Avainsana-arkisto: Bakunkärr

PÄIVÄRETKI: SIPOONKORPI 6.1.2017

REITTI: Sotunki - Högberget - Bakunkärrsträsket - Kurbergen - Kalkkiruukin laavu - Sotunki 
(Itä-Hakkila) 10.4 km (+ 1.6 km)
VAELLUSKAVERI: -
HUIPUT: Pakkaslumi. Högbergetin näköalat. Uudet reitit, uudet paikat. Pehmeä umpihanki. Kurbergenin jyrkänteet. 
ERIKOISTA: Kaamoksen sini, paiste ja pakkanen.
ALUKSI

Reissu Sipoonkorven kansallispuistoon alkoi Sotungista, niin kuin monta kertaa aiemminkin. Ensin suuntasin Kalkkiruukin luontopolulle, jolla on kokonaisuudessaan mittaa 4.8 km. Luontopolulta poikkesin pian Högbergetin jälkeen omille poluilleni. Reittivalinnat olivat tällä kertaa erityisen onnistuneita.  Pakkanen paukkui ja alla pöllysi pehmeä pakkaslumi – suurelta osin kenenkään tallaamattomilla reiteillä oli todella miellyttävä kulkea. Liikkeellä olin käytännössä lähes auringonnoususta auringonlaskuun – päivä oli lyhyt.

Helpoiten Sipoonkorpeen pääsee Sotunkiin menevällä bussilla 717A.

kartta_reittiKuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

SOTUNKI – HÖGBERGET – BAKUNKÄRRTRÄSKET 4.9 KM
Kirpeää pakkasta. Latvuksia kutitteleva aurinko. Kaunis Högberget. Hankea ja haamureittejä.

Bussipysäkille päästyäni hyppäsin pakkasen syliin. ”Maalaisbussissa” oli tunnelmaa jo valmiiksi – bussikuskin kanssa tuli jäisistä ja mutkaisista Sipoon teistä juteltua hartaasti. Bussipysäkiltä (kartta) oli matkaa kansallispuiston rajalle vain nelisensataa metriä.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-005Rajalla.

Vaikka kello oli jo varsin paljon, oli aurinko vasta nousemassa. Metsän sineen päästyä nousin luontopolkua pitkin Högbergetin päälle (kartta), jossa kävin jo aiemmeilla reissuilla tutuksi tulleita maisemia ihailemassa.  Parhaat näköalapaikat löytyvät Högbergetin länsilaidalta.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-012Metsän sinessä. sipoonkorpi_pakkaspaiva-018Kohti huippua.

Huipulle päästyäni alkoivat auringon ensimmäiset säteet valaista hämäriä metsiä ja avointa lakea. Edes luontopolulla ei ollut ensimmäistäkään kulkijaa aamutuimaan liikkunut. Kettu oli sentään jolkotellut hangella ja muodostanut ohueen pehmeään lumeen oman jälkijononsa ja muutama metsäjänis oli tehnyt pitkiä loikkiaan Högbergetin rinteillä. Pakkanen paukkui yli kahdessakymmenessä asteessa, joten muiden eläinkunnan edustajien jälkiä ei pehmeillä hangilla koko reissulla juurikaan näkynyt.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-023Tuulisilla kallioilla ja aamuauringon valaisemilla kauniilla hangilla.sipoonkorpi_pakkaspaiva-031Näkymä kohti Sotunkia on aina hieno – vuodenajasta riippumatta. sipoonkorpi_pakkaspaiva-038Yksinäinen kulkija.

Högbergetin näkymiin ei koskaan kyllästy. Avoin maisema – tällä kertaa hankien alla – sai retken hyvälle alulle. Tuoreella lumella liikkuessa oli mukava huomata olevansa ainoa pakkaspäivästä hullaantunut.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-042sipoonkorpi_pakkaspaiva-046Högbergetin hanget pakkasella. sipoonkorpi_pakkaspaiva-056Aurinko!sipoonkorpi_pakkaspaiva-058Sukellus Sipoonkorven kuusikoihin.sipoonkorpi_pakkaspaiva-084Kuusikoissa.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-114Högbergetin itälaidalla törmäsin muutamien harvojen kulkijoiden jättämiin jälkiin, mutta pian jätin luontopolun taakseni, tarvoin hetken pehmeässä hangessa ja jatkoin uusiin maisemiin kohti Grankärriä (kartta) ja edelleen kohti koillista. Tallkärristä (kartta) löysin uuden, kartalta puuttuvan, kaiken lisäksi merkatun polkulinjauksen. Opasteet osoittivat kulkusuuntaani kohden Bakunkärrille (kartta) ja toisaalta jo kulkemieni Kalkkiruukin polkujen suuntaan.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-086Luminen, valoisa latvusto. sipoonkorpi_pakkaspaiva-122sipoonkorpi_pakkaspaiva-132Satumetsän silta ja jäätynyt puro.

Seurailin kenenkään tallaamatonta reittiä melko pitkään. Ylitin kauniin pienen sillan ja myöhemmin Hyppjakärrin suojuotin (kartta).  Vaikka pakkasta olikin reilusti, alkoi pehmeässä mutta melko ohuessa hangessa kulkeminen nostaa hikeä pintaan. Päämääränäni oli Bakunkärrin lampi, mutta päätin silti kävellä merkittyä haamureittiä hiukan pidemmälle (kartta). Lopulta sukelsin metsien läpi suoraan lammen rantaan, missä olikin hyvä pysähtyä ansaitulle kahville.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-149sipoonkorpi_pakkaspaiva-164Pakkaspäivän kauneutta.

Pieni Bakunkärrs träsket (kartta) on avosoiden ympäröimä ja noin puolentoista hehtaarin kokoinen lampi. Toisin kuin Nuuksiossa, on Sipoonkorvessa vain muutamia lampia ja järviä. Moni Sipoonkorven harvoista lammista on kasvanut umpeen jo tuhansia vuosia sitten. Sama kohtalo odottaa ennen pitkää myös Bakunkärrs träsketia.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-167sipoonkorpi_pakkaspaiva-173Bakunkärrträsket.

Vaikka pakkanen lupailikin jo kestäviä jäitä, päätin pysytellä lammen rannoilla – sen verran oli oikukas talvi taas kerran ollut. Pienen laakson pohjalla olevalle lammelle ei aurinko keskipäivästä huolimattakaan kunnolla paistanut. Auringon hailakat säteet tavoittivat pelkästään rantamäntyjen latvukset.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-169Valo yltää latvuksiin.

Kahvitauolle etsiydyin kaatuneen kuusen rungon äärelle. Tänne aurinko jo juuri ja juuri ylettikin, mutta hansikkaat pois otettuani puri pakkanen nopeasti ja kovaa. Ympärilläni oli pakkaspäivän rikkumaton hiljaisuus.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-175sipoonkorpi_pakkaspaiva-177Tauon paikka.

BAKUNKÄRRSTRÄSKET – KURBERGEN – LAAVU – SOTUNKI (ITÄ-HAKKILA) 5.5 + 1.6 KM

Tauon jälkeen matka jatkui – alkuun kylmettyneitä sormia puhallellen. Ensin kävelin Bakunkärrträsketin rantoja myötäilevällä polulla ja metsän läpi oioin jo itse hankeen tallaamiani jälkiä pitkin. Umpihankeen, kohti pohjoista suuntasin vasta Hyppjakärrin itäiseltä reunalta (kartta). Määränpääkseni olin asettanut Kurbergenin jyrkänteen (kartta), joka ainakin kartalla ja ilmakuvilla näytti hyvältä.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-201Matkalla.sipoonkorpi_pakkaspaiva-217Sipoonkorven laaksonpohjien hämyisiä metsiä.

Kahden-kolmenkymmenen sentin pehmeässä hangessa tarpominen oli nautinnollista. Pakkaslumi pöllysi. Kartalle merkittyä pientä polkua en hangen alta paikantanut, mutta tällä ei ollut niin väliksikään. Kurbergenin itäpuolisessa laaksossa (kartta) näytti erityisen hyvältä. Laakson pohjalla kasvavissa sekametsissä oli runsaasti lahopuuta ja monilla rungoillakin tuntui olevan mukavasti paksuutta. Näihin syrjäisiin ja hämyisiin laaksoihin – joita Sipoonkorven näissä osissa kyllä riittää – on palattava kesällä uudelleen.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-233Takaisin aurinkoon!

Kurbergenin laelle lopulta kiivettyäni en joutunut pettymään. Näköalat olivat komeat ja hämyisten metsien jälkeen kimmelsi aurinko kallioiden laella erityisen kirkkaasti.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-236sipoonkorpi_pakkaspaiva-254Kurbergen.

Jyrkänteet länsipuolisiin laaksoihin olivat vaikuttavat, vaikka pudotusta alapuolisille soille ei ollut kolmeakymmentä metriä enempää. Kalliomänniköissä oli avaruuden tuntua ja puille kertynyt tykkylumi teki harvasta metsiköstä kauniin.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-244sipoonkorpi_pakkaspaiva-265Kurbergenin jyrkät.

Laskeuduin Kurbergenin loivalta pohjoispuolelta suoraan lännen puoleiseen laaksoon. Lähellä olevaa Holmmossenin hiidenkirnua (kartta) en hankien alta halunnut lähteä etsimään, vaan otin suunnan Hattmossenin pohjoispuolella olevalle laakealle kalliolle (kartta). Täällä maisemat muistuttivat Högbergetiä, mutta varsinaisia näköalopaikkoja en kallioilta lähtenyt nyt etsimään. Kallioiden länsipuolelta puolestaan löytyivät suuret siirtolohkareet ja polku, jota kukaan ei ollut pakkaspäivänä kulkenut. Laavun suuntaan johtavalla pääpolulla (kartta) oli sentään jo liikettä ollut.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-285sipoonkorpi_pakkaspaiva-278Hatmossenin laakeat kalliot.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-332Nyt matka joutui jo nopeasti. Luontopolun saavutettuani oli luontopolun varrella oleva laavukin (kartta) jo lähellä. Tänne päästyäni väsäsin päivän tulet. Aurinko alkoi jo häämöttää lähellä taivaanrantaa – valoisa aika oli vielä lyhyt. Toistaiseksi en ollut nähnyt koko päivänä ketään, mutta nyt laavulla jonkin aikaa oltuani, saapui sinne myös lyhyellä retkellä ollut pariskunta. Kulkijoiden jälkiä laavun ympäristössä sentään riitti jonkin verran. Toistaiseksi ovat palvelut ja nuotiopaikat Sipoonkorvessa vielä vähissä, joten Kalkkiruukin laavu on tullut vuosien varrella hyvin tutuksi. Hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti tulevat Sipoonkorven palvelut  ja reitistö paranemaan tulevaisuudessa olennaisesti.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-352Kalkkiruukin laavu lumisen metsän keskellä.

Laavulta lähdettyäni oikaisin talojen välistä suoraan kohti bussiysäkkiä johtavalle tielle (kartta). Päätielle saavuttuani huomasin olevani sen verran ajoissa, että päätin pysäkillä värjöttelyn sijaan kävellä menosuuntaan. Peltoaukeita kulkiessani valaisivat päivän viimeiset säteet vielä laakson reunoilla olevia metsiä. Pakkaspäivän kaudneudesta sai nauttia loppuun saakka.

sipoonkorpi_pakkaspaiva-366Kohti Itä-Hakkilaa.

LOPUKSI

Pakkaspäivän retki Sipoonkorvessa onnistui yli odotusten. Sekä Bakunkärrs träsket että etenkin Kurbergen ja sen ympäristö osoittautuivat näkemisen arvoisiksi paikoiksi. Kurbergenin ja sen lähistön jyrkkien kallioiden väliin jäävien laakson pohjien lähellä luonnontilaa olevat metsät on nähtävä kesällä ehdottomasti uudelleen. Reittivalinta oli tällä kertaa todella onnistunut.  Osuinpa kaiken lisäksi vielä suunnitelluille, karttaan merkkaamattomille, mutta jo maastoon merkatuille uusille reiteillekin. Vaikka kuljinkin tällä kertaa melko paljon polkujen ulkopuolella, oli pehmeässä ja vielä melko matalassa hangessa kahlaaminen suorastaan vapauttavaa. Lumikengistä olisi noissa olosuhteissa ollut varmasti enemmän haittaa kuin hyötyä.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

MUKANA KULKENEET PAPERIKARTAT: 

Printti Retkikartasta.

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Sipoonkorven kansallispuisto)

Kansallispuiston yleiskartta ja palvelut.

MUUT KARTAT:

Ahola, Joel (2014): Sipoonkorpi – Pieni retkiopas, 1:25000. 

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

 

PÄIVÄRETKI: SIPOONKORPI 27.6.2015

REITTI: Bakunkärr - Fiskträsk - Bakunkärr ja Byabäcken - Ängesböle - Byabäcken. 5.4 + 2.8 km.
VAELLUSKAVERI: Vesku.
HUIPUT: Fiskträsk. Ängesbölen lehdot. Perinnemaisemat.
ERIKOISTA: Retkeilyä kansallispuiston liepeillä.
ALUKSI

Sipoonkorven kansallispuistossa on tullut vierailtua melko usein, mutta alueella on edelleenkin runsaasti minulle tuntemattomia kolkkia. Yksi näistä on ollut Fiskträsk, jonne kulkee myös melko heikosti merkattu reitti. Sipoonkorven länsireunalla sijaitsevasta reitistä suurin osa kulkee varsinaisen kansallispuiston ulkopuolella. Tulille menimme erikseen ennestään tutulle Ängesbölen nuotiopaikalle. Se sijaitsee Byabäckenin Ponun perinnepostia -nimisen luontopolun varrella. Vastikään perustetussa kansallispuistossa on retkeilypalveluja ja valmiita reittejä varsin vähän ja ne ovatkin vielä kehitteillä.

BAKUNKÄRR – FISKTRÄSK – BAKUNKÄRR (5.4 km)

fisk1

Fiskträskin lenkki. (klikkaa suuremmaksi).

BakunkärriSipoonkorpi_kesäkuu 011n parkkipaikalle (kartta) saavuttuamme saimme aloittaa retkemme hienossa poutasäässä. Alkuun, vajaan kilometrin verran taitoimme matkaa  pientä hiekkatietä pitkin. Tämän jälkeen suuntasimme metsän puolelle kohti Sipoonkorpi_kesäkuu 019Fiskträskiä. Ilman karttaa olisi metsäpolun alkupää voinut hyvinkin jäädä huomaamatta, sillä järvelle ohjaava opaste oli pöheikön peitossa ja kulkusuuntaamme nähden väärinpäin. Opasteiden kunto oli muutenkin kehno, sillä matkalle sattunut toinen polkujen riSipoonkorpi_kesäkuu 013steyksessä (kartta) oleva kyltti lojui maassa. Kosteimmille paikoille rakennetut pitkokset olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja siellä täällä oli myös reittimerkkejä. Metsän puolelle päästyämme alkoi tunnelma nousta, vaikka suuria luontoelämyksiä ei alkumatkan metsät tarjonneetkaan – matkaa teimme entisissä talousmetsissä. Kaupungin hulinan jälkeen oli paikalla oli kuitenkin tarjottavanaan kosolti luonnonrauhaa.

Sipoonkorpi_kesäkuu 022Matkalla kohti Fiskträskiä.

Päätimme lähteä oikaisemaan järvelle selkeästä polun mutkasta (kartta). Jälkikäteen huomasimme, ettei reittivalinta ollut paras mahdollinen. Pian polulta poikettuamme vastaan tuli varsin tuore, vesakoitunut avohakkuuaukea – oltiinhan nyt kansallispuiston rajojen ulkopuolella. Vesakkoa kiertäessämme muuttui myös suuntamme sen verran, että suunnitellun järven etelärannan sijaan saavuimme järven läntiseen pohjukkaan (kartta).

Sipoonkorpi_kesäkuu 038

Fiskträskin läntisessä pohjukassa. (V)

Sipoonkorpi_kesäkuu 077Viihtyisäksi osoittautuneella matalalla kallioisella rannalla oli hyvä pitää taukoa. Kaivoimmekin repuistamme esiin kahvit ja eväsleivät. Rannalla huomiomme kiinnittyi matalan kalliopohjan päältä suojaa etsineisiin sammakoiden nuijapäihin, joita oli veden heijastusten vuoksi hankala saada kuvatuksi. Lahdenpohjukan perimmäistä nurkkaa peitti tiheä raatekasvusto.

Sipoonkorpi_kesäkuu 084

Raatteen täyttämä lahdenpohjukka. IMG_2759Kuvausta telemark-tyyliin. (V)

Vesku päSipoonkorpi_kesäkuu 052ätti jäädä paikalle istuskelemaan ja nautiskelemaan. Itse sen sijaan suuntasin vilkaisemaan alkuperäisen suunnitelman mukaisia eteläisen rannan maisemia. Täällä kalliot (kartta) kohoavat kymmenkunta metriä järvenpinnan yläpuolelle. Rantaa reunusti pieni polku, jota pitkin oli helppo taittaa matkaa. Aika ajoin polku kulki kallioiden päällä, ajoittain myös aivan rannan tuntumassa. Korkeiden kallioiden päältä maisemat luonnollisesti entisestään komistuivat. Tämän oli huomannut myös jokunen muu kulkija, sillä paikalta löytyi parikin nuotion pohjaa osoituksena kallioilla vietetystä ajasta. Fiskträskin eteläiset ja läntiset rannat ovatkin järven ainoat rauhalliset ja rakentamattomat alueet, sillä järven pohjois- ja itärantaa peittää kesäasumusten matto.

Sipoonkorpi_kesäkuu 048

Fiskträskin läntinen haara.Sipoonkorpi_kesäkuu 043

Koivu kumartaa.

Tauon jälkeen jatkoimme matkaamme jälleen merkatulla reitillä. Huomasimme heti, että lahdenpohjukkaan olisi päässyt helpoiten karttoihin merkkaamatonta lyhyttä yhdyspolkua pitkin. Polku tuli vastaan heti taukopaikan jälkeen. Polku johdatti meidät takaisin reitille ja pian myös kansallispuistoon kuuluville suojelluille alueille. Kapea kansallispuistoon kuuluva kaistale ulottuu Fiskträskin pohjoisrannalle.

IMG_2772

Sipoonkorven kuusikkoa. (V)

Sipoonkorpi_kesäkuu 056Nyt saimme kävellä jo Sipoonkorvelle tunnusomaisissa, tunnelmallisissa ja kohtuullisen iäkkäissä kuusimetsissä lahopuineen ja kääpineen. Matkaa emme ehtineet metsässä taittaa kovinkaan pitkään, sillä iltapäivän kesäinen sadekuuro keskeytti taivalluksemme. Hyvän sadesuojan löysimme kuusen alta.

Sipoonkorpi_kesäkuu 104

Kuusen suojissa. Sipoonkorpi_kesäkuu 115

Ahomansikka kukkii.

SipoonkorveSipoonkorpi_kesäkuu 137lle luontaiset hämyisät kuusikot poikkeavat huomattavasti Nuuksion valoisista ja karuista kalliomänniköistä. Tämä tekeekin paikasta erityisen mielenkiintoisen ja vaihtelua tuovan retkipaikan pääkaupunkiseudulle. Vehreyttä metsissä näin keskikesällä riitti – erityisesti puronvarsilla.

Sipoonkorpi_kesäkuu 140

Puronvarren vehreyttä – metsäkortteita ja hiirenporrasta.

Sipoonkorpi_kesäkuu 145Aikamme patikoituamme saavuimme Helgträskin kylätielle (kartta). Tarkoituksenamme oli kävellä kohti parkkipaikkaa Nykullan läpi. Olin hiukan epäillyt reittiä, sillä se menee hyvin läheltä taloja, joita olin arvellut kesäasumuksiksi. Tien varrella on aiemmin sijainnut kansallispuistolle kuulunut parkkipaikka, mutta se on poistettu käytöstä. Jatkoimme tietä pitkin kohti etelää, kunnes meidät pysäytti koiran haukunta ja pian myös huuto, jossa meitä kehotettiin vaihtamaan suuntaa. Jouduimme palaamaan takaisin ja lähdimme talsimaan kohti parkkipaikkaa teitä pitkin (kartta). Palatessamme katsoimme matkalle osunutta kylttiä tarkemmin ja olikin selvää, ettei reittiä voinut käyttää oikopolkuna: Läpikulku yksityismaiden läpi kielletään kyltissä yksiselitteisesti.  Loppumatka autolle sujui hiukan tympeästi teitä pitkin lontostellessa.

Sipoonkorpi_kesäkuu 147Polku vaihtui Helgträskin kylätiehen.

BYABÄCKEN – ÄNGESBÖLE – BYABÄCKEN (2.8 km)

Bya1Byabäckenin lenkki (klikkaa suuremmaksi).

ParkkipaSipoonkorpi_kesäkuu 168ikalle (kartta) palattuamme ajelimme Byabäckeniin, noin 5 km pohjoiseen. Täällä meitä odotti jo ennestään tuttu lyhyt luontopolku (noin 2 km), jonka varrella sijaitsee Ängesböle – yksi Sipoonkorven harvoista nuotiopaikoista. Sää oli taas sateen jälkeen muuttunut aurinkoiseksi. Luontopolkua on kunnostettu ja edellisen vierailun jälkeen näytti polun soraus edenneen lähes koko reitin loppuun saakka.

Sipoonkorpi_kesäkuu 167Puronvarsilehdossa.Sipoonkorpi_kesäkuu 174Sorattua ja helppokulkuista luontopolkua.

Sipoonkorpi_kesäkuu 171Luontopolun ehdottomasti parasta antia ovat alkupään rehevät lehdot, jotka esiintyvät komeimmillaan Byabäckenin pienen joen varressa ja jokilaakson rinteillä. Rinne- ja puronvarsilehdoissa kasvaa niin pähkinäpensaita, lehmuksia kuin kuusiakin. Lintujen lisäksi metsän tunnelmallisia ääniä pitivät yllä tuulessa lepattavat haavanlehdet.

Sipoonkorpi_kesäkuu 175Pähkinäpensaan alla.

Luontopolun pSipoonkorpi_kesäkuu 186arkkipaikalta  on siistille nuotiopaikalle (kartta) matkaa ainoastaan 700 metriä, joten helppokulkuinen polku soveltuu hyvin vaikka pientenkin lasten kanssa kuljettavaksi. Nuotiopaikalla oli hiljaista: Hyvästä säästä huolimatta tapasimme nuotiolla ainoastaan muutaman päiväretkeilijän. Puita runsaista varastoista tehtyämme oli aika sytytellä nuotio. Nyt oli aika keskittyä tuleen tuijottamiseen, kahvitteluun ja makkaranpaistoon.

IMG_2786Tulilla. (V)

Sipoonkorpi_kesäkuu 191Tulisteltuamme jatkoimme matkaamme luontopolkua pitkin. Nyt oli paras innostus jo kaikonnut, joten taivalsimmekin melko ripeästi. Loppupäässä oli polkujen soraus vielä kesken ja polkulinjauksia vielä selvästikin paranneltiin. Epäselviä ne eivät kuitenkaan olleet, eikä reitiltä eksymisestä luontopolun loppuosassakaan ole vaaraa. Matkalla vastaan tuli ”Ponun postilaatikoita”, joiden idea jäi meille hiukan hämäräksi. Normaalisti luontopoluilla olevat informatiiviset taulut ovat enemmän omaan makuuni.

Sipoonkorpi_kesäkuu 203Metsästä perinnemaisemaan.

Innostus heräsi jälleen uudelleen saapuessamme metsäiseltä reitiltä komeaan Byabäckenin laakson peltojen, niittyjen ja hakamaiden kuvioimaan perinnemaisemaan. Nuuksion tapaan myös Sipoonkorvessa tunnelmaa hiukan laskevat matalalla lentävät matkustajakoneet – onhan Helsinki-Vantaan lentokenttä varsin lähellä.

Sipoonkorpi_kesäkuu 207Helsinki-Vantaa on lähellä.

Loppumatka taittui tietä pitkin (noin 800 metriä). Tiestä (kartta) huolimatta ovat maisemat täällä varsin hulppeat, eikä pienellä hiekkatiellä perinnemaisemien keskellä kulkeminen tuntunut lainkaan tylsältä. Hienojen maisemien lisäksi mielenkiintoa pitivät yllä niin vasemmalle puolelle jäävä Byabäckenin notkelma, runsaina kukkivat tienpientareet kuin maisemanhoitohommissa olleet lehmätkin.

Sipoonkorpi_kesäkuu 189Pientareen kukkaloistoa.IMG_2800Hirviä! (V)

Onnistuneen päiväretken jälkeen oli olo jo hiukan nuutunut, mutta erittäin tyytyväinen. Jälleen kerran oli Sipoonkorvesta tullut tarkistettua yksi nurkka, Fiskträsk, mutta paljon jää nähtäväksi vielä tuleville retkillekin. Byabäcken ja Ängesböle sen sijaan ei pettänyt tälläkään kertaa – sinne on hyvä palata kerta toisensa jälkeen.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joissa on merkintä (V). Näistä kuvista kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENEET PAPERIKARTAT: 

Printti Retkikartasta.

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Sipoonkorven kansallispuisto)

Kansallispuiston yleiskartta ja palvelut.

MUUT KARTAT:

Ahola, Joel (2014): Sipoonkorpi – Pieni retkiopas, 1:25000. 

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.