KEVÄTVAELLUS: KARHUNKIERROS, KUUSAMO 16.-22.5.2016

REITTI: Ristikallion tienhaara - Taivalköngäs - Ansakämppä - Vennäänmutka - Myllykoski - Porontimajoki - Valtavaara - Ruka (71.6 + 10.6 km) 
VAELLUSKAVERIT: Tuuli.
HUIPUT: Lukuisten koskien kuohut. Kevätaurinko ja kevään kukat. Oulangan ja Porontiman vanhat metsät. Väräjävä järripeippo. Kallioportti. Vaarareitin näköalat - Vattuvaara, Kumpuvaara, Konttainen ja Valtavaara. Murku.
ERIKOISTA: Reitin hiljaisuus ja "omat tuvat".
ALUKSI

Karhunkierroksen kulkeminen lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen uudestaan oli hieno kokemus. Maisemat eivät tietenkään olleet muuttuneet, mutta kierroksen suosion kasvaessa ovat reitin palvelut parantuneet ja kulkijamäärät kasvaneet huomattavasti. Nyt – tulvahuipun jälkeisellä keväisellä vaelluksella ei sesonki ollut vielä alkanut, joten omaa rauhaa riitti. Muita kulkijoita kohtasimme lähinnä tuvilla. Hetta-Pallas -reitin ja Kevon reitin ohella kuuluu Karhunkierrros niihin klassikkoreitteihin, jotka kannattaa ehdottomasti joskus kiertää. Karhunkierroksen suurin anti kiteytyy kuohuviin koskiin, erämaisiin metsiin ja upeisiin joki- ja vaaramaisemiin. Karhunkierros kulkee suurelta osin Oulangan kansallispuistossa ja loppumatkasta Valtavaaran-Pyhävaaran luonnonsuojelualueella.

Noin viikon vaelluksemme alkoi Ristikallion tienhaarasta (kartta), jonne pääsimme Kuusamosta lentokenttäbussilla. Sesongin aikaan reitin varrelle pääsee karhunkierrosbussilla (ja sesongin ulkopuolella koulubusseilla).  Kuusamoon puolestaan pääsee esimerkiksi pääkaupunkiseudulta helposti junan tai bussin ja bussin yhdistelmällä tai vaikka lentäen. Omalla autolla liikkuessa kannattaa auto jättää Rukalle, josta voi jatkaa reitin varteen busseilla. Toki myös toiseen suuntaan kulkeminen on mahdollista. Kunnon rengasreittiä ei Karhukierros muodosta.

Oulankajoki tulvii keväisin yleensä hyvin rajusti ja tulvat voivat katkaista reitin useista kohdista. Tämä voi tarkoittaa kahlaamista jääkylmissä vesissä tai tulvapaikkojen kiertämistä. Pienet sillat ovat joskus lähteneet tulva-aikaan jopa liikeelle, eikä siltojen yli kuohuvien purojen ylittäminen kahlaten ole välttämättä turvallista – etenkään jos veden mukana liikkuu puutavaraa. Siksi tulvahuipun aikaan vaeltamista (yleensä toukokuun puolivälin paikkeilla) ei voi suositella kokemattomille vaeltajille. Keväistä vaellusta suunnitellessa tulva- ja lumitilannetta kannattaa seurata esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen sivuilta  sekä Oulangan luontokeskukselta kysellen. Varsinainen kesäsesonki alkaa heti tulvahuipun jälkeen ja päättyy lumen tuloon loka-marraskuussa. Pienempiä tulvia voi esiintyä myös syksyisin.

Karhunkierros soveltuu hyvin vaikka ensimmäiseksi ”pitkäksi” vaellukseksi: Reitti on suhteellisen helppokulkuinen ja hyvin merkitty. Juomavettä saa helposti puhtaista puroista ja suojaisia yöpaikkoja (laavuja ja autiotupia) riittää, vaikka sesonkiaikaan oman teltan mukana kuljettaminen on vähintäänkin suositeltavaa. Kaiken lisäksi matkanteon käydessä liian raskaaksi, voi vaelluksen katkaista helposti reitin varrella useammassakin kohtaa (mm. Oulangan luontokeskus, Juuma sekä tiet Juuma-Ruka -osuudella).

Päivämatkamme olivat hyvin kohtuullisia – suorastaan leppoisia – mutta vuosien kokemuksen myötä olen kokenut tämän tavan vaeltaa omakseni. Karhunkierroksen reitin voi kulkea nyt tehtyä vaellusta huomattavasti rivakammin – vain muutamassa yössä – mutta nähtävää ja ilman rinkkaa tehtäviä pieniä pistoja reitin ulkopuolelle riittää. Niitä voi suositella lämpimästi. Karhunkierroksen perusreittivaihtoehtoina ovat Hautajärvi-Ruka (82 km), Hautajärvi-Juuma (58 km), Ristikallion tienhaara-Juuma (48 km) ja Ristikallion tienhaara-Ruka (72 km), joista jälkimmäisen nyt kuljimme.

PÄIVÄ 1: RISTIKALLION  TIENHAARA – TAIVALKÖNGÄS 8.8 + 0.8 KM
Metson pyrähdys. Näkyvällä kansallispuiston rajalla. Ristikallio! Kävelyä kauniissa ilta-auringossa. Rauhallinen Puikkokämppä. "Grillijuhlat". Väkeä Taivalkönkäällä.

Päivä1Päivä 1. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

1Menohalut pitkien juna- ja bussimatkojen jälkeen olivat kohdallaan. Kiristelimme rinkat selkään ja matkaan lähdimme pilvipoutaisessa säässä. Karhunkierrosbussin sijaan pääsimme lähtöpaikkaamme Ristikallion tienhaaraan (kartta) lentokenttäbussilla. Se noukki meidät kyytiinsä Kuusamon linja-autoasemalta matkallaan varikolta lentokentälle. Lentokentän ohitettuamme olimme bKarhunkierros 038ussin ainoat matkustajat. Hiukan  erikoiseen järjestelyyn ei olisi ollut syytä, sillä ”karhunkierrosbussina” sesongin ulkopuolella toimiva koulubussi olisi ajanut saman asian – tosin puolisen tuntia myöhemmin. Saimme kuitenkin väärää tietoa koulubussin reitistä: Myös koulubussi olisi pysähtynyt Rukan keskusaukiolla (jonne jätimme paluumatkalle tarkoitetut puhtaat vaihtovaatteet).

Karhunkierros 044Alkumatkaa tehtiin raiskion keskellä – kansallipuiston ulkopuolella.

Ensimmäisen kilometrin kulki reitti kansallipuiston ulkopuolella (kartta) varsin lohduttomassa maisemassa. Pienen  ja kauniin luonnontilaisen suon pitkoksia pitkin ylitettyämme saavuimme puiston rajalle varsin vauhdikkaasti.

Karhunkierros 047Kohti kansallispuiston rajaa.

Alkumatkan polku oli selkeä ja helppokulkuinen. Montakaan sataa metriä emme ehtineet reittiä tallata, kun olimme jo bonganneet edestämme lentoon pyrähtäneen  ukkometson ja (metsä)myyrän. Pienen myyrähuipun jälkeen ovat myyräkannat olleet jo laskussa, emmekä näitä  pieniä otuksia nähneet juurikaan enempää – ukkometsoista puhumattakaan.

Karhunkierros 050Onni on – kansallipuiston raja (T).

Karhunkierros 054Kansallispuiston rajalle saavuttuamme kiinnittyi huomiomme etenkin vanhoihin metsiin sekä varvikon keskellä kasvaviin kauniisiin nahkajäkäliin. Poluille oli noussut runsain määrin korvasieniä. Sekä jäkäliä että sieniä riitti koko reitin varrella runsaasti –  etenkin siellä, missä 13329703_609603545861489_741029230_nmetsät olivat vähänkin luonnontilaisempia. Alkumatkalla metsät vaihtelivat Patokankaan kuivista männiköistä Aventojoen varren kauniisiin kynttiläkuusikoihin.  Aventojoen jylhään laaksoon (kartta) saimme kurkkia alkuun ylhäältä päin.

Karhunkierros 069Kynttiläkuusikoissa.Karhunkierros 058Oulangan nahkakäkälät.Karhunkierros 064Korvasieniä oli reitillä p-a-l-j-o-n.Karhunkierros 075Taulakääpä reittimerkkinä.

Karhunkierros 077Reitin ensimmäinen suuri ”nähtävyys” – Ristikallio – oli nyt jo lähellä. Juuri ennen Ristikalliolle saapumistamme meidät ohitti raahelaiskaksikko, joka oli lähtenyt liikkeelle hiukan meidän jälkeemme koulubussin kyydistä.

Karhunkierros 071Kekomuurahaisten kevätkiireet.

Nousu RistikalKarhunkierros 102liolle oli lyhyt. Ylös harjanteelle päästyämme jätimme rinkkamme polun varteen ja nousimme varsinaisille näköalapaikoille (kartta) ilman turhia painoja. Täällä kuivia kalliomänniköitä sävyttivät runsaat määrät harmaata kelopuuta. Lopulta paljastui yksi Karhunkierroksen vaikuttavimmista maisemista – Ristikallio – jonka pystyt kallioseinämät tippuvat suoraan Aventojokeen.

Karhunkierros 115Karhunkierros 094Karhunkierros 083Ristikallion maisemissa. Karhunkierros 096Kurkkija.9Jotain löytyi – mutta mitä?

Maisemia ihailtuamme laskeuduimme alas Ristikallion tuvalle (kartta) – reitin ensimmäiselle mahdolliselle yöpaikalle. Myös tuvan pihalta avautuvat näkymät Aventojoen suvantoon olivat todella hienot. Matkamme kuitenkin jatkui – tarkoituksenamme oli paarustaa vielä Taivalkönkäälle saakka (kartta), mikäli sää ja voimat ensimmäisen illan etapille olisivat kohdillaan – ja olivathan ne – etenkin kun haukkasimme tuvalla hiukan välipalaa.

Karhunkierros 123Karhunkierros 124Ristikallion kämpällä – Aventojoella.

Karhunkierroksen alkumatka tarjoaa hyviä yöpaikkoja myöhään liikkeelle lähteville, sillä Ristikallion autiotuvan (matkaa Kuusamo-Salla -tien varresta 4.5 km) lisäksi alkumatkalla on toinenkin kämppä – Puikkokämppä (7 km) ja päämääränämme olleelle Taivalkönkään autiotuvalle on matkaa vain noin 9 km. Kaikilta kämpiltä löytyy luonnollisesti nuotiopaikat halkoliitereineen sekä huussit.

Karhunkierros 157Karhunkiertäjä.Karhunkierros 133Taas näitä.

KKarhunkierros 138ämpältä jatkoimme hetken eteenpäin ja saavuimme noin kilometrin kävelyn jälkeen Karhunkierroksen ensimmäiselle riippusillalle – Maaninkajoelle (kartta). Ylitimme sillan ja laskimme taas rinkkamme polun varteen tutustuaksemme jokeen hiukan lähemmin. Komeasti tulvien jälkimainingeissa kuohuvalle koskelle kannatti pysähtyä.

Karhunkierros 152Maaninkajoki.

Maaninkajoki antoi hyvää esimakua tulevasta. Karhunkierroksen ehdottomasti yksi parhaista anneista onkin sen lukuisat kosket riippusiltoineen. Tätä kaikkea pääsimme ihailemaan parhaaseen aikaan – tulvien vielä pauhatessa. Maaninkajoen kuohuja katsellakseen on hyvä poiketa ennen siltaa oikealle johtavalle polulle – joen ylle kohoaville kallioille (kartta).

Karhunkierros 143Karhunkierros 148Karhunkierros 144Maaninkajoen kuohut.

Karhunkierros 155Maaninkajoelta reitti  kuljetti meidät  jälleen hetkeksi aivan kansallispuiston rajalle (paljon puhuva ilmakuva), mikä ei kyllä jäänyt huomaamatta. Erikoista hakkuissa on tietenkin se, että Metsähallituksen toinen käsi hakkaa ja toinen suojelee. Kansallispuistolle tuskin on eduksi, mikäli kovakätiset hakkuut ulotetaan aivan puiston rajalle saakka ilman minkäänlaista vaihettumis- tai suojavyöhykettä. Toisaalta voi aina todeta, että tällaisenkin toiminnan ja näkymien  todistaminen vaan muistuttaa suojelun tarpeellisuudesta.

Karhunkierros 164Karhunkierros 163Kelojen kauneutta.

Pian olimme Puikkokämpällä (kartta), kauniin soistuvan Vaululammen rannalla. Puikkokämppä on Oulangan alueen vanhin tupa (rakennettu jo noin 1890) ja kamiina on sieltä ilmeisesti palovaaran vuoksi poistettu. Yöpymiseen se leveine lavereineen toki soveltuu erittäin hyvin (ainakin jos varustus on talvellakin sään mukainen).

Karhunkierros 171Karhunkierros 174Karhunkierros 176Puikkokämppä ja Vaululampi.

Karhunkierros 183Matkaa ei päivän maaliin, Taivalkönkäälle, ollut enää kuin alle kaksi kilometriä. Aika-ajoin saimme astella hyvin merkatulla reitillä sorattuja polkuja pitkin. Joidenkin mielestä voi soraus heikentää metsien tunnelmaa, mutta paljon kuljetulla Karhunkierros 186Karhunkierroksella on soraus metsien etu, kun polun juurakot eivät tallaannu, eivätkä polut turhaan levene. Illan iloksi myös aurinko alkoi taas paistamaan kunnolla ja tämähän luonnollisesti piristi mieltä entisestään.

Karhunkierros 187Portaat Taivalkönkäälle.

Taivalkönkäälle laskeuduttuamme huomasimme tuvalla olevan jo varsin paljon porukkaa. Tilaa erikoisessa, kaksikerroksisessa tuvassa olisi meillekin hyvin riittänyt, mutta päätimme viettää ensimmäisen yömme omassa teltassa. Erinomaisia telttapaikkoja löytyy könkään yläpuolelta (kartta). Myös täältä löytyy erillinen halkovaja ja nuotiopaikka. Ennen teltan pystyttämistä laitoimme kuitenkin tulet alas joen varteen illan grillailuja varten – yhdessä paikalle ehtineiden raahelaisnuorukaisten kanssa. Tuvalla yöpyi myös koko loppumatkan kanssamme suunnilleen samaa tahtia liikkunut nuorten saksalaisnaisten kolmikko sekä suomalais-amerikkalainen (?) pariskunta. Karhunkierros ja Oulangan kansallispuisto ovat saaneet varsin paljon huomiota (HS/The Guardian) ulkomailla (myös National Geographic). Siksi hieno reitti on myös monen ulkomaanelävän tiedossa ja  suosiossa.

Karhunkierros 227Leiri pystyssä.

Grillailtuamme pekoniin käärittyä kanaa ja grillijuustoa sekä hiukan kateutta tai ihmetystä muissa vaeltajissa heräteltyämme (ensimmäisen illan tuoreet herkut vaihtuvat aina loppujen lopuksi pussiruokiin), päätimme käydä pienellä iltakävelyllä Taivalkönkään koskien yllä.

Karhunkierros 213Karhunkierros 215Karhunkierros 211Karhunkierros 210Taivalköngäs.

Taivalkönkäällä Oulankajoki haarautuu kolmeen erilliseen koskeen, joista jokaisen yllä häilyy komea riippusilta. Näistä pisimmän ja menosuunnassa viimeisen ylitimme vasta aamulla – rinkat jo selkään laitettuna ja matkan jatkuessa Oulankajokea seuraillen.

Karhunkierros 222Karhunkierros 220Sulkasammalia ja punaherukoita rehevässä laaksossa.

Nukkumaan pääsimme ajoissa. Kuulimme vielä, kun telttapaikalle saapui iltamyöhään muita kulkijoita Hautajärven suunnalta. Aamulla varsin laajalle alueelle levittäytyvällä telttailualueella olikin pystyssä kaksi muuta telttaa.

Karhunkierros 232Näkymät upealta leiripaikalta Oulankajoelle. Päivä pulkassa.

PÄIVÄ 2: TÄIVÄLKÖNGÄS – ANSAKÄMPPÄ 16.1 + 0.9 KM
Kaunis aamu - sateinen päivä. Hirvenlihakeittoa luontokeskuksella. Kiutakönkään komeat kuohut. Jokivartta ja kauniita metsiä. Moderni kämppä.

Päivä2Päivä 2. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Aikaisena aaKarhunkierros 236muherääjänä keittelin ensin kahvit ja laittelin aamukattauksen ”kannonnokkaan”.  Kuvasin kaunista Oulankajoen laaksoa Tuulin vielä nukkuessa makoisasti.  Aamutulia en kuitenkaan tehnyt, sen verran lämmin aamu oli. Yö raikkaassa ulkoilmassa tuli nukuttua erinomaisesti.

Karhunkierros 238Aamukattaus. Karhunkierros 242Karhunkierros 233Aamuinen Oulankajoki ja Taivalkönkään viimeinen riippusilta.

Leirin rauhassa purettuamme olimme likkeellä jo varsin varhain. Alas joelle laskeuduttuamme näytti kämpällä olevan vielä hiljaista.

Karhunkierros 248Matka jatkuu.

Ihastelimme vielä Taivalköngästä ja sen erikoista kivilajia – konglomeraattia. Riippusiltoja pitkin oli joet ja kosket mukava ylittää. Aurinko paistoi heti aamusta, mutta iltapäivälle oli luvattu jonkin verran sadetta. Päivän tavoitteena oli päästä Ansakämpälle, mutta lyhyempäänkin päivämatkaan olisimme olleet tyytyväisiä. Niinpä jätimme päätöksen päivän pituudesta sään ja tuntemusten varaan.

Karhunkierros 256Karhunkierros 249Aamun  kuohut Taivalkönkäällä.Karhunkierros 258Taivalkönkään pitkä riippusilta.Karhunkierros 262Katse taaksepäin, komealle leiripaikalle (ylhäällä vasemmalla).

Kaikki koKarhunkierros 263lme riippusiltaa ylitettämme nousimme jyrkästi jokilaaksosta  kohti idässä paistavaa aurinkoa. Nyt saimme kulkea erittäin helppokulkuisia, kuivia ja leveitä kangaspolkuja pitkin – usein jopa vierekkäin. Ensimmäisen kunnon pysähdyksen teimme Oulankaan laskevalla Kiekeröjoella (kartta), jossa täydensimme vesivarojamme. Kauniin joen yli on rakennettu jämerä puusilta.

Karhunkierros 271Karhunkierros 270Kiekeröjoen sillalla.

Sen verran pidimme tahtia yllä, että tavoitteenamme oli päästä Oulangan luontokeskuksen suojiin ennen kunnon sateen alkua. Tämä olikin helppokulkuisilla poluilla mahdollista. Meno oli reippaasta tahdista huolimatta leppoisaa ja hyväntuulista.

Karhunkierros 276Kuivilla kankailla. Karhunkierros 278Myrskytuhoja.

Kahvipaussin pidimme Runsulammen rannalla olevalla nuotiopaikalla (kartta), joka vaikutti varsin viehättävältä. Termospulloa emme vaelluksella mukanamme kantaneet, joten jokaiselle matkan varren kahvi- ja teepaussille kaivelin rinkastani keittimen. Tähän on jo niin tottunut, ettei siitä paljonkaan vaivaa ole. Kaasulla vesi kiehuu kaiken lisäksi vauhdilla. Keittimen kantamisesta näköalapaikoille pienillä iltalenkeilläkin on tullut tapa, josta tuskin koskaan luovun – ”tunturikahvit” milloin missäkin, useimmiten hienoilla näköalapaikoilla ovat pienen vaivan arvoiset.

Karhunkierros 281Oulankajoki Runsulammen kohdalla. Karhunkierros 280Kahvikupit huuhdeltu.

Sade alkoi näyttää matkan jatkuessa yhä ilmeisemmältä. Ohitimme nyt aikanaan palaneita männiköitä, mistä todistivat hiiltyneet kannot ja palokorot – paksun kaarnan ympäröimät kaarnattomat kohdat mäntyjen rungoilla.

Karhunkierros 290Metsäpalon jälkiä.

Erinomaisen kirkasta ja raikkaan makuista vettä saimme Runsuniityltä laskevalla purolta, joskaan varsinaiselle täydennykselle ei enää ennen luontokeskusta ollutkaan tarvetta. Sen verran kuitenkin jo sateen edeltä pakoon kiiruhdimme, ettemme niityn ladolla (ja samalla Rytisuon viiden kilometrin mittaisella luontopolulla) piipahtaneet.

Karhunkierros 286Runsuniitty.

Luontokeskusta edelsi vielä Oulangan leirintäalue, joka näin toukokuussa oli vielä kiinni. Kesäkuun alussa aukeava leirintäalue tarjoaa kahviloineen ja omine vuokramökkeineen mukavuuksia niitä etsiville. Me olimme päättäneet käyttää hyväksemme Oulangan luontokeskuksen palveluja. Hiukan ennen kuin pääsimme perille, alkoi tiputtelemaan vettä.

Karhunkierros 295Oulangan yli maantiesiltaa pitkin.Karhunkierros 301Piuhat kiinni.

Oulangan Karhunkierros 296luontokeskuksella söimme suunnitelmamme mukaisesti lounaan (11€)  – hirvenlihalla höystetyt keitot leipineen. Päälle joimme kahvit. Kännyköiden ja kameroiden akut olivat luonnollisesti samaan aikaan latauksessa. Ennen reissua unohdimme ostaa pienen määrän maitoa mukaamme (pariin jälkiruokaan) – tähänkin ongelmaan löytyi luontokeskuksesta ratkaisu. Vesisateeseen ei ollut kiire, joten kiertelimme aikamme kuluksi myös pienen kansallispuistosta kertovan näyttelyn ja vilkuilimme Hannu Hautalan luontokuvia. Luontokeskuksella oli hiljaista, eikä sadekeli näyttänyt houkutelleen paikalle päiväkävijöitä kourallista enempää.

Karhunkierros 309Matka jatkui sadevarustuksessa.

Oulangan luontokeskukselta polku jatkui hyvin sorattuna. Se johdatteli meidät lukuisten päiväkävijöiden suosimaa reittiä pitkin Kiutakönkäälle, ehkä koko kansallispuiston kuvatuimmalle pienelle putoukselle ja koskelle. Luontokeskukselta lähtee vajaan viiden kilometrin mittainen Hiiden hurmos -luontopolku, jota alkuun seurailimme.

Karhunkierros 313Oulangan kansallispuiston tunnuskasvi – neidonkenkä.

KiutakönkäälleKarhunkierros 315 kävellessämme ylitimme pienen puusillan, joka ylitti vanhan kallioon hakatun uittorännin. Pian koko kosken komeus oli nähtävillämme. Hiukan sateinen sää ja liukkaat kalliot eivät innostaneet kovinkaan rohkeaan kosken kuvaamiseen. Suuren vaikutuksen punertavien dolomiittikallioiden keskellä virtaava koski kuohuillaan (video) kuitenkin teki.

Karhunkierros 317Karhunkierros 324Karhunkierros 334Karhunkierros 359Karhunkierros 344Kiutaköngäs.

Könkäällä on myös Reino Rinteen muistolaatta. Se muistutti meitä siitä, etteivät Kuusamon vapaana kuohuvat kosket ole mikään itsestäänselvyys, vaan kiivaiden ”koskisotien” tulos. Nykyisin alueen luontoa uhkaavat ennen kaikkea kaivoshankkeet, joista pisimmälle on edennyt australialaisen Dragon Miningin hanke Juomasuolla – lähellä Rukaa. Juomasuon kaivoksen jätevedet uhkaisivat myös Oulangan kansallispuiston jokia. Kaivoshankkeet ovat herättäneet runsaasti vastarintaa. Sitä tuskin vähentää se, että kyseinen yhtiö on niittänyt hyvin kyseenalaista mainetta muualla Suomessa ja sen ympäristölupa Oriveden kultakaivoksella evättiin toistuvien ympäristöongelmien vuoksi kokonaan.

Karhunkierros 328

Reino Rinteen muistolaatta.

Kiutakönkäältä löytyy useita hiidenkirnuja luonnollisessa ympäristössään. Koskien kuohujen pyörittämät kivenmurikat ovat jauhaneet kallioon erikokoisia onkaloita – niin pysty- kuin sivusuunnassakin.  Tulvien aikaan voi Kiutakönkään normaalin uoman äärelle pääsy estyä kokonaan ja nyt kiertämämme niemeke (kartta) voi muodostua tällöin pieneksi saareksi. Niemekkeelle johtavat sillat voivat jäädä jopa kokonaan veden alle.

Karhunkierros 347Pieni kirnu.

Kiutakönkään jälkKarhunkierros 374een nousimme Oulangan korkean jokitörmän päälle. Täältä (kartta) löytyi paiväretkeläisryhmien tarpeisiin rakennettu iso keittokatos. Hetkeksi katokselle pysähdyttyämme matkamme jatkui epävakaassa säässä.

Karhunkierros 376Karhunkierros 378Karhunkierros 382Metsät ja joki – erämaa.

KiutakönKarhunkierros 388kään jälkeen olivat metsät erityisen komeita ja erämaisia. Kelopuuta oli paljon ja vanhojen metsäpalojen merkit runsaita. Männikköisten hiekkakankaiden tasaisilla ja leveillä poluilla kulkeminen oli  kaiken lisäksi helppoa. Alhaalla virtaavan tumman Oulangan pinnalla liukuivat Kiutakönkään jälkikuohut.

Karhunkierros 391Merenojan nuotiopaikka.

Aikamme jokitörmää seurailtuamme laskeuduimme lopulta takaisin joen partaalle, kauniisiin kuusikoihin ja sekametsiin sekä Merenojan nuotiopaikalle (kartta). Oli aika keittää kahvit. Merenojan yli johti selvästikin uusi silta ja kovan tulvan merkit olivat täällä selviä. Ehkäpä silta oli vielä viikko aiemmin ollut veden alla.

Karhunkierros 393Merenoja.

Taukoa pitäessämme alkoi sade hiukan kiihtyä. Olimme ajatelleet Merenojaa mahdollisena leiripaikkana, mutta sade laittoi askeliimme vauhtia. Sadetta ei kauaa kestänyt ja hetken evästeltyämme päätimme jatkaa päivän matkaa Ansakämpälle saakka.

Karhunkierros 408Näsiä kukkii.Karhunkierros 403Tulvaniittyjä, joilta on aikoinaan kerätty heinää karjalle.

Reitti jatkui nyt vaihteeksi joen tuntumassa ja kohtasimme täällä muutamia vanhoja tulvaniittyjä (kartta), niille rakennettuja latoja sekä kauniisti kukkivan näsiän. Hetken päästä nousimme jälleen joen korkealle töyräälle – nyt jo rauhallisesti ja vakaasti virtaavan Oulankajoen ylle. Koko reissun pisimmän päivämatkan päätteeksi laskeuduimme portaita pitkin alas joen rantaan Ansakämpälle (kartta). Sää oli mukavasti selkiintymässä illaksi.

Karhunkierros 422Oulangan hiekkatörmät.

Vanha AnsakKarhunkierros 427ämppä on aikanaan palanut, minkä vuoksi saimme etsiytyä uuden ja ”modernin” ja valoisan kämpän suojiin.  Paikalla oli jo muutama kulkija, mutta tilaa mukavasti kahteen soppeen ja yhteen koko seinän mittaiseen laveriin järjestetyssä kämpässä riitti. Hetken mietimme myös teltassa majoittumista, mutta kämppä vei nyt voiton – saimmehan sieltä kaiken lisäksi käyttöömme oman sopen. Asetuimme taloksi, teimme nopeasti tulet jokivarren mukavalle nuotiopaikalle ja aloimme makkaran paistoon. Tämän illan jälkeen olikin sitten aika siirtyä pussiruokadieettiin.

Karhunkierros 444Jokivarteen sortuvat kuuset – kukin vuorollaan.

Illan kirkastuessa omaa menojalkaa vielä hiukan vippasi, mutta Tuuli päätti levätä ja keskittyä murhamysteeriin lämpöisellä tuvalla. Vanhan pokkarin sivut kelpasivat luetun tahtiin sytykkeiksi. Itse suuntasin syötyämme jokivarteen (kartta). Pienellä iltalenkillä kohtasin aran porovaatimen vasoineen sekä lähinnä oksennusta muistuttavan ja erikoisen hirvenparvimaljakkaan. Rannoilla kukki jo sianpuolukka ja tuomi puski keväistä lehteä. Oulangan rantojen pensaisiin kerääntyneet heinät kertoivat tulvan käyneen tänäkin keväänä korkealla. Kämpälle palatessani jututin vielä kauniille jokitörmälle telttansa pystyttänyttä pariskuntaa.

Karhunkierros 435Hirvenparvimaljakas.Karhunkierros 452Oulangan hiekkasärkät.Karhunkierros 458Tulvan merkit.

Koko päivän hiljalleen ripotelleesta sateesta huolimatta olimme säilyneet varsin kuivina. Varustuksemme toimi. Illan mittaan alkoi tupa täyttyä, mutta neljäkin tuvalle pistäytynyttä kulkijaa päätti jatkaa vielä matkaansa. Loppujen lopuksi oli nukkumaan mennessä tilavassa tuvassa ainoastaan kuusi henkeä. Myöhäisten kulkijoiden liittyessä joukkoon nousi pääluku lopulta kymmeneen. Tuttuun tapaan oli tuvalla taas ”saunanlämmittäjiä”, sen verran ahkeraan kamiinan luukku kävi. Yli kahdenkymmenenviiden asteen ei tupa sentään tällä kertaa lämmennyt… Kaksi kaverusta tuli tuvalle vasta yömyöhällä, emmekä tähän edes heränneet – sen verran makoisia unemme pitkän päivän jälkeen olivat.

PÄIVÄ 3: ANSAKÄMPPÄ – VENNÄÄNMUTKA 13.0 + 1.4 KM
Auringonpaistetta ja hyvää tuulta. Vedenjakajan yli Oulangalta Kitkalle. Metsäjoogaa. Pähkänäkallion maisemat! Yö laavulla.

Päivä3Päivä 3. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Karhunkierros 467Aamu valkeni heleänä. Joella leijui usva. Takana oli varmasti koko reissun viilein yö, vaikkei aivan pakkasen puolella liene käytykään. Hereillä olimme varhain, joten pakkailimme tavaroitamme lähinnä ulkosalla, ettemme olisi häirinneet muita tuvassa yöpyjiä. Raikkaassa aamusäässä tämä oli mukavaa.

Kaasu oli terassin liedeltä loppunut, joten turvauduimme aamupalan laitossa omaan keittimeen. Tämä taisi ollakin ensimmäinen kerta, kun vastaan tuli tilanne, että Metsähallituksen huolto on tässä asiassa pettänyt. Yleensä vaihtopullo on aina löytynyt vastaavissa tilanteissa jostain varaston nurkasta. Nyt sitä ei näkynyt. Omaa keitinkaasua kyllä riitti loppumatkalle helposti, vaikka hiukan asiasta jo ehdin huolestuakin. Selvää tietysti on, että tulipaikoilla saa ruokansa aina laitettua ja vetensä keitettyä.

Karhunkierros 464Aamun Oulanka.Karhunkierros 472Ylös kämpältä.

Karhunkierros 475Kauniissa aamuauringossa oli edellisen päivän harmauden jälkeen erityisen mukava lähteä liikkeelle. Muutenkin oli matkanteko nyt entistä vapautuneempaa – pisin päivämatka rinkan kanssa oli takanapäin, taakat kevenivät pikku hiljaa ja yöt oli saatu viettää onnistuneesti sekä teltan että autiotuvan suojissa. Yhtään sanaharkkaakaan ei vielä oltu saatu aikaiseksi. Nyt alkoi herätä varmuus siitä, että yhteinen reissu tulisi onnistumaan. Alkuun nousimme takaisin Oulankajoen korkeiden jokitörmien päälle. Jokilaakson yllä saimme kännykkäyhteyden ulkomaailmaan pelaamaan. Päivän säätiedot näyttivät erittäin hyvältä.

Karhunkierros 479Aurinkoinen aamu.

Matka jatkui taas hetken jokitörmän päällä, ennen kuin laskeuduimme Ansapurolle, yhdelle Oulangan lukuisista kirkasvetisistä sivupuroista (kartta). Alimmaiselta Ansalammelta laskevalta purolta saimme raikasta vettä juotavaksemme.

Karhunkierros 486Vesitäydennystä Ansapurolta.

Puron jälkeen oli aika jättää hyvästit Oulankajoelle, sillä edessä oli nousu Oulanka- ja Kitkajoen erottavalle vedenjakajalle. Metsäisessä (ja hakkaamattomassa) maisemassa oli todellista erämaan tuntua.

Karhunkierros 497Metsien keskellä.

Hetken kuljettuamme pysähdyimme toiselle aamiaiselle Kulmakkopuron varteen (kartta). Karhunkierroksen retkioppaasta saimme lukea puron mielenkiintoisesta historiasta: Purolle padotut vedet eivät aikanaan 1900-luvun alussa riittäneet kuljettamaan lähistöltä kaadettuja tukkeja Oulangalle. Niinpä tukit lojuvat vielä tänäkin päivänä puron varressa. Osa puista kuitenkin sahattiin myöhemmin paikan päällä ja kuljetettiin valmiina sahatavarana Ruotsiin saakka.

Karhunkierros 505Puusiltaa pitkin Kulmakkopuron yli. Karhunkierros 502Epäonnistunut tukinuitto. Karhunkierros 508Sahatavaran jäänteet Kulmakkopurolla. Historia on täällä läsnä.

Karhunkierros 522Leppoisan taukopaikan ohitti parikin toiseen suuntaan kulkenutta vaeltajaa. Matka jatkui vedenjakajalla – nyt loivasti ylöspäin kohti Kulmakkovaaraa ja Kulmakkojärvellä sijaitsevaa Jussinkämppää. Kulmakkovaara on mannerjään liikkeen suuntaisesti muokkautunut vaara, tarkkaan ottaen suuri drumliini. Vedenjakajan Karhunkierros 526korkeimman kohdan (290 m m.p.y.) saavutettuamme pidimme aurinkoisen lepotauon. Tuuli käytti tämän tehokkaasti metsäjoogaan, minä ihan vaan istuskeluun, tankkaamiseen ja valokuvaamiseen. Edellisen sateisen päivän jälkeen tuntui lämmin paiste erityisen hyvältä, vaikkei lämpötilat kovin korkealle nousseetkaan. Sää oli raikas, samoin mieli.

Karhunkierros 525Metsäjoogi.Karhunkierros 517Havukka-ahon istuskelija (T). Karhunkierros 519Aurinko ja sinitaivas. Onni.

Kulmakkojärveä kohden laskeutuessamme alkoivat metsät taas vanheta ja muuttua männiköistä sekametsiksi. Tästä olivat merkkinä niin vanhat kelottuneet männynrungot kuin metsojenkin jätökset. Kulmakkojärvelle ja Jussinkämpälle saavuimme kostean suon poikki pitkoksia pitkin.

Karhunkierros 536Riippunaavaa. Karhunkierros 530Metson merkki.Karhunkierros 538Kulmakkojärvi.

Karhunkierros 545Jussinkämppä on malliltaan samanlainen kuin Ansakämppä – valoisa ja kolmeen eri  makuusoppeen järjestetty. Keittolounaan (valmis juuressoppa kuivatuilla lihalla ja vihanneksilla höystettynä) keittelimme kuistin kaasuliedellä.

Karhunkierros 539Lounas tulilla.Karhunkierros 549Jussinkämppä.Karhunkierros 556Hirvi kävi täällä.

Jussinkämpän (kartta) lounaan jälkeen jatkoimme pääasiassa alaspäin. Matkalla kohtasimme runsaasti hirvenjälkiä – jätöksiä ja polkuja. Parikin suota oli matkalla ylitettävä – kuten Pesospuroa ympäröivä suo (kartta), joka vielä vähän aikaa sitten  lumien sulettua oli pitkoksineen veden alla. Saarivaaran lakiosissa ylitimme kauniin rinnesuon, Rytisuon (kartta), ennen kuin laskeuduimme jyrkästi Kitkajoen laaksoon. Viimeinen lasku tapahtuikin jo portaita pitkin.

Karhunkierros 558Pesospuro. Karhunkierros 568Rytisuon reunamilla. Karhunkierros 574Kohti Kitkaa. Karhunkierros 578Saaripuron kirkkaat vedet.

Karhunkierros 579Saaripuron (kartta) rinnesoilta laskevassa mutkittelevassa uomassa virtasivat kirkkaat, mutta humuspitoiset vedet.  Metsät muuttuivat nyt selkeästi kuusivaltaisiksi – paikoin  lehtomaisiksi. Kevään heleää vehreyttä oli mukava katsella.

Karhunkierros 571Kevään väreissä.

Karhunkierros 596Matkalla olimme jo päättäneet yöpyä Vennäänmutkan laavulla, mikäli sen lippa tarjoaisi riittävästi suojaa odotettavissa olevalta öiseltä sateelta. Iloksemme oli laavu (kartta) hyvin tilava ja sen lippa pitkä. Lisäksi laavu oli suoraan Pähkänänkallion alapuolella,  loistavalla paikalla aivan joen partaalla. Pähkänää oli tullut katsottua kartalta jo etukäteen ja se oli tullut todettua hyväksi iltalenkin kohteeksi hyvässä säässä – sitäkin nyt piisasi. Ennen laavua pysähdyimme kuitenkin melko synkeällä kodalla (kartta). Telttailemiseen olisi toki kodan ympäristökin ollut mitä mainioin.

Karhunkierros 601Ylös Pähkänälle.

Karhunkierros 614Laavulle sutjakkaasti asetuttuamme lähdimme kiipeämään Pähkänänkalliolle. Alkuun seurailimme merkittyä yhdyspolkua (kartta), joka olisi johtanut Pähkänän parkkipaikalle – noin kilometrin päähän. Jyrkälle rinteelle rakennettujen portaiden yläpäästä löysimme pienen, kalliojyrkänteelle johtavan polun. Karhunkierros 643Etuajassa kukkivan mustikankin saimme hyviltä aurinkoisilta kasvupaikoilta bongattua. Ylös päästyämme jatkoimme vielä hetken jyrkänteen reunalla, kunnes olimme näköaloihin tyytyväisiä. Sää jatkui edelleen pilvipoutaisena. Ilta-auringossa oli täällä (kartta) erämaisissa maisemissa Kitkajoen yllä hyvä istuskella pitkä tovi.

Karhunkierros 633Pähkänänkallion maisemia komeimmillaan.22Puroeroosion dokumentointia.

Alas laskeudKarhunkierros 647uimme tuttua reittiä pitkin hyväntuulisina. Kallioille nousu oli kannattanut – ehdottomasti. Portaiden alapäästä löytyneitä eroosiovaurioita ei voinut olla vanhasta tottumuksesta kuvaamatta. Kulutus poluilla on usein melkoista ja rinnepoluilla loppusilauksen antavat keväisin poluille etsiytyvät lumien sulamisvedet.

Karhunkierros 590Lämmön tekijä. Karhunkierros 653Karhunkierros 658Karhunkierros 696Laavuelämää.

23Laavu oli nyt ”meidän” ja otimme siitä kaiken ilon irti. Pari vauhdilla etenevää kaveria meidät laavulla istuskellessamme ohitti – muita vaeltajia emme koko iltana nähneet. Omaa rauhaa riitti. Sytyttelimme nuotiolle tulet pienen sateen alkaessa ja illan viiletessä. Kitka virtasi pienenä koskena edessämme kohti Venäjää ja Vienanmerta. Erämaan onni oli taas läsnä. Onnistuneen päivän ja iltatoimien jälkeen oli hyvä vetäytyä makuupussin sekä laavun suojiin.

Karhunkierros 659Iltapesulla.

PÄIVÄ 4: VENNÄÄNNIEMI – MYLLYKOSKI 10.6 + 1.2 KM
Päivä Kitkajoen varrella - koskien kavalkadi. Varhaisia kukkijoita. Muuttuvia suunnitelmia. Oman tuvan oma huone. Yllätyssauna. Sää poutaantuu jälleen.

Päivä4Päivä 4. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Heräsin totuttuun tapaan hyvin aikaisin ja annoin Tuulin jatkaa uniaan. Kiertelin laavun lähistöllä pilvistä aamua kuvaillen ja sytyttelin aamutulet ennen aamupuuron ja mustikkasopan keittelyä. Tulevalle päivälle oli luvattu taas hiukan epävakaisempaa säätä.

Karhunkierros 667Unet raikkaassa ilmassa.Karhunkierros 673Aamutulet.Karhunkierros 676Karhunkierros 682Laavun rannassa – Kitkajoki ja Pähkänänkallio.

Edessä oli päivä Kitkajokea seuraillen. Suunnitelmamme mukaisesti tarkoituksenamme oli kävellä rinkkojen kanssa Siilastuvalle ja tutustua sitten ilman turhia painoja Myllykoskeen sekä erämaahotelli Basecamp Oulankaan ja sen palveluihin. Päivän aikana tulivat suunnitelmamme kuitenkin hiukan muuttumaan.

26Lähtövalmiina.

Karhunkierros 701Yöpaikalta lähdettyämme saavuimme pian toiselle jokivarren laavulle (kartta), joka sijaitsee ainoastaan puolisen kilometriä ylävirran suuntaan. Tämäkin laavu oli hyvin lähellä jokea – erittäin viihtyisännäköisellä paikalla.

Karhunkierros 707Kitkajoen maisemat – edessä Koivuniemen jyrkät.

Matka jatkui nyt aivan Kitkajoen tuntumassa (kartta) – yhdellä reitin hienoimmista osuuksista. Aivan joen varressa kuljimme  noin kolme kilometriä. Maisemat toivat väistämättä mieleen Koilliskairassa sijaitsevan kanjonimaisen Nuorttijoen varren, jota pitkin olin kulkenut reilut kaksi vuotta aiemmin. Vaikka polku kulkeekin aivan vesirajassa, tulvii Kitkajoki Oulankajokea huomattavasti vaisummin, eikä osia polusta peity tulvan alle kuin aivan korkeimman tulvahuipun aikaan.

Karhunkierros 708Peukutus kulkijalle.Karhunkierros 718Polku ei paljon lähempänä jokea olisi voinut kulkea …Karhunkierros 712Kyltti kalastajille oli pakko käydä tarkastamassa.

Karhunkierros 728Kitkajoen pienilmasto ja joen kuljettama hedelmällinen liete luovat oivan ympäristön ja kasvupaikan monille vaativammille kasveille – punaherukalle, lehto-orvokille ja rentukalle. Ihmettelimmepä polulla kasvanutta erikoista kukkamaljakastakin.

Karhunkierros 729Punaherukkaa.Karhunkierros 747Orvokki kukassa.Karhunkierros 748Rentukan aikainen kukinta. Karhunkierros 751Kukkamainen sieni – kukkamaljakas.

Kanjonimaisia jokimaisemia oli pysähdyttävä ihastelemaan vähän väliä. Kenttäkerroksen kasvuston lisäksi kiinnittyi huomiomme myös melko iäkkäisiin jokivarren kuusikoihin. Aikaisesta keväästä kertoivat rannoille ajautuneet jäälautat.

Karhunkierros 737Tauon paikka.Karhunkierros 741Halipakko.Karhunkierros 742Ylös jokilaaksosta.

Ennen Petäjikköpuroa nousimme hiukan ylöspäin jokilaaksosta – uutta polkulinjausta pitkin. Paikoin kivikkoiset, juurakkoiset ja raskaskulkuisemmat polut vaihtuivatkin pian tasaisempiin kangasmaastoihin. Kauniisti kuohuvalle Petäjikköpurolle (kartta) oli hyvä pysähtyä hiukan huilaamaan.

Karhunkierros 777Karhunkierros 790Petäjikköpuro.

Puron jälkeen nousKarhunkierros 797imme jyrkästi hiekkakankaille ja pois Kitkajoen maisemista. Polku seuraili nyt jyrkkiä harjuja. Parin kilometrin taipaleen jälkeen oli taas aika laskeutua alas kohti Kitkajokea ja lounaspaikkaamme Harrisuvantoa. Tätä ennen pääsimme vielä ihailemaan erityisen kirkasvetistä Kitkaan laskevaa kaunista sivupuroa. Nyt saavuimme hyvin soratuille poluille, kokonaisuudessaan 12 kilometrin mittaisen Pienen Karhunkierroksen varteen.

Karhunkierros 809Pienen karhunkierroksen leveät polut. Karhunkierros 813Kitkajoen kaunis sivupuro.

Harrisuvannolle (kartta) saavuttuamme alkoi ripotella vettä. Tästäkään sateesta ei ollut kastelijaksi, eikä sadetta kestänyt pikaista keittolounasta pidempään. Laavulla saimme jututtaa muitakin retkeilijöitä –  Harrisuvannolla yöpynyttä pariskuntaa, jonka olin kohdannut aiemmin jo Ansakämpällä pientä iltalenkkiä tehdessäni.

Karhunkierros 821Harrisuvannon pitkä riippusilta.

Lounaalta matka jatkui nyt Kitkan etelärannalle. Joen yli pääsimme Harrisuvannon riippusiltaa pitkin. Aikanaan oli tavallisempaa kulkea Kitkan pohjoisrantaa pitkin (kartta), mutta nyt pääreitti on linjattu uudelleen Kitkajoen eteläpuolelle ja Siilastuvalle. Joen pohjoisrantaa voi kulkea edelleen, mutta tällä polulla on pysyttävä varsin tiiviisti, sillä sen pohjoispuoliset osat kuuluvat vain luonnolle ja tutkijoille varattuun kansallispuiston rajoitusosaan.

Karhunkierros 845Kitkajoen kanjoni.

Varsinaiseen Kitkan kanjonimaiseen osaan saavuimme Vattumutkan jälkeen (kartta), pari kilometriä Harrisuvannon riippusillan jälkeen. Tämän jälkeen edessä olikin toinen toistaan komeampia koskinäkymiä – Kalliosaari, Jyrävä, Aallokkokoski …

Karhunkierros 850Kitkajoki Kalliosaaren kohdalla. Karhunkierros 855Koskea uhmaava Kalliosaari. Karhunkierros 858Mysrkytuhoja kansallispuiston laidalla. Karhunkierros 866Kaunis pilkkunahkajäkälä seinäsammalten seassa.

Vaellus kanjonin reunamilla päättyi hetkeksi Siilastuvalla (kartta), jossa aloimme miettiä päivän taipaleen jatkamista vielä eteenpäin. Aikaa oli varhaisen lähdön vuoksi runsaasti. Siilastuvan ympäristössä, niin kuin muuallakin alueen luonnontilaisissa metsissä, kasvoi runsaasti kaunista pilkkunahkajäkälää. Se voisi yleisyytensä vuoksi hyvinkin sopia kansallipuiston tunnukseksi harvinaisen neidonkengän sijaan. Täälläkin, niin kuin kaikkialla muualla kansallispuistossa, kuului äänimaisemaan järripeipon (myös ääninäyte) jatkuva värinä.

Karhunkierros 888Jyrävä.

Näymät Siilastuvalta Jyrävälle ovat suorat – seitsenmetrinen lohennousun katkaiseva putous tippuu alas suoraan tuvan edessä. Äänikin kuuluu. Lähdin vielä ”tarkastamaan” läheistä nuotiopaikkaa, mutta sen kivisestä ympäristöstä löytyy telttapaikkoja varsin kitsaasti. Tuumattuamme päätimme jatkaa matkaa Myllykoskelle, vaikka oppaasta saimme lukea sen olevan varsinaisesti päivätupa. Päätimme käydä myös Basecamp Oulangalla, josta ajattelimme kysäistä mahdollisuutta suihkussa käymiseen. Ilmassa oli nyt pientä reissuväsymystä, mutta tuulet kääntyivät vielä illaksi. Silloin paistoi jo aurinko.

Karhunkierros 885Tuumaustauko Siilastuvalla.Karhunkierros 879Siilastuvan läheinen leiripaikka.

Karhunkierros 896Siilastuvan jälkeen matka jatkui portaita pitkin Jyrävän putouksen ylle nousten. Reitti seuraili taas jyrkän kanjonin reunamia ja pian näkyviin tuli myös yli puolen kilometrin mittainen, yhtenä kuohuna laskeva Aallokkokoski (kartta). Ennen Myllykoskea olimme taas saavuttaneet kansallispuiston rajan, joka täälläkin päättyi hiukan ikävästi jokin aika siten hakattuihin maisemiin.

Karhunkierros 898Jyrävän kuohut yltä kuvattuna.Karhunkierros 908Aallokkokoski. Karhunkierros 914Myllykosken portaikoissa.Karhunkierros 923Yksityinen mökki kansallispuiston  reunamilla. Ei huono.

Myllykosken päivätuv29alle (kartta) päästyämme ymmärsimme tehneemme oikean valinnan. Tuvalta löytyi lavereita kahdestakin kerroksesta ja tuvan ylemmässä kerroksessa oli kaiken lisäksi ”yksityishuone”, johon mahtuisi hyvin kokonainen perhekin samalle laverille. Olimmekin pian paikkamme valinneet.  Kamiina historialliselta Karhunkierros 931tuvalta puuttui, mutta tällä ei olisi keväisessä säässä juurikaan ollut käyttöä. Tuvalle asetuttuamme oli aika lähteä katsomaan erämaahotellin kahvilaa. Soittelin vielä sesongin ulkopuolista aikaa viettävään paikkaan ja kuulin, että ainakin kahvila olisi auki. Suihkua päätimme kysellä perille päästyämme.

Karhunkierros 927Matkaa Basecampille (kartta) ei ollut kilometriä enempää. Kahvilasta saimme myös maitoa loppumatkan tarpeisiin. Yllättäen suihkua kysellessämme meille tarjottiin mahdollisuutta ”patikkaKarhunkierros 924saunaan”. Tilaisuus oli tietenkin hyödynnettävä ja kahdeksan euron maksuun olisi kuulunut myös palju (jonka veden totesimme kokeilemattakin turhan kuumaksi). Pyyhkeet saimme talon puolesta. Sauna teki hiukan vaisun iltapäivän jälkeen todella hyvää ja takaisin Myllykoskelle käveleksimme virkistäytyneinä, puhtaina ja reipastuneina.

Karhunkierros 942Myllykoski.

Myllykoskelle palattuamme saimme asettua valmiille tulille: Tuvan nuotiopaikalla oli nyt jo aiemmin Harrsisuvannolla tapaamamme pariskunta. Kuulumisia vaihdettuamme jatkoi pari matkaansa. Me aloimme ruuanlaittoon. Muutamia päiväkävijöitä tuvalla vielä illan mittaan kohtasimme, mutta väkeä oli liikkeellä keskellä viikkoa todella vähän. Tupaa saimme loppujen lopuksi isännöidä ja emännöidä yön yli ihan kahdestaan. Melkoista luksusta.

Karhunkierros 979Kosken kuohut.

Sää pysyi hiukan epävakaana, vaikka aurinko välillä pilvien raoista pilkistelikin. Pientä sadettakin saimme. Tuuli keskittyi lueskeluun ja rauhallisesta leirielämästä nautiskeluun, kun taas itse kävin pienellä iltalenkillä Myllykosken sillan toisella puolella. Pieniä kiipeilyharjoituksia kosken yllä olevilla kallioilla tehdessäni totesin tulleeni vanhaksi (tai viisaaksi) – korkeat paikat ovat alkaneet pelottaa.

Illan onni oli omassa tuvassa.

Karhunkierros 961Leijona tuvassa.28

Tuvan isäntä pihalla hommissa – emäntä vahtii.Karhunkierros 940

Myllykosken ylittävä riippusilta johtaa pienelle Karhunkierrokselle. Karhunkierros 994Iltatulilla.Karhunkierros 1009

Myllykosken tuvan vanha pärekatto. Karhunkierros 1011

Tuvalla on käyty.

PÄIVÄ 5: MYLLYKOSKI – PORONTIMA 7.7 + 5.8 KM
Aurinkoa! Aamukävely pienellä Karhunkierroksella. Kallioportti. Pois kansallispuistosta. Taas yö "omalla" tuvalla. Porontiman vanhat metsät.

Päivä5Päivä 5. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Aamumme alkoi aurinkoisesti ja hyväntuulisesti. Olimme suunnitelleet päivän alkuun pienen aamulenkin ilman rinkkoja pienellä karhunkierroksella. Varsinainen suunnittelemamme siirtymätaival rinkkojen kanssa Porontimajoelle ei ollut kuin noin kahdeksan kilometriä. Aikaa siis oli.

Karhunkierros 1022Kännykän virransäästö ja himmeä näyttö …Karhunkierros 1023

… ja sää ulkona: pilvipoutaa ja aurinkoa!Karhunkierros 1036

Karhunkierros 1040Kevättä Myllykosken riippusillalla.

Karhunkierros 1044Sää todellä suosi. Liikkuminen ilman rinkkoja mukavassa poutaisessa aamussa oli nautinnollista ja reitti kohti Kallioporttia – pienen retken päämäärää – hieno. Matkalle sattui niin pieniä lampia kuin kauniita soitakin. Viimein saavuimme itse Kallioportille – Kitkajoen muinaiselle purku-uomalle, jossa vanhoista kuohuista muistuttavat dramaattiset kivikot, rotkot ja kalliojyrkänteet sekä soistuvat lammet. Matkaa Myllykoskelta Kallioportille (kartta) oli noin kaksi kilometriä.

Karhunkierros 1057Karhunkierros 1109Nimetön lampi matkalla Kallioportille.Karhunkierros 1066

Rapautuva Kallioportti.

Toinen toistaan komeampien näkymien seuratessa kulkuamme päädyimme lopulta Kallioportin pohjoisimpaan nurkkaan (kartta), jossa reitti olisi alkanut laskemaan alas kohti Harrisuvantoa. Pystysuorat kallioseinämät tarjosivat huikeita näkymiä alas soistuville lammille ja kynttiläkuusikoihin.

Karhunkierros 1079Kallioportin maisemat!Karhunkierros 1089Pientä kiipeilyä. Karhunkierros 1105

Katse alas kynttiläkuusikoihin.

Aikamme Kallioportin maisemissa pyörittyämme palasimme takaisin jo kulkemaamme reittiä pitkin. Käytännössä olimme saaneet kävellä myös pienen Karhunkierroksen lähes kokonaisuudessaan – Kallioportilta Harrisuvannon suuntaan laskeutuvaa portaikkoa ja 300 metrin pätkää lukuunottamatta. Niille, joilla aikaa kokonaiselle vaellukselle ei löydy, voi Pientä karhunkierrosta suositella lämpimästi.

Karhunkierros 1111

Soiden sarakasvustoa.

Kallioportilta lähdettyämme etsiytyi katseeni jälleen maahan ja sen kasvustoon. Kauniiden jäkälien lisäksi oli soiden sarakasvustoa mukava tutkiskella. Kukkivia kasveja ei toukokuussa vielä juurikaan löytynyt. Mukana kulkeneelle varustukselle – keittimelle ja eväille oli käyttöä Pyöreälammen (kartta) hienolla taukopaikalla. Kakkosaamiainen tuli nautiskeltua erinomaisessa säässä ja erityisen kauniissa maisemissa.

32

Kahvipaussi Pyöreälammen rannalla.

33Myllykoskelle palattuamme oli aika nakata rinkat selkään, suunnata kohti Porontiman kämppiä ja heittää hyvästit Oulangan kansallispuistolle. Nyt matka jatkui vastikään hakattujen ja taimettuvien talousmetsien läpi kohti Rukaa ja Valtavaaran suojeltuja metsiä. Aivan kansallispuiston  rajalta löytyy ekopiste (kartta) jätteille ja niiden lajitteluun. Käytimme tätä hyväksemme ja purimme täällä turhaa lastiamme. Matka jatkui taas hiukan keveämmin askelin.

Karhunkierros 1123Keväinen tuomi Lummiskonjoen yllä.

Vaikka teimme nyt matkaa kansallispuiston  ulkopuolella, kaiken lisäksi paikoitellen kovin ottein käsitellyissä metsissä, toi tämä kaikesta huolimatta vaihtelua nähtyyn ja koettuun. Eri-ikäisten hakkuiden keskellä matkatessamme kiinnittyi huomiomme kauniisiin keväisiin puroihin ja hakkuiden keskelle jätettyihin mäntyvanhuksiin. Mitä ilmeisimmin on täällä hakattu arvokasta vanhaa metsää, sen verran monisatavuotisilta nämä mäntyjärkäleet näyttivät. Päivä oli edennyt jo pitkälle, joten lounaan aika tuli pian – Puurosuon laavulla, jota huoltaa Metsähallituksen sijaan Kuusamon kaupunki.

Karhunkierros 1133Männynjärkäle on jätetty pystyyn hakkuun keskelle.Karhunkierros 1142

Toisaalla taas on putsattu koko metsä. Karhunkierros 1144

Aurinko!

35Puurosuon laavulla otimme keittovetemme läheisestä purosta (kartta), jonka vesi vaikutti hyvälaatuiselta – siitäkin huolimatta, että se laski asutulta alueelta suoalueiden läpi. Reppu keveni taas hiukan keittolounaita valmistaessamme. Valoisassa männikössä sijaitseva tuplalaavu oli siisti ja hyvin huollettu. Ekopisteeltä laavulle on matkaa noin kolme kilometriä, Myllykoskelta reilu puoli kilometriä enemmän.

Karhunkierros 1137Lounaalla.

Laavun jälkeen jatkoimme matkaamme vanhenevissa metsisssä ylittäen välillä kauniita avosoita (kartta). Keväisen raikkaassa aurinkoisessa säässä ja helppokulkuisilla poluilla oli matkanteko miellyttävää. Asutuksen ”läheisyydestä” ja suojelemattomuudesta meitä muistuttivat aluetta halkovat metsäautotiet, joita aika-ajoin lompsimme tai ylitimme. Kaikesta huolimatta riitti tälläkin osuudella vaihtelevaa ja kaunista nähtävää. Parempaa oli silti tulossa.

Karhunkierros 1146

Karhunkierros 1160Avosoilla. Karhunkierros 1162

Teeri kävi täällä.

Karhunkierros 1176Noin kilometri ennen loivaa loppunousua Porontiman kämpälle ylitimme myös ihan oikean tien (kartta). Paikalliset taksiyrittäjät ovat huomanneet hyvän ”bisneksen” väsyneiden vaeltajien varalle, sillä ylittämiemme teiden varsilta löysimme tästä lähtien lähes poikkeuksetta pieniä mainoksia ja ohjeita taksin tilaamiseen. Nyt näille palveluksille ei ollut tarvetta – olimme paitsi hyvävoimaisia, myös hyväntuulisia. Kaiken lisäksi kohti Porontimaa kävellessä alkoivat metsät selvästi muuttua vanhemmiksi, viihtyisämmiksi ja monimuotoisemmiksi. Aurinkokin vaan jatkoi helottamistaan lähes pilvettömältä taivaalta.

Karhunkierros 1193Porontiman vanha mylly ja nykyinen pieni autiotupa.

Porontimalle (kartta) saavuimme suorastaan hilpeissä tunnelmissa. Kaunis sää kohotti selvästi mieltä. Porontima vaikutti melkein pieneltä kylältä – paikalla on kaksi pikku kämppää vastakkain kauniin pienen kosken keskellä ja pihapiiristä löytyy myös laavu, keittokatos sekä tietenkin halkovaja ja huussit – kaksin kappalein.

Karhunkierros 1194

Nyt on siistiä – ihan ”omassa” kämpässä.

Muita kulkijoita ei paikalla näkynyt – niinpä valitsimme itsellemme lokoisat oltavat kämpistä uudemmasta – se kun oli vanhaa hiukan valoisampi. Hiukan siivoton se kuitenkin oli, joten ensimmäiseksi tartuin harjan varteen, lakaisin lattiat ja putsasin hyllyt sinne jätetyistä ruuista (riisiä, hiutaleita, suurimoita…) ja roskista. Ajattelemattomuuttaan ja lastia keventääkseen – ehkä hyvää tahtoen – jättää moni kulkija kämpille ylijäämäruokiaan. Tämä ei tietenkään ole kovinkaan viisasta, sillä ne voivat houkutella paikalle metsäneläviä – myyriä ja hiiriä. Niinpä kaikki roskat saivatkin palaa laavun tulipaikalla osan ruuista kompostoituessa huussissa.  Sitten hakkasin halkoja ja keitimme tulokahvit. Olipa vaan hyvä olla.

36

Kahvihetki (T).Karhunkierros 1181Nautiskelua.

Asetuttuamme taloksi saapui paikalle saksalainen isä tyttärineen ja hetken jännitimme, kumpaan tupaan he asettuisivat.  Jännitystä tietenkin lisäsi se, että kyseessä oli Ansatuvalla kohtaamamme ”saksalainen saunanlämmittäjä”. Oman kämpän saimme kuitenkin edelleen pitää. Paikalle porhalsi myös suurempi suomalainen seurue lounastamaan ja vaihdoimme kuulumisia. Iltalenkiksi olin suunnitellut Porontiman järven rannalle ja sen muodostamalle kanjonille piipahtamista. Aikamme huilattuamme lähdimmekin taas liikkeelle.

Karhunkierros 1214Myllylampi.

Alkuun kävelimme parinsadan metrin matkan Myllylammelle (kartta).  Pysähdyimme istuskelemaan ja nautiskelemaan pitkäksi aikaa ilta-auringosta. Kaunis, aurinkoinen päivä oli päättymässä yhtä kauniiseen iltaan.

Karhunkierros 1239Myllylammen rannoilla kasvoi upeaa vanhaa metsää.

Karhunkierros 1221Istuskeltuamme oli aika nousta ylös Joenniskankallioille (kartta) näköaloja ihailemaan. Myllylammen pohjoisrannalta löytyi pieni polku, jota seurasimme aina Porontimajärven rantaan saakka. Täältä jouduimme nousemaan lyhyen poluttoman taipaleen jyrkästi ylös kalliolle. Sieltä polku taas löytyi ja palatessamme pysyttelimmekin sillä. Aurinkoisuus oli tarttuvaa sorttia ja etenkin Tuuli tuntui olevan nyt voimissaan.

Karhunkierros 1229Porontimajärvi.Karhunkierros 1227

Karhunkierros 1236

Porontiman ”kanjoni”.

Vaikka pienellä iltakävelyllä ei ollut mittaa edes kahta kilometriä, oli reitillä erityisen paljon kaunista nähtävää. Suosittelemme. Tämän jälkeen oli hyvä asettua yöpuulle. Kamiinaan pistimme puolikkaan pesällisen puuta ja siitä riitti hyvin lämpöä aamuun asti.

Karhunkierros 1257Porontiman tuvat.

PÄIVÄ 6: PORONTIMA – VALTAVAARA 11.8 + 0.5 KM
Auringosta murkuun. Huikeita vaaramaisemia. Takaisin suojeltuihin metsiin. Raskaampi lopputaival jyrkillä Valtavaaran poluilla.

Päivä6Päivä 6. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Karhunkierros 1265Aamun hehku.

Raikas aamu alkoi sillä, että lykkäsin kamiinaan hiukan lämpöä ja lähdin aamukävelylle Myllylamelle. Oma pieni ”kylämme” näytti erityisen kauniilta aamun auringossa.

Karhunkierros 1274Luppoa Myllylammen kuusikoissa.Karhunkierros 1279Porontimajoen pikkuinen koski myllyn sillalla.

Aamupuurot ja mustikkasopat sain keiteltyä keittokatoksen liedellä, minkä jälkeen olikin hyvä herätellä retkikumppani tuvan hämärästä, alkaa syömään ja pakkailemaan. Aamiaisen nautimme tällä kertaa sisätiloissa. Valmiita olimme lähtöön hyvissä ajoin (tavan mukaan), samalla aikaa kun saksalaiset seuralaisemme vasta aloittelivat omaa aamupalaansa ulkosalla. Sää oli taas mitä mainioin, mutta illaksi oli jo luvattu sadetta – eikä tämä lupaus pettänyt. Siksikin oli hyvä olla liikkeellä aikaisin.

Karhunkierros 1288Valmiina päivän koitoksiin.

Alun sadKarhunkierros 1291at metrit saimme kulkea illalla (ja aamukävelyllä) tutuksi tullutta polkua pitkin. Pian aloitimme nousumme ensimmäiselle päivän monista vaaroista. Täälläkin oli reittilinjauksia hiukan uusittu ja ylös Vattuvaaralle (kartta) nousimme alkuun uusia portaita pitkin. Edessä oli päivän mittaan monta melko raskasta nousua lukuisten vaarojen päälle, mutta samalla hienoille näköalapaikoille. Jokilaaksojen ja koskien jälkeen olikin edessä taas aivan uudenlainen osa Karhunkierroksen monipuolista luontoa.

Karhunkierros 1297Kohti Vattuvaaraa.

Näköalat niin pohjoiseen kuin eteläänkin olivat Vattuvaaran lakiosista upeat. Huomiomme kiinnittyi myös tykkylumen rasittamiin kuusikoihin. Täälläkin oli vielä vanhoja metsiä säästynyt hakkuilta ilahduttavissa määrin.

Karhunkierros 1298Alla (iltakävelyn) kanjoni ja Pitkälahti.Karhunkierros 1302Vattuvaaran arvokkaat kuusikot. Karhunkierros 1306

Näköalat: Ryötinki (lampi) ja Oulankaa reunustava vaarajono.

Karhunkierros 1311Pian vanhat metsät kuitenkin jäivät taakse ja palasimme ihmisen huolella muokkaamaan maisemaan. Polut olivat täällä helppokulkuisia ja välillä astelimme metsäautoteitä pitkin. Lounaspaikkaamme Ison Kuikkalammen laavulle (kartta) saimme lasketella loivasti noin kahden ja puolen kilometrin matkan. Tämä pätkä sujui huomaamatta – vaihteeksi pitkiin keskusteluihin syventyen. Niihin keskittyessämme olimme jopa kävellä harhaan.

Karhunkierros 1313Kekustelujen jälkeen: OIlako vai eikö olla? (T).

Karhunkierros 1320

Karhunkierros 1325Vedenhakureissu kauniisti soistuvalla Isolla Kuikkalammella.

Lounaan laitto sujui rääppiäistyyliin – osin jäljellä olevien ruokien mukaan. Reissu alkoi olla loppusuoralla. Keittovedet haimme sadan metrin päästä Isolta Kuikkalammelta.

Karhunkierros 1326Ison Kumpuvaaran maisemia.

Nyt oli edessä nousu vaaroista seuraavalle – Isolle Kumpuvaaralle. Vaaran jokin aika sitten hakattu, lämmin ja valoisa itäharjanne näytti innostaneen mustikan varhaiseen kukintaan. Erot mustikan kukinnassa olivat reitin varrella melkoiset, kun toisaalla saattoi vasta mustikan lehti olla pienellä silmulla.

Karhunkierros 1330Mustikan kukat.Karhunkierros 1333Kohti Isoa Kumpuvaaraa.

Isolta Kumpuvaaraltakin avautui lopulta huikeat maisemat erämaisiin metsiin ja järville. Vaarojen lakiosissa oli vain harvoissa kuusissa latvukset jäljellä. Tykkylumen katkoessa latvukset saattoi kuusen kasvu olla keskittynyt leveäksi ja tuuheaksi muodostuneeseen alaoksistoon.

Karhunkierros 1337Kumpuvaaran kuuset …Karhunkierros 1341Karhunkierros 1348… ja maisemat!Karhunkierros 1343Kevättä muurahaispesässä.

Kumpuvaaralla istahdimme sen läntiselle laelle (kartta) rakennetuille penkeille ja lounaspöydälle. Porontimalla yöpynyt saksalaiskaksikko ohitti meidät tässä kohtaa ja loppumatkan taitoimme suunnilleen samaan tahtiin. Isolta Kumpuvaaralta laskeuduimme jyrkästi alas, osin pieniä teitä pitkin. Edessä oli paluu suojeltujen metsien suojiin ja nousu vielä kahden vaaran päälle – Konttaiselle ja Valtavaaralle. Olimme saaneet taittaa matkaamme huippuhyvässä, aurinkoisessa säässä, mutta nyt taivaalle alkoi pikku hiljaa kerääntyä sadetta lupailevia pilviä. Erämaisen Oulangan jälkeen tuntui kaikki rakennettu ympäristö hiukan häiritsevältä, toisaalta myös kiehtovalta. Hakkuiden ja metsäautoiteiden ohella saimme nyt vaaroilta näkyviin teitä, peltoja ja kokonaisia kyliä.

Karhunkierros 1368

Karhunkierros 1373Pieni tauko suolla ennen nousua Konttaiselle.

Konttaisen jKarhunkierros 1416uurella astuimme jälleen suojelualueen puolelle – Valtavaaran-Pyhävaaran luonnonsuojelualueelle. Suojelualueella pysyimmekin lähes koko loppumatkan. Kuten jo mainittu, saimme nauttia vanhoista suhteellisen luonnontilaisista metsistä jo edellistenkin vaarojen lakiosissa sekä Porontimalla, mutta suojelu takaa, että Konttainen ja Valtavaara pysyvät hakkaamattomina myös jatkossa. Alun jyrkkien portaiden jälkeen oli nousu loivaa ja leveää polkua pitkin melko vaivatonta. Kävelty matka ei vielä suuremmin väsyttänyt ja kulku oli vielä letkeää.

Karhunkierros 1418Valtavaaran-Pyhävaaran suojelualue – reitit ja retkeilypalvelut. Karhunkierros 1384Näkymät pienelle suolle – edelliselle huilauspaikalle.Karhunkierros 1388Viimeiset metrit Konttaiselle.Karhunkierros 1394

Upeat suojellut kynttiläkuusikot Konttaisen alla.Karhunkierros 1401

Nyt on näkymät.

Pilviverho Karhunkierros 1410taivaalla paksuuntui, emmekä jääneet kovin pitkäksi aikaa Konttaisen maisemia ihailemaan. Vaaran laki on saavutettavissa helposti myös päiväkäynnillä, sillä seuraavaksi laskeuduimme Konttaisen ja Valtavaaran väliin jäävälle maantielle (kartta). Täällä pidimme heti tauon, sillä lähdin hakemaan lähdKarhunkierros 1414evettä tien varressa olevalta ja karttaan merkatulta (kartta) lähteeltä.  Tuuli jäi rinkkavahtiin. Lähde osoittautui varsin kelvolliseksi, vaikka se sijaintinsa puolesta (aivan maantien vieressä) hiukan epäilyttävältä näyttikin.

Karhunkierros 1419Pikavisiitti ”sivistyksen” pariin.

Karhunkierros 1424Nousun Valtavaaralle aloitimme uudelta polkulinjaukselta, jossa saimme askeltaa soratuilla ja hyväkuntoisilla poluilla. Talven tuhoja ei reitiltä oltu ehditty vielä kuitenkaan korjata. Siellä täällä saimme kierrellä polulle kaatuneita ja taipuneita runkoja. Heti jyrkimmän nousun jälkeen (kartta) paljastui kauniit näkymät länteen.

Karhunkierros 1425Näkymiä Konttaisjärvelle.

Matkaa tehtiin taas tykkylumien runtelemissa kuusikoissa ja koivikoissa. Maisemat ja kasvillisuus alkoivat muistuttaa yhä enenevissä määrin tuntureita: Puut muuttuivat ylempänä pienemmäksi ja kitukasvuisemmiksi  – samalla metsät alkoivat harveta. Metsänraja oli nyt lähellä. Matkaa oli tehty melko raskaassa maastossa koko päivän ajan, joten poikkesimme vielä kahville Suolammen laavulle (kartta) ennen viimeistä rutistusta Valtavaaran laella sijaitsevalle päivätuvalle.

Karhunkierros 1434Kokki taas vauhdissa.

Karhunkierros 1443Suolammen laavulla tapasimme myös ensimmäiset varsinaiset päiväretkeilijät, joten hiljaista oli täälläkin. Tuuli heittäytyi hetkeksi penkille pitkälleen samalla kun laittelin kahvit valmiiksi. Laavu oli varsin kauniilla paikalla, eikä varmastikaan huono yöpaikka – ainakaan itikattomaan aikaan.

Karhunkierros 1440

Karhunkierros 1448Suolampi.

Matka jatkuKarhunkierros 1455i nyt ylös ja alas (kartta) – silti koko ajan Valtavaaran laella. Näkymät olivat kuitenkin  aivan viime metreille saakka peitteiset. Paras puhti alkoi luonnollisestikin olla jo poissa. Jyrkät nousut ja laskut Valtavaaran laella tuntuivat jo jaloissa. Painot olivat rinkoista matkan aikana luonnollisesti ruokien myötä huvenneet. Metsämiehen suksi – tai sen jämä – jaksoi kuitenkin vielä huvittaa suuresti.

Karhunkierros 1466Kummelihommissa.

Valtavaaran pohjoiselta sivuhuipulta (kartta) löytyi yllättäen kummeli, johon oli omat kivet tietenkin lisättävä. Näkymät olivat avoimelta laelta jo todella näyttävät. Edessä oli vielä yksi jyrkkä lasku Surmanoroon sekä nousu Valtavaaran huipulle. Täällä oli kulkijoiden avuksi rakennettu köysikaiteita, joista olikin apua rinkkojen kanssa liikkuessa. Nyt oli jo varmaa, että selviäisimme tuvalle ilman sadetta, joten kiirehtiä ei jyrkillä rinteillä tarvinnut.

Karhunkierros 1469Konttaisen jyrkkä profiili on maisemassa helppo tunnistaa. Karhunkierros 1470

Karhunkierros 1473Surmanoron nousut ja laskut.

Surmanorosta noustuamme olimme päässeet loppumatkan paljakkaan – metsänrajan yläpuolelle (ilmakuva). Olimme käytännöllisesti katsoen tunturissa, vaikka näiden tuntureiden pikkuruiset paljakat kalpenevatkin pohjoisten suurtuntureiden rinnalla. Kasvillisuus on täällä kuitenkin tuntureilta tuttua. Kenttäkerroksesta löytyy niin tunturivihvilää ja riekonmarjaa kuin kauniisti kukkivia sielikköä ja kurjenkanervaakin.

Karhunkierros 1488

Karhunkierros 1477Metsänraja tuli lopulta vastaan.

Lopulta saimme jo tuvankin (kartta) tähtäimeemme. Pienellä päivätuvalla oli hiukan tungosta – kolme koiraakin – joten sisään emme suoraan kiirehtineet, vaan istahdimme ulos penkeille pöydän ääreen. Huipulle päästyämme kävin vilkaisemassa vielä alapuolella olevaa kotaa, niin että voisimme tehdä päätöksemme yöpaikasta syötyämme. Viimeinen yö oli jossain Valtavaaralla tarkoitus viettää. Vaihtoehtoja oli jäljellä vielä kolme – tupa, kota (kartta) ja laavu (kartta) Valtavaaranlammella, noin kilometrin päässä. Se oli kuitenkin jo selvää, ettemme ohittamallemme Suolammen laavulle enää palaisi.

Karhunkierros 1492Päivätuoa näkyvissä.

NelisenkymKarhunkierros 1494mentä metriä päivätupaa alempana ja metsänrajan alapuolella sijaitseva kota vaikutti siistiltä ja selvästi valoisammalta kuin aiemmin Kitkajoella näkemämme. Sen reunoja kiertävillä leveillä lavereilla mahtuisi hyvin nukkumaankin. Vieressä oli kaiken lisäksi halkovaja, kunnon kirves ja huussi, joka ylhäältä puuttui. Tilukset tarkastetteuani palasin ylös ruuanlaittoon.

6k

Sade tulollaan, kokki kohdillaan.

Tupa tyhjeni ja sade alkoi. Kokkaaminen onnistui loppujen lopuksi ulkona kastumatta, mutta söimme sisällä – tuvan suojissa. Koko loppupäivän aikana tuvan tyhjennyttyä tapasimme ylhäällä yhden perheen sekä yhden hätäisen kulkijan. Sen jälkeen oli hiljaista. Sade oli selvästikin lannistanut päiväkävelijät, eikä takaapäin enää näyttänyt toisia vaeltajia olevan tulossa.

Karhunkierros 1499

Tuvassa.

SyötyämKarhunkierros 1506me päätimme jäädä yöksi tuvalle. Laitoimme rinkkamme nurkkaan, pois mahdollisten päiväkävijöiden tieltä. Tämän jälkeen lähdimme yhdessä alas kodalle halkohommiin. Puu oli kuivaa ja kirveskään ei tällä kertaa ollut sitä perinteistä hitsattua Metsähallituksen mallia. Pilkkeet syntyivät nopeasti, 48eikä niitä pieneen tupaan kummoisia määriä tarvinnut tehdäkään. Puut ylös kannettuamme laitoimme kamiinaan pienet tulet lähinnä sen toiminnan testaamista varten. Puuta ei kamiinassa varmaan paljonkaan polteta, kun halkovaja on sen verran hankalan matkan päässä. Hiukan ongelmalliseksi muodostui tuvan ovi, joka ei ilman kiilavirityksiä ja narun apua pysynyt kunnolla kiinni. Lopulta sekin onnistui jotenkuten ja olo alkoi olla pienessä tuvassa mukavan kodikas.

Karhunkierros 1512

Valtavaaran tunnelmallinen päivätupa.

Päivätupia Karhunkierros 1520ei ole tarkoitettu yöpymiseen, mutta mikäli päiväkävijät ottaa yöpyessään huomioon, on yöpyminenkin mahdollista.  Tarkkaan ottaen tuvan säännöissä kerrotaan yöpymisen olevan sallittua vain hätätapauksessa. Tavaroitaan ei siis pidä levitellä, ennen kuin alkaa olla varma, ettei tupaa tarvitsevia päiväkävijöitä ole enää liikkeellä. Aamulla on puolestaan hyvä kerätä rojunsa joutuisasti. Sesongin aikaan voisi olettaa, että Valtavaaralle nousee kulkijoita yömyöhälläkin, joten silloin ei yöpyminen tuvalla ole suositeltavaa – tuskin edes mahdollista. Nyt emme kulkijoita enää nähneet koko iltana ja joskus kymmenen aikaan aloimme asettua lopullisesti paikoillemme. Koko reissun ensimmäinen kunnon sade oli alkanut ja se vihmoi ulkona kutakuinkin vaakatasossa – tuntureille tuttuun tyyliin.

Karhunkierros 1516Palovartija.

Alunperin on Valtavaaran tupa toiminut palovartijan majana. Siksipä tuvasta löytyykin ikkunat kolmeen suuntaan ja se on autiotuvaksi varsin valoisa. Nyt palovartiointia tarvittiin lähinnä sisällä, sillä harvoin tulta nielevä kamiina hiukan huoletti. Niinpä ennen nukkumaanmenoa tarkistimme vielä, että tulet olivat kutakuinkin sammuneet.

Karhunkierros 1523

Murkun tuloa.

Silloin tällöin kävin vielä ulkona kuvaamassa murkun tuloa. Ja sehän tuli, joten ihan oikean tunturin peittävän sumunkin pääsimme reissullamme loppujen lopuksi kokemaan. Aamuun mennessä oli näkyvyys haihtunut alle sataan metriin.

Karhunkierros 1527

Murku tulee – oletko valmis?

Yöpymisestä Valtavaaran tuvalla olen haaveillut jo kauan ja nyt sen haaveen sai toteuttaa, sääntöjä luovasti tulkiten. Hankala murkusää teki omantunnon hiukan puhtaammaksi. Niinpä sitten nukuimme jo kolmannen yön peräkkäin ”omalla” tuvalla. Luksuksen tuntu sesongin ulkopuolisella ja hiljaisella Karhunkierroksella säilyi loppuun saakka.

PÄIVÄ 7: VALTAVAARA – RUKA 3.6 KM
Sumun keskellä - taianomaisissa maisemissa. Lasku Valtavaaralta - nousu Rukalle. Perillä!

Päivä7Päivä 7. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Karhunkierros 1537

Aamulla olivat näkymät kadonneet.

Aamuherätys tuli aikaisin, sillä nukkuminen kapealla laverilla oli hiukan hankalaa. Tyytyväisiä yöhömme silti olimme ja kamiinaan olin viritellyt pienet tulet alta aikayksikön. Aamiainenkin syntyi nopeasti, sillä tarpeet alkoivat olla jo vähissä. Viimeisiä eväitä oli vielä tarkoitus pysähtyä  syömään Karhunkierroksen viimeiselle laavulle – Valtavaaranlammelle (kartta).

Karhunkierros 1549

Karhunkierros 1540

Murku on.

Vaikka matkaa maaliin Rukalle ei ollut enää jäljellä edes neljää kilometriä, ei viimeinen taival ollut aivan helppo. Nousua ja laskua oli vielä edessä, sillä ensin lasketaan alas Valtavaaralta ja noustaan sen jälkeen yli sata metriä ylös Rukalle – ei sentään aivan sen huipulle saakka.

Karhunkierros 1551

Viimeinen taival alkaa.

Lähdimme laskeutumaan alas Valtavaaralta pienessä tihkussa – keskellä sumun peittämää maisemaa. Pahin sade oli yön aikana kuitenkin mennyt ohi.

Karhunkierros 1555Kiveen hakatut portaat johtavat päivätuvalle.

Valtavaaran metsissä oli kaunista. Maisemia emme päässeet alkuun ihastelemaan – sen verran sankkaa sumu oli. Pikku hiljaa taivas kuitenkin aukeni niin, että kauniin sumun verhoamista raoista pääsi taianomaisia näkymiä katselemaan.

Karhunkierros 1556Naavapeitto.

Olimme taas laskeutuneet vanhojen, naavan peittämien kuusimetsien suojiin. Tihkusta huolimatta oli tunnelma erinomainen – matka oli onnistunut ja perillä Rukalla odotti varaamamme sauna sekä puhtaat vaihtovaatteet.

Karhunkierros 1560

Karhunkierros 1564

Karhunkierros 1567Valtavaaranlampi sateessa ja sumussa.

Viimeisen pysäKarhunkierros 1570hdyksen teimme vielä Valtavaaranlammen laavulla. Laavu oli kauniilla paikalla. Napostelimme viimeisiä eväitämme (arviot kulutuksesta olivat onnistuneet nappiin, eikä turhia ruokia tullut kannettua mukana). Laavun katto näytti hiukan vuotavan, joten oli ihan hyvä, että päätimme yöpyä ylempänä.

Karhunkierros 1574Polku metsien keskellä.

Laavulta nousimme vielä ylös, parillekin kukkulalle, ennen kuin alkoi varsinainen lasku, leveitä päiväkävijöiden suosimia polkuja pitkin. Nyt emme varhaisessa aamussa nähneet viimeisellä pätkällä yhtään kulkijaa. Aika ajoin avautui näköaloja alempiin metsiin, mutta sumu piti maisemat valtaosin piilossa ahnailta katseiltamme. Rukaa peitti osin sumu, Yli-Pessarin pientä järveä reunustavat jyrkänteet olivat sumun keskellä erityisen kauniita. Nähtävää siis riitti vielä aivan viimeisille kilometreillekin.

Karhunkierros 1575Rukan rinteitä sumun keskellä.Karhunkierros 1586

Sumun verhoama Yli-Pessari.

Karhunkierros 1594Valtavaaran lasku loppui hiihtokeskukselle johtavaan tiehen (kartta). Tien ylitettyämme aloimme nousta Rukalle. Nousu olikin todella jyrkkä, mutta huolella soratulla polulla helppokulkuinen. Täältäkin saimme vielä ihailla upeita maisemia. Sumun sopivasti peittäessä ihmisen jäljet olisi voinut luulla olevansa kauempanakin erämaassa. Totuus ei kuitenkaan päässyt unohtumaan, sillä polku poikkesi myös laskettelurinteiden kupeessa ja hiihtohissien rankojen keskellä.

Karhunkierros 1599Järvet Rukan keskellä.

Ylhäälle hyppyrimäelle päästyämme olimme saavuttaneet lakipisteen (kartta) ja viimeinen alamäki alkoi – tosin hiukan epävarmasti, sillä reittimerkinnät olivat täällä jossain määrin epäselviä. Eksyminen ei huolettanut vaan se, että pysyisimme oikealla reitillä. Tämä ihan vaan sen vuoksi, että saisimme sanoa kulkeneemme Karhunkierroksen loppuun saakka oikeaa polkua pitkin – ihan omaa turhamaisuuttamme siis.

Karhunkierros 1605Maali näkyvissä!9kViimeinen kilometrikyltti. Itse kuljimme 72 km.

Karhunkierros päättyy Rukan keskusaukiolle, jonka keskellä töröttää torni. Sinne siis oli vielä kiivettävä. Hilpeää oloa nostatti ajatus saunasta ja puhtaista vaatteista. Nämä odottivat meitä Ski-Inn Rukalla, josta saimme käyttöömme oman saunallisen huoneen kohtuullista maksua vastaan. Matkaa kohti Kuusamoa ja Helsinkiä jatkoimme kuitenkin jo samana päivänä.

LOPUKSI

Suosittu Karhunkierros on maineensa veroinen ja Rukalle asti kuljettuna myös erittäin monipuolinen vaellusreitti. Selvää on, että omaa rauhaa kaipaavien kannattaa ajoittaa matkansa sesongin ulkopuolelle – tilaa tuvissa riitti, eikä telttapaikoille tarvinnut kiirehtiä hyvän paikan varmistamiseksi. Vuosien varrella on tullut huomattua, että on usein sattumasta kiinni, miten paljon tuvalla on väkeä – oli sitten sesonki tai ei. Nyt oli enemmän porukkaa liikkeellä alkumatkalla, kun taas loppumatkasta saimme nautiskella lähes täydellisestä omasta rauhasta.

Säät olivat tällä kertaa vaihtelevat, mutta kaiken kaikkiaan vaeltamiseen sopivat. Kesän lämmön mukana tulevat itikat ja paarmat. Itse nautin juuri nyt koetun kaltaisista säistä – viileistä öistä sekä kirpeistä ja aurinkoisista aamuista. Sama pätee myös syksyyn.

Tuulin ensimmäineKarhunkierros 1591n pitkä vallus sujui kommelluksitta ja maaliin pääsimme näin kauniisti hymyillen.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joissa itse kirjoittaja esiintyy ja joiden perässä on merkintä (T). Niistä kiitos kuuluu Tuulille.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksio_Noux_1-15000Nuuksion_retkeilyopas_3D_low

 

 

 

MUKANA KULKENEET PAPERIKARTAT: 

Laaksonen, Jouni: Karhunkierros – retkeilyopas (1:50 000).

Wuolijoki, Aino: Karhunkierros – retkeilyopas ja kartta (1:50 000).

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Oulangan kansallispuisto).

Kansallispuiston yleiskartta ja palvelut.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

4 vastausta artikkeliin “KEVÄTVAELLUS: KARHUNKIERROS, KUUSAMO 16.-22.5.2016”

  1. Hei!
    Olemme lähdössä lasten (pienin 7v.) kanssa taivaltamaan matkaa Juumasta Rukalle. Veden kantaminen hieman huolettaa tuossa Valtavaaran alueella. Käytittekö luonnonvesiä vielä mainitsemasi Konttaisennoron lähteen jälkeen, vai pärjäsittekö niillä loppuun asti?
    Ja kiitos monipuolisesta kirjoituksesta, en malta odottaa, että mekin pääsisimme jo matkaan!

    Tykkää

    1. Aika pitkälle lähdevesillä mentiin loppuun asti, mutta kyllähän nuo lampivedetkin (Suolampi & Valtavaaranlampi) saattavat kelvata juotavaksi ihan sellaisenaan. Itse käyttäisin niitä tarvittaessa ainakin keittämällä. Kulutus on epäilemättä kuumilla kesäkeleillä noissa ylämäissä toinen kuin meillä tuolloin. Mukavaa reissua! 🙂

      Tykkää

  2. Kiitos erittäin asiallisesta ja mielenkiintoisesta kerronnasta. Tässä olen taustatukena avustamassa tyttären ja labradorinnoutaja-Ruskan vaellusta Hautajärveltä Rukalle. Tämä kooste antoi paljon tietoa vaihtoehtoisista yöpymispaikoista ja ennenkaikkea vesiasioiden hoitamisesta.
    Millaisia eväitä teillä oli mukana? Valitsitte retkikeittimen. Mitä mieltä olette pakin käyttömahdollisuudesta? Olisi kevyempi ja vähemmän tilaavievä.
    Matkakuume alkaa itsellänikin nousta…
    Aurinkoista syksyä teille

    Tykkää

    1. Jokainen laittaa ruokaa tavallaan, mutta itse pidän retkikeittimestä (kaasukeitin) riippumattomuuden ja helppokäyttöisyyden vuoksi. Ruokakin tietenkin omien mieltymyksien mukaan. Valmispussiruuat (pastat, keitot yms.) on parhaita itse lisukkeilla maustettuina (lisukkeina kuivattuja kasviksia, kuivattua jauhelihaa, soijarouhetta yms.) ja ”lisää vain vesi” -avaruusmuonat on ihan hyviä, helppoja ja nopeita, joskin hintavampia. Ensimmäisille päiville on aina jotain tuoretta (leipää, grillimakkaraa, joskus grillilihaa). Leivän päälle hyvin säilyviä juustoja ja makkaroita. Aamuksi pikaista puuroa ja yleensä kuivatuista marjoista tehtyä soppaa. Välipaloina keksejä, pähkinöitä, suklaata, kuivahedelmiä. Noilla pärjää aika pitkälle. Hyvä jos pystyy kuivaamaan tarvitsemansa itse. Netistä löytyy ohjeita.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s