Avainsana-arkisto: Haltia

KEVÄTVAELLUS: NUUKSIO 15.-16.4.2016

REITTI: Haltia - Romvuori - Mustalampi - Kolmoislammit - Holma-Saarijärvi - Soidinsuo - Holma-Saarijärvi - Siikaranta 16.5 km (+ 1.1 km) 
VAELLUSKAVERIT: - 
HUIPUT: Lintuja siellä ja täällä. Keväisten purojen solinaa. Kaakkurin huuto. Illan ja aamun aurinko. Soidinsuon joutsenpari. 
ERIKOISTA: Paljon poluttomia taipaleita.

ALUKSI

Tällä kertaa suuntasin Nuuksion kansallispuistoon minivaellukselle teltan kanssa. Tarkoitukseni oli viettää yksi yö Holma-Saarijärvellä (kartta). Nyt kiertelin itselleni vielä osin tuntemattomissa paikoissa, silti aivan Nuuksion ytimessä. Suunnitelmaani kuuluivat niin Romvuori (kartta) kuin Soidinsuokin (kartta), jossa toivoin kuulevani soitimella olevien teerien pulputuksen. Pulputuksen kyllä kuulin, mutta ihan toisaalla kuin olin kuvitellut. Keväistä luonnon heräämistä oli ilo seurata. Muuttolinnut olivat palanneet, niitä oli kaikkialla ja laulukonsertti oli korvia huumaavaa.

Nuuksioon menin ja sieltä myös tulin pois Espoon paikallisbusseilla. Haltian suuntaan kulkevat Espoon keskuksesta bussit 245 ja 245K (reittikartta ja aikataulut). Kesäisin bussi kulkee Kattilaan, Nuuksion pohjoisosiin saakka. Siikarannasta pääsee Leppävaaran asemalle busseilla 238KT ja 238T. Läheiselle Siikajärvelle ja -niemelle kulkevat bussit 238, 238B, 238K ja 238KB.

PÄIVÄ 1: HALTIA – HOLMA-SAARIJÄRVI 13.3 + 1.1 KM
Uudella yhdyspolulla. Jäähelmiä ja kevään kukkia. Rauhoittuminen Romvuorella. Isoja lintuja: Mustalammen kanadanhanhet ja Soidinsuon joutsenet. Harhailua. Soidinsuon aurinko. Kaunis ilta Holma-Saarijärvellä.

Kartta_paiva1Päivä 1. Haltia – Soidinsuo – Holma-Saarijärvi (klikkaa suuremmaksi).

Nuuksio 001Bussista hyppäsin pari pysäkkiä Haltian luontokeskuksen jälkeen. Uusi yhdyspolku Haukkalammen ja Haltian välille on rakennettu vasta pari vuotta sitten. Tätä polkua lähdin alkuun seurailemaan. Polun pää (kartta), tarkasti ottaen tien ylityskohta, löytyi helposti, sillä yhdyspolku on iso, sorattu ja merkitty.

Nuuksio 006Metsäliekosammal.

Nuuksio 004Heti alkuun teki uuden polun linjaus vaikutuksen – ensimmäiset askeleeni sain astella komeassa haavikossa. Krokotiilikaarnaisten ja järeiden haapojen tyviosat olivat kauniiden suikertavien metsäliekosammalten peitossa.  Matka jatkui kosteammalle pitkostetulle pätkälle, jossa talven viimeiset lumet vielä odottivat sulamistaan.

Nuuksio 009Yhdyspolulla.

Nuuksio 011Uusia retkeilyrakenteita reitillä edustivat rautaiset portaat (kartta), jotka johdattivat jyrkän kukkulan laelle. Mäeltä löytyy Pitkäjärvelle avautuvia näköalapaikkoja. Uusiin Metsähallituksen kokeilemiin rautaisiin retkeilyrakenteisiin olen suhtautunut varauksella, mutta hyvin näyttivät uudet harjateräksestä valmistetut portaat maisemaan istuvan. Kukkulalta laskeuduin jyrkästi Nuuksion Pitkäjärven rantaan. Kaunis Pitkäjärvi oli vapautunut jäästä vastikään ja maisemat kohti Romvuorta olivat rauhoittavat. Yllättäen kuulin täällä sen teerien pulputuksen, jota olin reissultani lähtenyt hakemaan. Pulputuksen tarkkaa suuntaa en tosin pystynyt paikallistamaan.

Nuuksio 014Nuuksion Pitkäjärvi ja Romvuori.

Nuuksio 017Matka jatkui kohti Pitkäjärven pohjoispäätyä, mistä löytyi näyttävä keväinen  puroputous jäähelmineen. Täältä sain myös bongattua kevään ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet.  Reissuni oli alkanut äärimmäisen hyvin ja tässä kohtaa on jo syytä kiittää Metsähallituksen luontopalveluja erinomaisesta yhdyspolun linjauksesta: Se toimii. Näkemistä tällä osuudella riittää ja maasto on mukavan vaihtelevaa.

Nuuksio 026Sinivuokot kukassa. Nuuksio 025Leskenlehti pakkayöstä supullaan.Nuuksio 020Jäähelmiä.

Nuuksio 029Pienen hiekkatien (kartta) saavutettuani olin suunnitellut suntaavani kohti Romvuoren kallioita suorinta reittiä pitkin. Vastaani tullut Yksityisalue-kyltti ei yllättänyt. Hetken aprikoituani päätin taivaltaa tietä pitkin, sillä tie ei matkallani Romvuorta kohti johtanut kuitenkaan suoraan piha-alueille. Metsän puolelle pääsin nopeasti, jyrkkiä kallioita pitkin kiipeillen. Kapeita niittyjä ylittäessäni törmäsin pyypariskuntaan, joka rapisteli pensaikossa.

Nuuksio 030Romvuorella.

Nuuksio 032Kallioiden päälle kiivettyäni aloin seurata polveilevaa jyrkännettä. Vastaan tuli niin kauniita kääpiä kuin viimeisiä sulamisvesiään laskevia  purojakin. Näkymät jyrkänteiltä olivat melko peitteiset. Niinpä yhä parempia ja parempia näkymiä etsiessäni aloin jo hiukan tuskastua kuntoiluksi muuttuneeseen kävelyyn. Kunnollisia polkuja ei täältä löytynyt – Nuuksio 036pieniä ja helposti hukkuvia polunpätkiä kylläkin. Niitä välillä seurailin ja välillä hakeuduin jyrkänteen reunalle näkymiä kurkkimaan. Lopulta tulin siihen tulokseen, etteivät näkymät enää paremmiksi muuttuisi ja päätin istahtaa tauolle – nyt oli hiki jo päässä. Sopiva kallio jäkälineen löytyi Romvuoren eteläNuuksio 039päästä (kartta), missä jyrkänne hetkeksi katkeaa. Täältä näkyivät niin Haltia kuin Solvallan pienet laskettelurinteetkin. Selvää on, että näköalat esimerkiksi Haltialta Pitkäjärven yli Nuuksion metsiin ovat huomattavasti kiehtovammat kuin Romvuorelta, josta näkee rakennetun Pitkäjärven puoliskon. Taukopaikalta löytyi erityisen kauniita palleroporonjäkäliä.

Nuuksio 049Nuuksio 044Paikka rauhoittumiseen.Nuuksio 052Palleroporonjäkälät.

Aurinko lämmitti ja muuttomatkoiltaan saapuneet peipot lauloivat vierelläni. Taivas vetäytyi pilveen, peipot hiljenivät, eikä aurinko tullut esiin vasta kuin illemmalla – Soidinsuon reunamilla istuskellessani. Alkoi tulla vilu ja lähdinkin etsimään karttoihin merkittyä, Valklammelle johtavaa polkua hiukan lännen suunnalta (kartta).

Nuuksio 056Kallioiden yli.

Nuuksio 058Helppokulkuisessa maastossa karujen kallioiden yli kulkiessani törmäsin uuteen sammaltuttavuuteen, nukkaiseen kalliotiera-sammaleen. Pian löytyi hakemani polkukin. Se vei minut muutaman kostean suopainanteen läpiNuuksio 061 aina Valklammelle (kartta) saakka. Täällä päätin poiketa polulta rantaan – mikä kannattikin: Valklammen jyrkät rantakalliot ja vielä rannassa lojuva jääpeite tekivät paikasta erityisen kauniin.

Nuuksio 063Nuuksio 075Valklammen kalliot alta ja yltä.

Nuuksio 077Kiipeilin vielä kallioiden päälle, ennen kuin jatkoin kohti Mustalampea ja yhtä Nuuksion suosituimmista nuotiopaikoista.  Polku löytyi uudelleen ja nyt se laajeni leveäksi uraksi ennen laskemistaan Mustalammen itäpäähän (kartta). Leveydestään huolimatta polkua eiNuuksio 079 löydy ulkoilukartoilta. Kuusikossa kulkiessani sain taas kerran todeta, että rahkasammalet äärettömässä vihreydessään ovat upeita. Mustalammenkin rantoja reunusti vielä ohut jääpeite.

Nuuksio 081Mustalampi.

Nuuksio 083Mustalammen pohjoisrannalta löysin merkityn reitin polut (osa lyhyttä Punarinnankierrosta), jotka johdattivat minut nuotiopaikalle. Nuotiopaikan savut olin haistanut jo kaukaa.Nuuksio 103 Tulet odottivat siis valmiina. Makkaroiden käristymistä odotellessa oli hyvä kuvata kaunista lampea ja jututtaa tulilla ollutta nuorta paria. Lammen kanadanhanhet olivat saapuneet etelästä ja ne olivat yhtä kesyjä kuin ennenkin. Alkumatkaan oli mennyt aikaa varsin runsaasti, joten pidempi tauko oli paikallaan.

Nuuksio 097Täh? Ei herkkuja!?!!??Nuuksio 086Keväinen Mustalampi ja sen kuuluisat turvelautat.Nuuksio 109Kasvun paikka.

Nuuksio 114Mustalammelta löytyy parikin katoksellista nuotiopaikkaa (yksi ilman) sekä mahdollisuus leiriytymiseen. Jatkoin kuitenkin kohti Holma-Saarijärveä, jonne päätin leiriytyä. Ajattelin jatkaa nyt merkityillä ja kovin kuluneilla reiteillä Nuuksio 115(Haukankierroksen ja Korpinkierroksen polut). Kolmikulmalammelle (kartta) saavuttuani tartuin tilaisuuteen kävellä pienempää polkua, joka kulki lammen rannassa. Sitä seurailin niin innokkaasti, että lopulta päädyin sen eteläiseen kulmaan (luulin olevani lammen luoteisnurkassa). Oli aika Nuuksio 118kävellä harhaan. Harpoin aikani, kunnes vastaan tuli ”väärä” lampi. Hetken ihmeteltyäni tajusin kävelleeni etelään Kolmoislammille (kartta) saakka.  Näitä harhailuja tekee yksin ihan mielellään. Sen sijaan jos perässä seuraa letka, kartta ja kompassi ovat omassa kädessä, joutuu väistämättä noloon tilanteeseen…

Nuuksio 120Suopursut Kolmikulmalammella.

Keskimmäisen Kolmoislammin rantoja tutkiessani löysin etsimäni – talvenylisiä karpaloita. Maistui. Nyt oli sitten suunnattava metsätaipaleelta Kukkoilanmen kautta takaisin Korpinkierroksen leveille poluille (kartta).

Nuuksio 125Nämä karpalot meni parempiin suihin.

Nuuksio 131Holma-Saarijärvelle harpoin reippaasti. Siellä tarkastin tilukset ja mietin, miksiköhän sinne edes menin, tarkoituksenani kun oli kantaa rinkkaa koko päivä mukanani. Kaipa pieni harhailu sekoitti sen verran päätäni, että unohdin jo syöneeni Mustalammella… Holma-Saarijärveltä löytyy kaksikin leiripaikkaa sekä laavu – kaikilla on myös nuotiopaikat asiaankuuluvine varustuksineen. Pienen välipalan jälkeen suuntasin siis takaisin – nyt kohti minulle tuntematonta Soidinsuota.

Nuuksio 132Hetken Korpinkierrosta seurailtuani suuntasin Kolmoislammilta länteen johtavalle polulle (kartta). Rannan tuntumassa kulkevalta polulta poikkesin pian kauniin lampien välisen kannaksen (kartta) kautta kohti etelää.  KannaksellNuuksio 150a oli laiton nuotio- ja leiripaikka. Sitä en kauaa harmitellut, vaan kuvasin jo pölyttämään ehtinyttä tupasvillaa ja aiemmin katsastamatonta Poro-Kolmoislampea. Nuuksion lampibongaus (jota joutessani harrastan) on ihan oma lajinsa, sillä kansallispuistossa ja sen läheisillä ulkoilualueilla on kaikkiaan yli sata lampea tai järveä.

Nuuksio 137Poro-Kolmoislampi.Nuuksio 151Läntinen Kolmoislampi oli vielä osin jäässä.

Poro-Kolmoislammelta lähtiessäni ylitin pienen suopätkän ja nousin ylös jyrkän rinteen päälle. Etsimäni polun (kartta) löysin nopeasti. Hipsin sitä pitkin hetken kohti länttä ja suuntasin sitten kohti tavoittelemaani Soidinsuota ja suota kohden pistävää ”niemeä”.

Teerien pulputusta ei kuulunut – ne olivat jossain muualla. ”Niemennokassa” (kartta) oli hyvä pitää pientä taukoa kivellä istuskellen.  Mietin samalla, jättäisinkö suon kiertämisen väliin, mutta suon toisella laidalla (ja kartalla) näkyvät kalliot olivat liian houkuttelevia. Vierestä lensi kaiken lisäksi hyvin matalalla laulujoutsenpari, joka selvästikin oli laskeutumassa jollekin suon lukuisista lampareista. Joutsenia piti päästä katsomaan hiukan lähempää.

Nuuksio 155Punertavat rahkasammalet.Nuuksio 171Soidinsuon pohjoislaidalla.

Nuuksio 176Suon pohjoisreunaa seuraili pieni, mutta selvä ja mukava polku. Nimensä perusteella lienee Soidinsuo ainakin joskus ollut teerien (mukana ääninäyte) soitimen pulputuksen lähde. Mietiskelin lintujen puuttumista. Soitimensa ne lienevät löytäneen nyt jostain muualta. Teerien pulputus kuuluu kauas – jopa kilometrien päähän – silloin kun soidin on kiivaimmillaan. Metsäkanalintujen kannat ovat Suomessa joka tapauksessa heikentyneet ja kaupunkiin palattuani luinkin, että kuluva vuosi oli ollut niiden kannalta erityisen heikko.

Nuuksio 183Soidinsuon joutsenpari.

Laulujoutsenet olivat todellakin laskeutuneet, mutten niitä viitsinyt uteliaisuudellani suuremmin häiritä. Joutsen on nykyisin jo niin yleinen, että niitä näkee yhtenään. Toisaalta joutsenen näkeminen luontaisessa pesintäympäristössään säväyttää aina. Se, että pesiikö joutsenpari juuri täällä, ei tietenkään ole varmaa.

Nuuksio 218Käkkärämännyt suon yllä.

Kiipesin suon etelälaidan kallioille, josta avautuikin aika-ajoin hyvät näkymät suolle. Kunnon polkuja ei kallioiden näköalapaikoilta löytynyt, mutta nyt olivat näkymät jo sellaiset, että ne vaativat rauhoittumista paikalleen (kartta). Joutsenten puuhiakin pääsin  seuraamaan ylhäältä päin. Lähtöä tehdessäni alkoi aurinko pilkahtelemaan värjäten suon kauniin kullanhohtoiseksi.

Nuuksio 224Soidinsuo.

Nuuksio 225Päivän aikana kulkemani poluttomat taipaleet vaativat veronsa ja kallioilta laskeuduttuani alkoi jalka painaa. Matkaa Holma-Saarijärven leiripaikalle ei kuitenkaan ollut paria kilometriä enempää. Nuuksio 247Takaisin pääreitille pääsin löytämiäni pieniä polkuja pitkin. Polku suureni, vauhti kiihtyi ja sään selkeneminen pilvisen iltapäivän päätteeksi kohensi mieltä. Keski-ikäisissä ja vehreissä kuusimetsissä käveleminen tuntui hyvältä. Ohitin jälleen Kolmoislammit pientä puusiltaa pitkin, kuvNuuksio 268asin ilta-auringon värjäämää metsää, sen pohjalta pungertavia rahkasammalia ja astelin lopulta Holma-Saarijärven saareen (kartta) – toiselle sen kahdesta leiripaikasta. Nyt en ollut enää yksin, sillä paikalle oli asettumassa myös muita yöpyjiä.

Nuuksio 232Kaksi rahkasammalta: Okarahkasammal ja korpirahkasammal.

Nuuksio 276Telttaa pystyttelin huolella hetken muita yöpyjiä jututettuani ja hiukan välipalaa nautittuani. Pilkoin myös puita valmiiksi iltatulia varten. Illasta oli tulossa kaunis ja päätinkin kävellä lyhyen lenkin Holma-Saarijärven ympäri (noin 1.1 km). Laskeskelin, että Holma-Saaarijärvellä olin ollut yötä viimeksi noin kahdeksan vuotta sitten. Holma-Saarijärven sijaan olen suosinut telttaillessani yleensä hiukan rauhallisempaa Iso-Holman (kartta) leiripaikkaa.

Nuuksio 293Leiripaikka Holma-Saarijärven saaressa.

Myös järven toisella puolella olevalla leiripaikalla oli yksi  teltta pystyssä. Ilta oli selkenemässä ja järvellä uiskenteli yksinäinen telkkäkoiras, joka jo aamuun mennessä näytti löytäneen kumppaninsa. Telkkä sukelteli innokkaasti sulilla vesillä, nousten välillä lentoon ja palaten omalle apajalleen. Telkän siipien omalaatuista ja suomalaisille järville niin ominaista viuhunaa oli hauska kuunnella. Aamuun mennessä oli järvelle ilmaantunut myös sinisorsapari.

Nuuksio 304Nuuksio2 013Nuuksio2 024Kaunis ja selkenevä ilta Holma-Saarijärvellä.

Loppuilta meni nuotiolla istuskellessa ja muiden retkeilijöiden kanssa jutellessa. Eväät (halumia, T-luupihviä, parsaa…) näyttivät naapureillani olevan ”hiukan” parempia kuin itselläni (grillimakkaraa), mistä saimmekin vitsejä väännetyksi. Erilaisten retkeilykokemusten vaihto on joka tapauksessa aina antoisaa. Hämärän saapuessa oli saaressa pystyssä kolme telttaa ja laavultakin kuului ääntä. Oli viikonloppu, mutta leiriytyjien näinkin suuri määrä ehkä yllätti – elettiinhän kuitenkin vasta alkukevään viileitä öitä. Kesäviikonloppuisin tälläkin leiripaikalla varmasti riittää kuhinaa ihan toiseen malliin.

Nuuksio2 060Päivän päätös. Nuuksio2 070

Tunnelmallisella iltanuotiolla.

PÄIVÄ 2: HOLMA-SAARIJÄRVI – SIIKARANTA 3.2 KM
Lintujen aamukonsertti. Kaakkurit ovat saapuneet! Pakkasyö ja aamun usvaa. On metsiä ja "metsiä". Kohti kaupunkia.

Kartta_paiva2Päivä 2. Holma-Saarijärvi – Siikaranta (klikkaa suuremmaksi).Nuuksio2 077

Tyyni aamu. Nuuksio2 103Naapurit.

Nuuksio2 086Toiseen päivään heräsin jo viiden aikaan. Illalla nukkumaan mennessä hiukan harmitti, sillä Nuuksion yllä lentävät ja Helsinki-Vantaalle laskeutuvat koneet pitävät melkoisesti ääntä. Tätä kuunnellessa alkoi myös Turun moottoritieltä kuulunut humina häiritä. Aamun usvaa, järven sorsien puuhia katsellessa ja lintujen laulua kuunnellessa nämä ikävyydet kuitenkin unohtuivat nopeasti. Kaakkuri tuntui saapuneen – sen kova mekastus kuului jostain kaukaa. Rannalla pomppi laulurastas. Sinisorsaparia näytti vahtaavan yksi kilpakosija. Aamutulet luonnollisesti tein – sää oli kirkas ja mukavan kirpeä.

Nuuksio2 117Sorsapari ja taustahämyissä kuumottava kilpakosija.

Nuuksio2 101Leirini purin hitaasti, eikä kiirettä ollut. Lopulta kuitenkin olin valmis talsimaan muutaman kilometrin matkan bussipysäkille Siikarantaan. Lähdin liikkeelle ajoissa, sillä ajattelin mahdollisen teerien pulputuksen kuullessani poiketa vielä Soidinsuon laidalla.  Pulputusta ei kuitenkaan kuulunut, joten matkaani ei tullut suurempia mutkia.

Nuuksio2 132Aamun aurinko.

Nuuksio2 127Oikaisin reitille mönkijällä kuljettua huoltoreittiä pitkin (tätäkään isoa polkua ei löydy kartalta). Raikkaassa aamussa käveleminen tuntui hyvältä. Matka jatkui kohti Kolmoislampia (kartta) tunnelmallisissa kuusimetsissä kulkien ja sammalia kuvaten.

Nuuksio2 133Aamuiset Kolmoislammit.

Loppupätkän Siikarantaan (kartta) ja bussin päätepysäkille sain kulkea tylsien, vanhojen talousmetsien läpi. Ero edeltäviin ja hiukan vanhempiin kuusimetsiin oli silmiinpistävä. Nämäkin mäntymetsät kuuluvat nykyisin kansallispuistoon, joten ne saavat palautua luonnontilaisiksi ajan myötä rauhassa. Istutetun männikön alta puskeekin jo terhakkaita kuusentaimia.

Nuuksio2 171Vanhaa talousmetsää Nuuksion eteläreunalla.

LOPUKSI

Tällä kertaa tuli kuljeskeltua erityisen paljon poluttomilla taipaleilla, vaikka liikuinkin aivan Nuuksion ytimessä ja sen suosituimmilla seuduilla. Siksipä en muita kulkijoitakaan juuri nähnyt leiri- ja nuotiopaikkoja lukuunottamatta.  Reittivalinnat olivat suhteellisen onnistuneita joskin hiukan raskaita koko ajan rinkka selässä liikkuessa. Sekä Romvuori, mutta ennen kaikkea Soidinsuon eteläpuoliset kalliot olivat vierailun arvoisia paikkoja näköaloineen. Uusia lampia tuli taas bongattua ja erikoisella Mustalammellakin oli taas mukava käydä.

Pikästä aikaa olin Nuuksiossa liikkeellä teltan kanssa. Holma-Saarijärven suosio näin varhaisella keväällä jossain määrin yllätti. Jutustelu leirinuotiolla toisten retkeilijöiden kanssa oli mukavaa – niin kuin aina. Leiripaikka noin muuten osoittautui laskeutuvien ja nousevien lentokoneiden vuoksi makuuni turhankin meluisaksi. Kultaako aika muistot, olenko tullut herkkäkorvaisemmaksi, oliko tyyni ilma kauka kantautuviin ääniin syynä vai onko lentoliikenne entisestään lisääntynyt? En tiedä. Aamulla lentomelun korvasi lintujen väsymätön laulu. Niin oli paljon parempi. Yleensä olen telttayöni Nuuksiossa viettänyt muutaman kilometrin pohjoisempana, Iso-Holmalla, enkä silloin vastaavaa lentomelua muista kuulleeni. Tätä tietenkin täytyy taas jatkossa kokeilla.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Nuuksion kansallispuisto).

Kansallispuiston yleiskartta ja palvelut.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

SYYSVAELLUS: NUUKSIO, LUUKKI JA VAAKKOI 24.-25.10.2015

REITTI: Luukki - Vaakkoi - Pöksynhaara - Urja - Solvalla (Haltia) 22.2 + 2.0 km 
VAELLUSKAVERIT: Tuuli. 
HUIPUT: Kaunis syysilta Saaren Mustalla. Pöksynhaara - lammet, luola, jyrkänteet ja hehkuva suo. Nuuksion rauhaisat pohjoisosat. Kadonnut katos. Tarvekalut hukassa. Onnistunut reittivalinta. 
ERIKOISTA: Kenkutteleva kompassi.

ALUKSI

Nuuksion ”lähipuistossa” oli tullut käytyä ainoastaan kolmisen viikkoa aiemmin. Sen jälkeen oli tuuli riipinyt lehdet puista, mutta tälläkin kertaa oli luonto syksyisen kaunis. Nuuksion kansallispuiston ja Vaakkoin ulkoilualueen ohella tuli nyt liikuttua myös Luukin ulkoilualueella. Molemmat sijaitsevat aivan Nuuksion kansallispuiston kyljessä. Yön vietimme ”minivaelluksellamme” Helsingin Ladun jäsenille tarkoitetulla eräkämpällä – Vaakkoin lammen rannalla. Luukista alkanut retki suuntautui ensin Vaakkoille, seuraavana päivänä Suolikkaan, Pöksynhaaran ja Urjan kautta Solvallaan (Haltialle). Reittivalinta oli tällä kertaa erityisen onnistunut.

Luukin ja Vaakkoin ulkoilualueille sekä Nuuksion pohjoisosien lähtöpaikoille pääsee kätevästi seutuliikenteen busseilla 345 (Luukin kautta joka päivä Mustasiltaan tai Rinnekotiin) ja 346 (arkisin Espoon rajalle saakka). Vanhaa Porintietä pitkin kulkee myös kaukoliikenteen busseja (Matkahuollon aikataulut), joita voi käyttää liikkumisessa hyväkseen. Samalta suunnalta löytyy myös hieno Salmen ulkoilualue.

PÄIVÄ 1: LUUKKI – VAAKKOI 10.7 + 2.0 KM
Luukin leveät polut. Auringonpaistetta ja kauniita lampia. Nuoria aarnimetsiä. Ketunlenkkeilyä. Kaunis auringonlasku Saaren Mustan maisemissa.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 001Lähtöpaikaksi valikoitui Luukki (kartta), jonne pääsimme helposti seutubussilla. Luukista on Ladun eräkämpälle matkaa noin 10 km – reittivalinnasta riippuen. Itse olimme valinneet reittimme rungoksi Reitti 2000:n polut. Heti alkuun ja välilläkin poikkesimme merkityltä reitiltä omille poluillemme. Kokonaisuudessaan 110 km pitkä Reitti 2000 on etenkin maastopyöräilijöiden suosiossa.  Reitistä löytyy nopeallakin haulla useita kuvauksia eri blogeista – kuten täältä ja täältä. Itse Luukissa on runsaasti erimittaisia merkattuja reittejä (kts. kartta yllä).

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 006Luukin metsäpoluilla.

Luukissa saimme kuljeskella leppoisasti leveitä ja sorattuja polkuja pitkin. Sää oli kävelemiseen mitä parhain – kirkas ja kirpeä. Luukin mukavat metsät (osin aarnialueita jo vuosikymmenten takaa) yllättivät iloisesti. Osin Naturaan kuuluvissa metsissä elelee myös liito-oravia sekä useita uhanalaisia lajeja. Lyhyelle matkalle sattui myös neljä komNuuksio_Luukki_Vaakkoi 009eaa lampea ja Nuuksiolle tyypillisiä kallioita. Ensimmäisen pienen pysähdyksemme teimmekin jo Hepolammen rannalla (kartta), jonne hyökkäsimme heti lammen läheisimmästä kulmasta. Aivan rantaan ei itse reitti mene. Jälkikäteen huomasimme, että rannan näköalapaikoille pääsee useitakin polkuja pitkin.

Seuraavalla lammella, Hauklammella (kartta), olikin jo syytä kaivella termarit esiin, vaikka matkaa oli taitettu vasta alle kaksi kilometriä. Oli tyyntä, kaunista ja rauhallista eikä kiirettä ollut. Jonkin  verran ulkoilijoita toki näimme – sekä sauvojen kanssa että ilman. Kahvit ja teet juotuamme lähdimme vielä kurkkaamaan läheistä Käärlampea (kartta), joka kapeine salmineen näytti tyynessä säässä erityisen viehättävältä.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 011Käärlampi.Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 020Innostunutta heilumista lipan alla (T).

Matka jatkui, pNuuksio_Luukki_Vaakkoi 037ian myös Reitti 2000:n poluilla, jotka on merkitty maastoon sinivalkoisin nauhoin. Pienen lippaluolankin löysimme aivan polun varresta, mikä sai sisäisen luolamieheni heilumaan innostuneesti. Pidemmäksi taukopaikaksi olimme ajatelleet Mustalampea (kartta), jossa olin käväissyt joskus aiemminkin. Lammen rannalle saapuessamme oli hienossa säässä pari evästelijää. Tuuli otti rennosti ja nautiskeli lämpöiseksi muuttuneesta poutapäivästä. Minä kuvailin ruskan värjäämän lammen rantoja.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 041Mustlammella.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 036Mustlammen pysäkiltä jatkoimme vielä hetken ”kakstonnisella”, kunnes oikaisimme korkeiden kallioiden (kartta) yli suoraan tielle ja Lakistoon. Ylittämiltämme kallioilta avautui avarat näkymät paitsi alapuolisiin metsiin, myös Lakistoon ja Rinnekotiin johtavalle tielle. Tähänkin oli hyvä hetkeksi istahtaa ja syödä valmiiksi tehtyjä eväsleipiä. Suppilovahveroita ei tälläkään reissulla paljon näkynyt – edellisen viikon sateista huolimatta. Kallioilta laskeuduimme jyrkästi tielle, jota seuraillen  pääsimme taas sininvalkoisin nauhoin merkatulle reitille.

Saimme kulkea aikNuuksio_Luukki_Vaakkoi 046amme ulkoilu- ja suojelualueiden ulkopuolisissa metsissä, parinkin lammen, Majalammen ja pienemmän Vähä-Majalammen ohi. Täältä oli tarkoituksemme suunnata metsien poikki Saaren Mustan kautta Vaakkoille. Mutta kuinkas kävikään? Jonnekin Mäntyharjun reitille kadottamani kompassin tilalle olin ottanut mukaani vanhan vempeleen. Se pyöritteli meitä sen verran, että teimme kilometrin ylimääräisen lenkin Tuhkurin lammelle. Metsien poikki suuntautuneen reitin lähtöpaikankin arvioin jo alkujaan väärin. Niinpä huolimattomuus kartanluvussa kostautui.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 049Aurinkoinen iltapäivä Väärä-Mustalla.

Tuhkurille (yllättäen) tultuamme oli jo ennestään tuttua reittiä helppo seurailla. Pysähdyimme hetkeksi Väärä-Mustan korkeille silokalliolle (kartta) huilimaan ja iltapäivän auringosta nauttimaan. Matkaa oli Vaakkoin kämpälle täältä enää kilometrin verran – osin polutonta taivalta pitkin.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 114Vaakkoin sauna.WP_20151024_16_31_54_ProIlta saapuu Vakkoille. (T).

Vaakkoin kämpällä (kartta) nousi ”isännän” lämmittämän saunan piipusta jo savu. Kämpälle asetuttuamme ja vieraskirjaa vilkaistuamme näytti siltä, ettei kauniskaan syyspäivä ollut houkutellut paikalle kävijöitä. Ilta oli vielä nuori ja sää äärimmäisen kirkas. Itsellämme oli varsin leppoisan päivän jälkeen vielä intoa lähteä pienelle iltalenkille ilman rinkkoja ja ennen pimeän tuloa. Hiukan välipalaa nautittuamme suuntasimmekin vielä Saaren Mustalle (kartta) – kauniille lammelle noin kilometrin päähän. Sinne pääsee helposti Vaakkoin kaakkoiskulmasta lähtevää polkua pitkin.

WP_20151024_16_59_31_Pro Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 077Ilta-auringon rauhaa Saaren Mustalla.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 082Nyt – ilta-auringossa kävellessä ja illan viiletessä oli helppo todeta, että aiemmin tehty pieni ketunlenkki oli oikeastaan paikallaan – näimmehän Saaren Mustan lammen kauneimmillaan ilta-auringon laskiessa hiljalleen taivaanrannan taakse. Meno oli hyväntuulista (niin kun aina päivän päätteeksi ilman rinkkaa kävellessäNuuksio_Luukki_Vaakkoi 100). Palattuamme saapui kun saapuikin kämpälle vielä saunojia. Itsekin ehdin jossain välissä saunan lauteille. Nuotiolla istuskeli nuorta, kirpeästä syysillasta ja kuun paisteesta nauttivaa porukkaa yömyöhään saakka. Itse istuskelimme nuotiolla aikamme ja syötyämme vetäydyimme tunnelmallisen tuvan hämärään. Kämpän pienemmälle puolelle ”kammariin” jäi loppujen lopuksi yksi yöpyjä.

PÄIVÄ 2: VAAKKOI – URJA – SOLVALLA (HALTIA) 11.5 KM
Pilvinen ja tihkuinen aamu. Varhain liikkeelle. Pöksynhaara! Karjakaivon katos hukassa. Venäläiset tulet Urjassa.

Aamu oli ennusteen mukaisesti pilvinen. Sadetta oli lupailtu kuitenkin vasta iltapäivän päätteeksi. Pientä tihkua ehti tulla kuitenkin jo ennen kämpältä lähtöämme. Edessä oli matka Solvallaan Haltiaan tai Pirttimäen ulkoilualueen reunamille Kunnarlaan – lopullisen suunnitelman määränpäästä päätimme tehdä vasta matkalla.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 103Uusi päivä.

Aamutoimet ja pakkailut tuli tehtyä varsin ripeästi. Rinkat olivat selässä jo kahdeksan aikoihin. Yön aikana oli tosin kelloja siirrelty tunti taaksepäin. Menohaluja riitti vauhdikkaaseen alkuun. Ensimmäiset puolitoista kilometriä kävelimme teitä pitkin Nuuksion kansallispuiston rajalle ja Saarijärven rantaan (kartta).  Täällä meidät otti vastaan minulle jo aiemmin tutuksi tulleet Saarijärven leveät polut, iäkkäät metsät ja komea kallioseinämä. Kuusikossa oli kovin hiljaista – kirkkaammalla säällä voisi yhtälailla hömö-, töyhtö- kuin kuusitiastenkin kuvitella viheltelevän näissä maisemissa.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 114Suolikkaan rannoilta olivat lehdet jo varisseet.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 117Pienen tauon jälkeen olimmekin jo Sarkkisen lammen ja Suolikkaan järven välisellä kannaksella (kartta) – epäilemättä yhdessä Nuuksion komeimmista paikoista. Nyt emme maisemia kuitenkaan pidemmäksi aikaa jääneet ihastelemaan, sillä pitkin aamua aika ajoin ripotellut pieni sade piti meidät liikeellä.  Mukana olleen tarpin (laavukangas/loue) pystytykseen emme kuitenkaan tihkusateessa nähneet tarvetta – luotimme siihen, että todellinen sade tulisi vasta iltapäivän päätteeksi. Näin myös kävi. Sateen kastelemilla kallioilla ja juurakoilla sai kuitenkin kulkea hiukan varovaisemmin. Myös soistuneet polkujen osuudet olivat melko märässä kunnossa.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 123Pöksynhaara (eli Mustalampi).

WP_20151025_10_12_58_ProPöksynhaaraan saapuessamme näimme päivän ensimmäiset kulkijat. Pöksynhaaran hienolta leiripaikalta (kartta) oli juuri lähtenyt liikkeelle siellä yöpynyt poikajoukkio. Virallista nuotiopaikkaa ei täältä löydy, vaikka tulta on täälläkin laittomasti ja ahkerasti pidetty. Paikkaa voi kutsua myös Mustalammeksi, mutta kukapa sellaista nimeä käyttäisi, kun olemassa on huomattavasti lennokkaampikin nimi. Osin kallioinen, osin soinen lampi oli harmaassakin säässä todella komea ilmestys.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 146 Pöksynhaaran luolamies.Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 139Vauhdilla alas …Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 186… ja vauhdilla ylös.

Tarkoituksemme oli nyt jatkaa lammen kallioisia länsirantoja pitkin kohti suurempia järviä ja lopulta Karjakaivon keittokatosta. Aholan Nuuksio-oppaasta selvisi, että Pöksynhaaran lammen länsirannalla on myös pieni luola (kartta), jonka päätimme löytää. Ylitimme pienen suon ja pieni, mutta varsin näyttävä lippaluola löytyi pienen hakemisen jälkeen jyrkänteiden reunamilta. Meno oli ajoittaisesta sateen ropinasta huolimatta hilpeää – tai ehkä juuri siksi.

WP_20151025_11_03_37_ProLuolalta nousimmekin sitten jyrkänteiden päälle. Täältä avautui upeat näkymät. Oli helppo todeta, että reissu oli ainakin omasta puolestani saanut täyttymyksensä. Lammen soistuneiden reunariekaleiden ja muutamien harvojen puiden ruskan värit pääsivät lähes mustan lammen pintaa vasten oikeuksiinsa. Kaiken lisäksi oli kallioiden päällä helppo kuljeskella ja jonkinlaista polkuakin saimme seurailla. Aika ajoin piti toki pysähtyä maisemia ja kallioiden jyrkkiä pudotuksia ihailemaan. Omat ylisanani loppuivat kauniin maiseman keskellä kesken. Koskaan aiemmin ei kumpikaan meistä ollut näille kallioille noussut ja uusia hienoja paikkoja löytyy Nuuksiosta jokaikisellä vierailukerralla.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 175Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 171WP_20151025_11_03_19_ProPöksynhaaran maisemia (Alin kuva T).

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 193Jyrkänteiltä laskeuduimme alas soistuneelle pikkuruiselle lammelle. Pöksynhaaran eteläpäässä sijaitseva pieni lampi lienee vielä aikanaan kuulunut itse Pöksynhaaran lampeen, mutta umpeenkasvu on eristänyt sen omakseen vuosituhansien kuluessa. Pikkutuhma kartoittaja on antanut lammelle luontevaksi nimeksi Pikku Pöksynhaaran (kartta). Komealla suolla hehkuivat kaikki oranssin, punaisen ja keltaisen sävyt.

Pikku Pöksynhaara.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 204Täällä kunnolliset kulku-urat alkoivat kadota ja jatkoimme nyt hetken poluttomia taipaleita pitkin, alkuun korkeiden mustikanvarpujen seassa. Tällä kertaa olin kenkkuilevan kompassin kanssa tarkkana ja aikani sitä naputeltuani oli varmaa, että suunta pysyisi nyt oikeana. Lammelta oli tosin matkaa hakemallemme polulle ainoastaan reilu puoli kilometriä. Leveä poikkipolku (kartta) löytyikin helposti.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 211Ruuhijärvi.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 207Taivalsimme suurta polkua pitkin Ruuhijärvelle saakka rinnan vanhojen talousmetsien keskellä. Muurahaiset olivat löytäneet hyvän paikan keolleen tuulenkaadon ympäriltä. Pysähdyimme rantakallioille hNuuksio_Luukki_Vaakkoi 221etkeksi evästelemään. Jälleen kerran oli eväitä tullut mukaan liikaakin. Tämä on niin tyypillistä lyhyillä reissuilla, joilla ei kannetuilla grammoilla ole niin väliksi. Nuuksion mittakaavassa hiukan isommalla järvellä oli rauhallista, vaikka järven länsipää WP_20151025_12_14_42_Proonkin asutettu ja kansallispuiston ulkopuolella. Täällä Nuuksionpään kohdalla kansallispuisto jakaantuukin selvästi kahteen – läntiseen ja itäiseen osaan. Kallioilla kasvoi runsaasti hirvenjäkälää. Ruuhijärveltä jatkoimme matkaa seuraavalle järvelle, Orajärvelle, kauniiden ja sammalpeitteisten kuusikoiden läpi.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 224Kuusikoissa.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 242Matkamme jatkui kirkkaiden vesien rannoilla. Erämaiselta Orajärveltä oli tarkoituksenamme jatkaa karttaan merkittyä selvää polkua pitkin etelää kohden, mutta järven rantoja pitkin kulkiessamme hukkasimme polun alun. Löysimme hakemamme polulle hiukan myöhemmin. Tämä hiukan harmitti, sillä polun varrelle jäänyt pieni, pyöreä ja epäilemättä Pikku Orajärvi olisi ollut mukava nähdä. Takaisin päin emme kuitenkaan viitsineet palata. Iltapäivä oli jo pitkällä, nälkäkin alkoi jo vaivata, eikä Karjakaivo (kartta) ollut kaukana.

Karjakaivo2Karjakaivon lampi.

Karjakaivolta piti löytyä keittokatos, mutta eihän sitä siellä ollutkaan, eikä kukaan paikalla olleista retkeilijöistä ollut siihen törmännyt. Tapasimmekin vasta täällä päivän toiset kulkijat Pöksynhaaran leiripaikan jälkeen. Karjakaivolta löytyy Helsingin seudun Lapinkävijöiden erämaja, sauna sekä kaivo (rannassa).  Myöhemmin selvitin katoksen ja paikalla olleen kammin kohtalon – molemmat on purettu ja tästä on myös maininta NuuksioNuuksio_Luukki_Vaakkoi 260n oppaan uusimmassa painoksessa.  Nälän ajamina ja kärsimättöminä päätimme suunnistaa Urjan rantaan (kartta), josta ainakin löytyisi nuotiopaikka. Urjalla on joskus tullut yövyttyäkin ja hyväksi tietämääni taukopaikkaan oli matkaa ainoastaan reilu puoli kilometriä. Sinne harppoessamme törmäsimme vielä kauniiseen puroon, jota oli pysähdyttävä myös kuvaamaan.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 267Säpinää Urjan rannoilla.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 270Urjalle tultuamme oli saatava nuotio aikaiseksi, mutta liiterissä roikkuneen sahan terä oli poikki, eikä varaterää sen koommin kuin kirvestäkään näkynyt missään. Onneksi tällaiseen törmää Metsähallituksen huoltamilla Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 272taukopaikoilla hyvin harvoin. Onneksi myös metristen halkojen joukossa oli kapeita pöllejä, joista pienen nuotion sai helposti aikaiseksi – venäläismallisen tosin – sellaisen halkojen päistä poltettavan. Aamun pienet sateet olivat lakanneet, joten sadesuojan pystyttämistä oli turha miettiä.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 262Urja (T).

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 277Syötyämme oli edessä vielä viimeiset pakkailut ennen lopputaivalta Haltiaan. Kello oli jo melko paljon, olimme molemmat reissumme antiin erittäin tyytyväisiä ja sadettakin oli luvassa, joten  päätimme tehdän lopun lyhyemmän kaavan mukaan. Haltiaan oli Urjasta kuljettavana enää reilut kolme kilometriä. Pirttimäelle bussireitin varteen olisi ollut matkaa tuplasti. Molempiin paikkoihin pääsee kätevästi pääasiallisesti Reitti 2000:n polkuja seuraillen.

Kolmperän lammen lounaiselta nurkalta alkaen (kartta) saimme taas kiinni Reitti 2000:n leveistä poluista. Liikuimme nyt pääasiassa Karjakaivon ulkoilualueen puolella. Reissumme alkoi nyt olla käytännössä ohi – leveitä ja sorattuja valaistujen  latujen pohjia kuljeskellessa ei enää tuntunut samNuuksio_Luukki_Vaakkoi 300alta kuin omia polkuja kulkiessa. Erämainen tunnelma katosi, vaikka on sanottava, että maisemat ovat täälläkin komeita pienine suolämpäreineen, jyrkkine kallioineen ja käkkyräisine mäntyineen. Joku rakkaushuligaani oli veistellyt polun viereiseen koivuun sydämen jo aikoja sitten – varmaankin rakkaudesta luontoon?

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 306Artsy. Vauhdikkaat askeleet Haltiaan.

Haltian luontokeskukselle päästyämme oli hyvä huokaista kahvi- ja teekupin ääressä. Nälkäinen retkeilijä voi päättää reissunsa myös ravintolaan. Bussi 245 Espoon keskukseen (juna-asemalle) kulkevat täältä noin tunnin välein. Bussia saimme loppujen lopuksi jo odotella meille jo alunalkaen luvatussa sateessa.

LOPUKSI

Taas kerran saattoi todeta sen, ettei ole niin väliksi, meneekö metsään marraskuun ”kuoleman kuun” lähestyessä vai joskus ”normaalimpina” retkeilykausina. Aina se on yhtä nautinnollista. Loppusyksyn retkistä löytyy hyviä kokemuksia niin Sipoonkorvesta kun Liesjärveltäkin. Maatuvan puun ja kostean maan tuoksut sekä hiljaisuus riittävät aistien terävöittämiseen silloin, kun ruskan väriloisto alkaa hiipua.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 120Tälläkin kertaa tuli Nuuksiossa nähtyä jotain uutta ja nyt on syytä mainostaa myös valittua reittiä – se oli epäilemättä yksi parhaista, mitä  olen Nuuksiossa onnistunut vuosien varrella kulkemaan. Karttojen tutkiskelu kotioloissa hiljaisina iltoina kannattaa. Etenkin Pöksynhaara on kokonaisuudessaan syytä lisätä Nuuksion suosikkikohteiden listaan.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joissa itse kirjoittaja esiintyy ja joiden perässä on merkintä (T). Näistä kuvista kiitos kuuluu Tuulille.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Nuuksion kansallispuisto).

Kansallispuiston yleiskartta ja palvelut.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.