Avainsana-arkisto: Helsinki

LÄHILUONTO: VALLISAARI JA KUNINKAANSAARI, HELSINKI 2.6.2016

REITTI: Kauppatori - Vallisaari (laituri) - Kustaanmiekka - Kuninkaansaari - Vallisaari (laituri) - Kauppatori 6.7 km. 
VAELLUSKAVERIT: Tuuli.
HUIPUT: Kukkameret. Kesäsää. Vallisaaren lammet. Rehevät lehdot. Kuninkaansaaren kalliot ja merinäköalat. 
ERIKOISTA: Ryysisksestä hiljaisuuteen.
ALUKSI

Vallisaari ja Kuninkaansaari avattiin yleisölle 14.5.2016 (lauttaliikenne käynnistyi), joskin omalla veneellä on saariin päässyt jo hiukan aiemminkin. Saarten avautumisen myötä on paikasta kirjoitettu viime aikoina hyvin paljon. Hyvän koosteen on saaresta laatinut mm. YLE ja uuden retkikohteen avautumisesta kirjoitti tietenkin myös Helsingin Sanomat. Koska Vallisaari ja Kuninkaansaari -kaksikko kuuluu Metsähallituksen luontopalvelujen hallintaan, löytyy myös Luontoon.fi -sivuilta keskeistä infoa saaressa vierailemista suunnitteleville. Vallisaarella on myös omat fb-sivut.

Aiemmin sotajoukkojen hallussa olleen saaren luonto on saanut kehittyä rauhassa. Saaren luonto on erityisen monimuotoinen ja moni itäinen tulokaslaji on peräisin Venäjän vallan ajalta. Saarella liikkumisen rajoituksiin ja sääntöihin on syytä tutustua ennen saarilla vierailemista. Vallisaaren eteläisin osa on kokonaan suljettu yleisöltä. Retkeilijöitä kehotetaan pysyttelemään reiteillä ja merkittyjen reittien ulkopuolella liikkumista on pyrittävä välttämään sekä turvallisuuden että luonnon kulumisen vuoksi.

On selvää, että Vallisaaren nykyiset ja tulevat kävijämäärät tulevat aiheuttamaan melkoisen paineen alueen luonnolle. Samaan aikaan kanssamme saarella vieraillut Iltalehti maalaileekin saaren tulevaisuudesta varsin lohduttoman kuvan. On tietenkin mielenkiintoista seurata, miten Metsähallituksen luontopalvelut selviävät uudenlaisista haasteista varsin erikoisessa luontokohteessa – aivan kaupungin läheisyydessä.

Piirros1Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

LAITURI  – KUSTAANMIEKKA 1.7 KM

Vallisaari_Kuninkaansaari 022Odottelimme Vallisaaren lautan (aikataulu) saapumista erinomaisessa säässä Kauppatorilla. Ryysis oli melkoinen ja ehdimmekin jo miettiä, että mahdummeko lautalle ollenkaan. Arvio siitä, että aamun ensimmäisellä lautalla saisiVallisaari_Kuninkaansaari 029mme matkustella rauhassa, osoittautui vääräksi. Liikkeellä oli niin koululaisia kuin työporukoitakin. Matka Kauppatorilta Vallisaaren rantaan sujui kuitenkin mainiosti lautan ulkokannella, paisteisesta poutasäästä nautiskellen. Helsingin saaristo on kaunis ja matkalla ohitimme myös Suomenlinnan. Lauttamatka Vallisaaren laituriin kestää noin 20 minuuttia.

Vallisaari_Kuninkaansaari 037Ohi Suomenlinnan.

Vallisaari_Kuninkaansaari 046Laituriin saavuttuamme purkautui täyden lautan väki saarelle. Väkijoukon hajaannuttua eri suuntiin johtaville reiteille, oli retkellä alkumatkan jälkeen hyvin rauhallista. Hyvä sää pisti hymyilemään. Väen kiiruhtaessa sorattuja leveitä käytäviä pitkin eteenpäin, huomasimme hyvin pian jääneemme muusta joukosta jälkeen.

Heti ensimmäisenä kiinnittyi huomiomme saaren kukkaloistoon. Niin hiekkateiden pientareet kuin niitytkin olivat varhaisen kesän kukassa. Niityt puskivat kaikkialla koiranputkea ja idänukonpalkoa, mutta tarkempi katsaus paljasti koko kattauksen – tädykkeitä, puna-ailakkeja, lemmikkejä, kellukoita ja tähtimöitä... Olihan seassa myös vaatimattomasti kukkivia poimulehtiäkin. Vuohenputki oli vielä varhaisessa kasvuvaiheessa ja se peitti paikoitellen koko kenttäkerroksen vihreän matton alle.

Vallisaari_Kuninkaansaari 064Nurmitädyke. Vallisaari_Kuninkaansaari 100Vienosti kukkiva ojakellukka nupullaan. Vallisaari_Kuninkaansaari 102Lemmikkejä…Vallisaari_Kuninkaansaari 136… tähtimöitä …Vallisaari_Kuninkaansaari 096… ja vuohenputkea – ruokaisaa rikkaruohoa.

Hiekkaiselta pääuVallisaari_Kuninkaansaari 072ralta lähti paitsi vanhoja, myös aivan vastikään syntyneitä pieniä polkuja – niin läheisen lammen rantaan kuin näköaloja tarjoaville kallioillekin. Näiltä on kulkijoiden vaikea pysytellä poissa ja toivottavaa onkin, että Metsähallitukselta löytyy resursseja mahdollisten syntyvien polkujen ”virallistamiseen”. Uusien reittien sorauksella voitaneen ainakin osin estää ympäristön kaikkinainen kuluminen. Yksi uusi polku oli muodostunut ylös näköalakallioille (kartta).  Itse poikkesimme myös uudella lammen rantaan syntyneellä lyhyellä, lammen pohjoisrannalle johtavalla  sekä vanhalla länsirannalle johtavalla polulla. Lammessa uiminen on kielletty, sillä sen pohjasta löytyy runsaasti vaarallista romua. Lammen jälkeen pysyttelimme hienoja näkymiä tarjoavalla ja mukavasti linjatulla pääpolulla.

Vallisaari_Kuninkaansaari 084Puistokäytävältä lammen länsirannalle – vanhaa polkua pitkin. Vallisaari_Kuninkaansaari 093Lampi.

Vallisaari_Kuninkaansaari 114Lyhyen kävelymatkan jälkeen olimmekin jo Kustaamiekan salmessa (kartta) – Pohjolan Gibraltarilla, jossa on  taisteltu kerran jos toisenkin. Salmen parhaille näköalapaikoille on rakennettu sekä polku että näköalatasanne.

Vallisaari_Kuninkaansaari 131Kustaanmiekassa.

Kustaanmiekan kärjen näköalapaikalta katselimme menosuuntaan, jossa näytti olevan ensimmäinen saaren monista taukopaikoista (kartta) pöytineen. Suomenlinnassa kävi kuhina, kun taas samalla lautalla Vallisaareen tulleet retkeläiset olivat jo tässä vaiheessa menneet menojaan. Oli rauhallista.

Vallisaari_Kuninkaansaari 128Miekan kärki.

Vallisaari_Kuninkaansaari 153Taukopaikalta löytyi sekä pöytiä että penkkejä evästelyyn. Jatkoimme kuitenkin alas kallioille, jonne johtavat portaat oli merkitty varoituskyltein. Emme kaatuneet portaissa, joten saatoimme asettua Kustaanmiekan kallioille, josta löytyi erinomainen paikka kesäpäivästä nautiskeluun. Metsäjoogista kuoriutui nyt kalliojoogi, kun taas itse keskityin rantakallioiden katveesta löytyvien kasvien tunnistamiseeVallisaari_Kuninkaansaari 213n. Rannalla kasvoi runsaasti kivikkoalvejuurta, kurjenmiekkaa, leinikkejä sekä monenlaisia heinäkasveja ja vihvilöitä. Ennen palaamistamme pääpolulle meidät yllätti Viking Linen lautta, joka lipui ahtaasta salmesta kohti avoimempia vesiä. Hieno näky. Luulimme kaikkien lauttojen jo ohittaneen Kustaanmiekan – sen verran myöhäistä oli.

Vallisaari_Kuninkaansaari 151Vallisaari_Kuninkaansaari 143Taukopaikalla.Vallisaari_Kuninkaansaari 174Yllätyslaiva Kustaanmiekassa.

KUSTAANMIEKKA – KUNINKAANSAARI  3.7 KM

Matkamme jatkuiVallisaari_Kuninkaansaari 244 pääpolkua pitkin kohti Aleksanterinpatteria. Tätä ennen löytyi toinenkin paikka Kustaanmiekan ja Suomenlinnan katseluun. Vanhat vallitukset kasvoivat valtoimenaan ukonpalkoa ja koiranputkea. Valleilta nousi hauskoja piippuja, jotka kertoivat niiden alle rakennetuista vanhoista ammusvarastoista. Saavuimme lopulta rajoitusalueen reunalle. Saaren eteläosiin ei ollut asiaa.

Vallisaari_Kuninkaansaari 262Näkymät kohti Helsinkiä. Vallisaari_Kuninkaansaari 216Piippu vallien keskellä. Vallisaari_Kuninkaansaari 231Kukkameri. Vallisaari_Kuninkaansaari 219Kohti pimeää.

Aleksanterinpatterin näköalapaikka (kartta) on upea. Siitä tullee saaren kuvatuin paikka. Rehevät lehdot, lampi ja kauas ulkomerelle ulottuvat näkymät tekivät suuren vaikutuksen. Tätä kaikkea reunusti alkukesän kukkameri.

Vallisaari_Kuninkaansaari 276Näköalatasanteella. Vallisaari_Kuninkaansaari 296Aleksanterinpatterin pihamaa.

Vallisaari_Kuninkaansaari 290Vuonna 1876  valmistunut Aleksanterinpatteri on saaren jykevin linnoitus. Alunperin kasematteina toimineet linnoitteet muutettiin aseteknologian kehittyessä miehistön asuintiloiksi ja varastoiksi. Pihamaalla äkseerasivat tuolloin vielä venäläiset sotilaat. Suomen puolustusvoimien hallitessa saaria käytettiin näitä rakenteita ammusten varastointiin vielä 2000-luvun alkuun saakka.  Aleksanterinpatterin lähistöltä löytyy myös yksi saarelle rakennetuista mukavuuslaitoksista.

Vallisaari_Kuninkaansaari 311Lehdoissa.

Pattereilta laskeuduimme reheviin lehtoihin. Täällä metsäistä polkua reunustivat jalot lehtipuut – vaahterat, lehmukset ja saarnet. Polun varressa kukkivat muunmuassa keto-orvokit, puna-ailakit ja heinätähtimöt.

Vallisaari_Kuninkaansaari 340Vallisaari_Kuninkaansaari 331 Vallisaari_Kuninkaansaari 335Keto-orvokit, heinätähtimöt ja puna-ailakit. Vallisaari_Kuninkaansaari 319

Lehmusten varjossa.

Rehevien lehtopolkujen jälkeen saavuimme Kuninkaansaareen  ja satamaan johtavien teiden risteykseen (kartta). Teistä valitsimme ensimmäisen ja pian ihmettelimme saarten välisen salmen kallioon rakennettua ”bunkkeria” – varsinaista unelmakotia.

Vallisaari_Kuninkaansaari 342

Unelmakoti?

Maisema muuttui nyt radikaalisti – Vallisaaresta poiketen vaikutti Kuninkaansaari Helsingin saaristolle huomattavasti tyyppillisemmältä kallioiselta ja karulta saarelta. Kuninkaansaareen pääsee kävelemään rakennettua maavallia (kartta) pitkin. Vallin muodostamalla lahdella uiskenteli valkoposkihanhipari poikastensa kanssa.

Vallisaari_Kuninkaansaari 353Vallisaaren ja Kuninkaansaaren välisessä salmessa.Vallisaari_Kuninkaansaari 356

Pilvenhattara kurkistelee.

Vallisaari_Kuninkaansaari 371Nousimme Kuninkaansaaren puolelle kauniiden kallioiden keskeltä (kartta). Rantakallioiden päälle nousu oli rakennustöiden vuoksi kielletty – mahtoikohan tekeillä olla uusi näköalapaikka ulkosaariston ihailuun tai linnoitteiden tutkimiseen? Pysyimme siis pääpolulla ja vastaan tuli jälleen vanhoja linnoituksia (kartta). Jämerien ovien taakse kätkeytyviä pimeitä nurkkia pääsi kurkkaamaan myös sisäpuolelta.

Vallisaari_Kuninkaansaari 365Kuninkaansaaren kummitus?

Vallisaari_Kuninkaansaari 382Kuninkaansaaren itärannalla on kunnostettu uimaranta (kartta). Täällä kohtasimme muutaman kulkijan, vaikka hiljaista olikin. Etsimme hetken reittiä läheisille kallioille, mutta kun sitä ei oikein löytynyt, lähdimme palailemaan kohti Vallisaarta. Lahdella kellui rakkolevää.

Vallisaari_Kuninkaansaari 393Kuninkaansaaren kunnostettu, pieni uimaranta.Vallisaari_Kuninkaansaari 399

Kuin mökkitie.

Vallisaari_Kuninkaansaari 404Talsimme hetken sisämaassa, kaukana kaupungin melskeistä kulkevaa ”mökkitietä” pitkin. Halusimme pitää vielä toisen tauon ja nautiskella hienosta aurinkoisesta päivästä. Niinpä etsimme sijamme salmen läheisiltä kallioilta (kartta). Kauas ei Vallisaari_Kuninkaansaari 411pääpolulta tarvinut poiketa, eikä neitseellistä luontoa talloa – hyvä paikka komeine näköaloineen löytyi polun eteläpuolisilta kallioilta. Eväät oli täällä hyvä kaivella esille. Auringonpaisteessa tuli lopulta istuskeltua pitkä tovi. Kesä oli saapunut Helsinkiin.

Vallisaari_Kuninkaansaari 420Kesä ja meri. Vallisaari_Kuninkaansaari 433

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren välinen kannas.

KUNINKAANSAARI – LAITURI 1.3 KM

Vallisaari_Kuninkaansaari 468Valli- ja Kuninkaansaaren välinen salmi. Vallisaari_Kuninkaansaari 469

Ulkomeri.

Läksimme Vallisaari_Kuninkaansaari 476kohti lauttalaituria tutuksi tullutta vallia pitkin. Sää oli muuttumassa. Aurinkoinen ulkomeri avautui suoraan etelässä, mutta pohjoisesta nousi uhkaavia sadepilviä. Vallin toisessa päässä revittiin kurtturuusua, joka on levinnyt Vallisaari_Kuninkaansaari 471tännekin. Sitä kitkettiin raivoisasti traktorin voimin. Tämän jälkeen ohitimme ravintolalaiva Lindenin pysähtymättä. Kesän kahvilapalvelut ovat vielä kehittymässä  ja Metsähallitus etsiikin aktiivisesti yrittäjiä erilaisia palveluja toteuttamaan.

Vallisaari_Kuninkaansaari 492Vallisaaren puolella jälleen. Taustalla ravintolalaiva Linden.Vallisaari_Kuninkaansaari 498Kotkansiipiä.

Vallisaaren puolelle tultuamme olimme taas rehevien lehtojen sylissä. Kaikkialla saarella isoksi kasvaneen kivikkoalvejuuren sijaan näimme täällä myös kotkansiipiä. Loppumatka kohti satamaa taittui vanhalla kylänraitilla. Saarella on elellyt vakituisesti parhaimmillaan jopa parisataa asukasta.

Vallisaari_Kuninkaansaari 502Kylänraitilla. Vallisaari_Kuninkaansaari 518Kaupunkia kohti.

Vallisaareen kulkeva lautta pysähtyy kaupunkiin palatessa myös Suomenlinnan laiturissa. Olimme kuitenkin saarikierrokseemme jo sen verran tyytyväisiä, ettei toiselle pysähdykselle ollut tarvetta. Kaiken lisäksi jo lauttarannassa alkanut sade alkoi pyyhkiä merenpintaa, joten retkemme ajoitus oli erityisen onnistunut.

Vallisaari_Kuninkaansaari 531Maisema peittyy sateeseen.

LOPUKSI

Aurinkoinen kesäpäivä ja kesän kukkivat niityt antoivat parastaan. Vallisaari ja Kuninkaansaari osoittautuivat paljon odottamaamme paremmaksi retkikohteeksi. Kuninkaansaaren kanssa monipuolisessa retkikohteessa mahtavine lehtoineen ja korkeine rantakallioineen riittää nähtävää.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joissa itse kirjoittaja esiintyy. Niistä kiitos Tuulille.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikohteen esitteestä (Metsähallituksen julkaisut).

LISÄTIETOA:

Vallisaari – Luontoon.fi.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

PÄIVÄRETKI: KASAKALLIO JA TALOSAARI, HELSINKI 27.3.2016

REITTI:  Uusi Porvoontie - Kasakallio - Salmenkallio - Talosaari - Talosaarentie - Uusi Porvoontie 9.5 km. 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Sammalet! Hautaröykkiö. Kasakallion jyrkänteet ja näköalat. Paannejäät. Kevätaurinko näyttäytyy.  
ERIKOISTA: Hups! jousiamuntarata.
ALUKSI

Päätin suunnata minulle täysin ennestään tuntemattomaan ympäristöön pelkästään kartan perusteella. Talosaaren suojelualue näyttäytyi Retkikartalla kiinnostavana retkikohteena ja Kasakallio hautaröykkiöineen oli riittävän lähellä näiden kahden paikan yhdistämiseen yhdellä retkellä. Kumpikin paikka soveltuu sinällään hyvin ihan omalle pienelle retkelleen. Itse kävelin  paikkojen (kartta) välisen pätkän pieniä hiekkateitä ja metsiä pitkin – eksyinpä reissullani kuumottavalle jousiammuntaradallekin.

Molempiin paikkoihin yksin tai yhdessä pääsee helposti omalla autolla, mutta myös bussit kulkevat tiuhaan Itäväylää ja Uutta Porvoontietä pitkin. Näihin busseihin pääsee parhaiten matkaamalla Itäkeskukseen metrolla. Uutta Porvoontietä pitkin kulkevat ainakin paikallisbussit 841 ja 93/93K. Myös Porvoon ja Helsingin (Kamppi) väliset bussit kalpaavat siirtymiseen (Matkahuolto – aikatauluhaku esim. Helsinki – Östersundom).

UUSI PORVOONTIE – KASAKALLIO – SALMENKALLIO 2.4  + 1.2 KM

Jäin pois paikallisbussista Uudella Porvoontiellä, lähellä Vikkullantien risteystä. Tästä pääsin suuntaamaan suoraan kohti Kasakalliota. Alkuun  nousin Kasakalliota edeltävälle matalammalle kukkulalle. Sää oli melkolailla pilvinen, joten sammalista ja jäkälistä viime aikoina innostuneena oli katse paikoitellen tiukasti maassa.

Kasakallio_Talosaari 001Kalliomänniköt.

Karun kauniissaKasakallio_Talosaari 003 kalliomänniköissä oli hyvä kävellä. Ensimmäinen kiintoisa jäkälätuttavuus oli piikkimäinen puikkotorvijäkälä, jota löytyi niin tavKasakallio_Talosaari 012allisten poronjäkälien seasta. Tutuista sammalista vastaan tuli kuivia paikkoja suosivia kangaskynsisammalia ja kangaskarhunsammalia. Kallioiden Kasakallio_Talosaari 013komeita paasimaisia muotoja oli pyöristänyt yhtälailla mannerjää kuin sen sulamisvedetkin. Metsän rauha oli heti alkuhetkistä käsin kosketeltavissa, eikä edes Porvoontien tai Kehä III:n suunnalta kuulunut pahemmin liikenteen huminaa, vaikka niiden lähellä liikuinkin.

Kasakallio_Talosaari 011Siloisia suloisia kalliopaasia.

Ensimmäiseltä kukkulalta laskeuduin hiukan alaspäin – tullen aivan lähelle Vikkulantien pihapiirejä. Täältä löytyi hiukan yllättäen erityisen komea Kasakallion jyrkänne (kartta), jonka alla isot kivenjärkäleet muodostivat pieniä lohkareluolia. Louhikoita oli tietenkin koluttava ja kallionkoloihin tutustuttava. Pystysuorilla kallioseinämillä kasvoi niin kalliokarstasammalia kuin kalliopalmikkosammaliakin.

Kasakallio_Talosaari 019Kasakallio_Talosaari 021Kasakallio_Talosaari 022Kasakallion jyrkillä ja lohkareluolissa.

Lohkareikkoa aikani koluttuani nousin jyrkästi Kasakallion lakiosiin, mistä avautui hienot näkymät alla oleville peltoaukeille ja metsiin. Tämän oli joku muukin huomannut ja asetellut kallioiden laelle (kartta) penkin.

Kasakallio_Talosaari 033Näkymät Kasakallion jyrkänteiltä kohti länttä.

Matka jatkui kohti Kasakallion röykkiöhautaa. Siirryin jyrkänteen reunalta hiukan sisemmälle kallioiden lakiosiin, jossa ihastelin kauniisti ”terassoituneita” kallioita. Kalliojyrkänteen reunoja seurailemalla löytää varmasti mukavia näköalapaikkoja, mutta tällä kartaa olin kiinnostunut lakiosien karuista männiköistä. Ympäristöään selvästi ylemmäs kohoava Kasakallio on toiminut paitsi pronssikautisena hautamuistomerkkinä myös keskiaikaisena vartiovuorena merkkitulineen. Kasakallion kiintoisaa historiaa on kerrattu tarkemmin täällä.

Kasakallio_Talosaari 032Kivettynyt kaakkuri?Kasakallio_Talosaari 039Kasakallioilla.

Jonkin aikaa kallioiden laella ”harhailtuani” alkoi nousu Kasakallion korkeimmille kohdille olla lopuillaan. Hautaröykkiökin alkoi jo pilkistellä männynoksien lomasta.

Kasakallio_Talosaari 041Kasa näkyvissä!

Kasakallion laella oli hyvä tunnelmoida ja hörpätä kahvit muinaisten suurmiesten muistolle. Millähän tavoin pronssikaudella vainajien muistoa käytiin paikalla kunnioittamassa? Varmaa on, että röykkiö oli rakennettu juuri minuakin varten – ettei vaan suurmiesten loisto pääsisi unohtumaan.

Kasakallio_Talosaari 044Röykkiötä suojaa muinaismuistolaki.Kasakallio_Talosaari 047Hautakivet ja uusi elämä.

Hautaröykkiön läheisiltä jyrkänteiltä löytynee hyviä näköalapaikkoja (kartta) kohti länttä, mutta minä tiirailin enemmän itään ja etelään, jossa satamanosturit kohottelivat varsiaan kohti tummaa taivasta. Itäisessä Helsingissä liikkuessa luovat satamarakenteet vaikuttavia kontrasteja luonnon kaupungin välille.

Kasakallio_Talosaari 057Satama. Kasakallio_Talosaari 054Näkymät Kasakallion laelta kohti metsäistä itää.

Nyt oli aika suunnata kohti Talosaarta, eikä mitään kunnon reittisuunnitelmia ollut. Hetken seurailin pientä polkua, joka laskeutui Kallioiden laelta etelään, mutta se oli pian hukattu ja jalkani veivät minut pienelle ja kauniille rotkolle.

Kasakallio_Talosaari 065Rotkon hämyissä.

Kasakallio_Talosaari 067Hiukan alempaa löytyikin jo itään suuntaava iso ja luminen polku, jota oli helppo seurailla. Kosteisiin ja lumisiin notkelmiin laskeutuessa bongailin paitsi rahkasammalia, myös lumelle painautuneita metsän elävien jälkiä.

Kasakallio_Talosaari 075Metsäkauris, valkohäntäkauriin vai hirven vasa?

Kasakallio_Talosaari 080Tavoitteenani oli päästä pienelle kartalla näkyvälle ”niitylle” (kartta), joka osoittautuikin jousiampujien harjoitusradaksi. Ampumaradan perustajat eivät varmaan olleet ajatelleet kenenkään saapuvan paikalle metsiä pitkin – sen verran epämääräisesti oli alue merkitty ja suojattu. Maaleja löytyi myös metsästä. Ehdin jo hetken ajatella, että päättyvätkö päiväni pronssikautiseen tapaan nuolen lävistykseen, kun tajusin missä oikein liikuin. Lähdinkin kiertämään aluetta rivakasti hiukan kauempaa. Ensimmäiset kunnon varoituskyltit löytyivät vasta ampumaradalle johtavalta pieneltä tieltä (kartta), jota pitkin suuntasin askeleitani kohti Talosaarta.

Kasakallio_Talosaari 079Tiellä.

SALMENKALLIO – TALOSAARI – UUSI PORVOONTIE 3.3. + 2.9 KM

Kasakallio_Talosaari 084Ampumaradan tie johdatti minut peltomaisemaan ja Talosaarentielle (kartta). Siitrtymätaipaleella oli mittaa vajaa kaksi kilometriä, mutta varsin mukavat peltomaisemat ja matkalle osunut komea kilpikaarnainen mäntyvanhus pitivät mielen virkeänä.

Kasakallio_Talosaari 082Maisemien muutos.

Tie päättyi Talosaaren kartanolle (kartta), jossa toimii tätä nykyä iso hevostalli. Kävin vilkaisemassa komean kartanon pihapiiriä ennen kuin suuntasin itse Talosaareen ja sen poluille. Tien päästä löytyy iso parkkipaikka autoilla liikkuville.

Kasakallio_Talosaari 091Kartanon päärakennus.

Kasakallio_Talosaari 099Alkuun sain astella kaunista rannansuuntaista puukujaa pitkin. Taivas pysyi edelleen pilvessä. Polku ja tie jatkuivat leveänä aina Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen vuokraamalle vanhalle torpalle saakka.

Kasakallio_Talosaari 095Tammikujalla.Kasakallio_Talosaari 101Torpviken vielä jääkannen alla.

Kasakallio_Talosaari 106Talosaaren niemen kärjessä (kartta) on vain kivistä kasattu aallonmurtaja – kauniiden maisemien lisäksi. Jääkansi näytti täällä olevan vielä sen verran paksu, että pilkkijöitä liikkui siellä ja täällä. Niemen kärjestä alkaen polut kapenivat kapenemistaan tunnelmallisiksi metsäpoluiksi.

Kasakallio_Talosaari 111Vuosaaren sataman kurjet näkyvät Talosaareenkin.Kasakallio_Talosaari 123Jäiset merimaisemat.

Kasakallio_Talosaari 115Rantapolulla oli hyvä kuljeskella ”pitkän” tiepätkän jälkeen. Rantaa reunustivat tervalepät. Polulla en tosin malttanut pysytellä – nähtävää riitti niin rannassa kun mantereen puoleisilla paannejäisillä kallioillakin. Merijään päällä oli jo melkoisesti vettä, eikä se houkutellut kuljeksimaan. Paannejäistä oli kallioille muodostunut mitä mielenkiintoisimpia luomuksia. Yhden lippaluolan ulkoseinäksi oli syntynyt kauniit jääpuikkokalterit.

Kasakallio_Talosaari 140Kasakallio_Talosaari 127Paannejäät.

Rannalta ajauduin loppujen lopuksi syvemmälle lehtomaisiin, kuusivaltaisiin metsiin – varsin ihanteelliseen paikkaan erilaisten sammalten bongaukseen. Niinpä liikuinkin pitkän aikaa nenä maassa kiinni – välillä kontaten. Tämän tuloksena sainkin kohdata monta mukavaa lehtisammalta – sokerina pohjalla isokastesammal, yksi Suomen maksasammalista.

Kasakallio_Talosaari 154Lehtoruusukesammal.Kasakallio_Talosaari 158Metsälehväsammal.Kasakallio_Talosaari 162Isokastesammal.

Lopulta lähdKasakallio_Talosaari 161in seurailemaan niemen poikki kulkevaa polkua, joka vei minut Talosaaren pohjoispuoliselle suojellulle lintukosteikolle (kartta) – vanhoille merenrantaniityille, joita reunustivat pajukot. Pilvitaivas alkoi nyt repeillä ja aurinkokin vihdoin näyttäytyi. Rannan Kasakallio_Talosaari 181pajukoista vielä linnut puuttuivat, mutta pääsiäisen merkiksi olivat pajut kauniisti kukalla. Talosaarta, Kasakalliota sekä useita meren läheisiä pieniä suojelualueita on ehdotettu liitettäväksi Sipoonkorven kansallispuistoon. Tulevaisuus näyttää, miten monien Sipoonkorven eteläpuolisten Natura-alueiden käy.

Kasakallio_Talosaari 184Rantapajukossa.Kasakallio_Talosaari 192Taivas auki.

Kasakallio_Talosaari 200Rantaniityiltä jatkoin vielä hetkeksi metsän puolelle. Pian ympyrälenkki Talosaaressa oli sulkeutunut. Aurinko alkoi helottaKasakallio_Talosaari 203a siihen malliin, että mukava kahvittelupaikka oli vielä löydettävä.  Talosaaren etelärannan niittyjen reunamilta (kartta) löytyikin vanha sammalten pehmustama  kiviaita – kuin tehtynä istuskeluun. Takanani levittäytyi kuivahko sekametsäalue. Auringosta kanssani nauttivat myös ahomansikan ruusukkeet. Hevoshakojen liepeillä norkoili jo kottaraisia.

Kasakallio_Talosaari 202Kahvittelut kiviaidalla.

Talosaaren parkkipaikalle (kartta) päästyäni oli edessä vielä vajaan kolmen kilometrin taival bussipysäkille (kartta) – Uuden Porvoontien varteen. Päätin hiukan oikoa peltojen poikki (kartta). Kulku savisten ja märkien viljelysten läpi osoittautui melko raskaaksi savipaakkujen tarttuessa kengänpohjiin. Mukavempaa se silti oli, kuin koko matkan tietä pitkin lompsiminen.

LOPUKSI

Tämän reissun kohokohdat osuivat ehdottomasti Kasakalliolle, sen jyrkänteisiin ja maisemiin – yllättävään erämaisuuteen. Myös Talosaarta voi retkikohteena suositella ja se on epäilemättä parhaimmillaan kesällä tai hiukan myöhemmin keväällä. Molemmat kohteet sopisivat hyvin Sipoonkorven kansallispuiston osaksi ja toivo niiden liittämisestä osaksi puistoa elää…


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Kasakallio, Helsinki ja Talosaari, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Kasakallio, Helsinki ja Talosaari, Helsinki).        

Muita blogeja:

Kasakallio: Helsingin uusi ”Koli”. Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia, 9.2.2009

Paikka jossa elvyin: Kasakallio. Luonnontie 18.3.2015.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: VARTIOSAARI, HELSINKI 26.3.2016

REITTI: Reposalmi - näköalalava - Reposalmi 2.8 + 0.8 km. 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Sumuverho. Sammal- ja jäkäläbongaus. Saaren rauha. 
ERIKOISTA: "Lankkusilta".
ALUKSI

Helsingin Vartiosaari (kartta) on useilla vierailukerroilla tutuksi tullut paikka. Nyt saarella tuli kuitenkin käytyä ensimmäistä kertaa talviaikaan – jäitä pitkin.  Reilun 80 hehtaarin kokoista saarta uhkaa raju rakentaminen. Nyt saaressa asustaa ainoastaan parikymmentä asukasta. Vartiosaaren kaavoitusta, tapahtumia ja uutisia voi seurata helposti esimerkiksi Save Vartiosaari (facebook) tai Vartiosaari -sivuilla. Runsas määrä vanhoja bloggauksia Vartiosaaresta löytyy Villiltä vihreältä saarelta -sivuilta. Saari on keskeisestä sijainnistaan huolimatta tuntematon myös useimmille helsinkiläisille.

Helpoimmin saareen pääsee kesäisin liikennöivillä Suomen Saaristokuljetuksen lautoilla. Tällä kertaa menin saareen Reposalmen (kartta) kautta – jäitä ja ”lankkusiltaa” pitkin. Reposalmeen puolestaan pääsee bussilla 88, joka lähtee Herttoniemen metroasemalta (kartta). Jäillä liikkuvan on hyvä tutustua alueen salmien virtapaikoista kertovaan blogiin.

Vartio_karttaKuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

REPOSALMI – NÄKÖALALAVA (1.7 KM)

Vartiosaari 002Reposalmeen johtavaa tietä on itse ennen salmea käveltävä lähimmältä bussipysäkiltä puolisen kilometriä. Tien päästä löytyy jonkin verran parkkitilaa autolla liikkuville. Reposalmentien päästä löytyy myös kaunis, vanha mänty, jolla riittää kokoa ja näköä.

Salmeen saavuttuani oli edessä ”lankkusilta” – jäiden päälle pitkostettu, hiukan epävakaan tuntuinen reitti salmen toisella puolella siintävälle sumuiselle saarelle. Vaikka jäällä selvästi riitti vielä paksuutta, oli salmi hiukan etelämpää railoutunut auki. Talven viimeiset ylitykset olivat edessä.

Vartiosaari 014Lankkusillalla.

Vartiosaari 029Saaren puolelle saavuttuani päätin kuljeskella alkuun rantoja pitkin. Kauniita rantakallioita kuvatessani sattui silmiini myös pilkkunahkajäkälää, joka oli talven edessä joutunut käpristymään ja harmaantumaan. Lähes täydellinen hiljaisuus ja  sumuinen sää tekivät tunnelmasta rannalla liikkuessa suorastaan aavemaisen.

Vartiosaari 020Vartiosaaren rantakalliot.

Rantakallioilta Vartiosaari 039poluille päästyäni seurailin alkuun saaren terveysluontopolkua, jolla on mittaa noin 2,5 km. Polkua voi suositella lämpimästi ja se on erinomainen  tapa tutustua saaren luontoon ja historiaan. Luontopolun esitevihkosia karttoineen saa Reposalmen lauttarannasta – saaren puolelta. Esite löytyy myös täältä. Pian olin yhdellä luontopolun rasteista, helposti tunnistettavalla maamerkillä, suurella kuutiomaisella siirtolohkareella. Sen pinnalta bongailin kauniita mättäitä kiven pintaan luovia kalliokarstasammalia.

Vartiosaari 032Siirtolohkare.

Siirtolohkareelta jatkoin takaisin rantaan. Sankka sumu peitti näkymät lähes kokonaan – Noin kilometrin levyisen Karpinselän yli ei läheistä vastarantaakaan kunnolla näkynyt. Pieni uimaranta (kartta) laitureineen oli autio, mutta suuren mäntyvanhuksen katveessa kaunis.

Vartiosaari 043Näkyvyys heikko.Vartiosaari 050Vartiosaaren pieni uimaranta.

Uimarannalta nousin nykyisin Akavan vuokraaman Sunnanvikin huvilan villiintyneeseen puutarhaan, joka etenkin kesäisessä loistossaan suurine tammineen ja lehtomaitikoineen on näkemisen arvoinen paikka. Uusklassisen kartanon on rakennuttanut 1900-luvun alussa entinen Nokian johtaja Gustaf Fogelholm, joka etsi ja löysi paikasta luonnonrauhaa.

Vartiosaari 054Sunnanvikin villiintynyt puutarha tammien katveessa.

Huvilan pihamailta päädyin metsäisemmille poluille, jossa lahoavia puunrunkoja nakersivat kauniit taula- ja pökkelökäävät. Nimensä mukaisesti on taulakääpää käytetty tulentekovälineenä jo 10 000 vuotta sitten. Rannasta löytyy koko Suomen ainoalta kasvupaikalta harvinaista rantaruttojuurta.

Vartiosaari 065Taulakääpien kova kolmikko. Vartiosaari 062Pökkelökääpä.

Vartiosaari 073Poikkesin vielä rannassa katselemassa sumuisia merimaisemia ja kallioilla olevaa hiidenkirnua, joka olikin yllättäen nyt tyhjentynyt vedestä lähes kokonaan. Nähtävästi sen reunoilta ja pohjasta löytyy halkeamia, joita pitkin vesi pääsee purkautumaan. Kokoonsa nähden melko syvä kirnu löytyy helposti, sillä se on aidattu. Kirnun viereisiltä kallioilta löytyy mukavia istuskelupaikkoja vaikka kahvitteluun.

Vartiosaari 069Rannan ruovikot.

Jatkoin matkVartiosaari 077aani metsäpolkuja pitkin talviseen kotkansiipilehtoon, missä kainaloihin saakka kesäisin ulottuvat saniaiset olivat vain varjo kukoistuksestaan. Jäinen ja polanteinen polku osoitti, että kulkijoita oli talvenkn aikana saarella riittänyt.

Vartiosaari 078Kotkansiivet talvitörrötysasussaan.Vartiosaari 087Jäinen polku.

Metsäpoluilla kulkiessa oli katseeni pian maassa – sammalissa ja jäkälissä. Metsistä ja kallioilta löytyy varsin tavallisia ja tuttuja lajeja: hirven- ja poronjäkäliä sekä karhun- ja rahkasammalia. Rahakasammalten tarkempi tunnistaminen on sellainen taitolaji, ettei siihen kannata ihan pienellä kokemuksella ryhtyä – Suomessa rahkasammalia esiintyy yli 250 lajia.

Vartiosaari 098Isohirvenjäkälää ja valkoporonjäkälää.Vartiosaari 104Kauniit (kangas)karhunsammalet. Vartiosaari 107Kauniita kasvustoja muodostavia rahkasammalia.

Päämäärääni – korkeiden kallioiden päälle rakennetulle näköalalavalle (kartta) pääsin nopeasti. Merinäköalat olivat sumun peitossa, mutta kallioilla oli hyvä istahtaa. Hiukan edempänä olevalle Viikinkikalliolle (kartta) en tällä kertaa mennyt lainkaan. Sieltä avautuu vähintäänkin yhtä hienot ja avarat merinäköalat. Kahvittelin aikani, mutta pian oli taas pystyssä – kallioiden kasvustoa tutkimassa. Paikalla esiintyvän kauniin kallioimarteen lakritsimaista ja makeaa juurta on aikoinaan hotkittu makeannälkään ja juurta voi käyttää villiyrttinä.

Vartiosaari 126Kahvin paikka.Vartiosaari 134(Kivi)kynsisammalet.Vartiosaari 129Kallioimarteen pyöreät itiöpesäkkeet.

NÄKÖALAPAIKKA – REPOSALMI (1.9 KM)

Laskeuduin alas kallioilta kohti pohjoista, mistä löytyy Vådötorpin huvila-alue ja yksi alueen näyttävimmistä huviloista – Villa Rosenius. Saaren huviloista on tehty perusteellinen Vartiosaaren kulttuuriympäristö -selvitys, jossa kaikki alueen huvilat ja niiden historia käydään läpi. Kallion alta löytyy myös yksi saaren hauskoista katukylteistä.

Vartiosaari 157Vartiosaaren ”kadut”.

Pysyttelin hetVartiosaari 162ken pääraitilla ja ohitin luonto- ja eläintalliyhdistyksen hoitaman vanhan maatilan (kartta). Pian löysin itseni taas metsän puolelta. Metsään minut houkutteli muinaista rantatasoa osoittava komea kivivyö sekä tietenkin sammalet. Tällä kertaa löytyi kauniisti suikertavaa metsäliekosammalta sekä erityisen näyttävää sulkasammalta.

Vartiosaari 204Metsäliekosammal.Vartiosaari 188Sulkasammal.

Sammalten bongaus sujui sen verran hyvin, että se veikin sitten vähäksi aikaa kaiken huomioni. Tavallisten seinäsammalten ohella löytyi myös lehtevää metsälehväsammalta.

Vartiosaari 238Metsälehväsammal.

Pieni retkVartiosaari 247eni saaren puolella alkoi olla lopuillaan. Astelin takasin isoille poluille ja kohti lauttarantaa. Uddebon sumun pehmentämällä huvilalla minua ilahdutti peloton mustarastas, joka tonki innokkaasti polun piennarta.

Vartiosaari 262Uddebo. Vartiosaari 260Mustarastas.

Vartiosaari 268Lauttarannassa ohitin pienen mökin, jonka seinällä olevasta postilaatikosta löytyy terveysluontopolun esitteitä. Rannasta suuntasin taas jäälle, jonka päälle oli jo kehkeytynyt melkoisesti vettä. Yli oli kuitenkin mentävä. Positiivisesti ja optimistisesti ajateltuna levittivät lankut painoni pelkkää kengänpohjaa laajemmalle alalle. Luottamustani jäiden kantavuuteen lisäsivät entisestään sumun seassa kyykkineet pilkkijät – yksin  en siis heikoilla jäillä seikkaillut.

Vartiosaari 274Lankut vielä paikallaan. Vartiosaari 293Sumuisten jäiden pilkkijät.

Vartiosaari 308Reposalmessa, mantereen puolella päätin vielä kiivetä rantakallioille (kartta). Sumun seassa olisi voinut kuvitella olevansa kauempanakin kaupungista. Kallioiden päälle olin joku hedonisti raahannut vanhan nahkanojatuolin, joka rumuudestaan huolimatta lienee tarjonnut lokoisia hetkiä merimaisemien edessä. Kallioilta pääsin myös ihastelemaan salmeen repeävää railoa. Pian ei Vartiosaareen enää olisi asiaa jäitä pitkin.

Vartiosaari 296

Vartiosaari 305Reposalmen kallioilla.

LOPUKSI

Sumuisissa maisemissa kiinnittyi huomioni Vartiosaaren visiitillä tällä kertaa ennen kaikkea maanpinnan kasvustoon. Sammalbongaus tuotti suurta iloa ja Vartiosaari oli muutenkin mukava nähdä karussa, sumuisessa ja talvisessa asussaan. Vartiosaaren rakennussuunnitelmat ei saarella vieraillessa kuitenkaan koskaan unohdu. On melkolailla varmaa, että mikäli saari päätetään rakentaa, tullaan tätä päätöstä katumaan vielä pitkään.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

4

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Vartiosaari, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Vartiosaari, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Vartiosaari).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: KALLAHDENNIEMI 20.3.2016

REITTI: Meri-Rastilan tie - Iso Kallahti - Kallahdenharju - Riveliniemi - Kuningatar - Kallahdenniemen uimaranta - Kallahdenharju - Meri-Rastilan tie 6.0 km. 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Kevätaurinko. Auringo kultaamat ruovikot. Jäkäläbongaus. Palokärjen huuto ja rummutus.
ERIKOISTA: Ahdin kohtaaminen.
ALUKSI

Kallahdenniemi pistää varsin pitkälle Suomenlahteen ja se tarjoaa paitsi suojaisia merenlahtia myös avaria merinäkymiä aina ulkosaaristoon saakka. Niemellä (kartta) on kolme pientä suojelualuetta, joista yksi sijaitsee Helsingin ainoalla harjujensuojeluohjelmaan kuuluvalla harjulla, toiset merenrannan tulvaniityillä. Kallahden suojelualuetta on tulevaisuudessa tarkoitus laajentaa vedenalaisille matalikoille saakka. Niemellä on lisäksi kaksi uimarantaa – toinen Isolla Kallahdella ja toinen niemen kärjessä. Kulttuurihistoriasta kiinnostuneille huvilabongareille löytyy tältäkin merenrantakohteelta lukuisia huviloita ihailtavaksi.

Kallahdenniemellä tulee käytyä hyvin usein ja paikka on itselleni sen verran arkinen, että ehkäpä juuri siksi tästä lähiretkikohteesta kirjoittaminen on toistaiseksi jäänyt. Tästäkin huolimatta se on epäilemättä yksi Helsingin hienoimmista ja varsin monipuolisista luontokohteista. Niemi on ehdottomasti retken arvoinen paikka – vuodenajasta riippumatta.

Kallahdenniemi sijaitsee Vuosaaren ja Meri-Rastilan kaupunginosien rajalla ja sinne pääsee metrolla (Vuosaari tai Rastila). Lähemmäs harjua pääsee Rastilan ja Vuosaaren välillä kulkevalla runkolinjalla 560 (Rastila – Myyrmäki). Arkisin itse niemeen saakka kulkee Vuosaaresta palvelulinjan pikkubussi 816.

MERI-RASTILAN TIE – KUNINGATAR 3.0 KM

Kallahdenniemi 005Matka Kallahdenniemeen kannattaa aloittaa Meri-Rastilan tieltä, jossa lähimmät bussipysäkit sijaitsevat hyvin lähellä Kallahdenharjuntien päätä (kartta).  Tällä kertaa kiipeilin kohti harjua mukavien kelopuisten kallioiden yli (kartta). Kallioilta laskeuduin suoraan Ison Kallahden uimarannalle. Uimarannan reunamille on levittäytynyt luontaiselta kasvillisuudelta tilaa vievää vieraslajia – kurtturuusua, jota joudutaan aika-ajoin kitkemään talkoovoimin.

Kallahdenniemi 009Harjupolulla.

Kallahdenniemi 014Kallahdenharjun länsireunalla kulkee selkeä polku, jota reunustaa alueen vanhin puusto – kilpikaarnaiset, noin 150 vuotta vanhat männyt. Harjulta on kaadettu puuta viimeksi Krimin sodan aikoihin. Kauniisti tuulen taivuttamia, mutkalle kasvaneita mäntyjä ja harjua on parasta ihailla uimarannalta (kartta). Mäntyjen kilpikaarnan päällä kasvaa kauniita jäkäliä, kuten sormipaisukarvetta.

Kallahdenniemi 011Kallahdenharjun kilpikaarnaiset männyt.

Suojelualueen eteläpuoleiset rannat ovat huviloineen yksityismaita, joten hetken joutuu kulkija paarustamaan harjun päällä kulkevaa tietä (kartta) pitkin. Matkaa voi tämän jälkeen jatkaa kauniiden männiköiden keskellä – mukavia metsäpolkuja pitkin.

Kallahdenniemi 015Kallahdenniemen ytimessä – männiköiden keskellä.Kallahdenniemi 021Kelo kehyksissä.

Kallahdenniemen kärkeen kulkee paitsi tie myös useita polkuja – tällä kertaa valitsin niistä satunnaisesti yhden, niemen keskellä kulkevan polun, jota ei löydy kartalta. Eksymisen vaaraa ei kapealla niemellä luonnollisestikaan ole – meri tulee joka puolella vastaan nopeasti. Suuntana oli Riveliniemi (kartta), jossa sijaitsee kaupungin omistama ja nykyisin vuokralla oleva suurikokoinen huvila. Ylitin lopuksi Riveliniemeen johtavan tien ja kävelin kauniita rantoja pitkin aina niemen kärkeen, Kuningattareen (kartta) saakka.

Kallahdenniemi 026Rannan kiviä peittää kallioisokarve.Kallahdenniemi 066Silokallion uurteet.Kallahdenniemi 047Väinönputki? Kallahdenniemi 040Ruovikossa.Kallahdenniemi 075Aallonmerkit ohuen jään alla.

Huomio kauniissa kevätsäässä kiinnittyi yhtälailla luonnon pieniin yksityiskohtiin – kauniisiin järviruokoihin, jäkäliin, talventörröttäjiin, kallioihin, kiviin ja puihin – kuin maisemiinkin. Jäät olivat suurelta osin rannoilta jo sulaneet.

Kallahdenniemi 062Näkymät Vuosaaren Aurinkolahteen.Kallahti_1Kultaiset ruo´ot. Kallahdenniemi 071Lähisaaret: Prinssin luoto, Voirasia ja Kalliosaari.

Katselin haikeasti kohti Kalliosaarta (kartta), jossa on jäiden kantaessa tullut käytyäkin. Viimeisimmät talvet ovat kuitenkin olleet sen verran leutoja, ettei saareen ole jäitä pitkin ollut juurikaan asiaa. Kalliosaaresta löytyy kaksikin keittokatosta, joten retkikohteeksi se sopii erinomaisen hyvin.

Kallahdenniemi 084Minä ja Ahti.

Rannalla oli hyvä kävellä, nautiskella kirkkaasta päivästä ja kauniista maisemista. Rannalle oli ajautunut jonkin verran rakkolevää. Rantaveteen kurkkiessani ja rannan leviä bongaillessani törmäsin myös pörröpäiseen Ahtiin

graniittiGraniittinen siirtolohkare ja näkymät ulkosaaristoon. Kallahdenniemi 091Tuulisen niemenkärjen kuningatar.

Kuningattaren (niemen) kärjessä ja paluumatkallani törmäsin useisiin lintubongareihin kaukoputkineen ja kiikareineen. Bongareita näytti kuitenkin olevan liikkeellä enemmän kuin itse lintuja. Hetkeksi kylmenneet säät näyttivät vieneen lintujen suurimman muuttoinnon. Kuningatar tarjoaa bongauspaikan lisäksi hienot näkymät ulkosaaristoon ja aina avomerelle saakka. Kuningattaren kärjessä olevat rakennukset (Dronningholm) ovat kaupungin omistuksessa.

KUNINGATAR – MERI-RASTILAN TIE 3.0 KM

Kallahdenniemen kärjestä oli helppo jatkaa rantoja pitkin rantakallioilla kiipeillen ja kevään edistymistä havainnoiden. Aurinko löytyi myös kalliloilta, pienen keltajäkäläesiintymän muodossa.

Kallahdenniemi 103Valoa kohti!Kallahdenniemi 107Keltajäkälää Kuningattaren rantakallioilla. Kallahdenniemi 109Talven viimeiset ponnistukset.

Kallahti_joulu_15 049Rantakallioilta ja niemenkärjestä polut johdattavat kovin toisenlaiseen maisemaan – matalille ruovikkoisille rannoille ja tulvaniityille, joilla pääsee kesäisin ja syksyisin ihastelemaan laajoja rantavehnäkasvustoja. Rannan kovissa oloissa jalostuneet ja haarovat puut houkuttelevat kiipeilemään. Etenkin lapsille riittää rannoilla varmasti puuhaa.

Kallahdenniemi 122Kallahdenniemi 028Kallahdenniemi 127Puut, jotka odottavat kiipeilijötä.

Talven tulvien korkeudesta kertovat rannoille kasaantuneet ruokovanat. Tänä talvena tulvaniityt ja alimmat rantametsät jäivät tulvien alle useampaan otteeseen joulukuun myrskyjen aikaan. Merenrannan vuosituhansia vanhasta sijainnista puolestaan kertoo kaunis ja suhteellisen matala rantatörmä (kartta) noin viisi metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella.

Kallahdenniemi 120Tulvat ja jäät ovat työntäneet ruo´ot kauas maalle.

Tulvaniittyjen jälkeen seurailin melko kauas merelle päin vetäytynyttä rantaviivaa. Itse harju pistää matalikkoina kauas merelle ja harjua voi jäljittää hiekkaisia saaria pitkin aina Santiseen, Isolle Leikosaarelle ja Kutusärkille saakka (kartta). Uimarannalta pienen leikkipuiston vierestä löytyy varsin erikoisia tolpan päähän viriteltyjä, käyttökelpoisia grillejä (kartta). Nyt yksi kolmesta grilleistä näytti olevan kuumana – käristyvien saslikien tuoksu kantoi kauas. Omat hiilet kannattaa luonnollisesti ottaa grillille mukaan.

Kallahdenniemi 138Vanha rantatörmä.

Paluumatkaa tein lämpöisessä iltapäivän auringossa jälleen harjua pitkin astellen. Lähistön männikössä huusi ja rummutti keväästä hullaantunut palokärki.

Kallahdenniemi 148Kaunis harjupolku männikön läpi.Kallahdenniemi 152Nuorta tuulten pieksämää männikköä harjulla.

Väkeä oli suojaisan harjun liepeillä jo paljon aikaisempaa enemmän, eväiden kera. Vaihtoehtoisesti voi harjua seurailla myös sen itäpuolella, mutta auringonpaiste houkutteli tällä kertaa varjoista itärantaa enemmän. Tulvien ja myrskytuulten kaatamat rungot tarjoavat mukavia paikkoja istuskeluun ja auringonpaisteesta nauttimiseen. Melko matala, kapea ja meren huuhtoman harjun laki kohoaa ainoastaan reilu kymmenen metriä merenpinnan yläpuolelle.

Kallahdenniemi 157Iso Kallahti ja näkymät harjulle.

LOPUKSI

Kallahdenniemen monipuolinen ja vaihteleva luonto tarjoaa hyvän paikan luonnossa virkistäytymiseen. Vaihtelut vuodenaikojen välillä ovat suuret ja parhaimmillaan voi retkensä keskellä talvea (jään kantaessa) ulottaa lähisaarille saakka.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Kallahdenniemi, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Kallahdenniemi).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

 

LÄHILUONTO: VANHANKAUPUNGINLAHTI, HELSINKI 29.11.2015

REITTI: Arabianranta - Vanhankaupunginkoski - Viikin lintutornit (Keinumäki, Hakala ja Purolahti) - Siilitie (metroasema) 7.2 km. 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Kaamoksen hämärä. Mölylän kalliot.
ERIKOISTA: Hiljaisuutta keskellä kaupunkia.
ALUKSI

Keskellä kaupunkia sijaitseva Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue on epäilemättä Helsingin tunnetuin luontokohde. Alueelle pääsee helposti kaikista ilmansuunnista julkisilla kulkuvälineillä (metro, bussit  ja ratikat).

Vanhankaupunginlahdella on useita lintujen bongaamiseen ja avarien maisemien ihailemiseen erinomaisesti soveltuvia lintotorneja ja -lavoja. Alueella on myös kolme luontopolkua. Helsingin alkuperäisessä perustamispaikassa riittää myös historiallisesti kiinnostavia vierailukohteita. Kaiken edellisen lisäksi on Vanhankaupunginkosken kuohuja aina mukava katsella, etenkin tulvien aikaan ja sen alapuolinen suvanto on virkityskalastajien suosima pyyntipaikka. Vanhankapunginlahden itäpuolisella Herttoniemen ulkoilualueella ja Viikin pelloilla pääsee lisäksi hiihtämään ja eteläpuolisessa Kivinokassa  uimaan.

VKL_karttaKuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

ARABIANRANTA – KEINUMÄKI 4.1 KM

Vanhankaupunginlahti 004Matkani alkoi tällä kertaa kutos- ja kasiratikan päätepysäkiltä (kartta) Arabianrannan uudelta asuinalueelta. Varhaisen aamun hiljaisuus ja kaamoksen hämärä loivat heti retken alkuun miellyttävän tunnelman. Vanhankaupunginlahden avarien maisemien avautuessa ja harmaan taivaan pilvipeitteen hiukan repeillessä oli kuuraisilla rannoilla tunnelmallista kävellä.

000Valoilmiö. 001xRantojen törröttäjät kuurassa.

Alkuun tein matkaa kohti Vanhankaupunginkoskea Arabiarannan puistoteitä pitkin. Kaunista kulttuurimaisemaa ja Helsingin kaupungin alkuperäistä perustamispaikkaa sain ihailla Kustaa Vaasan vaimon Katariinan kanssa ihan kahdestaan.

Vanhankaupunginlahti 026Kaunis Katariina kauniissa maisemassa.

Matka jatkui kohti Vanhankaupunginlahden ylittävää Matinkaaren kävelysiltaa.  Talvensa kaupungissa sulapaikoilla viettävät sinisorsat tulivat minua vastaan makupalojen toivossa. Siltaa en kuitenkaan ylittänyt, vaan jatkoin kohti koskea ja koskien välissä olevaa Kuninkaankartanonsaarta.

Vanhankaupunginlahti 020Matinkaaren siltavahdit.

Vanhankaupunginlahti 043Nousin jokirannasta vanhoille voimalaitoksille koskea ihailemaan. Vettä oli vuodenaikaan nähden liikkeellä reilusti ja koski kuohui valtoimenaan. Vantaanjoen vesi on vuosien varrella puhdistunut niin, että siitä on tullut yksi Suomen potentiaalisimmista lohijoista. Joen tilan parantamiseksi on Virtavesien hoitoyhdistys tehnyt Vantaanjoen eri osissa runsaasti kunnostustöitä.

Vanhankaupunginlahti 056Vanhankaupunginkosken ”putous”.

Voimalaitokselta jatkoin Kuninkaankartanonsaareen (kartta). Kuninkaankartanon alkuperäiset rakennukset ovat kadonneet historian hämärään. Nykyisin saarella pitää majaansa Tekniikan museo.

Vanhankaupunginlahti 062Vanhankaupunginlahti 070Näkymät Viikintien sillalta (yllä) ja Kuninkaankartanonsaaresta (alla).

KauniitaVanhankaupunginlahti 075 kulttuurimaisemia aikani ihailtuani jatkoin kohti Pornaistenniemeä ja Vanhankaupunginlahden suojelualuetta. Saarelta poistuin ikuista rakkautta todistavien lukkojen reunustamaa siltaa pitkin. Vanhankapunginkosken toisen haaran partaalla on epäilemättä kesäisin viihtyisä ravintola Koskenranta terasseineen.

Vanhankaupunginlahti 076Koskenranta.

Matka jatkui Pornaistenniemelle (kartta), jonka reunamat on uudessa yleiskaavassa suunniteltu rakennettavaksi. Helsingin kasvupaineet siis ulottuvat aivan Vanhankapunginlahden suojelualueen reunoillekin.

Vanhankaupunginlahti 087Pornaistenniemi.

Säynäslahden Vanhankaupunginlahti 102kaivetun kanavan rantoja seuraillessani kiinnittyi huomioni koivujen tuulenpesiin, joita koivu kasvattaa oksistoonsa sienitaudilta suojautuakseen.  Suojelualueen raja kulkee kanavan kaakkoisrannalla, kun taas toista puolta reunustaa maisemaan huonosti istuva pienteollisuusalue. Ylitin kanavan pientä puusiltaa pitkin ja saavuin lopulta suojelualueen puolelle.

Vanhankaupunginlahti 126Kanava erottaa Vanhankapunginlahden ja pienteollisuusalueen.

Vanhankaupunginlahti 268Säynäslahden poikki (kartta) kuljin pengerrettyä tietä pitkin – korkean ruovikon keskellä. Puolipilvisen taivaan alati vaihtuvassa kaamoksen valossa ja ruovikon suojissa oli hyvä kulkea. Suojelualueen reunoilla, ennen Keinuniemen pienialaisiin metsiin saapumista sain ihastella tulvien alla sinnitteleviä metsiä. Leudosta talvesta viestivät suurikokoiset pajunkissat.

Vanhankaupunginlahti 135Ruovikossa. Vanhankaupunginlahti 151Valkeakylkiset koivut. Vanhankaupunginlahti 158Tulvametsät.

Vanhankaupunginlahti 203Metsän reunaan saavuttuani astelin Viikin Arboretumiin – puulajipuistoon. Helsingin yliopisto on perustanut puiston tutkimusta ja opiskelijoita varten vuonna 1969.  Puulajipuistossa on edustettuna kotoisessa ilmastossamme pärjääviä lajeja yli 300. Samalla hyppäsin Viikarien luontopolulle (esite). Viikin Gardeniasta alkava luontopolku on suunniteltu perheen pienimmille.

Vanhankaupunginlahti 163Vihreä sammal harmaassa maisemassa pysäyttää.Vanhankaupunginlahti 171Viikin talvi. Vanhankaupunginlahti 175Luontopolku johdattaa Keinumäelle.

Keinumäki (kartta) lintutorneineen, penkkeineen ja pöytineen on hyvä paikka niin lintujen bongailuun, evästelyyn kuin lepäilyynkin. Nyt keskellä kaamosta, oli tornilla hyvin hiljaista.

Vanhankaupunginlahti 181Keinumäellä. Vanhankaupunginlahti 190Näkymät Arabianrantaan.

KEINUMÄKI – SIILITIE (M) 3.1 KM

Vanhankaupunginlahti 210Matka Keinumäeltä jatkui Hakalanniemeen, mistä löytyy sekä lintulava että -torni. Talven harmaudessakin kauniita lehtoja halkova polku vei pitkoksille ja kohti metsäisiä osuuksia. Täällä kasvaa Kivinokan ohella alueen vanhin puusto ja Vanhankaupunginlahti 217kilpikaarnaiset männyt houkuttelivat halaamaan.  Marraskuinen aurinko pilkotti matalalla, repeilevän taivaan keskellä. Hiljaisuus ja rauha tarttuivat iholle. Muita kulkijoita näkyi harvakseltaan – kauniista säästä huolimatta.

Vanhankaupunginlahti 202Lehdoissa. Vanhankaupunginlahti 212Pitkostettu polku metsien halki.  Vanhankaupunginlahti 215Marraskuisten, lehdettömien puiden kauneutta.

Hakalanniemen lintulavalla (kartta) oli hyvä pitää pientä taukoa ja nautiskella eväitä – termariin keitettyä kahvia ja reppuun pakattuja eväsleipiä maisemista nautiskellen. Lintulavan edustan niityt on aidattu ja kesäisin siellä voi törmätä alueella laiduntaviin kyyttöihin (itäsuomenlehmiin) ja suomenlampaisiin.  Suomalaista alkuperää olevat maatiaisrodut ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Vanhankaupunginlahti 220Hakalanniemen lintulava.

Vanhankaupunginlahti 256Hakalanniemestä matka jatkui vielä hetken aikaa metsien keskellä, kunnes maisema avautui Viikin pelloille ja Vanhan-kaupunginlahden ruovikoihin. Keskellä avaraa maisemaa on yksi alueen lukuisista lintutorneista – Purolahti (kartta). Myös Purolahdelta löytyy levähdys- ja evästelypaikaksi sopiva pöytä penkkeineen.

Vanhankaupunginlahti 254Metsäsaareke Viikin tulvivien peltojen keskellä.Vanhankaupunginlahti 273Kaupunki ja hiilivoimala ruovikon takana.

Purolahden jälkeen suuntasin metsäisiä polkuja pitkin Mölylään (kartta), sitten Herttoniemen ulkoilualueelle. Tasaisen harmaan metsän keskellä huomio kiinnittyi automaattisesti pieniin ja kauniisiin yksityiskohtiin.

Vanhankaupunginlahti 317Rauduskoivun ja haavan lehdet seinäsammalpeitteellä.Vanhankaupunginlahti 278Kääpä koivun rungolla. Vanhankaupunginlahti 287Alvejuuri metsän keskellä.

Yhden koko alueen parhaista näköalapaikoista tarjoavilla Mölylän kallioilla kiipeillessä näyttäytyi aurinko. Kaunis valo kultasi ruovikon hohtavaksi. Kallioiden päältä olivat  maisemia ihastelleet myös Kauno, Pauli ja Eugen, joiden vuonna 1944 raapustama kaiverrus kallion pinnassa kestänee aikaa vielä seuraavaan jääkauteen saakka.

Vanhankaupunginlahti 288Auringon kultaama ruovikko.Vanhankaupunginlahti 321Vanhat kaiverrukset Mölylän kallioilla.Vanhankaupunginlahti 325Mölylän kallioilla.

Retken viimeiset sadat metrit kävelin Herttoniemen kuntopoluilla ja lopuksi nousin Rajakallion päälle, mistä päädyin urheilukentän vieritse Siilitielle. Ratikkapysäkiltä aamuvarhaisella alkanut matkani päättyi metroasemalle.

Vanhankaupunginlahti 357Rajakalliolla.

LOPUKSI

Vanhankaupunginlahden monipuolisuus antaa mahdollisuuksia mitä erilaisemmille retkille. Alue on ympäröivine ulkoilualueineen tarpeeksi laaja pitkillekin päiväretkille ja tarjolla on yhtälailla luontoa kuin kulttuuriakin. Viikki lintutorneineen ja laajoine peltoineen on erinomainen paikka seurata lintujen muuttoa niin keväisin kun syksyisinkin. Talven ja kaamoksen keskellä on alue hyvin hiljainen ja se soveltuukin erinomaisesti rauhoittumiseen keskellä kaupunkia.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku: Vanhankaupunginselkä, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Vanhankaupunginselkä).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: KRUUNUVUORI, HELSINKI 12.9.2015

REITTI: Kaitalahti - Kruunuvuori - Kruunuvuorenlampi - Kaitalahti 2.9 km. 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Suojeltu lehto. Hulppeat kaupunkinäkymät. Palanen aarnimetsää. Kruunuvuorenlampi.
ERIKOISTA: Rappioromantiikka.
 ALUKSI

Syrjäisessä Kruunuvuoressa (kartta) tulee käytyä melko harvoin. Kruunuvuoren omalaatuinen retkikohde tekee vaikutuksen kaupunkimaisemillaan – onhan sieltä suorat näkymät niin Helsingin keskustaan, Korkeasaareen, Kulosaareen kuin Herttoniemenrantaankin. Oman erikoisen tunnelmansa alueelle luovat aavemaiset, hylätyt ja ränsistyneet huvilat. Paikan varsinainen helmi kuitenkin on pieni Kruunuvuorenlampi.

Aluetta on alettu rakentaa rajusti ja kulkuyhteydet paranevat tulevina vuosina roimasti, kun pitkä silta keskustasta joskus valmistuu. Itse virkistysalueen ydin tullee kuitenkin säilymään suhteellisen muuttumattomana. Asuinalueen myötä tulevat vihreän Kruunuvuoren kävijämäärät epäilemättä kasvamaan toistaiseksi suhteellisen tuntemattomalla alueella suorastaan räjähdysmäisesti. Kruunuvuoreen (Kaitalahteen) pääsee nykyisin kätevimmin bussilla 88, joka kulkee Herttoniemen metroaseman ja Kaitalahden välillä.

KRUUNUVUORELLE

Kruunuvuori 001Bussista päätepysäkille hypättyäni jatkoin kohti Kruunuvuorta. Sää oli syksyisen kaunis. Ennen varsinaiselle polulle astumistani kävin kurkkaamassa rakenteilla olevaa uutta Kruunuvuoren kaupunginosaa, johon ensimmäiset asukkaat olivat jo muuttaneet.

Kruunuvuori 002Suojeltu lehto.

Kruunuvuori 014Heti poluille päästyään saa astella suojellussa lehdossa – metsälehmusten, haapojen ja pähkinäpensaiden seassa. Käväisin myös polkujen ulkopuolella, mutta vanhaa öljysataman aitaa (kartta) ei ole purettu, joten eteneminen loppui siihen. Palasin helppokulkuiselle polulle ja nousin Kruunuvuoren kallioille. Täällä on vanhaan aitaan revitty kunnon aukko (toisin kun pari vuotta sitten paikalla vieraillessani). Hyvä näin.

Kruunuvuori 003Helsinki Kruunuvuorelta nähtynä.

Kruunuvuoren kallioilta (kartta) avautuu erinomainen näkymä Helsingin keskustaan. Yhtälailla näkösällä ovat Korkeasaari kuin Kulosaarikin. Kallioiden päällä on lisäksi viehättävä, sadeveden ruokkima lampare. Syksyisellä merellä oli nyt hienosta säästä huolimatta hiljaista ja veneilijöitä oli liikkeellä varsin vähän. Kallioilla en sen sijaan ollut yksin – Kruunuvuori on tullut pikku hiljaa tunnetummaksi uuden asuinalueen rakentamisen myötä.

Kruunuvuori 007Kruunuvuori 010Kruunuvuoren vanha öljysäiliö, meri ja Helsinki.Kruunuvuori 009Pieni lampare vuoren päällä.

Oman mausteensa näköalapaikkaan antaa vanha öljysäiliö, eikä tämän säiliön tulevasta kohtalosta ole vielä tietoa. Yksi näistä vanhan öljysataman säiliöistä pysyy joka tapauksessa muistona menneisyydestä. Tämä säiliö sijaitsee tulevalla Kruunuvuoren asuinalueella. Nykyisin siellä on näyttävä valoteos, joka on ollut auki vierailijoille muutamana syksyisenä ja pimeänä viikonloppuna vuosittain. Palkittu valoteos näkyy myös Helsingin keskustaan.

Kruunuvuori 016Kallion keloja.

Alas kallioilta laskeuduin sen melko jyrkkää pohjoisreunaa pitkin. Kallioiden päällä ja rinteillä on komeita keloja ja pylväskatajia.

KIERROS LAMMELLA JA TULLISAARENSALMESSA

Laskeuduttuani kallioilta liikuin melko lähellä rantaa satunnaisilla vastaan tulleilla poluilla. Heti alkuun tulin Lilla Kronbergille – suoraan vuoden 2015 alussa poltetun huvilan pihaan. Kruunuvuoren huvila-alueella tehtiin keväällä ja kesällä 2015 useita tuhopolttoja. Kruunuvuoren rapistuvista huviloista ja historiasta on kirjoitettu erinomainen blogi Kruunuvuoren hylätyt huvilat, jossa jokainen Kruunuvuoren huvila ja sen historia käydään läpi.

Kruunuvuori 017Poltetun huvilan pihalla.

Tämän jälkeKruunuvuori 020en tuli vastaan lisää hylättyjä huviloita, kuten täysin romahtanut Villa Kissinge. Huviloiden rappio ja tarinat ovat kiehtovia. Näin kirkkaana syyspäivänä oli tunnelma alueella varmasti toinen kun pimeänä ja aavemaisena syysiltana. Korjuukelvottomat – palaneet ja romahtaneet – huvilat olisi syytä purkaa ja keskittyä alueen luontoarvojen ja virkistyskäytön vaalimiseen. Paikan  omituisuutta ei kuitenkaan voi kiistää. Villi alue graffiteineen ja vanhoine purkukuntoisine huviloineen aivan kaupungin keskustan kyljessä  on sellaista, mikä tulee väistämättä häviämään.

Kruunuvuori 026Laiturin tapainen.

Parin huKruunuvuori 025vilan pihalla tarpeeksi pyörittyäni etsiydyin lammen (kartta) rantaan. Kruunuvuorenlammellakin kummitteli menneisyys – vanha romahtanut pyykkikatos nojaili rannan tuntumassa hylättynä eikä huterannäköinen ja rikkinäinen laituri houkutellut kokeilemaan sen kestävyyttä.

Kruunuvuori 031Lampi.

Itse lampi on todella kaunis ja se on toinen luonnontilainen lampi, joka Helsingistä on nykyisin ylipäätään löydettävissä. Toinen on Vuosaaren Kangaslampi, jota on tosin perattu rajusti 1960-luvulla. Kruunuvuorenlammen rannassa kasvaa niin raatetta, lumpeita kun ulpukoitakin. Lämpöisestä syyspäivästä nautti myös läheiselle kivelle laskeutunut syyskorento.

Kruunuvuori 028_kopioSyyskorento paistattelee päivää.Kruunuvuori 030Kruunuvuorenlampi.

Kruunuvuori 033Lammelta suuntaisin jälleen seuraaville hylätyille huviloille ja niiden villiintyneille kasvi- ja pihamaille. Ainoa, mahdollisesti kunnostettavissa oleva huvila Villa Hällebö näyttää jo nyt siltä, että peli on menetetty. Sen rannasta löytyy mitä ilmeisimmin vielä käyttökelpoinen hirsisauna ja vanha höyrylaivalaituri, jonne alueen huvila-asukkaat ovat kesäisin rantautuneet.

Kruunuvuori 032Menneisyys tulee päälle – Villa Hällebo.

Polkuja Kruunuvuorella riittää seurailtavaksi, eikä eksymisen vaaraa Kaitalahden asuinalueen ja muualta meren ympäröimän Kruunuvuoren alueella ole. Päätin käydä vielä korkeilla, pohjoiseen Tullisaarensalmeen työntyvillä kallioilla (kartta). Täällä on aikanaan seisonut myös vuonna 1907 rakennettu huvimaja, jonka perustukset erottuvat paikalta selvästi. Lopullisesti on hoitamaton huvimaja luhistunut vasta 2000-luvun alussa. Hienon näköalapaikan avariin ja mereisiin kaupunkinäkymiin kuuluu täällä niin Kulosaari kun Herttoniemenrantakin.

Kruunuvuori 037Näkymät Herttoniemenrantaan. Kruunuvuori 039Kunnossa oleva huvila Kaitalahden puolella.

Näköalapaikan Kruunuvuori 043jälkeen oli hyvä lähteä takaisin päin. Nyt suuntasin leveälle runkopolulle ja entiselle kärrytielle (kartta), jolta avautui varsin jännittäviä näkymiä ränsistyneiden huviloiden pihamaille. Huviloista olin nyt toistaiseksi saanut tarpeekseni ja mukava metsäpolku johdattikin minut takaisin lammelle – nyt sen itärannalle.

Kruunuvuori 042Metsän menninkäisen irvistys.

Kruunuvuoren keskioKruunuvuori 048sista ja lammen itärannalta löytyi myös palanen aarnimetsää korkeine keloineen, arvokkaine kuusineen ja kilpikaarnaisine mäntyineen. Yhdessä lammen kanssa nämä metsät muodostavat  kiintoisan erämaisen kokonaisuuden vain kivenheiton päässä Helsingin keskustasta.

Kruunuvuori 057Rehevät Kruunuvuorenlammen rannat.

Lammen kaakkoiskulmalta oli syytä kääntyä jo tutulle, Kaitalahteen johtavalle polulle. Olin saanut nauttia hetken kauniista syyspäivästä, hiljaisuudesta ja luonnosta keskellä Helsinkiä. Ennen kaupungin vilinään poistumista sain ottaa ilon irti myös suojellun lehdon vehreydestä, minkä läpi kuljin nyt toistamiseen.

Kruunuvuori 059Lehdossa.

LOPUKSI

Kruunuvuori 012Kruunuvuori on helposti bussilla saavutettavissa oleva ja varsin tuntematon luontokohde Helsingissä. Kruunuvuoren sijainti Helsingin keskustaa vastapäätä tekee siitä oivallisen retkikohteen ja näköalapaikan eri vuodenaikoina – vaikka pimeinä syysiltoina tai talvisin jäitä pitkin hiihdellen. Mikäli retkeä haluaa pidentää, löytyy läheltä myös Stansvikin lehto ja kaivosalue. Kulttuuria kaipaavat voivat käväistä Aino Acktén huvilalla, jonka ympärillä on laajat puistoalueet.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Kruunuvuori, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Kruunuvuori, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Kruunuvuori).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: UUTELA, HELSINKI 26.9.2015

REITTI: Aurinkolahti - Uutela - Niemenapaja - Nuottaniemi - Aurinkolahti 3.4 km. 
VAELLUSKAVERIT: Tytär 11 v.
HUIPUT: Monipuolinen Uutelan luonto. Kiipeilykalliot, kiipeilypuut. Täydellinen ulkoilusää.
ERIKOISTA: Uudenuutukaiset grillit.
ALUKSI

Aurinkoinen ja lämmin syyspäivä oli riittävä syy lähteä ulkoilemaan. Tällä kertaa menimme Uutelaan, jossa seurailimme väljästi Uutelan läntisissä osissa kiertävää ”Metsä- ja laidunmaisemia” –luontopolkua (rakennusviraston esite ja kartta).

Uutelan ulkoilualue (ympäristökeskuksen esite ja kartta) sijaitsee lähellä Vuosaarta, joten se on helppo saavuttaa julkisilla kulkuvälineillä. Vuosaaren metroasemalta on tietenkin mahdollista jatkaa Uutelaan kävellen (n. 1.5 km). Metroaseman ja Vuosaaren sataman välillä liikennöi linja 90 (aikataulut ja reittikartta). Arkisin keskelle Uutelaa pääsee palvelulinjalla 819 (aikataulut ja reittikartta). Vantaan Myyrmäestä Vuosaaren kautta Rastilaan kulkeva runkolinja 560 (aikataulut ja reittikartta) on varsin toimiva poikittaislinja Vuosaareen kauempaa pääkaupunkiseudulta tuleville.

Piirros1Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi). Pohjakartta: Helsingin kaupungin rakennusvirasto).

AURINKOLAHTI – NIEMENAPAJA (2.4 KM)
"Vuosaaren Rivieralla". Lehtopolku. Vieraslajeja viljelypalstoilla. Kuumaa kaakaota, makkaraa ja vaahtokarkkeja. Hiljainen nuotiopaikka, kunnes...

Lähdimme liikkeelle varhain, joten muita kulkijoita oli vielä vähän. Vuosaaren Aurinkolahden autiolla hiekkarannalla oli oma, suorastaan kummallinen tunnelmansa. Yksinäinen kalastaja onki aallonmurtajalla ja meri oli tyyni. Hyiseen veteen ei kuitenkaan tehnyt mieli …

Uutela_syksy 007Aurinkolahti – ”Vuosaaren Riviera”.

Uutela_syksy 017Aurinkolahden rannalla on hauska tombolo – hiekkarantaan ajan myötä särkällä yhtynyt saari. Pitkä hiekkaranta oli nopeasti kuljettu ja vastaan tuli Kampela, suosittu terassikahvila venesataman vieressä. Täältä löytyy myös parkkipaikkoja omalla autolla Uutela_syksy 034liikkuville. Kampelasta jatkoimme itse luontopolulle, joka on merkitty maastoon vihreävalkoisin nauhoin. Matkaa saa alkuun taittaa helppokulkuisia ja leveitä polkuja pitkin – alkureitin varrelle sattuu Uutela_syksy 025niin reheviä lehtoja kun pienialaisia niittyjäkin. Tyttäreni innostui kuvaamaan vielä kasteisia niittyjä. Ruska oli hyvällä alulla ja  korkeiden haapojen keltaiset lehdet kahisivat mukavasti yllämme. Aurinkoinen ja kirkas sää tarttui nopeasti – hyvä mieli oli taattu.

Uutela_syksy 028Aamukastetta (T).

Uutela_syksy 032Uutelaan tultuamme lähdimme epähuomiossa seurailemaan luontopolun sijaan viljelypalstojen viereistä pientä hiekkatietä. Suosituilla palstoilla oli nyt syksyn tullen hiljaista. Palstojen eteläpäästä lähdimme palailemaan luontopolulle (kartta), tutustuen Uutela_syksy 045samalla kauniisiin, mutta haitallisiin Suomen luontoon leviäviin vieraslajeihin. Ainakin jättipalsami tuntui pellon pientareella rehottavan valtoimenaan, mahdollisesti myös korkeapiisku oli pientareen kasvustoon pesiytynUutela_syksy 052yt (tunnistus ei varmaa). Suomessa luontaisesti esiintyvä kultapiisku se kuitenkaan ollut. Kitkentätalkoot olisi palstojen ympäristössä paikallaan, ennen kun vieraslajit levittaytyvät entistä laajemmalle.

Nuotiopaikan lähestyessä piipahdimme hetkeksi metsänkin puolelle, ennen kun siisti Niemenapajan grillikatos ja sinne virittämämme tulet vetivät puoleensa. Luontopolkuilumme ei ollut oikein onnistunut – olimme toistaiseksi onnistuneet ohittamaan jokaisen rastin omia reittejä kuljeskellessamme! Eipä silti – nähtävää ja koettavaa riitti muutenkin. Niemenapajan grillikatoksella (kartta) ei sinne tultuamme ollut vielä ketään.

EväinäUutela_syksy 083 oli mukana hyvin perinteisesti grillimakkaraa, vaahtokarkkeja ja kuumaa kaakaota. Uutelan nuotiopaikkojen grillit on vaihdettu tänä kesänä paremmin grillihiilille sopiviksi, joten tähän olimme osanneet varautua. Pienet pilkkeetkin Uutela_syksy 091tietenkin sopivat uusiin grilleihin oikein mainiosti. Hiilten sytyttämistä hiukan kauempaa seuraamaan saapui myös varis, joka mitä ilmeisimmin oli oppinut kärkkymään omaa osuuttaan eväistä. Maisemat niemennokasta ovat todella komeat.

Uutela_syksy 097Näkymät Vuosaareen – kaupunki on lähellä.

Uutela_syksy 109Grillaillessamme saapui paikalle myös toinen seurue – kaksilapsinen perhe. Hiiliä ja vaahtokarkkeja riitti heillekin. Sää oli todella upea ja aamupäivän edistyessä alkoi retkiväki lisääntyä. Lähtöä tehdessämme saapui paikalle myös iso, eloisa joukko pieniä lapsia.

NIEMENAPAJA – AURINKOLAHTI (1.2 KM)
Uutelaa parhaimmillaan. Upeita maisemia, monipuolista rantaluontoa. Luonnon oma jumppasali.

Niemenapajasta päätimme jatkaa matkaamme rantoja pitkin. Ranta on helppokulkuinen ja tarjoaa mahtavia merimaisemia. Varsinainen polkukaan ei kaukana rannasta kulje. Merelllä seilasi yksinäinen purjevene.

Uutela_syksy 115Pieni merenneito?

Uutela_syksy 143Heti alkuun saavuimme matkallamme kauniille ja jyrkälle kalliolle, jonne kovasti energisen tyttäreni oli tietenkin kiivettävä. Sää oli suorastaan täydellinen – ulkona oli nyt hyvä olla. Kiipeilytuokion jälkeen oli kärrynpyörien aika – yhtälailla metsissä, kallioilla kun rannoillakin. Hikisiä jumppasaleja eikä voimistelutelineitä ollut ikävä. Uutela_syksy 166Retkikaverinani näytti olevan melkoinen vieteri, jonka innostus väistämättä tarttui. Lyhyellä rantataipaleella (kartta) on tarjolla kauniita rantakallioita, harmaita keloja ja kuivia kalliomänniköitä, hiekkarantaa, aavoja merimaisemia ja lopuksi vielä kaunista rUutela_syksy 174uovikkoa – varsin monipuolinen kattaus Helsingin rannikon luontoa. Muita kulkijoitakin alkoi päivän edistyessä näkyä yhä enemmän. Omaa rauhaa suurella ulkoilualueella kuitenkin riittää.

Uutela_syksy 183Duracell liikkeessä.  Uutela_syksy 181Kalliomänniköitä …Uutela_syksy 185… merimaisemia … Uutela_syksy 170… ja rannan lepikoita.

Ruovikon reUutela_syksy 195unamilla näin yhden tunnnistamatta jääneen kahlaajan. Lämpöisenä syysiltapäivänä ampiaista muistuttavan kukkakärpäsen huomion oli kiinnittänyt karhunköynnös. Rannan päässä oleva grillikatos (kartta) oli hiukan yllättäen autiona. Uutela_syksy 204Sen ohitettuamme suuntasimme vielä komealle näköalapaikalle korkeille kallioille (kartta). Matkalla törmäsimme kauniiseen ja jonkin otuksen (orava?) puraisemaan tuhkeloon, jonka tarkemman lajinmäärityksen perusteella arvelin olleen joko piikkituhkeloUutela_syksy 208Poimimattomia puolukoitakin kuivista metsistä löytyi. Näköalakallioilta löytyi vielä yksi paikka kiivettäväksi – komea kelo. Hieno syyspäivä oli hyvä huipentaa Aurinkolahden näkymiin. Syyspäivälle hyvästit heittämässä kävi myös aurassa yli lentänyt hanhiparvi.

Uutela_syksy 190Kahlaaja …Uutela_syksy 218ja kiipeilijä.  Uutela_syksy 221Aurinkolahti. Uutela_syksy 223Muuttajat.

LOPUKSI

Mereinen Uutela ei petä ja sitä voi suositella kaikille – lasten kanssa tai ilman. Kaupungin läheisyydestä huolimatta löytyy suurelta alueella myös rauhallisia kolkkia. Rauhaa kaipaavat voivat myös ajoittaa reissunsa hektisimmän iltapäivän ulkopuolelle tai vaikka syysmyrskyn tuiverrukseen. Lämpimään on Uutelasta lyhyt matka.


Jutun kuvat kirjoittajan ja tyttären (kuvatekstissä T) ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Helsingin rakennusviraston esite ja luontopolun rastit.

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Helsingin rakennusviraston esite ja luontopolun rastit.

Helsingin ympäristökeskuksen esite ja kartta.                               

Retkikartta (Paikannimihaku:  Uutela, Helsinki).          

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Uutela).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: HALTIALA JA PITKÄKOSKI 29.9.2014

REITTI: Haltiala - Pitkäkoski - Haltiala 5.8 km (pyörällä) + 1.2 km (kävellen) 
VAELLUSKAVERIT: Tytär 10 v.
HUIPUT: Kävelysilta. Kosken kuohut ja rinnelehdot. Haltialan eläimet.
ERIKOISTA: Retkelle pyöräillen.
ALUKSI

Haltialan kotieläintila on epäilemättä yksi Helsingin tunnetuimmista lapsiperheiden luontoretkikohteista. Tällä kertaa kävimme aina mukavan kotieläintilan lisäksi Vantaanjoen Pitkäkosken suojelualueen rehevissä rinnelehdoissa.

Haltialaan pääsee vaivattomasti julkisilla kulkuvälineillä. Helsingin puolelta Haltialaan kulkevat bussit 614 ja 615, arkisin myös 616, joskin kävelymatkaa lähimmältä pysäkiltä kotieläintilalle on noin 700 metriä. Silvolaan, lähelle Pitkäkoskea pääsee puolestaan mm. bussilla 560.

HALTIALA – PIKÄKOSKI – HALTIALA (5.8 KM + 1.2 KM)

Olimme liikkeellä pyöräillen, joten kävelyä tuli tällä reissulla ainoastaan Pitkäkosken luontopolun verran. Matka Haltialasta luontopolulle on toki tehtävissä myös kävellen, mutta edestakaiseen matkaan täytyy varata aikaa. Yksi hyvä vaihtoehto on aloittaa retki Haltialasta (kartta) ja päättää se Silvolaan (kartta). Molempien paikkojen lähistöltä voi hypätä bussiin.

Haltiala_2014 005Haltialan poni.

Haltiala_2014 003Ruska oli komeimmillaan, kuohuvassa koskessa riitti vettä ja aurinko paistoi. Lämmin ja aurinkoinen syyspäivä oli houkutellut Haltialan kotieläintilalle runsaasti ulkoilijoita – etenkin lapsiperheitä. Kotieläintilalla rapsuttelua saivat osakseen yhtälailla ponit, vuohet kun posHaltiala_2014 056sutkin. Wanha Pehtoori -kahvilassa riitti asiakkaita ja pihapiirin kaikkien käytettävissä oleva grilli (mukaan omat hiilet tai klapit!) kävi kuumana. Eniten kiinnostusta tilalla herätti poni, jonka selkään pääsee pienelle lenkille viidellä eurolla. Aikamme tilan eläimiin tutustuttuamme ja niitä kuvattuamme jatkoimme matkaamme pyöräillen kohti Pitkäkoskea.

Haltiala_2014 001Haltialan hiekkateillä.

Ajelimme hetken kapeaa asfalttitietä pitkin, mutta pian saimme pyöräillä tunnelmallisella autoilta suljetulla hiekkatiellä. Väkeä riitti myös täällä, sillä Haltialassa oli meneillään joku juoksutapahtuma ja hölkkääjiä numerolaput rinnassaan tuli vastaan jatkuvasti. Muutaman kilometrin pyöräilyn jälkeen olimme saapuneet Pitkäkosken lehdon luontopolun lähtöpaikalle (kartta), jonne polkupyörät oli hyvä parkkeerata.

Haltiala_2014 011Pitkäkosken luontopolun lähtöpaikalla.

Haltiala_2014 012Pitkäkosken rehevissä, kuusivaltaisissa rinnelehdoissa kasvaa muunmuassa pähkinäpensaita ja lehtokuusamaa. Koskella voi kohdata koskeen pelottomasti sukeltelevan koskikaran. Iltataivaalla liitelee lepakoita. Pieni, vajaan viiden hehtaarin kokoinen suojelualue Haltiala_2014 013jatkuu Vantaan puolella. Maatuvan puun syksyisessä tuoksussa kuljeskellessamme saimme heti alkuun ihmetellä valtavankokoista tuulenkaatoa. Suojelualueen kuusilla on ikää reilusti yli sata vuotta ja aina silloin tällöin aika tekee tehtävänsä. Tämän seurauksena on alueen lukuisilla kääpälajeilla hommia. Keväisin jokivarren rinteitä peittää valko- ja sinivuokkojen matto.

Haltiala_2014 026Vauhdilla joen partaalle.

Laskeuduimme alas jokivarteen rakennettuja portaita pitkin. Vesi oli sateiden jälkeen melko korkealla ja vesi tulvien myötä erityisen sameaa. Itse rinteet ovat paikoin lähes läpitunkemattomia kaatuneine runkoineen, joten portaat ja hyväkuntoiset reitit ovat täällä erityisen tarpeeseen. Portaiden alapäässä oli lisäksi katselutasanne ja näitä on jokivarressa kaksin kappalein.

Haltiala_2014 017Pieni eväshetki tulvivan joen varrella.

Vantaanjoen tila on parantunut vuosien myötä ja sen merkitys myös lohijokena on kasvanut vuosi vuodelta. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla oli joki varsinainen likaviemäri. Parantuneen jätevedenpuhdistuksen, erilaisten kunnostustöiden ja patojen purkamisen myötä on lohi löytänyt tiensä takaisin Vantaanjokeen. Työ ei ole aina helppoa, asuuhan joen varrella miljoona suomalaista. Teollisuus ja maatalous on joen valuma-alueella voimissaan. Virtavesien hoitoyhdistys on kuitenkin arvioinut Vantaanjoen Suomenlahden potentiaalisimmaksi meritaimenjoeksi, jossa tehtävillä hoitotoimenpiteillä voidaan auttaa Suomenlahden uhanalaisia meritaimenia kaikkein nopeimmin ja tehokkaimmin.

Haltiala_2014 018Tulviva joki.

Haltiala_2014 036Rantareittiä kulkiessamme saimme ylittää parikin näyttävää puroa, joista toisen, raviinimaisiin mittoihin kehkeytyneen puron ylle oli rakennettu komea puusilta. Vaikka syksy oli jo edennyt pitkälle, saimme nautiskella poutaisesta ja lämpöisestä säästä. Puolen kilometrin kävelyn jälkeen saavuimme lopulta suurelle, Vantaanjoen ylittävällHaltiala_2014 019e sillalle. Tyttäreni oli luonnollisesti käytävä Vantaan puolella, itse  keskityin ihailemaan sillan tarjoamia komeita maisemia. Erityisesti huomioni kiinnittyi jokivarren rehevään kasvustoon ja maa-aineksen värjäämään jokeen. Koska mielikuvitukseni vielä onneksi joten kuten toimii, toivat näkymät väistämättäHaltiala_2014 046 mieleeni kovin kaukaiset sademetsät ja niiden mutaiset joet. Serurasimme aikamme yksittäistä kosken niskalla kalastelevaa perhostelijaa. Kalaa ei ainakaan heti näyttänyt tulevan. Vantaanjoki on joka tapauksessa helpon saavutettavuutensa ja ajan myötä kasvaneiden saalismäärien vuoksi kalastajien suosiossa.

Haltiala_2014 044Haltiala_2014 040Joki sademetsien keskellä?

Takaisinpäin palasimme keuempana jokirannasta kulkevaa kävely- ja pyörätietä pitkin. Pitkäkosken ulkoilumajalle emme tällä kertaa vaivautuneet, omat eväät kulkivat mukana ja niistä oli tarkoitus nautiskella vielä retken päätteeksi Haltialan tilalla. Ulkoilumajalla (kartta) on tarjolla mm. tuoretta pullaa ja kahvia. Ainakin aikaisemmin on pihalla ollut lisäksi kaikkien käytettävissä oleva grilli.

Haltiala_2014 055Vantaanjoen rantareitillä ja rinnelehdossa pyörähdettyämme hyppäsimme jälleen pyörän selkään. Haltialassa pysähdyimme suunnitelmiemme mukaisesti grillailemaan. Paikalla oli sen verran paljon muitakin syyspäivän viettäjiä, ettei tulista ja puista tarvinnut sen kummemmin huolehtia.

LOPUKSI

Tulviva syksyinen Vantaanjoki oli erityisen kaunis ja hiljaisissa rinnelehdoissa pääsee helposti irti kaupungin hulinasta. Haltialassa ja Vantaanjoen laaksossa riittäisi nähtävää vaikka koko päivän pitkälle retkelle. Retkeen olisi voinut helposti sisällyttää myös Vantaan puolella olevan Pitkäkosken suojelualueen sekä matkan varrelle sattuneet Niskalan arboretumin ja Haltialan aarnimetsän.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Haltiala, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Haltiala, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Haltiala).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: MUSTAVUORI, HELSINKI 15.4.2015

REITTI: Satamakaari - Vuosaaren täyttömäki - Mustavuori - Kalvikintie - Niinisaarentie - Satamakaari 7.0 km 
VAELLUSKAVERIT: Vesku
HUIPUT: Vuosaaren täyttömäen näköalat. Mustavuoren lehdot ja kalliot. Keväinen luonto. Jättikuusi.
ERIKOISTA: Mustavuoren juoksuhaudat.
ALUKSI

Postiluukusta tipahti vastikään kortti, jossa kerrottiin Mustavuoren hoito- ja kehittämissuunnitelmasta. Suunnitelmasta pyydettiin samalla palautetta (1.-30.9.2015). Mieleeni palautui heti pieni keväinen retki Mustavuoren lehtoihin ja kallioille. Ennen Mustavuorta nousimme retkellämme Vuosaaren täyttömäelle maisemia ihailemaan. Monimuotoinen Mustavuori on puolestaan yksi Helsingin arvokkaimmista luonnonsuojelualueista. Alueella on paitsi hienoja lehtoja myös kalkkikiveä sisältäviä kallioita ja matalia lintujen suosimia merenlahtia.

Mustavuorelle pääsee helposti julkisilla kulkuvälineillä Vuosaaren metrolta tai Mellunmäestä. Mustavuoren lähelle kulkevat bussit 818 (Mellunmäki – Vuosaari), 90 (Vuosaari – Vuosaaren  satama) ja 96 (Vuosaari – Porslahdentie/Niinisaarentie).

SATAMAKAARI – VUOSAAREN TÄYTTÖMÄKI (0.5 KM)

Retkemme alkoi Satamakaaren vierellä olevan Tryvikintien päästä (kartta), jonne jätimme auton. Katselimme aikamme täyttömäeltä valuvia jätevesiä ja niille rakennettuja saostusaltaita. Varsin perusteellisen näköiset jätevesien keräysjärjestelmät johdattelivatkin meidät keskustelemaan Talvivaaran ”vesienhallinnasta”. Alkuun talsimme loivasti täyttömäen lakea kohti Tryvikintietä pitkin. Pian kuitenkin suuntasimme suoraan ylös kohti täyttömäen lakea.

Mustavuori 003Vuosaaren satama.

Mustavuori 005Vuosaaren täyttömäki (kartta) on varsin omalaatuinen paikka. Se nousee noin 60 metriä merenpinnan yläpuolelle ja se tarjoaa maisemien lisäksi hyvän paikan lintujen bongaukseen. Avarien maisemien vuoksi etenkin petolinnut on täällä helppo havaita. Tälläkin kertaa oli mäen laella yksi bongari kaukoputkineen.  Täyttömäelle on kasattu ylimääräisiä maita jo pitkään, mutta sen viimeisin kuorrutus on peräisin Vuosaaren sataman rakennustyömailta. Viereisellä ja matalammalla vanhalla kaatopaikka-alueella tehdään edelleen sulkemistöitä: Kaatopaikan pintaa tiivistetään sekä kaasujen ja jätevesien keräystä uudistetaan. Kaatopaikka oli käytössä vuosina 1966–1988. Suunnitelmissa on tehdä alueesta monipuolinen ulkoilu- ja virkistyalue.

Nykyisin täMustavuori 009yttömäen 60 hehtaarin alueella kasvaa lähes 400 eri putkilokasvilajia. Osa siemenistä ja itiöistä on tullut täyttömaiden mukana, osa kasveista on istutettu ja tuotu paikalle rannikolta kerättyinä pistokkaina. Täyttömäen kukkaloistoa kannattaa luonnollisesti mennä ihailemaan kesä-heinäkuussa. Tällöin kukkiva mäki houkuttelee paikalle myös runsaasti päiväperhosia. Veskua täyttömäen maisemissa kiehtoi jokin ihan muu kun kasvillisuus: sataman kontit. Täyttömäen laki on myös hyvä paikka tarkkailla Suomen reaaliaikaista viennin ja tuonnin tilannetta. Veskun oman systeemin mukaan satama-alueen 1-2 konttia päällekkäin merkitsee lamaa, 3-4 konttia taantumaa tai elpymistä ja 5-7 päällekkäistä konttia vilkasta vaihtoa ja sitä, että talous vetää.

Ajankohtaista täyttömäen vuodenaikojen vaihtelua seuraavaa ja runsaasti kuvia sisältävää Jukka Toivosen (kaupungin luontotarhuri) blogia  voi seurata täällä. Täyttömäellä on myös omat Facebook-sivut (Vuosaarenhuippu).

Mustavuori 012”Kurussa”.

Alas laaksoon ja edelleen kohti Mustavuorta lähdimme laskeutumaan paikalle muotoiltua (ja varsin aidonnäköistä!) ”kurua” (kartta) pitkin. Muutoinkin alueen kasvusto ajuruohoineen ja katajineen muistuttaa jonkin verran tunturimaisemia. Paikka on suorastaan hassu.

VUOSAAREN TÄYTTÖMÄKI – MUSTAVUORI – SATAMAKAARI (6.5 KM)

Reittivalintamme Mustavuorelle suunnatessamme ei mennyt ihan putkeen, sillä jouduimme loppujen lopuksi kiipeilemään aitojen yli. Täyttömäen laelta Mustavuorelle suunnatessa kannattaa siis valita suunta lännen sijasta kohti pohjoista ja vasta myöhemmin laskeutua alhaalla odottavan kosteikon eteläreunaan. Aitoineen ja kaivettuine ojineen olivat paikat täällä melko törkyisiä ja vanhalta kaatopaikka-alueelta tulevat valumavedet vaikuttivat likaisilta. Hetken kuljettuamme ja pienen lampareen ohitettuamme pääsimme kuitenkin jo Mustavuoren lehtojen syliin (kartta).

Mustavuori 013Mustavuoren arvokas lehto odottaa vielä kesää. Mustavuori 026Talventörröttäjät.

Mustavuori 022Vehreyden puutteesta huolimatta oli lehto kesään valmistautuessaankin mielenkiintoinen paikka kuljeskella. Metsissä oli runsaasti lahopuuta ja niitä hajottavia kääpiä. Ilman kenttäkerroksen vehreää kasvustoa oli kaikki nyt helposti nähtävillä. Kosteikon reunalla metsän pohjaa peittivät aavemaiset saniaisten talveksi törröttämään jääneet osat. Alueella esiintyy myös harvinaisiaMustavuori 014 ja uhanalaisia kääpiä, sieni- ja sammallajeja. Näistä yksi on rusokääpä, joka ilmaantuu ainoastaan jo kantokäävän hajottamiin puihin – yleensä kuusiin. Mustavuorella on tavattu myös korpihohtosammalta. Mustavuoren lehdoissa voi bongata myös jonkin harvinaisen lintulajin, kuten vaatimattomannäköisen idäuunilinnun. Lehdon tunnelmaa laskee hiukan vieressä kulkeva voimalinja.

Mustavuori 017Sinivuokkoja.

Kosteikon reunaa aikamme kuljettuamme päätimme lopulta nousta ylös Mustavuoren laelle. Nousu oli jyrkkä mutta lyhyt. Kallion itäisillä reunamilla (kartta) tuli vastaan vanhoja linnoituksia ja tykkiteitä, jotka on rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikaan osaksi Helsinkiä ympäröivää linnoitusketjua. Mustavuorella on myös vanhoja kalkkilouhoksia, joskaan näissä emme retkellämme tällä kertaa käyneet. Paikan historiallisia kohteita suojaa muinaismuistolaki.

Mustavuori 031Kahvitauon paikka (V).

Mustavuori 033Mustavuoren laelle päästyämme oli aika etsiä sopiva kahvittelupaikka. Kuivilta kallioilta tämä olikin helppo löytää. Penkeiksi valikoituivat sopivat irtolohkareet. Mustavuoren rinteet ovat peitteisiä, joten hyviä näköalapaikkoja emme ylhäältä sen sijaan löytäneet.  Kahvin lisäksi maistui myös mukaan otetut pullat.

Mustavuori 034Kekomuurahaisten kesä on alkanut.

Mustavuori 035Mustavuoren laen kallioilla on runsaasti komeita mäntyjä ja kuvauksellisia keloja. Sää jatkui poutaisena. Keväinen aurinko lämmitti meidän lisäksemme myös muurahaisia, jotka olivatkin jo kovassa työn touhussa – niin keolla kun keloissakin. Suomessa eri kekomuurahaislajeja on kaikkiaan neljä. Tikkoja emme nakuttajille otollisista maisemista huolimatta nähneet.

Mustavuori 042Kahviteltuamme aloimme laskeutua alas ”vuoren” laelta ja tarkoituksenamme oli jatkaa takasin autolle leveitä polkuja ja teitä pitkin. Matkalla meidät kuitenkin pysäytti luonnonsuojelualueen reunamilla sijaitseva vanha kuusikko (kartta) ja etenkin kuusikon valtias, ympärysmitaltaan jopa IMG_26673,5-metrinen jättiläinen. Innostuimme tietenkin puusta kovasti. Vesku toimi mittamiehenä ja laskutoimituksia yritin tehdä sitten kotosalla. Kuusen ikää on ympärysmitan perusteella vaikea arvioida, mutta hyvin karkeasti laskettuna voisi kyseisellä kuusella olla ikää jopa yli 250 vuotta. Se on kuuselle erittäin paljon. Kaiken lisäksi kuusi vaikutti hyväkuntoiselta, joten kasvu jatkuu edelleen. Lapin hitaasti kasvavat männyt ja katajat voivat kasvaa kuusia huomattavasti vanhemmiksi.

Mustavuori 045”Tarkkoja” mittauspuuhia.

Leveälle polulle päästyämme oli edessä enää paluu parkkipaikalle. Osa Mustavuoren poluista toimii talvisin latupohjina – mikäli lunta riittää. Näitä pitkin käveltyämme päädyimme lopulta Kallvikintielle (kartta). Nousimme vielä hetkeksi tien viereisille kallioille, joilta paljastui värikuulasodan leikkimiseen soveltuva pelikenttä. Metsien puolella käveleminen ei täällä onnistu, sillä Vuosaaren vanhan kaatopaikan alue on aidattu ja alueella tuntui noin muutenkin olevan kunnostustoimet täydessä vauhdissa.

LOPUKSI

Mustavuoren lehdot tarjoavat varmasti parastaan keskikesän vehreydessä, mutta keväisellä retkellä saimme kosketuksen peitteettömään metsään – sen lahopuihin ja niitä hitaasti lahottaviin kääpiin. Vuosaaren sataman läheistä aluetta leimaa monipuolisuus, sillä lehtojen lisäksi on tarjolla myös näköaloja ja kesäistä kukkaloistoa tarjoava täyttömäki. Monimuotoisuutta lisäävät entisestään Mustavuoren sotahistoria ja kallioiden männiköt. Ehdottomaksi huippukohdaksi retkellämme kuitenkin muodostui yksittäinen puu – löytämämme vanha kuusi.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (V). Niistä kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Mustavuori, kohouma, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Mustavuori, kohouma, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Ramsinniemi).

MUUTA:

Mustavuoren esite (Helsingin kaupunki).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: RAMSINNIEMI, HELSINKI 21.6.2015

REITTI: Ramsinniemen tienhaara - Koivunokka - Rastasniemi - Meri-Rastilan metsä - Ramsinniemen tienhaara 4.5 km (pelkkä luontopolku 1.5 km). 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Merimaisemat. Kukkivat kasvit. mäntyvanhus. Rehevä lehtokasvillisuus. Linnusto.
ERIKOISTA: Puu-graffiti puussa.
ALUKSI

Retkikarttaa tutkaillessani huomasin, että myös Ramsinniemellä (kartta) on rauhoitettu alue, jonka ympäri kulkee luontopolku. Tätä oli luonnollisesti mentävä ihmettelemään. Retkikartan reittimerkinnät osoittautuivat virheellisiksi, mutta riittävästi polkuja ja itse luontopolku joka tapauksessa löytyivät. Ramsinniemi on saavutettavissa helposti julkisilla liikennevälineillä, joskaan aivan perille luontopolun äärelle ei julkisilla kulkuvälineillä pääse. Meri-Rastilan tien ja Ramsinniementien risteykseen pääsee bussilla 560 (esim. Vuosaaren tai Rastilan metrolta), hiukan pidemmälle Ramsinniementiellä pääsee Vuosaaresta kulkevalla palvelulinjalla 816. Ramsinniementien risteyksessä on selvä opaste, joten siitä ei oikein voi kulkea ohi.

LUONTOPOLKU, 1.5 KM

Retkikarttaan merkitty (kartta) Ramsinniemen luontopolku kulkee Ramsinniementien molemmilla puolilla. Tosiasiassa luontopolkua oli ainoastaan pohjoisrannalla ja sen linjaukset poikkesivat huomattavasti Retkikarttaan merkityistä. Joka tapauksessa Retkikartan polut olivat seurattavissa, joten sen mukaan loppujen lopuksi liikuin. Hyvä niin, sillä rauhoittamaton eteläpuoli ja rauhoitettu pohjoispuoli poikkeavat toisistaan lähes kuin yö ja päivä. Pohjoisrannalla (kartta) on kostea ja erityisen rehevä lehtipuuvaltainen lehto, etelärannalla (kartta) kuivia kalliomänniköitä, tuoreita kankaita ja sekametsiä.

Ramsi_2015 009Polku kohti etelärannan Koivunokkaa oli selkeä ja se seuraili aidatun Stora Enson tontin reunaa. Stora Enson paviljonki on nykyisin henkilökunnan käytettävissä ja sen on suunnitellut Alvar Aalto. Alunperin huvilan rakennutti silloinen Enso-Gutzeit Helsingin olympialaisten vieraiden käyttöön vuonna 1952. Ramsinniemessä on myös muita arkkitehtonisesti arvokkaita ja lähinnä eri yritysten omistamia näyttäviä huviloita (selvitys rakennuskannasta hyvine kuvineen ja karttoineen).

Ramsi_2015 011Koivunokka.

KoivunokRamsi_2015 006assa (kartta) minua odotteli arka meriharakka ja koskelopoikue. Matalalta kallioiselta Koivunokalta avautuu hyvät näkymät Helsingin saaristoon. Saarista lähimpänä ovat pieni Loppikarin luoto ja sen takana oleva Malkasaari. Nokan kallioperä muodostuu kivettyneestä tulivuoren tuhkasta – tuffiitista.

Ramsi_2015 016Koivunokassa kasvoi kilpikaarnainen ja kuvauksellinen mäntyvanhus.

Ramsi_2015 022Karuilta ja kuivilta rannoilta poistuttuani alkoi maisema muuttua pikku hiljaa rehevämmäksi – alkuun tuoreeksi kangasmetsäksi. Siellä täällä oli isoja siirtolohkareita ja kenttäkerrosta peitti tiheä mustikanvarpujen kasvusto. Osa suurista lohkareista oli sammalten ja kallioimarteen peittämiä. Ramsinniementielle palattuani pohdin hetken reittiäni. Paikalta lähti kärrytie kohti rantaa (helpoin reitti), mutta Ramsi_2015 025halusin kuitenkin nousta kartan osoittamille kallioille. Puomitetun kärrytien alkupäässä (kartta) on tilaa parin auton parkkeeraamiseen. Läheisen Lähetysseurakunnan parkipaikka on nykyisin puomitettu.

kartta1Rauhoitetun alueen kartta.

Ramsi_2015 026Kuivien kallioiden pohjoisreunamilta alkoi tiheä kotkansiipilehto ja muutosta kohti lehtomaista kasvillisuutta edusti esimerkiksi kukkiva oravanmarja. Jyrkkää rinnettä laskeutuessa oli pidettävä varansa – näkyvyys maanpinnalle ja omiin jalkohin katosi rehevän kasvuston alle. Kärrytien päästä läheltä rantaa (kartta) löytyi hyvät opasteet ja rauhoitetun alueen kartta.

Ramsi_2015 037Taikinamarjan ja kortteen sopuisaa yhteiseloa.

RamsinniRamsi_2015 046emen lehto on varmasti yksi rehevimmistä, mihin olen koskaan törmännyt. Keskikesän vehreydessä tämä entisestään korostui. Runsaaseen kasvillisuuteen kuuluu myös monimuotoinen pensaskerros ja alueella kasvaakin niin myrkyllisiä marjoja tuottavaa mustakonnanmarjaa ja lehtokuusamaa kun jalojen lehtipuiden taimiakin. Itse puusto muodostui muunmuassa saarnista, kookkaista pihlajista ja kauempana rannasta myös kuusista. Kukkivista kasveista yleisiä alueella olivat esimerkiksi nurmitädykkeet ja keltakurjenmiekat. Kenttäkerrosta peittivät paikoin suuret kotkansiivet, metsäkortteet- ja mahdollisesti myös lehtokortteet.

Ramsi_2015 052Nurmitädyke kasvoi runsaana eri puolilla suojelualuetta.

Ramsi_2015 062Rauhoitetun alueen lyhkäiset polut ovat leveitä ja sorattuja, kosteimmilla paikoilla myös pitkostettuja. Poikkesin lehdon keskeltä myös rantaan Rastasniemeen (kartta), jonka kuivilla kallioilla kasvoi mäntyä, rannassa järviruokoviidakon reunamilla etsi syRamsi_2015 058ötävää kyhmyjoutsen. Kallioilla vietti aikaansa grillaillen yksittäinen perhe lapsensa kanssa – muita kulkijoita en rauhoitetulla alueella nähnyt. Rannalta avutui näkymät kaupunkiin, Roihuvuoren kaupunginosaan, jonka lautasmainen vesitorni on helppo tunnistaa. Vesillä oli liikennettä yllättävänkin vähän.

Ramsi_2015 068Männyn on aika pölyttää. Ramsi_2015 071Järviruoko. Ramsi_2015 087Rehevä lehto: kotkansiipiä, saarnia, haapoja ja pihlajia.

Ramsi_2015 089Rannalta palasin takaisin lehtoon. Kaiken vehreyden keskelle oli suorastaan pakko istahtaa. Kirkas auringonpaiste muutti täällä lehvästön keskellä muotoaan – valon kovuus pehmeni ja kirkkaus himmeni. Pohjoisrantaa ympäröivä viileys tuntui hyvältä. Haavat, saarnet ja pihlajat kohosivat korkeuksiin.

Ramsi_2015 077Pitkokset lehdon syliin. Ramsi_2015 078Lehdon yksityiskohtaista kauneutta.

Ramsi_2015 099Luontopolku päättyy kuin seinään Helsingin lähetysseurakunnan leirikeskuksen pihaan. Nyt pihalla kuitenkin näytti olevan hiljaista, joten lähdin hiukan vilkaisemaan paikkoja – kiellosta huolimatta. ”Oleskelemaan” en tontille luonnollisestikaan jäänyt. Retkikarttaan on polku lähetysseurakunnan tontin läpi joka tapauksessa merkitty. Yksityisaluetta osoittaviin kyltteihin törmää Ramsiniemellä tämän tästä, mikä muistuttaakin hyvin rakentamattomien ja kaikille avoimien ranta-alueiden tarpeellisuudesta.

Ramsi_2015 091Lähetysseurakunnan leirikeskuksen päärakennus oli melko huonokuntoinen, mutta tontti vaikutti mukavalta. Olipa paikalla kallioiden päällä olevan huvimajan lisäksi myös ”ulkoilmakirkko” saarnastuolineen. Retkikartassa oleva luontopolun merkintä ohjasi tontilta ylös kallioille, mutta retkikartan jo tutuksi tulleiden reittimerkintöjen virheellisyyksien vuoksi en ylös noussut. Lähetysseurakunnan parkkipaikalla oli pari autoa, mutta tilaa olisi ollut huomattavasti useammallekin.

Ramsi_2015 101Ramsinniementiellä.

Ramsi_2015 103Kotimatkaa taitoin Ramsinniementietä pitkin. Asuinalueella on erillinen pyörätie ja väylä jalankulkijoille, mutta tämän jälkeen voinee tietä pitää melko vaarallisena niin kävelijöille kun pyöräilijöillekin – kapealla, mutkaisella ja mäkisellä tiellä ei olisi mukava kohdata reilua ylinopeutta ajavaa kaaharia. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että näihin en tällä tiellä liikkuessani ole kuitenkaan onneksi törmännyt. Poikkesin kotimatkallani vielä hetkeksi Meri-Rastilan metsiin, jossa vastaan tuli ”puu”.

LOPUKSI

Ramsinniemen rauhoitettu lehto osoittautui upeaksi pienialaiseksi retkikohteeksi – sopivaksi pienelle piipahdukselle luonnon keskelle. Hyviksi taukopaikoiksi osoittautuivat niin Koivunokka kun Rastaskalliokin näköaloineen. Itselläni ei tällä kertaa ollut lyhyellä retkellä mukana muuta kun vesipullo.  Karut ja kuivat etelärannat sekä rehevät pohjoisrannan lehdot tekevät helppokulkuisesta alueesta erityisen monimuotoisen. Vaikka alue sijaitsee hyvin lähellä kaupunkia ja se on saavutettavissa helposti, tarjoaa paikka myös runsaasti luonnonrauhaa. Selvää on, että lehdon kookkaita pihlajia, saarnia ja haapoja on käytävä ihailemassa vielä uudestaan syksyllä – tarjoavathan nimenomaisesti haavat ja pihlajat vaahteroiden ohella yleensä lehtipuista sen kaikkein komeimman syksyisen värinäytelmän.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Ramsinniemi, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Ramsinniemi, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Ramsinniemi).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.