Kelo kehyksissä.

Kallahdenniemen kärkeen kulkee paitsi tie myös useita polkuja – tällä kertaa valitsin niistä satunnaisesti yhden, niemen keskellä kulkevan polun, jota ei löydy kartalta. Eksymisen vaaraa ei kapealla niemellä luonnollisestikaan ole – meri tulee joka puolella vastaan nopeasti. Suuntana oli Riveliniemi (kartta), jossa sijaitsee kaupungin omistama ja nykyisin vuokralla oleva suurikokoinen huvila. Ylitin lopuksi Riveliniemeen johtavan tien ja kävelin kauniita rantoja pitkin aina niemen kärkeen, Kuningattareen (kartta) saakka.

Rannan kiviä peittää kallioisokarve.Silokallion uurteet.Väinönputki? Ruovikossa.Aallonmerkit ohuen jään alla.

Huomio kauniissa kevätsäässä kiinnittyi yhtälailla luonnon pieniin yksityiskohtiin – kauniisiin järviruokoihin, jäkäliin, talventörröttäjiin, kallioihin, kiviin ja puihin – kuin maisemiinkin. Jäät olivat suurelta osin rannoilta jo sulaneet.

Näkymät Vuosaaren Aurinkolahteen.Kultaiset ruo´ot. Lähisaaret: Prinssin luoto, Voirasia ja Kalliosaari.

Katselin haikeasti kohti Kalliosaarta (kartta), jossa on jäiden kantaessa tullut käytyäkin. Viimeisimmät talvet ovat kuitenkin olleet sen verran leutoja, ettei saareen ole jäitä pitkin ollut juurikaan asiaa. Kalliosaaresta löytyy kaksikin keittokatosta, joten retkikohteeksi se sopii erinomaisen hyvin.

Minä ja Ahti.

Rannalla oli hyvä kävellä, nautiskella kirkkaasta päivästä ja kauniista maisemista. Rannalle oli ajautunut jonkin verran rakkolevää. Rantaveteen kurkkiessani ja rannan leviä bongaillessani törmäsin myös pörröpäiseen Ahtiin…

Graniittinen siirtolohkare ja näkymät ulkosaaristoon. Tuulisen niemenkärjen kuningatar.

Kuningattaren (niemen) kärjessä ja paluumatkallani törmäsin useisiin lintubongareihin kaukoputkineen ja kiikareineen. Bongareita näytti kuitenkin olevan liikkeellä enemmän kuin itse lintuja. Hetkeksi kylmenneet säät näyttivät vieneen lintujen suurimman muuttoinnon. Kuningatar tarjoaa bongauspaikan lisäksi hienot näkymät ulkosaaristoon ja aina avomerelle saakka. Kuningattaren kärjessä olevat rakennukset (Dronningholm) ovat kaupungin omistuksessa.

KUNINGATAR – MERI-RASTILAN TIE 3.0 KM

Kallahdenniemen kärjestä oli helppo jatkaa rantoja pitkin rantakallioilla kiipeillen ja kevään edistymistä havainnoiden. Aurinko löytyi myös kalliloilta, pienen keltajäkäläesiintymän muodossa.

Valoa kohti!Keltajäkälää Kuningattaren rantakallioilla. Talven viimeiset ponnistukset.

Rantakallioilta ja niemenkärjestä polut johdattavat kovin toisenlaiseen maisemaan – matalille ruovikkoisille rannoille ja tulvaniityille, joilla pääsee kesäisin ja syksyisin ihastelemaan laajoja rantavehnäkasvustoja. Rannan kovissa oloissa jalostuneet ja haarovat puut houkuttelevat kiipeilemään. Etenkin lapsille riittää rannoilla varmasti puuhaa.

Puut, jotka odottavat kiipeilijötä.

Talven tulvien korkeudesta kertovat rannoille kasaantuneet ruokovanat. Tänä talvena tulvaniityt ja alimmat rantametsät jäivät tulvien alle useampaan otteeseen joulukuun myrskyjen aikaan. Merenrannan vuosituhansia vanhasta sijainnista puolestaan kertoo kaunis ja suhteellisen matala rantatörmä (kartta) noin viisi metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella.

Tulvat ja jäät ovat työntäneet ruo´ot kauas maalle.

Tulvaniittyjen jälkeen seurailin melko kauas merelle päin vetäytynyttä rantaviivaa. Itse harju pistää matalikkoina kauas merelle ja harjua voi jäljittää hiekkaisia saaria pitkin aina Santiseen, Isolle Leikosaarelle ja Kutusärkille saakka (kartta). Uimarannalta pienen leikkipuiston vierestä löytyy varsin erikoisia tolpan päähän viriteltyjä, käyttökelpoisia grillejä (kartta). Nyt yksi kolmesta grilleistä näytti olevan kuumana – käristyvien saslikien tuoksu kantoi kauas. Omat hiilet kannattaa luonnollisesti ottaa grillille mukaan.

Vanha rantatörmä.

Paluumatkaa tein lämpöisessä iltapäivän auringossa jälleen harjua pitkin astellen. Lähistön männikössä huusi ja rummutti keväästä hullaantunut palokärki.

Kaunis harjupolku männikön läpi.Nuorta tuulten pieksämää männikköä harjulla.

Väkeä oli suojaisan harjun liepeillä jo paljon aikaisempaa enemmän, eväiden kera. Vaihtoehtoisesti voi harjua seurailla myös sen itäpuolella, mutta auringonpaiste houkutteli tällä kertaa varjoista itärantaa enemmän. Tulvien ja myrskytuulten kaatamat rungot tarjoavat mukavia paikkoja istuskeluun ja auringonpaisteesta nauttimiseen. Melko matala, kapea ja meren huuhtoman harjun laki kohoaa ainoastaan reilu kymmenen metriä merenpinnan yläpuolelle.

Iso Kallahti ja näkymät harjulle.

LOPUKSI

Kallahdenniemen monipuolinen ja vaihteleva luonto tarjoaa hyvän paikan luonnossa virkistäytymiseen. Vaihtelut vuodenaikojen välillä ovat suuret ja parhaimmillaan voi retkensä keskellä talvea (jään kantaessa) ulottaa lähisaarille saakka.

Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)