Lasten kanssa

Lasten kanssa retkeillessä on tullut otettua huomioon muutamia perusasioita, joilla olen toistaiseksi pärjännyt hyvin.

KIIREETTÖMYYS

Ehkä kaikkein keskeisintä lasten kanssa retkeillessä on ollut huolehtia siitä, ettei retkellä täydy kiirehtiä. Liiallinen aikataulutus etenkin silloin kun sääolot muuttuvat hankaliksi, voi pilata retken. Lapset voivat innostuneena liikkua nopeastikin, mutta heidän kykynsä arvioida voimiaan päivän matkan suhteen on vielä puutteellinen.

Lumi ja aurinko. Nautiskelun paikka.  Kolmen valtakunnan vaellus.

Lasten mielenkiintoa on retkeillessä pitänyt usein yllä pienten asioiden ihmetteleminen. Outo kivi, muurahaiset polulla tai mielikuvituksellisen näköinen puu ovat voineet pysäyttää matkanteon pitkäksi aikaa. Tälle olen itse antanut aina runsaasti aikaa. Senkin hauskan piirteen olen lasten kanssa vaeltaessa huomannut, että maisemat ja näköalapaikat eivät lapsia välttämättä kiinnosta lainkaan. Komeilla paikoilla katse suuntautuu usein lähiympäristön pieniin ihmeisiin. Leirin tai tuvan ympäristön koluaminen päivämatkan päätteeksi antaa lapselle aikaa omaehtoiseen luontoon tutustumiseen ja samalla myös lepoon.

Kääpien ihmettelyä. Hossan retkeilyalue.

Päiväretken lepohetki. Nuuksion kansallispuisto.

Tulentekotaitojen opettelua. Pyhä-Luosto.

Majanrakennuspuuhia. Hossan retkeilyalue. Luonnon liukumäki. Puijo.

PÄIVÄMATKAT JA KANTAMUKSET

Toisena keskeisenä periaatteena lasten kanssa vaeltamisessa on ollut se, että päivämatkat ja kantamusten paino on täytynyt suunnitella paitsi iän, myös lasten vaelluskokemusten mukaan. Mikäli lapsia on ollut mukana useampia, on päivämatkat suunniteltu nuorimman retkeilijän mukaan.

Luontokokemuksia olen lasten kanssa hankkinut aluksi pienillä pistäytymisillä lähimetsiin ja luontopoluille sekä puolipäiväretkillä ja päiväretkillä. Esimerkiksi lyhyitä retkiä tehtyämme vietin oman tyttäreni kanssa ensimmäisen telttayön Nuuksion metsissä tyttären ollessa 4-vuotias. Tuolloin kävelimme Haukkalammen risteyksestä Holma-Saarijärven saareen ja seuraavana päivänä takaisin (3.9 + 4.3 km). Osa matkasta kuljettiin hiekkatietä pitkin. Tuolloin elettiin alkusyksyä ja luonnon tarkkailu, pimeä yö ja nuotion loimu olivat asioita, jotka riittivät pitämään yllä tyttäreni mielenkiintoa – muuta ei tarvittu. Tyttären selässä oli tuolloin pikkureppu, jossa oli vesipullo.

Turvallisesti puron yli . Kolmen valtakunnan vaellus.

Tämän jälkeen reissut tyttäreni kanssa ovat pidentyneet vuosi vuodelta, maastot ovat muuttuneet vaativammiksi ja kantamukset painavammiksi samalla, kun ikää on tullut lisää. Vaelluskohteina ovat olleet mm. Repoveden, Tiilikkajärven ja Pyhä-Luoston kansallispuistot sekä Hossan retkeilyalue. Viimeisimmät retket lasten kanssa ovat suuntautuneet Kilpisjärveltä Kolmen valtakunnan rajapyykin kautta Norjan ja Ruotsin suurtuntureille (tyttäreni kanssa), Patvinsuon sekä Tiilikkajärven kansallispuistoihin (mukana kolme lasta). Pienempiä päiväretkiä sekä yhden yön minivaelluksia tulee tehtyä jatkuvasti – eri vuodenaikoina.

Kymmenvuotiaan, melko kokeneen ja luonnossa liikkumiseen tottuneen pikkuvaeltajan kanssa voi käytännössä tehdä retkiä, jotka olisivat kelvollisia myös aikuisille. Ainoa ero on, että turvallisuuteen, päivämatkojen pituuteen ja ehkä myös mukavuuteen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota.

Erilaisia retkiä on tullut tehtyä myös isommassa lapsijoukossa ja lasten ikähaitari on vaihdellut kolmesta kahteentoista vuoteen. Enimmillään yhdellä pitkällä päiväretkellä pikkuretkeilijöitä on ollut mukana viisi – kahden aikuisen paimennettavana.

Hyvässä järjestyksessä. Oulujärven retkeilyalue.Haukankierroksella. Nuuksion kansallispuisto.

REITTIVALINNAT JA MAASTO

Lapsille sopivaa reittiä ja vaellusmaastoa olen usein miettinyt huolella. Yleisesti ottaen kuivat kangasmaastot vesistöineen ovat erinomaisia paikkoja lasten kanssa vaeltamiseen – maasto on tasaista, polut ovat helppokulkuisia ja rantoja reunustavat usein hiekkarannat. Sekin hyöty kuivasta maastosta on, että edes kesän pahimpaan räkkäaikaan kuivilla kankailla ei yleensä ole suuria ongelmia itikoiden kanssa. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisista alueista ovat esimerkiksi Hossan retkeilyalue, Tiilikkajärven ja Patvinsuon kansallispuistot (Suomunjärven ympäristö).

Myös Nuuksion kansallispuistosta löytyy hyviä reittejä lasten kanssa kuljettavaksi, koska polut on pääreiteillä pohjustettu helppokulkuisiksi ja jyrkimpiin paikkoihin on rakennettu portaita. Reitin suunnittelussa olen ottanut huomioon myös sen, että mikäli lapsi sairastuu, väsyy liikaa tai sade tekee kulkemisen erityisen raskaaksi ja hankalaksi, jopa vaaralliseksi, voi reitiltä poistua ja vaelluksen keskeyttää tarvittaessa vaivattomasti. Reittiä suunnitellessa olen ottanut huomioon myös lounaspaikat. Esimerkiksi keittokatos, laavu, autio- tai päivätupa voi antaa tarvittavan suojan huonolla säällä.

Lounaalle kohti päivätupaa. Pyhä-Luoston kansallispuisto. Helppoa matkantekoa hiekkarannalla. Patvinsuon kansallispuisto.

YÖPYMINEN

Telttaleiri kuivalla kankaalla. Hossan retkeilyalue.

Yöpymisiä olen suunnitellut paitsi vuodenajan myös reitin mukaan. Normaalisti yöpymisvaihtoehtoina ovat teltta, avoimet autiotuvat, varaustuvat ja ainoastaan omassa käytössä olevat varausmökit. Tuvat ja mökit luovat turvallisuutta ja varmuutta, mikäli säät ovat hankalia tai retkellä tulee muita ongelmia (esim. sairastumisia). Teltta tai laavu on kaikkine yön äänineen lapselle aina jännittävä ja se luonnonläheisin paikka yöpyä. Teltta on hyvä myös sikäli, että sen sisältä itikat ja muut ötökät on helppo pitää loitolla. Autiotuvat voivat olla sesonkiaikoina hiukan levottomia paikkoja yöpyä, kun vaeltajat voivat valon riittäessä liikkua kesäisin myös hyvin myöhään. Vaeltajamäärät Suomessa ovat monilla alueilla kuitenkin vähäisiä, minkä vuoksi koko autiotupa voi hyvinkin olla loppujen lopuksi pelkästään oman seurueen käytössä.

Sesonkiaikoina ja suosituimmilla vaellusreiteillä, kuten Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Hetta-Pallas -reitillä sekä Oulangan kansallispuiston Karhunkierroksella autiotuvat voivat olla kuitenkin tupaten täynnä, mikä kannattaa ottaa yöpymisiä suunnitellessa huomioon. Edullisissa varaustuvissa on yleensä vahemmän yöpyjiä, mutta niitä ei voi varata pelkästään omaan käyttöön. Paikkavarauksella voi kuitenkin varmistaa itselleen yön tuvassa. Monien suojelualueiden ja kansallispuistojen liepeillä olevat erihintaiset varausmökit ovat sen sijaan kokonaan oman seurueen käytössä. Näitä voi käyttää tukikohtina varsinaisessa kohteessa tehtäville päiväretkille.

VARUSTEET

Lasten varusteista en ole tinkinyt, vaan käytännössä varustus on ollut samaa luokkaa mukana kulkeneiden aikuisten varustuksen kanssa. Erityisiä vaellusvaatteita tai -kenkiä ei alle kouluikäinen useinkaan tarvitse, mikäli esimerkiksi päiväkotipäivien varalle on hankittu hyvät sadevaatteet ja vettä hyvin pitävät kengät. Lapsen kasvaessa ja kantamusten muuttuessa painavemmiksi on kengillä ja niiden tukevuudella entistä suurempi merkitys. Tämä koskee luonnollisesti myös reppua tai rinkkaa ja niiden kanto-ominaisuuksiin olen kiinnittänyt erityistä huomiota. Varustuksesta enemmän mm. Ylämäki-blogissa ja luontoon.fi -sivuilla.

Hansikkaat kuivumassa. Neulamäen luonnonsuojelualue, Kuopio.

EVÄÄT

Viimeisenä huomioonotettavana asiana lasten kanssa retkeilyssä voisi vielä mainita eväät – hyvät eväät.  Ruokailuun ja sen säännöllisyyteen sekä vesihuoltoon on tullut kiinnitettyä erityistä huomiota. Retkimuonitusta on mietitty etukäteen sellaiseksi, että ruoka retkellä myös maistuu. Tämän vuoksi retkiaterioita voi suunnitella myös yhdessä lasten kanssa. Pienillä herkuilla voi yllättää ja motivoida silloin, kun matkanteko näyttää tuntuvan erityisen hankalalta. Monille retkille on itse tullut otettua mukaan iltaruokailun yhteyteen jonkinlainen jälkiruoka, joka omalta osaltaan toimii mukavana ja motivoivana palkintona onnistuneesta päivästä: tikkupullia, lettuja, popcornia, vaahtokarkkeja, suklaata – vaihtoehtoja riittää.

Lasten kanssa retkeily on antanut itselleni uutta näkökulmaa vaeltamiseen ja luonnossa liikkumiseen. Liiallinen kiire ja turhan pitkät päivämatkat ovat vähitellen vaihtuneet rauhallisempaan, uuteen tapaan liikkua luonnossa myös omilla retkillä.

PARI HYVÄÄ OPASKIRJAA:

Jouni Laaksonen (2014), Lapsiperheen retkeilyopas, 208 s.

Iiris Kalliola & Lasse Laine (2014), Suomen lasten retkeilyopas, 175 s.

MUUTAMA HYVÄ ARTIKKELI, NETTISIVU JA BLOGI:

Luontoon.fi – Lasten kanssa retkelle.

Kotikumpu – Vaeltaminen ja patikointi lasten kanssa.

Outa.fi – Retkeily perheen, lasten, vanhempien kanssa.

Ylämäki – Retkeily lapsen kanssa: Varusteet.

Yle.fi – Lasten kanssa luontoon retkeilemään ja vaeltamaan.

Vauvaretkeily – Retkeilyä vauvan ja taaperoikäisen lapsen kanssa.

Retkipaikka – Yksittäinen bloggaus retkiruuista lasten kanssa

Advertisement