LÄHILUONTO: VARTIOSAARI, HELSINKI 26.3.2016

REITTI: Reposalmi - näköalalava - Reposalmi 2.8 + 0.8 km.

VAELLUSKAVERIT: -

HUIPUT: Sumuverho. Sammal- ja jäkäläbongaus. Saaren rauha.

ERIKOISTA: "Lankkusilta".

ALUKSI

Helsingin Vartiosaari (kartta) on useilla vierailukerroilla tutuksi tullut paikka. Nyt saarella tuli kuitenkin käytyä ensimmäistä kertaa talviaikaan – jäitä pitkin. Reilun 80 hehtaarin kokoista saarta uhkaa raju rakentaminen. Nyt saaressa asustaa ainoastaan parikymmentä asukasta. Vartiosaaren kaavoitusta, tapahtumia ja uutisia voi seurata helposti esimerkiksi Save Vartiosaari (facebook) tai Vartiosaari -sivuilla. Runsas määrä vanhoja bloggauksia Vartiosaaresta löytyy Villiltä vihreältä saarelta -sivuilta. Saari on keskeisestä sijainnistaan huolimatta tuntematon myös useimmille helsinkiläisille.

Helpoimmin saareen pääsee kesäisin liikennöivillä Suomen Saaristokuljetuksen lautoilla. Tällä kertaa menin saareen Reposalmen (kartta) kautta – jäitä ja ”lankkusiltaa” pitkin. Reposalmeen puolestaan pääsee bussilla 88, joka lähtee Herttoniemen metroasemalta (kartta). Jäillä liikkuvan on hyvä tutustua alueen salmien virtapaikoista kertovaan blogiin.

Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

REPOSALMI – NÄKÖALALAVA (1.7 KM)

Reposalmeen johtavaa tietä on itse ennen salmea käveltävä lähimmältä bussipysäkiltä puolisen kilometriä. Tien päästä löytyy jonkin verran parkkitilaa autolla liikkuville. Reposalmentien päästä löytyy myös kaunis, vanha mänty, jolla riittää kokoa ja näköä.

Salmeen saavuttuani oli edessä ”lankkusilta” – jäiden päälle pitkostettu, hiukan epävakaan tuntuinen reitti salmen toisella puolella siintävälle sumuiselle saarelle. Vaikka jäällä selvästi riitti vielä paksuutta, oli salmi hiukan etelämpää railoutunut auki. Talven viimeiset ylitykset olivat edessä.

Lankkusillalla.

Saaren puolelle saavuttuani päätin kuljeskella alkuun rantoja pitkin. Kauniita rantakallioita kuvatessani sattui silmiini myös pilkkunahkajäkälää, joka oli talven edessä joutunut käpristymään ja harmaantumaan. Lähes täydellinen hiljaisuus ja sumuinen sää tekivät tunnelmasta rannalla liikkuessa suorastaan aavemaisen.

Vartiosaaren rantakalliot.

Rantakallioilta poluille päästyäni seurailin alkuun saaren terveysluontopolkua, jolla on mittaa noin 2,5 km. Polkua voi suositella lämpimästi ja se on erinomainen tapa tutustua saaren luontoon ja historiaan. Luontopolun esitevihkosia karttoineen saa Reposalmen lauttarannasta – saaren puolelta. Esite löytyy myös täältä. Pian olin yhdellä luontopolun rasteista, helposti tunnistettavalla maamerkillä, suurella kuutiomaisella siirtolohkareella. Sen pinnalta bongailin kauniita mättäitä kiven pintaan luovia kalliokarstasammalia.

Siirtolohkare.

Siirtolohkareelta jatkoin takaisin rantaan. Sankka sumu peitti näkymät lähes kokonaan – Noin kilometrin levyisen Karpinselän yli ei läheistä vastarantaakaan kunnolla näkynyt. Pieni uimaranta (kartta) laitureineen oli autio, mutta suuren mäntyvanhuksen katveessa kaunis.

Näkyvyys heikko.Vartiosaaren pieni uimaranta.

Uimarannalta nousin nykyisin Akavan vuokraaman Sunnanvikin huvilan villiintyneeseen puutarhaan, joka etenkin kesäisessä loistossaan suurine tammineen ja lehtomaitikoineen on näkemisen arvoinen paikka. Uusklassisen kartanon on rakennuttanut 1900-luvun alussa entinen Nokian johtaja Gustaf Fogelholm, joka etsi ja löysi paikasta luonnonrauhaa.

Sunnanvikin villiintynyt puutarha tammien katveessa.

Huvilan pihamailta päädyin metsäisemmille poluille, jossa lahoavia puunrunkoja nakersivat kauniit taula- ja pökkelökäävät. Nimensä mukaisesti on taulakääpää käytetty tulentekovälineenä jo 10 000 vuotta sitten. Rannasta löytyy koko Suomen ainoalta kasvupaikalta harvinaista rantaruttojuurta.

Taulakääpien kova kolmikko. Pökkelökääpä.

Poikkesin vielä rannassa katselemassa sumuisia merimaisemia ja kallioilla olevaa hiidenkirnua, joka olikin yllättäen nyt tyhjentynyt vedestä lähes kokonaan. Nähtävästi sen reunoilta ja pohjasta löytyy halkeamia, joita pitkin vesi pääsee purkautumaan. Kokoonsa nähden melko syvä kirnu löytyy helposti, sillä se on aidattu. Kirnun viereisiltä kallioilta löytyy mukavia istuskelupaikkoja vaikka kahvitteluun.

Rannan ruovikot.

Jatkoin matkaani metsäpolkuja pitkin talviseen kotkansiipilehtoon, missä kainaloihin saakka kesäisin ulottuvat saniaiset olivat vain varjo kukoistuksestaan. Jäinen ja polanteinen polku osoitti, että kulkijoita oli talvenkn aikana saarella riittänyt.

Kotkansiivet talvitörrötysasussaan.Jäinen polku.

Metsäpoluilla kulkiessa oli katseeni pian maassa – sammalissa ja jäkälissä. Metsistä ja kallioilta löytyy varsin tavallisia ja tuttuja lajeja: hirven- ja poronjäkäliä sekä karhun- ja rahkasammalia. Rahakasammalten tarkempi tunnistaminen on sellainen taitolaji, ettei siihen kannata ihan pienellä kokemuksella ryhtyä – Suomessa rahkasammalia esiintyy yli 250 lajia.

Isohirvenjäkälää ja valkoporonjäkälää.Kauniit (kangas)karhunsammalet. Kauniita kasvustoja muodostavia rahkasammalia.

Päämäärääni – korkeiden kallioiden päälle rakennetulle näköalalavalle (kartta) pääsin nopeasti. Merinäköalat olivat sumun peitossa, mutta kallioilla oli hyvä istahtaa. Hiukan edempänä olevalle Viikinkikalliolle (kartta) en tällä kertaa mennyt lainkaan. Sieltä avautuu vähintäänkin yhtä hienot ja avarat merinäköalat. Kahvittelin aikani, mutta pian oli taas pystyssä – kallioiden kasvustoa tutkimassa. Paikalla esiintyvän kauniin kallioimarteen lakritsimaista ja makeaa juurta on aikoinaan hotkittu makeannälkään ja juurta voi käyttää villiyrttinä.

Kahvin paikka.(Kivi)kynsisammalet.Kallioimarteen pyöreät itiöpesäkkeet.

NÄKÖALAPAIKKA – REPOSALMI (1.9 KM)

Laskeuduin alas kallioilta kohti pohjoista, mistä löytyy Vådötorpin huvila-alue ja yksi alueen näyttävimmistä huviloista – Villa Rosenius. Saaren huviloista on tehty perusteellinen Vartiosaaren kulttuuriympäristö -selvitys, jossa kaikki alueen huvilat ja niiden historia käydään läpi. Kallion alta löytyy myös yksi saaren hauskoista katukylteistä.

Vartiosaaren ”kadut”.

Pysyttelin hetken pääraitilla ja ohitin luonto- ja eläintalliyhdistyksen hoitaman vanhan maatilan (kartta). Pian löysin itseni taas metsän puolelta. Metsään minut houkutteli muinaista rantatasoa osoittava komea kivivyö sekä tietenkin sammalet. Tällä kertaa löytyi kauniisti suikertavaa metsäliekosammalta sekä erityisen näyttävää sulkasammalta.

Metsäliekosammal.Sulkasammal.

Sammalten bongaus sujui sen verran hyvin, että se veikin sitten vähäksi aikaa kaiken huomioni. Tavallisten seinäsammalten ohella löytyi myös lehtevää metsälehväsammalta.

Metsälehväsammal.

Pieni retkeni saaren puolella alkoi olla lopuillaan. Astelin takasin isoille poluille ja kohti lauttarantaa. Uddebon sumun pehmentämällä huvilalla minua ilahdutti peloton mustarastas, joka tonki innokkaasti polun piennarta.

Uddebo. Mustarastas.

Lauttarannassa ohitin pienen mökin, jonka seinällä olevasta postilaatikosta löytyy terveysluontopolun esitteitä. Rannasta suuntasin taas jäälle, jonka päälle oli jo kehkeytynyt melkoisesti vettä. Yli oli kuitenkin mentävä. Positiivisesti ja optimistisesti ajateltuna levittivät lankut painoni pelkkää kengänpohjaa laajemmalle alalle. Luottamustani jäiden kantavuuteen lisäsivät entisestään sumun seassa kyykkineet pilkkijät – yksin en siis heikoilla jäillä seikkaillut.

Lankut vielä paikallaan. Sumuisten jäiden pilkkijät.

Reposalmessa, mantereen puolella päätin vielä kiivetä rantakallioille (kartta). Sumun seassa olisi voinut kuvitella olevansa kauempanakin kaupungista. Kallioiden päälle olin joku hedonisti raahannut vanhan nahkanojatuolin, joka rumuudestaan huolimatta lienee tarjonnut lokoisia hetkiä merimaisemien edessä. Kallioilta pääsin myös ihastelemaan salmeen repeävää railoa. Pian ei Vartiosaareen enää olisi asiaa jäitä pitkin.

Reposalmen kallioilla.

LOPUKSI

Sumuisissa maisemissa kiinnittyi huomioni Vartiosaaren visiitillä tällä kertaa ennen kaikkea maanpinnan kasvustoon. Sammalbongaus tuotti suurta iloa ja Vartiosaari oli muutenkin mukava nähdä karussa, sumuisessa ja talvisessa asussaan. Vartiosaaren rakennussuunnitelmat ei saarella vieraillessa kuitenkaan koskaan unohdu. On melkolailla varmaa, että mikäli saari päätetään rakentaa, tullaan tätä päätöstä katumaan vielä pitkään.

Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)