LÄHILUONTO: VALLISAARI JA KUNINKAANSAARI, HELSINKI 2.6.2016

REITTI: Kauppatori - Vallisaari (laituri) - Kustaanmiekka - Kuninkaansaari - Vallisaari (laituri) - Kauppatori 6.7 km.

VAELLUSKAVERIT: Tuuli.

HUIPUT: Kukkameret. Kesäsää. Vallisaaren lammet. Rehevät lehdot. Kuninkaansaaren kalliot ja merinäköalat.

ERIKOISTA: Ryysisksestä hiljaisuuteen.

ALUKSI

Vallisaari ja Kuninkaansaari avattiin yleisölle 14.5.2016 (lauttaliikenne käynnistyi), joskin omalla veneellä on saariin päässyt jo hiukan aiemminkin. Saarten avautumisen myötä on paikasta kirjoitettu viime aikoina hyvin paljon. Hyvän koosteen on saaresta laatinut mm. YLE ja uuden retkikohteen avautumisesta kirjoitti tietenkin myös Helsingin Sanomat. Koska Vallisaari ja Kuninkaansaari -kaksikko kuuluu Metsähallituksen luontopalvelujen hallintaan, löytyy myös Luontoon.fi -sivuilta keskeistä infoa saaressa vierailemista suunnitteleville. Vallisaarella on myös omat fb-sivut.

Aiemmin sotajoukkojen hallussa olleen saaren luonto on saanut kehittyä rauhassa. Saaren luonto on erityisen monimuotoinen ja moni itäinen tulokaslaji on peräisin Venäjän vallan ajalta. Saarella liikkumisen rajoituksiin ja sääntöihin on syytä tutustua ennen saarilla vierailemista. Vallisaaren eteläisin osa on kokonaan suljettu yleisöltä. Retkeilijöitä kehotetaan pysyttelemään reiteillä ja merkittyjen reittien ulkopuolella liikkumista on pyrittävä välttämään sekä turvallisuuden että luonnon kulumisen vuoksi.

On selvää, että Vallisaaren nykyiset ja tulevat kävijämäärät tulevat aiheuttamaan melkoisen paineen alueen luonnolle. Samaan aikaan kanssamme saarella vieraillut Iltalehti maalaileekin saaren tulevaisuudesta varsin lohduttoman kuvan. On tietenkin mielenkiintoista seurata, miten Metsähallituksen luontopalvelut selviävät uudenlaisista haasteista varsin erikoisessa luontokohteessa – aivan kaupungin läheisyydessä.

Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

LAITURI – KUSTAANMIEKKA 1.7 KM

Odottelimme Vallisaaren lautan (aikataulu) saapumista erinomaisessa säässä Kauppatorilla. Ryysis oli melkoinen ja ehdimmekin jo miettiä, että mahdummeko lautalle ollenkaan. Arvio siitä, että aamun ensimmäisellä lautalla saisimme matkustella rauhassa, osoittautui vääräksi. Liikkeellä oli niin koululaisia kuin työporukoitakin. Matka Kauppatorilta Vallisaaren rantaan sujui kuitenkin mainiosti lautan ulkokannella, paisteisesta poutasäästä nautiskellen. Helsingin saaristo on kaunis ja matkalla ohitimme myös Suomenlinnan. Lauttamatka Vallisaaren laituriin kestää noin 20 minuuttia.

Ohi Suomenlinnan.

Laituriin saavuttuamme purkautui täyden lautan väki saarelle. Väkijoukon hajaannuttua eri suuntiin johtaville reiteille, oli retkellä alkumatkan jälkeen hyvin rauhallista. Hyvä sää pisti hymyilemään. Väen kiiruhtaessa sorattuja leveitä käytäviä pitkin eteenpäin, huomasimme hyvin pian jääneemme muusta joukosta jälkeen.

Heti ensimmäisenä kiinnittyi huomiomme saaren kukkaloistoon. Niin hiekkateiden pientareet kuin niitytkin olivat varhaisen kesän kukassa. Niityt puskivat kaikkialla koiranputkea ja idänukonpalkoa, mutta tarkempi katsaus paljasti koko kattauksen – tädykkeitä, puna-ailakkeja, lemmikkejä, kellukoita ja tähtimöitä... Olihan seassa myös vaatimattomasti kukkivia poimulehtiäkin. Vuohenputki oli vielä varhaisessa kasvuvaiheessa ja se peitti paikoitellen koko kenttäkerroksen vihreän matton alle.

Nurmitädyke. Vienosti kukkiva ojakellukka nupullaan. Lemmikkejä…… tähtimöitä …… ja vuohenputkea – ruokaisaa rikkaruohoa.

Hiekkaiselta pääuralta lähti paitsi vanhoja, myös aivan vastikään syntyneitä pieniä polkuja – niin läheisen lammen rantaan kuin näköaloja tarjoaville kallioillekin. Näiltä on kulkijoiden vaikea pysytellä poissa ja toivottavaa onkin, että Metsähallitukselta löytyy resursseja mahdollisten syntyvien polkujen ”virallistamiseen”. Uusien reittien sorauksella voitaneen ainakin osin estää ympäristön kaikkinainen kuluminen. Yksi uusi polku oli muodostunut ylös näköalakallioille (kartta). Itse poikkesimme myös uudella lammen rantaan syntyneellä lyhyellä, lammen pohjoisrannalle johtavalla sekä vanhalla länsirannalle johtavalla polulla. Lammessa uiminen on kielletty, sillä sen pohjasta löytyy runsaasti vaarallista romua. Lammen jälkeen pysyttelimme hienoja näkymiä tarjoavalla ja mukavasti linjatulla pääpolulla.

Puistokäytävältä lammen länsirannalle – vanhaa polkua pitkin. Lampi.

Lyhyen kävelymatkan jälkeen olimmekin jo Kustaamiekan salmessa (kartta) – Pohjolan Gibraltarilla, jossa on taisteltu kerran jos toisenkin. Salmen parhaille näköalapaikoille on rakennettu sekä polku että näköalatasanne.

Kustaanmiekassa.

Kustaanmiekan kärjen näköalapaikalta katselimme menosuuntaan, jossa näytti olevan ensimmäinen saaren monista taukopaikoista (kartta) pöytineen. Suomenlinnassa kävi kuhina, kun taas samalla lautalla Vallisaareen tulleet retkeläiset olivat jo tässä vaiheessa menneet menojaan. Oli rauhallista.

Miekan kärki.

Taukopaikalta löytyi sekä pöytiä että penkkejä evästelyyn. Jatkoimme kuitenkin alas kallioille, jonne johtavat portaat oli merkitty varoituskyltein. Emme kaatuneet portaissa, joten saatoimme asettua Kustaanmiekan kallioille, josta löytyi erinomainen paikka kesäpäivästä nautiskeluun. Metsäjoogista kuoriutui nyt kalliojoogi, kun taas itse keskityin rantakallioiden katveesta löytyvien kasvien tunnistamiseen. Rannalla kasvoi runsaasti kivikkoalvejuurta, kurjenmiekkaa, leinikkejä sekä monenlaisia heinäkasveja ja vihvilöitä. Ennen palaamistamme pääpolulle meidät yllätti Viking Linen lautta, joka lipui ahtaasta salmesta kohti avoimempia vesiä. Hieno näky. Luulimme kaikkien lauttojen jo ohittaneen Kustaanmiekan – sen verran myöhäistä oli.

Taukopaikalla.Yllätyslaiva Kustaanmiekassa.

KUSTAANMIEKKA – KUNINKAANSAARI 3.7 KM

Matkamme jatkui pääpolkua pitkin kohti Aleksanterinpatteria. Tätä ennen löytyi toinenkin paikka Kustaanmiekan ja Suomenlinnan katseluun. Vanhat vallitukset kasvoivat valtoimenaan ukonpalkoa ja koiranputkea. Valleilta nousi hauskoja piippuja, jotka kertoivat niiden alle rakennetuista vanhoista ammusvarastoista. Saavuimme lopulta rajoitusalueen reunalle. Saaren eteläosiin ei ollut asiaa.

Näkymät kohti Helsinkiä. Piippu vallien keskellä. Kukkameri. Kohti pimeää.

Aleksanterinpatterin näköalapaikka (kartta) on upea. Siitä tullee saaren kuvatuin paikka. Rehevät lehdot, lampi ja kauas ulkomerelle ulottuvat näkymät tekivät suuren vaikutuksen. Tätä kaikkea reunusti alkukesän kukkameri.

Näköalatasanteella. Aleksanterinpatterin pihamaa.

Vuonna 1876 valmistunut Aleksanterinpatteri on saaren jykevin linnoitus. Alunperin kasematteina toimineet linnoitteet muutettiin aseteknologian kehittyessä miehistön asuintiloiksi ja varastoiksi. Pihamaalla äkseerasivat tuolloin vielä venäläiset sotilaat. Suomen puolustusvoimien hallitessa saaria käytettiin näitä rakenteita ammusten varastointiin vielä 2000-luvun alkuun saakka. Aleksanterinpatterin lähistöltä löytyy myös yksi saarelle rakennetuista mukavuuslaitoksista.

Lehdoissa.

Pattereilta laskeuduimme reheviin lehtoihin. Täällä metsäistä polkua reunustivat jalot lehtipuut – vaahterat, lehmukset ja saarnet. Polun varressa kukkivat muunmuassa keto-orvokit, puna-ailakit ja heinätähtimöt.

Keto-orvokit, heinätähtimöt ja puna-ailakit.

Lehmusten varjossa.

Rehevien lehtopolkujen jälkeen saavuimme Kuninkaansaareen ja satamaan johtavien teiden risteykseen (kartta). Teistä valitsimme ensimmäisen ja pian ihmettelimme saarten välisen salmen kallioon rakennettua ”bunkkeria” – varsinaista unelmakotia.

Unelmakoti?

Maisema muuttui nyt radikaalisti – Vallisaaresta poiketen vaikutti Kuninkaansaari Helsingin saaristolle huomattavasti tyyppillisemmältä kallioiselta ja karulta saarelta. Kuninkaansaareen pääsee kävelemään rakennettua maavallia (kartta) pitkin. Vallin muodostamalla lahdella uiskenteli valkoposkihanhipari poikastensa kanssa.

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren välisessä salmessa.

Pilvenhattara kurkistelee.

Nousimme Kuninkaansaaren puolelle kauniiden kallioiden keskeltä (kartta). Rantakallioiden päälle nousu oli rakennustöiden vuoksi kielletty – mahtoikohan tekeillä olla uusi näköalapaikka ulkosaariston ihailuun tai linnoitteiden tutkimiseen? Pysyimme siis pääpolulla ja vastaan tuli jälleen vanhoja linnoituksia (kartta). Jämerien ovien taakse kätkeytyviä pimeitä nurkkia pääsi kurkkaamaan myös sisäpuolelta.

Kuninkaansaaren kummitus?

Kuninkaansaaren itärannalla on kunnostettu uimaranta (kartta). Täällä kohtasimme muutaman kulkijan, vaikka hiljaista olikin. Etsimme hetken reittiä läheisille kallioille, mutta kun sitä ei oikein löytynyt, lähdimme palailemaan kohti Vallisaarta. Lahdella kellui rakkolevää.

Kuninkaansaaren kunnostettu, pieni uimaranta.

Kuin mökkitie.

Talsimme hetken sisämaassa, kaukana kaupungin melskeistä kulkevaa ”mökkitietä” pitkin. Halusimme pitää vielä toisen tauon ja nautiskella hienosta aurinkoisesta päivästä. Niinpä etsimme sijamme salmen läheisiltä kallioilta (kartta). Kauas ei pääpolulta tarvinut poiketa, eikä neitseellistä luontoa talloa – hyvä paikka komeine näköaloineen löytyi polun eteläpuolisilta kallioilta. Eväät oli täällä hyvä kaivella esille. Auringonpaisteessa tuli lopulta istuskeltua pitkä tovi. Kesä oli saapunut Helsinkiin.

Kesä ja meri.

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren välinen kannas.

KUNINKAANSAARI – LAITURI 1.3 KM

Valli- ja Kuninkaansaaren välinen salmi.

Ulkomeri.

Läksimme kohti lauttalaituria tutuksi tullutta vallia pitkin. Sää oli muuttumassa. Aurinkoinen ulkomeri avautui suoraan etelässä, mutta pohjoisesta nousi uhkaavia sadepilviä. Vallin toisessa päässä revittiin kurtturuusua, joka on levinnyt tännekin. Sitä kitkettiin raivoisasti traktorin voimin. Tämän jälkeen ohitimme ravintolalaiva Lindenin pysähtymättä. Kesän kahvilapalvelut ovat vielä kehittymässä ja Metsähallitus etsiikin aktiivisesti yrittäjiä erilaisia palveluja toteuttamaan.

Vallisaaren puolella jälleen. Taustalla ravintolalaiva Linden.Kotkansiipiä.

Vallisaaren puolelle tultuamme olimme taas rehevien lehtojen sylissä. Kaikkialla saarella isoksi kasvaneen kivikkoalvejuuren sijaan näimme täällä myös kotkansiipiä. Loppumatka kohti satamaa taittui vanhalla kylänraitilla. Saarella on elellyt vakituisesti parhaimmillaan jopa parisataa asukasta.

Kylänraitilla. Kaupunkia kohti.

Vallisaareen kulkeva lautta pysähtyy kaupunkiin palatessa myös Suomenlinnan laiturissa. Olimme kuitenkin saarikierrokseemme jo sen verran tyytyväisiä, ettei toiselle pysähdykselle ollut tarvetta. Kaiken lisäksi jo lauttarannassa alkanut sade alkoi pyyhkiä merenpintaa, joten retkemme ajoitus oli erityisen onnistunut.

Maisema peittyy sateeseen.

LOPUKSI

Aurinkoinen kesäpäivä ja kesän kukkivat niityt antoivat parastaan. Vallisaari ja Kuninkaansaari osoittautuivat paljon odottamaamme paremmaksi retkikohteeksi. Kuninkaansaaren kanssa monipuolisessa retkikohteessa mahtavine lehtoineen ja korkeine rantakallioineen riittää nähtävää.

Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joissa itse kirjoittaja esiintyy. Niistä kiitos Tuulille.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)