Avainsana-arkisto: kansallispuisto

PÄIVÄRETKI: HIIDENPORTTI, SOTKAMO 27.6.2016

REITTI:  Palolampi - Porttilampi - Palolampi + käynti Urpolammella 4.8 km + 7.1 km 
VAELLUSKAVERIT: Isä, äiti ja tytär 12 v. 
HUIPUT: Urpovaaran aarnimetsät ja suot. Porttilammen laavu. Hiidenportin jyrkänteet. Portin suojuotit. Kämmekät.    
ERIKOISTA: Ahneen majavan työmaa.
ALUKSI

Edellisestä retkestä Hiidenportin kansallispuistoon oli kulunut aikaa vuosia. Hiidenportissa on tullut pyörittyä niin päiväretkillä kuin pienillä vaelluksillakin (esim. Palolampi – Peurajärvi – Allaslahti – Palolampi). Varsinaisen nähtävyyden, rotkolaakson lisäksi on Hiidenportilla tarjottavanaan erämaista hiljaisuutta ja rauhaa, upeita aarnimetsiä sekä kansallispuiston eteläpuolella myös kauniita harjualueita ja hiekkarantoja (Peurajärven virkistysalue). Nyt kiertelimme puiston pohjoispäässä tutustuen Hiidenportin kanjoniin. Itse tein lisäksi lenkin Urpovaaran aarnimetsiin.

Hiidenportti on hyvin syrjäinen kansallispuisto, jonne on hankala päästä ilman omaa autoa. Taksit (Sotkamo, Kuhmo tai Nurmes) ovat kansallispuistossa ilman autoa vieraileville käytännössä ainoa vaihtoehto. Hiidenportilta löytyy kaksi päiväretkelle tai minivaellukselle soveltuvaa ja merkittyä rengasreittiä. Kansallispuiston voi sisällyttää myös pidempään vaellukseen, sillä se on Pohjois-Karjalan vaellusreitistön ja Karjalan kierroksen pohjoispäässä. Mainitun Peurajärven lisäksi myös Teerisuo-Lososuon soidensuojelualue on lähellä. Yhdessä näistä kaikista muodostuu varsin kattava kokonaisuus useammankin päivän vaellukselle. Hiidenportissa ei ole autiotupia, joten yöpymiseen voi käyttää laavuja tai vaihtoehtoisesti omaa telttaa (leiriytyminen sallittu laavujen ja nuotiopaikkojen lähistöllä).

karttaKuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

PALOLAMPI – PORTTILAMPI 2.4 KM

Hiidenportti 001Lähdimme liikkeelle Palolammelta (kartta), josta löytyy parkkipaikan lisäksi kaivo, infopiste, keittokatos, nuotiopaikka, huussi sekä ryhmille tarkoitettu edullinen vuokrapirtti (ei yöpymiseen). Määränpäänämme oli Hiidenportin rotko sekä Porttilammen laavu.

Hiidenportti 003Kuivilla kankailla … Hiidenportti 018… ja kuusikoissa.

Hiidenportti 024Alkumatka sujui helppokulkuisia kuivia kankaita pitkin. Tervanpolton ajoista muistutti vanha tervahauta. Kurkkasimme rotkoon jo Palolammen eteläpäässä (kartta), mutta komeimmat näkymät löytyvät hiukan edempää. Tämän jälkeen sukelsimme vielä kauniisiin, melko iäkkäisiin kuusivaltaisiin sekametsiin sekä sivusimme paikoin myös pieniä suojuotteja ja lampia. Reilun kilometrin kävelyn jälkeen olimme Hiidenportin reunamilla. Polku jatkui rotkoa seuraillen (kartta) ja pari kertaa sen pohjalla käyden aina Porttilamelle saakka.

Hiidenportti 037Portaat ylös rotkon pohjalta.

Reitti tarjosi toinen toistaan komeampia näkymiä itse rotkolaaksoon, sen pohjalla oleville soille ja pienille soistuville lammille.  Jyrkänteet ja niiden reunoille muodostuneet paadet houkuttelivat kiipeilemään ja etsimään hienompia näkymiä. Eipä ihme, että kulkijoita varoiteltiin kyltein (ja ohjailtiin naruaidoin) tämän tästä.

Hiidenportti 053Kiipeilykärpänen. Hiidenportti 057Kalliopaasi rotkon reunamilla.Hiidenportti 068Rapu kallioilla (T).Hiidenportti 081Jyrkkiä pudotuksia.

Oma kiipeily oli sen verran kömpelöä, että se tyssäsi melkolailla alkutekijöihinsä. Rotkon reunoilta löytyi joka tapauksessa upeita näköalapaikkoja.

Hiidenportti 090Näköalapaikoilla.Hiidenportti 102Portin rotkolammet.

Hiidenportti 106Leveä ja kulunut polku kertoi kulkijoiden keskittymisestä rotkon reunamille. Kaikesta huolimatta on Hiidenportti yksi maamme hiljaisimmista kansallispuistoista. Kävijöitä on vuosittain alle  8000 (esimerkiksi Kolilla lähes 168 000). Syrjäisyyden lisäksi on tähän epäilemättä syynä suhteellisen vähäiset retkeilypalvelut – puistosta ei esimerkiksi löydy yhtään autiotupaa. Omia polkuja reittien ulkopuolella kulkiessaan muita kulkijoita tuskin paljonkaan tapaa.

Hiidenportti 110Kallioita ja keloja. Hiidenportti 115Hiidenportti 133Hiidenportti 140Hiidenportin pitkä ja soistuva nimetön lampi.

Ennen Porttilammen laavulle saapumistamme laskeuduimme jälleen rotkon pohjalle, kauniille suolle. Suon yli saimme kulkea helppokulkuisia pitkoksia pitkin.

Hiidenportti 169Näyttävä suo rotkon pohjalla. Hiidenportti 179Loppumatka laavulle pitkoksia pitkin.

Asetuimme nopeasti laavulle (kartta), jossa meitä odottivat valmiit tulet. Paikalta teki lähtöä retkellä ollut perhe. Paikalle saapui samoihin aikoihin yksinäinen vaeltaja, joka osoittautui isän vanhaksi työkaveriksi. Maailma on pieni.

Hiidenportti 197Laavulla lammen pohjoisrannalla.

Kauniilla paikalla sijaitsevalta laavulta pysyivät itikat savun avulla poissa. Tarkkasilmäinen voi löytää lammen rannasta myös juotikkaita, tuttavallisemmin iilimatoja.

Hiidenportti 221Porttilampi.

Sää oli sen verran lämmin, että juomisesta oli syytä pitää huolta. Laavulla oli hyvä istuskella ja nautiskella matkalle ottamiamme pieniä eväitä, sekä tietenkin termariin keitettyjä kahveja.

Hiidenportti 203Hiidenportti 218Laavulla.

Olin suunnitellut tekeväni lenkin minulle vielä tuntemattomille poluille Urpolammelle. Olin lukenut löytäväni sieltä kauniita aarnimetsiä. Niinpä muiden jäädessä laavulle istuskelemaan jatkoin pian matkaani laavulta kohti itää lähtevälle polulle.

PORTTILAMPI – URPOLAMPI – PALOLAMPI 9.5 KM

Opasteet laavulla olivat paikallaan ja polku kohti Urpolampea lähti halkoliiterin vierestä. Heti ensiaskelista oli selvää, että liikuin nyt vanhoissa metsissä – keloja ja tervaksia oli paljon. Parempaa oli kuitenkin vielä tulossa…

Hiidenportti 224Kohti aarnimetsiä.Hiidenportti 232Alkumatkalla riitti tervaskantoja.

Alkuun olivat metsät hyvin mäntyvaltaisia. Metsien siimeksestä pilkotti avoimia soita. Paikoitellen oli polku päällystetty pitkoksilla – korpijuotteja (kartta) oli siellä täällä. Yksin kulkiessani liikuin vauhdilla ja pian olin polkujen risteyksessä (kartta). Toinen niistä johti takaisin Hiidenportin laaksoon. Jatkoin toista kohti itää ja Urpovaaraa.

Hiidenportti 238Ikimäntyjä kasvamassa. Hiidenportti 239Korpia …Hiidenportti 349… ja kosteikkoja. Rehevä puronvarsi.

Oravilammelle laskevan puron latvoilla oli rehevä kosteikko, minkä jölkeen nousin loivasti kohti Urpovaaraa. Metsät komistuivat ja vanhenivat askel askeleelta. Pian olinkin jo järeiden mäntyjen ympäröimänä.

Hiidenportti 250Järeissä männiköissä.Hiidenportti 258Vähän kuljetut pitkokset kortteiden keskellä.

Kaikkein vanhimmat ja komeimmat aarnimetsät odottivat Urposuon takana (kartta). Suota ylittäessäni huusi ylläni suolla pesinyt valkoviklo. Metsänreunaan päästessäni kahahti – muutaman kymmenen metrin päästä lähti liikkeelle jotain isompaa, mutta suonreuna oli niin peitteinen, etten mitenkään nähnyt liikkeelle lähtenyttä otusta. Todennäköisesti kyseessä oli vain hirvi, vaikken makuujälkiä suon reunasta niitä etsittyäni löytänytkään. Ainahan sitä toki toivoo karhuun törmäävänsä, tosin mukavan ja turvallisen etäisyyden päästä. Siihen voisi Hiidenportissa olla edes jonkinlaiset mahdollisuudet (karhutiheyskartta/RKTL).

Hiidenportti 264Urposoilla kiiri valkoviklon huuto.

Ursposuon jälkeen olin taas jonkinlaisessa alkukantaisessa hurmoksessa vanhoista metsistä lumoutuneena. Näissä metsissä voi kohdata harvinaisempia, vanhoille metsille tyypillisiä lajeja kuten pikkusieppoja. Itse jouduin tällä kertaa uteliaiden töyhtötiaisten ympäröimäksi. Urpolammelta laskevaa puroa ylittäessäni (kartta) ei järeä haapa ja sitä nakerrettu runko jäänyt huomaamatta. Jostakin puronvarresta oli paikalle eksynyt majava, joka näytti löytäneen melkoisen haasteen talttahampailleen. Työ oli vielä kesken ja jäljet tuoreita.

Hiidenportti 267Hiidenportti 269Ahneen majavan työmaa.

Loivasti kohti Urpovaaraa noustuani katkesi vanhan metsän lumous kuin seinään – eteen tuli kansallispuiston raja ja vanha, joskin jo pusikoitunut hakkuuala sekä syrjäinen kansallispuiston parkkipaikka ekopisteineen. Kohti Urpolammen laavua (kartta) lompsin pientä metsätietä pitkin. Vanhojen metsien ketju katkeaa tehtyyn tielinjaukseen (ilmakuva).

Hiidenportti 299Urpolammentie.

Urpolammen syrjäinen laavu oli hiljainen, joskin nuotiopaikalta nouseva savukiehkura kertoi, että paikalla oli vastikään käyty. Erämaisen lammen hitaasti soistuvia rantoja reunustivat joka puolelta kauniit aarnimetsät ja kelot.

Hiidenportti 297Urpolammen laavu.Hiidenportti 287Hiidenportti 288Hiidenportti 293Erämaan tuntua Urpolammella.

Kovin pitkäksi aikaa en Urpolamen rantoja jäänyt ihailemaan, vaan lähdin palailemaan takaisin päin jo kulkemaani polkua pitkin. Vanhoissa metsissä on aina hieno tunnelma, joka tarjoaa nautintoja kaikille aisteille. Tuttu vanhojen haapojen havina tahditti matkaani, joka alkoi loppua kohden muuttua puolijuoksuksi (tiesinhän, että toiset jo odottelivat Palolammella). Pieniä ihmeitä oli paluumatkallakin pysähdyttävä kuitenkin katselemaan.

Hiidenportti 305Vanhan metsän merkki – järeitä haapoja. Hiidenportti 309Kunnon metsää, pieniä polkuja.

Nevalla katselin ja kuvasin kosteampiin paikkoihin keskittyneitä ja kuniisti kukkivia maariankämmeköitä. Niitä riitti aivan pitkosten viereenkin. Tuoksunsa kauas levittävä suopursu oli kukkinut jo aikaa sitten ja tupasvillan kukatkin alkoivat jo vedellä viimeisiään.

Hiidenportti 330Takaisin nevan poikki.Hiidenportti 320Hiidenportti 339Maariankämmeköiden kauneutta. Hiidenportti 332Vanhat pitkokset Urposuon poikki. Hiidenportti 242Kelojen keskellä.

Porttilammelle ja rotkolle palattuani jatkoin matkaani silloin tällöin juomaan pysähtyen. Vauhdikas lenkki Urpolammelle oli kuitenkin kannattanut –  taas kerran olin saanut nähdä uusia paikkoja, myös tulevia retkiä ajatellen.

LOPUKSI

Hiidenportin rotkolaakso on aina kaunis, vaikkei se suuruudessa esimerkiksi Korouomalle tai Kevolle pärjääkään. Lyhyt visiitti Urpolammelle muistutti taas siitä, mikä portilla on loppujen lopuksi ehkä kaikkein parasta – erämaisten aarnimetsien rauha. Niitä riittää vielä seuraavillekin retkille koluttavaksi. Hiidenportilla kiehtookin ennen kaikkea poluttomien metsäisten taipaleiden kulkeminen. Esimerkiksi Lehtovaaran tai Urpolammen ja Oravijärven väliset metsät (ilmakuva) näyttävät sen verran kiehtovilta, että sinnekin on joskus päästävä…


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (T). Niistä kiitos kuuluu tyttärelleni.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

MUKANA KULKENEET PAPERIKARTAT: 

Vuokatti ja Kainuun kansallispuistot – ulkoilukartta (1:25 000).

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Hiidenportin kansallispuisto).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

KESÄVAELLUS: TIILIKKAJÄRVI, RAUTAVAARA 21.-23.6.2016

REITTI: Sammakkotammi - Venäjänhiekka - Koseva - Sammakkotammi 23.4 + 19.6 km 
VAELLUSKAVERIT: Juha ja lapset (8, 10 ja 12 v.).
HUIPUT: Tupasvillan kukinta. Keskikesän aurinko. Hiljaisuus ja erämaan tuntu. Kihokit ja kämmekät. Tiilikanaution tila. Uimarannat. Huikeat leiripaikat. Jämerät puusillat. 
ERIKOISTA: Järven poikki kävellen. "Kekkospitkokset".
ALUKSI

Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla sijaitseva pienehkö Tiilikkajärven kansallispuisto kuuluu Suomen hiljaisimpiin: Kävijöitä on vuodessa alle 10 000. Itse olen vieraillut Tiilikkajärvellä useita kertoja sekä pienillä vaelluksilla että päiväretkillä, joten alkoikin olla jo aika tehdä hienosta puistosta juttu. Kansallispuisto kuuluu ehdottomiin suosikkeihini, eikä tämäkään lapsikatraan kanssa tehty kolmen päivän vaellus jättänyt kylmäksi.

Tiilikkajärven kansallipuisto on luonteeltaan hyvin erämainen. Puistoa luonnehtivat  lukuisat ojittamattomat, tupasvillaa kasvavat nevat ja rämeet (ilmakuva) sekä ennen kaikkea Tiilikkajärven puhkaiseva harju sekä sen liepeille syntyneet hiekkarannat. Kansallispuistossa on useita laajoja rajoitusosia lintujen pesintärauhan ja herkän harjuluonnon suojelemiseksi. Useat yhtälailla uimiseen kuin rantautumiseenkin sopivat hiekkarannat tekevät Tiilikkajärvestä erinomaisen retkikohteen sekä lapsiperheille että melojille. Ympyrälenkkiä on varsinaisella vaelluksella kansallispuistossa kävellen hankala tehdä, mutta nyt tuli hiukan testailtua sellaistakin vaihtoehtoa tulevia retkiä ajatellen… Kaksi pientä ympyräistä, päiväretkelle sopivaa reittiä kansallispuistosta löytyy ja ne molemmat tuli tehtyä vaelluksella ohimennen.

Syrjäiseen kansallispuistoon on hankala päästä ilman omaa autoa ja puiston eteläistä lähtöpaikkaa lähin bussipysäkki (Matkahuollon aikataulut) on Rautavaaralla – noin 16 kilometrin päässä. Joensuu-Kajaani -tielle on matkaa puolestaan noin 25 kilometriä. Kansallispuiston toinen ”portti” on pohjoisessa ja kansallispuiston läpi kävellen on kahden lähtöpaikan välillä matkaa noin 9.5 kilometriä.

PÄIVÄ 1: SAMMAKKOTAMMI – VENÄJÄNHIEKKA 3.8 + 9.5 KM
Liikeelle iltapäivällä. Basecamp Venäjänhiekka. Jättiläispaarmoja. Kahlaten järven poikki. Upea auringonlasku. Öinen suokävely.

Matka alkoi puolen päivän jälkeen Sammakkotammen parkkipaikalta (kartta). Nimensä paikka on saanut järvelle rakennetusta padosta (tammi) Olimme suunnitelleet reissumme niin, että ensimmäisen päivän lyhyt etappi taittui iltapäivällä. Alle neljän kilometrin päivämatkaa kompensoitiin ”Basecamp Venäjänhiekalta” tehdyillä retkillä.

Päivä1Päivä 1: Samakkotammi – Venäjänhiekka (klikkaa suuremmaksi).

Teimme alkuun matkaa parkkipaikalle kertyneiden paarmojen saattelemana. Ylitimme Tiilikanjoen komeaa jämerää puusiltaa pitkin. Paahteinen, paarmojen suosima tuuleton paikka vaihtui mukaviin metsäisiin polkuihin.

Tiilikka 018Tiilikka 026Reissun ensimmäiset metrit veivät Tiilikanjoen yli.

Alkuun seTiilikka 029urailimme Sammakkojärven rantoja. Harjulle (kartta) noustuamme pidimme pienen juomatauon. Harjulla kävi jo pieni tuulenvire niin, että pahimmalta ötökkämyrskyltä säästyttiin. Tauolla levitetyillä hyttysmyrkyilläkin saattoi olla osuutta asiaan.

Tiilikka 036Ensimmäinen tauko harjun päällä.

Kuivilla harjupoluilla oli matkanteko helppoa ja lasten menohalut olivat kohdallaan. Lapsista vanhimmat johtivat joukkoa edellä.

Tiilikka 052”Oottakaa!”Tiilikka 044Matkantekoa harjupolulla.

Ohitimme harjua seuraillen rämeisen Lähdesuon ja pian olimme polkujen risteyksissä (kartta). Yksi polku johti kohti seuraavan päivän reittiä kansallispuiston pohjoisiin osiin, toinen iltakävelyksi suunnitellun Kalmoniemen kärkeen ja kolmas päivän maaliin – Venäjänhiekan hienolle hiekkarannalle.

Tiilikka 047Lähdesuo – taustalla pilkottaa jo Tiilikkajärvi.

Vastaanotto Venäjänhiekoilla sai sappeni hiukan kiehahtamaan, kun meitä ravasi vastaan haukkuen vapaana juoksenteleva isokokoinen koira. Pienin lapsista ehti jo ottaa muutaman juoksuaskeleen pakomatkalleen, mutta  muiden pysytellessä rauhallisina paikallaan sai koira nuuhkaista ja hyväksyä retkueemme osaksi hiekkojen asujaimistoa. Koirien pitäminen vapaana on kansallispuistoissa ehdottomasti kielletty, mutta tämä ei tunnu valitettavan suurta osaa koiranomistajista hetkauttavan. Irrallaan pidettyihin koiriin törmää suojelualueilla tämän tästä. Lähes joka vuosi saadaan lukea suojelualueilla irrallaan juoksentelevien kotioloihin tottuneiden koirien vaistojen heräämisestä. Suurin syy irrallaanpitokieltoon on tietenkin pesimälintujen ja luonnonvaraisten eläinten mahdollinen häirintä.

Tiilikka 064Kisailua rannalla.

NuotiopaikaTiilikka 095lle (kartta) päästyämme tapasimme myös yksin retkeilleen koirien omistajan, enkä koirien vapaana juoksentelemiseen jaksanut puuttua. Koirat näyttivät pysyttelevän kiltisti rannalla ja niistä tuntui olevan lapsille suurta iloa. Niinpä rannalla kirmasikin pian pari koiraa ja kolme lasta. Päätimme lounastaa ennen leirin pystyttämistä. Kuulimme, että läheiseltä Uiton kämpältä löytyi kaivo. Suuntasimme lounaan jälkeen kahden lapsen kanssa vedenhakureissulle. Soiden ympäröimän ja jonkin verran humuksen värjäämän Tiilikkajärven vesi on itsessään kelvollista juotavaksi keittämättäkin – mutta varma on aina varmaa. Kaiken keittovetemme otimme järvestä.

Tiilikka 088Kaarisilta kapean Autio- ja Tiilikkajärven erottavan salmen yli. Tiilikka 091Näkymät kohti Autiojärveä.

Matkalla ylitimme kaarelle rakennetun puusillan (kartta). Tiilikkajärven  ja Autiojärven välinen soistuva ja saroja kasvava salmi pysyy auki heikon virtauksen avulla. Uiton kämpän pihapiiristä löytyy kaivon ohella myös komea mäntyvanhus (kartta), jota kävimme ihailemassa. Iso 22 hengen vuokratupa on valmistunut vuonna 1946 uittokämpäksi. Kämpän (kartta) hyviä palveluja täydentää sauna. Normaalisti kämppä maksaa 150€/vrk, mutta ”äkkilähtönä” sen voi saada vain 80 eurolla. Venäjänhiekalta kämpälle on matkaa reilu puoli kilometriä.

Tiilikka 140Keikkujat uimalaitureilla. Tiilikka 143Itkonjoella.

Lyhyen päivämatkan jälkeen olivat lapset energisiä ja kaikki vaaran paikat vetivät tietenkin puoleensa. Tyttäreni alkaessa kiipeillä Itkonjoen sillan kaiteilla tulivat huolehtivan isän rajat kuitenkin lopulta vastaan.

Tiilikka 173Venäjänhiekka.Tiilikka 364Ystävämme nautapaarmat.

Hiekoille palattuamme riitti meillä seuraa myös ympärillä sitkeästi pörräävistä ja ampiaista muistuttavista nautapaarmoista. Paarmojen laskeuduttua vaatteille ei kankeasti liikkuvista ”jättipaarmoista” ollut suurtakaan harmia.

Illan ohTiilikka 180jelmana oli selvittää, pystyisikö Tiilikalla tekemään ympyrälenkin järven poikki kahlaamalla ja harjun vedenalaisia osia seurailemalla. Niinpä koko seurue suuntasi iltakävelylle kohti Kalmoniemen kärkeä. Mukaan lähti pikkureppu pienine välipaloineen ja vesipulloineen. Noin puolentoista kilometrin matka niemen kärkeen (kartta) taittui nopeasti. Matkalla ohitimme upeita hiekkarantoja sekä melojille tarkoitettuja harjun ylittäviä lyhyitä vetotaipaleita. Sää oli lähes täydellinen.

Tiilikka 194Polku päättyy. Taustalla Pohjoisniemi.

Harjun päähän käveltyämme kaivelimme eväät esiin, minkä jälkeen oli aika koettaa vedenalaista reittiä (kartta) Selkäsalmen poikki. Vedenalaista harjua pitkin kävelemistä olin miettinyt jo pidemmän aikaa. Olin kuullut etukäteen, että kahlaaminen onnistuisi, mutta sen sijaan että vesi olisi yltänyt lanteille saakka, jouduin vastarannalle päästäkseni kahlailemaan kainaloita myöten vedessä.  Pään päällä rinkkaa kantaen olisi ylitys jo hankala. Hiukan toki jäi askarruttamaan, että valitsinko varmasti sen matalimman reitin. Veden ollessa kesän lopulla matalimmillaan, kannattaisi reittiä ehkä yrittääkin. Matkaa niemen kärjestä toiseen on noin 150 metriä (ilmakuva).

Tiilikka 225Kävellen järven poikki.

Paluumatka leiriin sujui hyväntuulisesti lasten ”juostessa” edellä. Ilta-aurinko muutti maiseman illan myötä pehmeäksi. Lämpöisessä illassa oli kesän tuntu kosketeltavissa. Harju ja sen hiekkaiset rannat näyttäytyivät nyt erityisen kauniina. Kapeimmassa kohdassaan on harjulla leveyttä alle kymmenen metriä.

Tiilikka 237Tiilikka 245Tiilikka 249Tiilikka 259Kalmoniemen kauneutta.Tiilikka 261Harju kapeimmillaan.

Palattuamme leiriin alkoi nuudelipolttoaine olla lopuillaan, joten oli aikaa valmistaa illan ruoka – pekoniin käärittyä grillimakkaraa ja jälkituuaksi valkosuklaavaahtoa. Tämänkertainen vaahdon vatkaus toisin meinasi viedä voimat. Useimmiten kaikenlaiset mousse-jälkiruuat retkeillessä ovat onnistuneet hyvin.

Tiilikka 284Terveellinen iltapala.Tiilikka 293Janonsammutin.

Hiekoille paistavassa illan auringossa oli mukava istuskella. Auringonlaskusta tuli yksi upeimmista, mitä olen koskaan päässyt todistamaan. Lapset uivat lämpimässä illassa pitkään ja hartaasti.

Tiilikka 333Iltauinnit ja -jumpat samalla kertaa.Tiilikka 389Tiilikka 374Tiilikan auringonlasku.

Iltauintien jälkeen oli aika saada lapset yöpuulle. Itse olin päättänyt käydä vielä ”yökävelyllä”. Ajattelin, että ehkäpä pääsisin näkemään hämäräaikaan liikkuvia hirviä laajoilla suoalueilla tai niiden reunamilla. Alueella liikkuu toki myös karhuja ja susia, mutta niiden näkeminen olisi jo lottovoitto. Sopiva iltalenkki (vajaa viisi kilometriä) johti Uiton kämpältä Tiilikanautiolle, sieltä Pitkäkankaalle ja takaisin (kartta).

Tiilikka 414Pienet iltavillit ennen nukkumaanmenoa.

Öisillä soilla oli rauhaisaa. Suuri osa kulkemastani reitistä soljui pitkostettuja polkuja pitkin – rämeiden ja etenkin saroja kasvavien avarien nevojen läpi.

Tiilikka 446Tiilikka 463Öiset nevat ja rämeet.

Suorat pitkoslinjat hiukan huvittivat – Kainuussa on totuttu 1960-luvulla rakennettuihin viivottimella vedettyihin ja syrjäisiin kolkkiin johtaviin hiekkateihin sekä niiden viivasuoriin linjauksiin. Näitä on nimitetty osuvasti rakentamisen ajankohdan mukaan ”kekkosteiksi”. Samanlainen suunnittelu näyttää päteneen myös joihinkin pitkoksiin.

Tiilikka 482Tiilikka 469Tiilikka 477”Kekkospitkoksilla”.

Palasin hiljaiseen leiriin tyytyväisenä, vaikkei elämää öisillä soilla juuri näkynytkään. Käet kyllä kukkuivat kaikkialla villisti. Yhden uskaliaan ja harvoin näyttäytyvän käen sentään sain nähdä.

Tiilikka 422Kaunis ”Basecamp Venäjänhiekka” on rauhoittunut.

PÄIVÄ 2: VENÄJÄNHIEKKA – KOSEVA 8.2 + 4.8 KM
Ensimmäinen kunnon vaelluspäivä. Tiilikanaution torpan kaunis pihapiiri. Niittykukkia, kämmeköitä ja kihokkeja. Vaihtelevissa keleissä. Upea leiripaikka. Lettukestit.

Päivä2Päivä 2: Venäjänhiekka – Koseva (klikkaa suuremmaksi).

Uusi aamu valkeni pilvisenä. Naapuri koirineen oli jo lähtökuopissaan. Kiertelin aikani kuluksi leiripaikan rantoja. Hiljaisuutta leikkasi vastarannalla kailottanut laulujoutsen.

Tiilikka 502Pilvinen aamu. Vastarannalla rauhoitetut suoalueet.Tiilikka 519Rantojen tupasvillat ja sarat.

Ennen kuinTiilikka 505 herättelin muita, laittelin aamukattauksen valmiiksi. Edellisen kesän kuivatut marjat oli aiemmilla retkillä syöty, joten tällä kertaa mentiin valmiiksi maustetuilla pussipuuroilla (ja päästiin helpommalla).  Aamu oli leppeän lämmin.

Tiilikka 526Herääminen.Tiilikka 533Aamupala rannalla (T).

Aamupalan jälkeen oli aika purkaa leiri. Lapset olivat puuhassa ilahduttavasti mukana. Usein yksin lapsen kanssa retkeillessä tulee kaikki tehtyä lähes automaattisesti itse. Lopulta päästimme menohaluiset lapset matkalle etukäteen ja laittelimme loput tavarat kasaan Juhan kanssa. Liikkeelle pääsimme joka tapauksessa hyvissä ajoin. Tämä oli hyvä, sillä epävakaassa säässä saattaisi sadekuurojen sattuessa kohdalle tulla matkantekoon pitkiäkin taukoja. Lasten käskimme odotella läheisellä Uiton kämpällä, jossa täydensimme vesivarastot raikkaalla kaivovedellä.

Tiilikka 545Teltta kasaan ja rinkat kuntoon.Tiilikka 549Neuvonpitoa ennen lähtöä. Tiilikka 556Lapset edellä susien syötiksi. Tiilikka 564Uiton kämpän pumppukaivolla.

Matkaa tehdessä alkoi sää pikku hiljaa selkiintyä. Uiton kämpän pihapiiristä lähtiessämme törmäsimme kauniisti kukkivaan punakämmekkään. Vain kilometrin taivaltamisen jälkeen nousimme Tiilikanaution pihapiiriin.

Tiilikka 577Punakämmekkä.

Tiilikanautio on hyvin säilynyt (ja 1920-luvun asuun entisöity) vanha torppa pihapiireineen.  Alunperin tilaa asutettiin jo 1700-luvulla, mutta lopulta se autioitui ja sai rappeutua rauhassa lähes sata vuotta. Nykyisin pystyssä olevat rakennukset ovat 1920-luvulta. Torppaan voi astua sisään taukoa pitämään. Näin myös teimme. Yhdellä lapsista oli kesäisenä koulutehtävänään kerätä (kuvata) kasveja. Kasvien kuvaamiseen ympäröivät niityt soveltuivatkin mitä parhaiten.

Tiilikka 643Tiilikanaution entisöity torppa. Tiilikka 636Näkymiä.

Kauniissa pihapiirissä oli mukava liikkua ja bongailla tuttuja niittykasveja – niittyleinikkejä, metsäkurjenpolvea, siankärsämöitä, sarjakeltanoita… Pihapiirin kosteikkoiselta reuna-alueelta, lähteen vierestä löysimme myös hienosti kukkivan maariankämmekän. Toisinaan hankalasti tunnistettavien kämmeköiden joukosta on maariankämmekkä helppo tunnistaa viimeistään leopardikuvioisista lehdistään.

Tiilikka 603Mesimarja bongattu (J).Tiilikka 669Maariankämmekkä.Tiilikka 674Tiilikanaution koivikko lähteen lähellä.

Torpalta (kartta) lähtöä tehdessämme kohtasimme nuoren pariskunnan, joka lienee ohittanut meluisan, Venäjänhiekalle leiriytyneen seurueemme jo edellisenä iltana. Tiilikanautiota reunusti kaunis riukuaita ja portti, joka johdatti meidät rantanevojen läpi kohti Koirakiveä. Sieltä löytyi nuotiopaikka (kartta), jossa myös kohtaamamme pariskunta saattoi hyvinkin yöpyä – kauniilla paikalla ja varmasti omassa rauhassa.

Tiilikka 677Tiilikka 683Tiilikanautiolta Koirakivelle – kauniilla reitillä kauniissa säässä.Tiilikka 692Lounas Koirakivellä.  Tiilikka 698Astioiden huuhtomishommissa.

Aurinko paistoi jälleen. Koirakiven jälkeen saimme tehdä matkaa soiden ja erämaisten hiekkarantojen muodostamassa keskellä – helppokulkuisilla kuivilla poluilla ja pitkoksilla. Lopulta sukelsimme hiukan kauemmas rannasta, kuusivaltaisten sekametsien suojiin (kartta).

Tiilikka 709Matka jatkuu – taustalla Koirakiven kaunis nuotiopaikka.

Kuusikot toivat reittiin mukavaa vaihtelua, etenkin kun niissä oli oikean aarnimetsän tuntua. Palokorot sekä hiiltyneet tervaskannot kertoivat vanhoista metsäpaloista. Välillä ylitimme tupasvillan täyttämiä soita. Tupasvillan kuitua on käytetty tekstiileissä, mutta toisin kuin voisi luulla, löytyy käytetty kuitu maatuneista varsista, ei hapsuisesta kukinnosta. Kauempaa katsottuna näytti moni suo olevan kuin lumen peitossa ja kosteimmilta paikoilta löytyi myös luhtavillaa.

Tiilikka 727Tiilikka 737Kolmikon taivallusta.

Matka taittui mutkattomasti – lapset edellä ja aikuiset hiukan jäljessä. Minä sain pitää omaa monologiani ohittamistamme kasveista ja luontotyypeistä – Juhan harmiksi tai viihdykkeeksi. En ole viitsinyt kysyä kummin. Suurelta osin pilvinen päivä oli rauhoittanut paarmat – niitä ei kovin paljon näkynyt. Käkien kukkuminen oli sen sijaan loputonta. Niinpä nimesimme käen itsevaltaisesti kansallispuiston tunnuslinnuksi (oikeassa tunnuksessa on rajakiven kaiverrukset, Venäjän ja Ruotsin vaakunat). Toinen alati ääntä rannoilla pitänyt lintu oli rantasipi ja kolmas silloin tällöin olemassaolostaan ilmoittanut laulujoutsen.

Tiilikka 728Katson autiota hiekkarantaa…Tiilikka 744Tämän isompaa hirveä emme reissullamme nähneet. Tiilikka 740Vaihteeksi aarnimaisissa korpikuusikoissa. Tiilikka 748… ja alati soilla.

Takaisin rantapoluille saavuimme vanhan rajakiven ja Rajasaarten kohdalla (kartta). Täyssinän rauhan jälkeiseen aikaan olisimme tässä kohtaa katselleet Tiilikkajärveä Venäjän puolelta. Itse kiviä ja niiden kiveen hakattuja komeita vaakunoita pääsee ihailemaan ainoastaan meloen (tai googlaten). Vaakunat esiintyvät myös kansallispuiston virallisessa tunnuksessa. Rajakiven jälkeen ohitimme ojitetulta Konnunsuolta laskevan pienen, kauniin joen. Samalla siirryimme kävelemään hetkeksi Sotkamon ja Kainuun puolelle.

Tiilikka 760Rajasaaret. Tiilikka 731Harjunpäät ja Selkäsalmi, jonka läpi pääsi nippanappa kahlaamaan.

Olimme kTiilikka 769ulkeneet taas mukavan matkan ja alkanut sade pisti pohtimaan tauon pitämistä. Sadetta ei kuitenkaan kestänyt varttia pidempään, joten mukanani kantamalle tarpille ei ollut nyt käyttöä. Tauon pidimme matkaa vielä taitettuamme pienen niemen kärjessä (kartta) – hiukan tuulisella paikalla. Itikat olivat pienestä sateesta virkistyneet, joten tuulenvire tuli tarpeeseen. Aurinko näyttäytyi jälleen nopeasti sateen jälkeen.

Tiilikka 770Majavavaara!

Tiilikkajärven pohjoispäädyssä (kartta) meidät otti vastaan majavasta varoittava kyltti. Lieneekö yleensä arka majava uhannut joskus retkeilijöiden henkeä? Majavaa ei näkynyt, mutta itse pato oli aivan suon ylittävien pitkosten vieressä. Majavapadon jälkeen reittimme nousi harjulle ja kääntyi kohti etelää. Pian ohitimme myös pohjoiselle parkkipaikalle (kartta) johtavan polun risteyksen (parkkipaikka jäi vain sadan metrin päähän).

Tiilikka 782Reippain askelin kohti päivän maalia.

Aurinko alkoi taas helottaa ja tuuli piti hyttyset poissa. Hiukan saimme taas paarmoja kutitella, mutta pian nekin olivat häipyneet. Nyt oli matkaa takana jo sen verran, että lasten kysely loppumatkan pituudesta alkoi yltyä. Leveää harjupolkua (kartta) pitkin saimme kulkea Kosevalle vielä pari kilometriä.

Tiilikka 800Välipalaa.

Perille Kosevaan (kartta) päästyämme katselimme taivaalle ja tulkitsimme sään vielä sen verran epävakaaksi, että pistimme pystyyn ”tilapäisleirin” tarpin (laavukangas) avulla. Paikalla oli yksittäinen meloja telttoineen, joka kertoi lähtevänsä vielä illan aikana. Samalla vapautuisivat rannan parhaat telttapaikat käyttöömme. Niitä paikkoja kannatti kyllä hiukan odotella – harvoin saa telttansa yhtä komeaan paikkaan pystyttää.

Tiilikka 791Melojan paratiisissa?Tiilikka 798Kahvikriisi.

Tiilikka 822Välipalan jälkeen oli hyvä suunnata vilkaisemaan Kosevan pikkuruista autiotupaa (kartta). Kahvi oli jo melkoisen vähissä, mikä luonnollisesti uhkasi aiheuttaa pahan kriisin. Puuhis esittelee Kosevan kämppää ja leiripaikkaa omalla videollaan.

Tiilikka 803Kosevan sympaattinen tupa.

Läheiseltä tuvalTiilikka 839ta palattuamme saimme välipalan voimin leirin pystyyn. Sää oli nyt selkiintynyt ja saimme nautiskella pilvipoutaisesta illasta. Syötyämme lähdimme kahden vanhimman lapsen kanssa kohti pohjoisniemen kärkeä, kun taas Juha jäi nuorimman kanssa leiripaikan lähistölle.

Tiilikka 870Illan pouta leiripaikalta katseltuna.

Vanhempien lastenkaan into ei kovin pitkälle tällä kertaa riittänyt, joten käveleksin lopulta Pohjoisniemeen (kartta) yksin. Samalla sain tutustua lähes neitseellisiin harjun rantoihin. Etenkin kauniit jäkälakasvustot tekivät täällä vaikutuksen. Ketun (?) kaivama kolokin löytyi.

Tiilikka 881Tiilikka 877Tiilikka2 010Tiilikka2 001Pohjoisniemen kauneutta.

Tiilikka2 060Illan päätTiilikka2 055teeksi oli edessä vielä lettukestit. Herkkusuita hellittiin tätä ennen jäljelle jääneillä vaahtokarkeilla. Jokainen sai paistaa oman lettunsa. Valmista hilloa oli mukana, mutta kermavaahto jäi tällä kertaa uupumaan. Lettulautaset huuhdeltiin rannalla ja vatsat täynnä oli hyvä alkaa asettumaan yöpuulle.

Tiilikka2 051Letunpaistajat.Tiilikka2 068Tiskikone käynnissä.

Tyttären kanssa käväisimme vielä pienellä iltakävelyllä leiripaikan länsi- ja pohjoispuolella. Tuuli oli tyyntynyt lähes kokonaan ja ilta oli lämmin. Tiilikan erämaajärven maisemissa oli hyvä olla.

Tiilikka2 104Iltakävelyllä (T). Tiilikka2 073Illan tyyneyttä.

PÄIVÄ 3: KOSEVA – SAMAKKOTAMMI 11.4 + 5.3 KM
Aamuyön taikaa. Majavan jäljillä. Tutuissa maisemissa reippaasti edeten. Tiilikanaution lähde. Loppumatkan vanhat männiköt. Kyy!

Päivä3Päivä 3. Koseva – Sammakkotammi (klikkaa suuremmaksi).

Heräsin aamuun jo puoli neljän aikaan. Teltan ”maisemaikkunasta” loisti tyyni järvenpinta, jonka yllä leijui aamun usva. Taivaalla mollotti täysikuu. Näkymät pakottivat nousemaan ylös jo aamuyön tunteina. 

Tiilikka2 133 Tiilikka2 131 Hieno aamu leiripaikan rannassa.

Ylös noustua olikin hyvä lähteä rantoja käveleksimään. Hiljaisuus oli lähes täydellistä, joskin vastarannan laulujoutsen taas kertoi heränneensä. Kiersin alkuun harjun toiselle puolelle, josta pääsin näkemään taivaanrannasta nousevan auringon.

Tiilikka2 153Aurinko nousee.

Toiselle puolelle harjua päästyäni alkoivat auringon ensimmäiset säteet jo tavoitella mäntyjen latvoja ja nostattaa entistä tiheämpää usvaa järven pintaan leijumaan. Oli kaunista. Juuri tällaiset hetket tekevät vaelluksista vaivan arvoisia.

Tiilikka2 228Aamun usvaa.Tiilikka2 167Suuri taulakääpä.Tiilikka2 211Pitkälehtikihokki valmiina aterialle. Tiilikka2 215Pohjanpaju. Tiilikka2 266Huussin komea haka.

Tiilikka2 236Lopulta maltoin siirtyä rannoilta halkovajalle pilkkeiden tekoon ja nuotiopaikalle aamukahvin  keittoon. Nyt aurinko tavoitteli jo nuotiopaikkaa ja se nousi hitaasti harjun ylle. Kahvikupin kanssa saatoin asettua taas rannalle, jonne loppujen lopuksi siirryin juoksujalkaa. Joutsenen lähestyvä huuto kertoi kaverin olevan tulossa tarkastamaan mistä savu oikein tulee. Niinpä joutsenen ylilento kruunasi hienon aamun.

Tiilikka2 238Aamukahvit.

Kello oli vielä sen verran vähän, että päätin lähteä toisellekin aamukävelylle, aina majavapadolle saakka. Sotkamolaista majavaa ei nytkään näkynyt. Tiilikkajärven pohjoisin pläntti kuuluu Sotkamon kuntaan ja Kainuuseen. Padon lähistöllä suurimman vaikutuksen teki kuivan mäntyvaltaisen harjun vaihtuminen kuusikoksi. Laskeuduin ensin harjun alle sen länsipuolelle, jossa oli vanha ja hylätty, mutta edelleen ehjä majavapato.

Tiilikka2 282Vanha pato pitää yhä.

Tämän jälkeen kävin ihastelemassa tuoreempaa patoa, jolla oli hiljaista. Runsaana kukkiva suovehka tuntui nauttivan majavan luomasta kosteikosta. Harjun kuivemmilla liepeillä kukkki metsätähti ja riidenlieko levitteli kasvustoaan laajalle alalle.

Tiilikka2 301Suovehka. Tiilikka2 297Tiilikka2 309Majavapadolla.

Tiilikka2 325Edessä oli vaelluksen pisin päivä. Keittelin palattuani vedet muulle porukalle, ennen kuin tohdin rapistella telttojen liepeitä. Kauniiseen aamuun nousi ylös hyväntuulisia retkeilijöitä. Aamiaisen ja leirin purkamisen jälkeen alkoi paluumatka tuttuja polkuja pitkin.

Tiilikka2 334Harjun pohjoispään kuusikoissa.

Olimme keventäneet jokaisen lapsen taakkoja pitkän päivän varalle, minkä vuoksi tuntuivat lapset taittavan alkumatkaa melkein juosten. Selvästi aiempia päiviä pidemmästä taipaleesta joutuikin lapsia muistuttelemaan. Lapset kulkivat lähes koko päivän edellä. Pysähtelimme tauoille päivän mittaan tutuissa paikoissa ja lounasta syötiin taas Koirakiven nuotiopaikalla (kartta). Kaasu oli tullut jälleen kerran arvioitua oikein – viimeiset kaasut käytimme tiskiveden lämmittämiseen. Ruuatkin olivat kahvikriisistä huolimatta riittäneet.

Tiilikka2 363Kuusikoissa ja soilla.

Tiilikka2 393Pysähdyimme täyttämään vesipullojamme Tiilikanaution lähteellä (kartta). Maariankämmekän ohella kasvoi täällä kaunista rätvänää ja ojakellukkaa. Hienon pihapiirin ohitettuamme siirryimme vauhdilla Uiton kämpälle, josta löytyi lasten iloksi puujalat. Tiilikka2 401Energiaa näytti riittävän erinomaisesti vielä loppumatkallekin. Pienimmälle eräjormalle olivat viimeiset kilometrit jo hiukan raskaampia, mutta kaikki jaksoivat viimeisenkin päivämatkan hyvin.

Tiilikka2 383Tiilikka2 388Tiilikanaution lähteellä (alempi kuva T). Tiilikka2 405Kohti juhannuksen viettoa.Tiilikka2 414Suomalainen savanni.Tiilikka2 426Tauko Uiton kämpän pihamaalla.

Uiton kämpän jälkeen suuntasimme ”uusille” poluille. Itäinen reitti (kartta) Sammakkotammen parkkipaikalle on huomattavasti läntistä kiintoisampi. Täällä saa käveleksiä kohtuullisen iäkkäissä männiköissä ja soiden ja kuivien kankaiden mosaiikki (ilmakuva) luo reitille mukavaa vaihtelua. Loppumatkasta vastaan tulevat myös Tiilikan jokea kohden johtavat vesistöt – Autiojärvi, Pieni sammakkojärvi ja niiden välinen rannoiltaan soistuva joki.

Tiilikka2 431Mikä ihme siellä ääntelee?Tiilikka2 446Reissun toinen kihokkilaji – pyöreälehtikihokki.

VaihteleTiilikka2 448vaa elämääkin loppumatkalla jonkin verran kohtasimme. Vastaamme käveli pari kappaletta Homo sapiensia (päivän ainoat). Yritimme myös etsiä kummallisesti ääntelevän linnun (joku hätäinen poikanen) männikön latvuksista siinä kuitenkaan onnistumatta. Polun varren kaarnankolossa pesi puolestaan suojaväriinsä luottanut harmaasieppo. Yhdellä suolla näimme myös pyöreälehtikihokin ja aivan viimeisiä pitkoksia ylittäessämme huutelivat vanhimmat lapset edellä, että pitkosten alle pakeni kyy. Lasten loikittua nopeasti pitkosten yli lähti käärme taas liikkeelle. Käärmeen perään kiiruhtaessani päästeli kaveri sellaista sihinää, etten kovin lähelle viitsinyt mennäkään.

Tiilikka2 478Kyyn pysäyttämät. Tiilikka2 488Kyy pakeni lopulta sihisten.Tiilikka2 463Tupasvillaa, tupasvillaa …

LoppumatkaTiilikka2 480sta saimme ihastella jatkuvasti reitillä vastaan tulleita pitkostettuja tupasvillanevoja. Soiden läpi virtasi kauniita luhtaisia puroja, joiden lähistöllä loikki sammakoita. Loppujen lopuksi tuli Sammakkotammen parkkipaikka vastaan varsin yllättäen. Nopeakulkuinen pitkosten, kuivien ja leveiden polkujen reitti vei maaliin kovalla vauhdilla. Vauhtia saattoi kyllä ylläpitää myös retken päätteeksi lupaamamme jäätelöt…

LOPUKSI

Tiilikkajärvi on upea erämainen kansallispuisto. Tällä kertaa pääsimme näkemään keskikesän kukkaloistoa tupasvillaisine soineen, mutta Tiilikan suot hehkuvat erityisen hienosti syksyn väreissäkin. Poutaiset säät suosivat. Hiljainen puisto sopii komeine hiekkarantoineen ja helppokulkuisine harjureitteineen etenkin lasten kanssa retkeileville sekä melojille.

Alkumatkasta aiheuttivat etenkin paarmat hiukan nurinaa, mutta niiden harmittomaan hitauteen omissa verenhimoisissa toimissaan tottui jokainen melko nopeasti. Lasten kasvettua oli tällä reissulla helppo huomata, että etenkin vanhimmat lapset liikkuivat mielellään omassa joukossaan, paljon muiden edellä. Leirin askareetkin alkoivat sujua omatoimisesti. Kun mukana oli useampia lapsia, näytti leiriaskareisiin osallistuminen (leirin kasaus ja purku, tiskailu, omista tavaroista huolehtiminen…) olevan kaikille mieluisampaa. Parasta lapsille lienee tällä reissulla ollut uimarantojen lisäksi ne herkut – niin kuin aina. Myös kyyn kohtaaminen jäi varmasti kaikille mieleen.

Tiilikka 014Sortin sakki -selfie.

 

 


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (T) tai (J). Niistä kiitos kuuluu tyttärelleni sekä Juhalle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

MUKANA KULKENEET PAPERIKARTAT: 

Vuokatti ja Kainuun kansallispuistot – ulkoilukartta (1:25 000).

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Tiilikkajärven kansallispuisto).

Kansallispuiston yleiskartta ja palvelut.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

 

 

KEVÄTVAELLUS: KARHUNKIERROS, KUUSAMO 16.-22.5.2016

REITTI: Ristikallion tienhaara - Taivalköngäs - Ansakämppä - Vennäänmutka - Myllykoski - Porontimajoki - Valtavaara - Ruka (71.6 + 10.6 km) 
VAELLUSKAVERIT: Tuuli.
HUIPUT: Lukuisten koskien kuohut. Kevätaurinko ja kevään kukat. Oulangan ja Porontiman vanhat metsät. Väräjävä järripeippo. Kallioportti. Vaarareitin näköalat - Vattuvaara, Kumpuvaara, Konttainen ja Valtavaara. Murku.
ERIKOISTA: Reitin hiljaisuus ja "omat tuvat".
ALUKSI

Karhunkierroksen kulkeminen lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen uudestaan oli hieno kokemus. Maisemat eivät tietenkään olleet muuttuneet, mutta kierroksen suosion kasvaessa ovat reitin palvelut parantuneet ja kulkijamäärät kasvaneet huomattavasti. Nyt – tulvahuipun jälkeisellä keväisellä vaelluksella ei sesonki ollut vielä alkanut, joten omaa rauhaa riitti. Muita kulkijoita kohtasimme lähinnä tuvilla. Hetta-Pallas -reitin ja Kevon reitin ohella kuuluu Karhunkierrros niihin klassikkoreitteihin, jotka kannattaa ehdottomasti joskus kiertää. Karhunkierroksen suurin anti kiteytyy kuohuviin koskiin, erämaisiin metsiin ja upeisiin joki- ja vaaramaisemiin. Karhunkierros kulkee suurelta osin Oulangan kansallispuistossa ja loppumatkasta Valtavaaran-Pyhävaaran luonnonsuojelualueella.

Noin viikon vaelluksemme alkoi Ristikallion tienhaarasta (kartta), jonne pääsimme Kuusamosta lentokenttäbussilla. Sesongin aikaan reitin varrelle pääsee karhunkierrosbussilla (ja sesongin ulkopuolella koulubusseilla).  Kuusamoon puolestaan pääsee esimerkiksi pääkaupunkiseudulta helposti junan tai bussin ja bussin yhdistelmällä tai vaikka lentäen. Omalla autolla liikkuessa kannattaa auto jättää Rukalle, josta voi jatkaa reitin varteen busseilla. Toki myös toiseen suuntaan kulkeminen on mahdollista. Kunnon rengasreittiä ei Karhukierros muodosta.

Oulankajoki tulvii keväisin yleensä hyvin rajusti ja tulvat voivat katkaista reitin useista kohdista. Tämä voi tarkoittaa kahlaamista jääkylmissä vesissä tai tulvapaikkojen kiertämistä. Pienet sillat ovat joskus lähteneet tulva-aikaan jopa liikeelle, eikä siltojen yli kuohuvien purojen ylittäminen kahlaten ole välttämättä turvallista – etenkään jos veden mukana liikkuu puutavaraa. Siksi tulvahuipun aikaan vaeltamista (yleensä toukokuun puolivälin paikkeilla) ei voi suositella kokemattomille vaeltajille. Keväistä vaellusta suunnitellessa tulva- ja lumitilannetta kannattaa seurata esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen sivuilta  sekä Oulangan luontokeskukselta kysellen. Varsinainen kesäsesonki alkaa heti tulvahuipun jälkeen ja päättyy lumen tuloon loka-marraskuussa. Pienempiä tulvia voi esiintyä myös syksyisin.

Karhunkierros soveltuu hyvin vaikka ensimmäiseksi ”pitkäksi” vaellukseksi: Reitti on suhteellisen helppokulkuinen ja hyvin merkitty. Juomavettä saa helposti puhtaista puroista ja suojaisia yöpaikkoja (laavuja ja autiotupia) riittää, vaikka sesonkiaikaan oman teltan mukana kuljettaminen on vähintäänkin suositeltavaa. Kaiken lisäksi matkanteon käydessä liian raskaaksi, voi vaelluksen katkaista helposti reitin varrella useammassakin kohtaa (mm. Oulangan luontokeskus, Juuma sekä tiet Juuma-Ruka -osuudella).

Päivämatkamme olivat hyvin kohtuullisia – suorastaan leppoisia – mutta vuosien kokemuksen myötä olen kokenut tämän tavan vaeltaa omakseni. Karhunkierroksen reitin voi kulkea nyt tehtyä vaellusta huomattavasti rivakammin – vain muutamassa yössä – mutta nähtävää ja ilman rinkkaa tehtäviä pieniä pistoja reitin ulkopuolelle riittää. Niitä voi suositella lämpimästi. Karhunkierroksen perusreittivaihtoehtoina ovat Hautajärvi-Ruka (82 km), Hautajärvi-Juuma (58 km), Ristikallion tienhaara-Juuma (48 km) ja Ristikallion tienhaara-Ruka (72 km), joista jälkimmäisen nyt kuljimme.

PÄIVÄ 1: RISTIKALLION  TIENHAARA – TAIVALKÖNGÄS 8.8 + 0.8 KM
Metson pyrähdys. Näkyvällä kansallispuiston rajalla. Ristikallio! Kävelyä kauniissa ilta-auringossa. Rauhallinen Puikkokämppä. "Grillijuhlat". Väkeä Taivalkönkäällä.

Päivä1Päivä 1. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

1Menohalut pitkien juna- ja bussimatkojen jälkeen olivat kohdallaan. Kiristelimme rinkat selkään ja matkaan lähdimme pilvipoutaisessa säässä. Karhunkierrosbussin sijaan pääsimme lähtöpaikkaamme Ristikallion tienhaaraan (kartta) lentokenttäbussilla. Se noukki meidät kyytiinsä Kuusamon linja-autoasemalta matkallaan varikolta lentokentälle. Lentokentän ohitettuamme olimme bKarhunkierros 038ussin ainoat matkustajat. Hiukan  erikoiseen järjestelyyn ei olisi ollut syytä, sillä ”karhunkierrosbussina” sesongin ulkopuolella toimiva koulubussi olisi ajanut saman asian – tosin puolisen tuntia myöhemmin. Saimme kuitenkin väärää tietoa koulubussin reitistä: Myös koulubussi olisi pysähtynyt Rukan keskusaukiolla (jonne jätimme paluumatkalle tarkoitetut puhtaat vaihtovaatteet).

Karhunkierros 044Alkumatkaa tehtiin raiskion keskellä – kansallipuiston ulkopuolella.

Ensimmäisen kilometrin kulki reitti kansallipuiston ulkopuolella (kartta) varsin lohduttomassa maisemassa. Pienen  ja kauniin luonnontilaisen suon pitkoksia pitkin ylitettyämme saavuimme puiston rajalle varsin vauhdikkaasti.

Karhunkierros 047Kohti kansallispuiston rajaa.

Alkumatkan polku oli selkeä ja helppokulkuinen. Montakaan sataa metriä emme ehtineet reittiä tallata, kun olimme jo bonganneet edestämme lentoon pyrähtäneen  ukkometson ja (metsä)myyrän. Pienen myyrähuipun jälkeen ovat myyräkannat olleet jo laskussa, emmekä näitä  pieniä otuksia nähneet juurikaan enempää – ukkometsoista puhumattakaan.

Karhunkierros 050Onni on – kansallipuiston raja (T).

Karhunkierros 054Kansallispuiston rajalle saavuttuamme kiinnittyi huomiomme etenkin vanhoihin metsiin sekä varvikon keskellä kasvaviin kauniisiin nahkajäkäliin. Poluille oli noussut runsain määrin korvasieniä. Sekä jäkäliä että sieniä riitti koko reitin varrella runsaasti –  etenkin siellä, missä 13329703_609603545861489_741029230_nmetsät olivat vähänkin luonnontilaisempia. Alkumatkalla metsät vaihtelivat Patokankaan kuivista männiköistä Aventojoen varren kauniisiin kynttiläkuusikoihin.  Aventojoen jylhään laaksoon (kartta) saimme kurkkia alkuun ylhäältä päin.

Karhunkierros 069Kynttiläkuusikoissa.Karhunkierros 058Oulangan nahkakäkälät.Karhunkierros 064Korvasieniä oli reitillä p-a-l-j-o-n.Karhunkierros 075Taulakääpä reittimerkkinä.

Karhunkierros 077Reitin ensimmäinen suuri ”nähtävyys” – Ristikallio – oli nyt jo lähellä. Juuri ennen Ristikalliolle saapumistamme meidät ohitti raahelaiskaksikko, joka oli lähtenyt liikkeelle hiukan meidän jälkeemme koulubussin kyydistä.

Karhunkierros 071Kekomuurahaisten kevätkiireet.

Nousu RistikalKarhunkierros 102liolle oli lyhyt. Ylös harjanteelle päästyämme jätimme rinkkamme polun varteen ja nousimme varsinaisille näköalapaikoille (kartta) ilman turhia painoja. Täällä kuivia kalliomänniköitä sävyttivät runsaat määrät harmaata kelopuuta. Lopulta paljastui yksi Karhunkierroksen vaikuttavimmista maisemista – Ristikallio – jonka pystyt kallioseinämät tippuvat suoraan Aventojokeen.

Karhunkierros 115Karhunkierros 094Karhunkierros 083Ristikallion maisemissa. Karhunkierros 096Kurkkija.9Jotain löytyi – mutta mitä?

Maisemia ihailtuamme laskeuduimme alas Ristikallion tuvalle (kartta) – reitin ensimmäiselle mahdolliselle yöpaikalle. Myös tuvan pihalta avautuvat näkymät Aventojoen suvantoon olivat todella hienot. Matkamme kuitenkin jatkui – tarkoituksenamme oli paarustaa vielä Taivalkönkäälle saakka (kartta), mikäli sää ja voimat ensimmäisen illan etapille olisivat kohdillaan – ja olivathan ne – etenkin kun haukkasimme tuvalla hiukan välipalaa.

Karhunkierros 123Karhunkierros 124Ristikallion kämpällä – Aventojoella.

Karhunkierroksen alkumatka tarjoaa hyviä yöpaikkoja myöhään liikkeelle lähteville, sillä Ristikallion autiotuvan (matkaa Kuusamo-Salla -tien varresta 4.5 km) lisäksi alkumatkalla on toinenkin kämppä – Puikkokämppä (7 km) ja päämääränämme olleelle Taivalkönkään autiotuvalle on matkaa vain noin 9 km. Kaikilta kämpiltä löytyy luonnollisesti nuotiopaikat halkoliitereineen sekä huussit.

Karhunkierros 157Karhunkiertäjä.Karhunkierros 133Taas näitä.

KKarhunkierros 138ämpältä jatkoimme hetken eteenpäin ja saavuimme noin kilometrin kävelyn jälkeen Karhunkierroksen ensimmäiselle riippusillalle – Maaninkajoelle (kartta). Ylitimme sillan ja laskimme taas rinkkamme polun varteen tutustuaksemme jokeen hiukan lähemmin. Komeasti tulvien jälkimainingeissa kuohuvalle koskelle kannatti pysähtyä.

Karhunkierros 152Maaninkajoki.

Maaninkajoki antoi hyvää esimakua tulevasta. Karhunkierroksen ehdottomasti yksi parhaista anneista onkin sen lukuisat kosket riippusiltoineen. Tätä kaikkea pääsimme ihailemaan parhaaseen aikaan – tulvien vielä pauhatessa. Maaninkajoen kuohuja katsellakseen on hyvä poiketa ennen siltaa oikealle johtavalle polulle – joen ylle kohoaville kallioille (kartta).

Karhunkierros 143Karhunkierros 148Karhunkierros 144Maaninkajoen kuohut.

Karhunkierros 155Maaninkajoelta reitti  kuljetti meidät  jälleen hetkeksi aivan kansallispuiston rajalle (paljon puhuva ilmakuva), mikä ei kyllä jäänyt huomaamatta. Erikoista hakkuissa on tietenkin se, että Metsähallituksen toinen käsi hakkaa ja toinen suojelee. Kansallispuistolle tuskin on eduksi, mikäli kovakätiset hakkuut ulotetaan aivan puiston rajalle saakka ilman minkäänlaista vaihettumis- tai suojavyöhykettä. Toisaalta voi aina todeta, että tällaisenkin toiminnan ja näkymien  todistaminen vaan muistuttaa suojelun tarpeellisuudesta.

Karhunkierros 164Karhunkierros 163Kelojen kauneutta.

Pian olimme Puikkokämpällä (kartta), kauniin soistuvan Vaululammen rannalla. Puikkokämppä on Oulangan alueen vanhin tupa (rakennettu jo noin 1890) ja kamiina on sieltä ilmeisesti palovaaran vuoksi poistettu. Yöpymiseen se leveine lavereineen toki soveltuu erittäin hyvin (ainakin jos varustus on talvellakin sään mukainen).

Karhunkierros 171Karhunkierros 174Karhunkierros 176Puikkokämppä ja Vaululampi.

Karhunkierros 183Matkaa ei päivän maaliin, Taivalkönkäälle, ollut enää kuin alle kaksi kilometriä. Aika-ajoin saimme astella hyvin merkatulla reitillä sorattuja polkuja pitkin. Joidenkin mielestä voi soraus heikentää metsien tunnelmaa, mutta paljon kuljetulla Karhunkierros 186Karhunkierroksella on soraus metsien etu, kun polun juurakot eivät tallaannu, eivätkä polut turhaan levene. Illan iloksi myös aurinko alkoi taas paistamaan kunnolla ja tämähän luonnollisesti piristi mieltä entisestään.

Karhunkierros 187Portaat Taivalkönkäälle.

Taivalkönkäälle laskeuduttuamme huomasimme tuvalla olevan jo varsin paljon porukkaa. Tilaa erikoisessa, kaksikerroksisessa tuvassa olisi meillekin hyvin riittänyt, mutta päätimme viettää ensimmäisen yömme omassa teltassa. Erinomaisia telttapaikkoja löytyy könkään yläpuolelta (kartta). Myös täältä löytyy erillinen halkovaja ja nuotiopaikka. Ennen teltan pystyttämistä laitoimme kuitenkin tulet alas joen varteen illan grillailuja varten – yhdessä paikalle ehtineiden raahelaisnuorukaisten kanssa. Tuvalla yöpyi myös koko loppumatkan kanssamme suunnilleen samaa tahtia liikkunut nuorten saksalaisnaisten kolmikko sekä suomalais-amerikkalainen (?) pariskunta. Karhunkierros ja Oulangan kansallispuisto ovat saaneet varsin paljon huomiota (HS/The Guardian) ulkomailla (myös National Geographic). Siksi hieno reitti on myös monen ulkomaanelävän tiedossa ja  suosiossa.

Karhunkierros 227Leiri pystyssä.

Grillailtuamme pekoniin käärittyä kanaa ja grillijuustoa sekä hiukan kateutta tai ihmetystä muissa vaeltajissa heräteltyämme (ensimmäisen illan tuoreet herkut vaihtuvat aina loppujen lopuksi pussiruokiin), päätimme käydä pienellä iltakävelyllä Taivalkönkään koskien yllä.

Karhunkierros 213Karhunkierros 215Karhunkierros 211Karhunkierros 210Taivalköngäs.

Taivalkönkäällä Oulankajoki haarautuu kolmeen erilliseen koskeen, joista jokaisen yllä häilyy komea riippusilta. Näistä pisimmän ja menosuunnassa viimeisen ylitimme vasta aamulla – rinkat jo selkään laitettuna ja matkan jatkuessa Oulankajokea seuraillen.

Karhunkierros 222Karhunkierros 220Sulkasammalia ja punaherukoita rehevässä laaksossa.

Nukkumaan pääsimme ajoissa. Kuulimme vielä, kun telttapaikalle saapui iltamyöhään muita kulkijoita Hautajärven suunnalta. Aamulla varsin laajalle alueelle levittäytyvällä telttailualueella olikin pystyssä kaksi muuta telttaa.

Karhunkierros 232Näkymät upealta leiripaikalta Oulankajoelle. Päivä pulkassa.

PÄIVÄ 2: TÄIVÄLKÖNGÄS – ANSAKÄMPPÄ 16.1 + 0.9 KM
Kaunis aamu - sateinen päivä. Hirvenlihakeittoa luontokeskuksella. Kiutakönkään komeat kuohut. Jokivartta ja kauniita metsiä. Moderni kämppä.

Päivä2Päivä 2. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Aikaisena aaKarhunkierros 236muherääjänä keittelin ensin kahvit ja laittelin aamukattauksen ”kannonnokkaan”.  Kuvasin kaunista Oulankajoen laaksoa Tuulin vielä nukkuessa makoisasti.  Aamutulia en kuitenkaan tehnyt, sen verran lämmin aamu oli. Yö raikkaassa ulkoilmassa tuli nukuttua erinomaisesti.

Karhunkierros 238Aamukattaus. Karhunkierros 242Karhunkierros 233Aamuinen Oulankajoki ja Taivalkönkään viimeinen riippusilta.

Leirin rauhassa purettuamme olimme likkeellä jo varsin varhain. Alas joelle laskeuduttuamme näytti kämpällä olevan vielä hiljaista.

Karhunkierros 248Matka jatkuu.

Ihastelimme vielä Taivalköngästä ja sen erikoista kivilajia – konglomeraattia. Riippusiltoja pitkin oli joet ja kosket mukava ylittää. Aurinko paistoi heti aamusta, mutta iltapäivälle oli luvattu jonkin verran sadetta. Päivän tavoitteena oli päästä Ansakämpälle, mutta lyhyempäänkin päivämatkaan olisimme olleet tyytyväisiä. Niinpä jätimme päätöksen päivän pituudesta sään ja tuntemusten varaan.

Karhunkierros 256Karhunkierros 249Aamun  kuohut Taivalkönkäällä.Karhunkierros 258Taivalkönkään pitkä riippusilta.Karhunkierros 262Katse taaksepäin, komealle leiripaikalle (ylhäällä vasemmalla).

Kaikki koKarhunkierros 263lme riippusiltaa ylitettämme nousimme jyrkästi jokilaaksosta  kohti idässä paistavaa aurinkoa. Nyt saimme kulkea erittäin helppokulkuisia, kuivia ja leveitä kangaspolkuja pitkin – usein jopa vierekkäin. Ensimmäisen kunnon pysähdyksen teimme Oulankaan laskevalla Kiekeröjoella (kartta), jossa täydensimme vesivarojamme. Kauniin joen yli on rakennettu jämerä puusilta.

Karhunkierros 271Karhunkierros 270Kiekeröjoen sillalla.

Sen verran pidimme tahtia yllä, että tavoitteenamme oli päästä Oulangan luontokeskuksen suojiin ennen kunnon sateen alkua. Tämä olikin helppokulkuisilla poluilla mahdollista. Meno oli reippaasta tahdista huolimatta leppoisaa ja hyväntuulista.

Karhunkierros 276Kuivilla kankailla. Karhunkierros 278Myrskytuhoja.

Kahvipaussin pidimme Runsulammen rannalla olevalla nuotiopaikalla (kartta), joka vaikutti varsin viehättävältä. Termospulloa emme vaelluksella mukanamme kantaneet, joten jokaiselle matkan varren kahvi- ja teepaussille kaivelin rinkastani keittimen. Tähän on jo niin tottunut, ettei siitä paljonkaan vaivaa ole. Kaasulla vesi kiehuu kaiken lisäksi vauhdilla. Keittimen kantamisesta näköalapaikoille pienillä iltalenkeilläkin on tullut tapa, josta tuskin koskaan luovun – ”tunturikahvit” milloin missäkin, useimmiten hienoilla näköalapaikoilla ovat pienen vaivan arvoiset.

Karhunkierros 281Oulankajoki Runsulammen kohdalla. Karhunkierros 280Kahvikupit huuhdeltu.

Sade alkoi näyttää matkan jatkuessa yhä ilmeisemmältä. Ohitimme nyt aikanaan palaneita männiköitä, mistä todistivat hiiltyneet kannot ja palokorot – paksun kaarnan ympäröimät kaarnattomat kohdat mäntyjen rungoilla.

Karhunkierros 290Metsäpalon jälkiä.

Erinomaisen kirkasta ja raikkaan makuista vettä saimme Runsuniityltä laskevalla purolta, joskaan varsinaiselle täydennykselle ei enää ennen luontokeskusta ollutkaan tarvetta. Sen verran kuitenkin jo sateen edeltä pakoon kiiruhdimme, ettemme niityn ladolla (ja samalla Rytisuon viiden kilometrin mittaisella luontopolulla) piipahtaneet.

Karhunkierros 286Runsuniitty.

Luontokeskusta edelsi vielä Oulangan leirintäalue, joka näin toukokuussa oli vielä kiinni. Kesäkuun alussa aukeava leirintäalue tarjoaa kahviloineen ja omine vuokramökkeineen mukavuuksia niitä etsiville. Me olimme päättäneet käyttää hyväksemme Oulangan luontokeskuksen palveluja. Hiukan ennen kuin pääsimme perille, alkoi tiputtelemaan vettä.

Karhunkierros 295Oulangan yli maantiesiltaa pitkin.Karhunkierros 301Piuhat kiinni.

Oulangan Karhunkierros 296luontokeskuksella söimme suunnitelmamme mukaisesti lounaan (11€)  – hirvenlihalla höystetyt keitot leipineen. Päälle joimme kahvit. Kännyköiden ja kameroiden akut olivat luonnollisesti samaan aikaan latauksessa. Ennen reissua unohdimme ostaa pienen määrän maitoa mukaamme (pariin jälkiruokaan) – tähänkin ongelmaan löytyi luontokeskuksesta ratkaisu. Vesisateeseen ei ollut kiire, joten kiertelimme aikamme kuluksi myös pienen kansallispuistosta kertovan näyttelyn ja vilkuilimme Hannu Hautalan luontokuvia. Luontokeskuksella oli hiljaista, eikä sadekeli näyttänyt houkutelleen paikalle päiväkävijöitä kourallista enempää.

Karhunkierros 309Matka jatkui sadevarustuksessa.

Oulangan luontokeskukselta polku jatkui hyvin sorattuna. Se johdatteli meidät lukuisten päiväkävijöiden suosimaa reittiä pitkin Kiutakönkäälle, ehkä koko kansallispuiston kuvatuimmalle pienelle putoukselle ja koskelle. Luontokeskukselta lähtee vajaan viiden kilometrin mittainen Hiiden hurmos -luontopolku, jota alkuun seurailimme.

Karhunkierros 313Oulangan kansallispuiston tunnuskasvi – neidonkenkä.

KiutakönkäälleKarhunkierros 315 kävellessämme ylitimme pienen puusillan, joka ylitti vanhan kallioon hakatun uittorännin. Pian koko kosken komeus oli nähtävillämme. Hiukan sateinen sää ja liukkaat kalliot eivät innostaneet kovinkaan rohkeaan kosken kuvaamiseen. Suuren vaikutuksen punertavien dolomiittikallioiden keskellä virtaava koski kuohuillaan (video) kuitenkin teki.

Karhunkierros 317Karhunkierros 324Karhunkierros 334Karhunkierros 359Karhunkierros 344Kiutaköngäs.

Könkäällä on myös Reino Rinteen muistolaatta. Se muistutti meitä siitä, etteivät Kuusamon vapaana kuohuvat kosket ole mikään itsestäänselvyys, vaan kiivaiden ”koskisotien” tulos. Nykyisin alueen luontoa uhkaavat ennen kaikkea kaivoshankkeet, joista pisimmälle on edennyt australialaisen Dragon Miningin hanke Juomasuolla – lähellä Rukaa. Juomasuon kaivoksen jätevedet uhkaisivat myös Oulangan kansallispuiston jokia. Kaivoshankkeet ovat herättäneet runsaasti vastarintaa. Sitä tuskin vähentää se, että kyseinen yhtiö on niittänyt hyvin kyseenalaista mainetta muualla Suomessa ja sen ympäristölupa Oriveden kultakaivoksella evättiin toistuvien ympäristöongelmien vuoksi kokonaan.

Karhunkierros 328

Reino Rinteen muistolaatta.

Kiutakönkäältä löytyy useita hiidenkirnuja luonnollisessa ympäristössään. Koskien kuohujen pyörittämät kivenmurikat ovat jauhaneet kallioon erikokoisia onkaloita – niin pysty- kuin sivusuunnassakin.  Tulvien aikaan voi Kiutakönkään normaalin uoman äärelle pääsy estyä kokonaan ja nyt kiertämämme niemeke (kartta) voi muodostua tällöin pieneksi saareksi. Niemekkeelle johtavat sillat voivat jäädä jopa kokonaan veden alle.

Karhunkierros 347Pieni kirnu.

Kiutakönkään jälkKarhunkierros 374een nousimme Oulangan korkean jokitörmän päälle. Täältä (kartta) löytyi paiväretkeläisryhmien tarpeisiin rakennettu iso keittokatos. Hetkeksi katokselle pysähdyttyämme matkamme jatkui epävakaassa säässä.

Karhunkierros 376Karhunkierros 378Karhunkierros 382Metsät ja joki – erämaa.

KiutakönKarhunkierros 388kään jälkeen olivat metsät erityisen komeita ja erämaisia. Kelopuuta oli paljon ja vanhojen metsäpalojen merkit runsaita. Männikköisten hiekkakankaiden tasaisilla ja leveillä poluilla kulkeminen oli  kaiken lisäksi helppoa. Alhaalla virtaavan tumman Oulangan pinnalla liukuivat Kiutakönkään jälkikuohut.

Karhunkierros 391Merenojan nuotiopaikka.

Aikamme jokitörmää seurailtuamme laskeuduimme lopulta takaisin joen partaalle, kauniisiin kuusikoihin ja sekametsiin sekä Merenojan nuotiopaikalle (kartta). Oli aika keittää kahvit. Merenojan yli johti selvästikin uusi silta ja kovan tulvan merkit olivat täällä selviä. Ehkäpä silta oli vielä viikko aiemmin ollut veden alla.

Karhunkierros 393Merenoja.

Taukoa pitäessämme alkoi sade hiukan kiihtyä. Olimme ajatelleet Merenojaa mahdollisena leiripaikkana, mutta sade laittoi askeliimme vauhtia. Sadetta ei kauaa kestänyt ja hetken evästeltyämme päätimme jatkaa päivän matkaa Ansakämpälle saakka.

Karhunkierros 408Näsiä kukkii.Karhunkierros 403Tulvaniittyjä, joilta on aikoinaan kerätty heinää karjalle.

Reitti jatkui nyt vaihteeksi joen tuntumassa ja kohtasimme täällä muutamia vanhoja tulvaniittyjä (kartta), niille rakennettuja latoja sekä kauniisti kukkivan näsiän. Hetken päästä nousimme jälleen joen korkealle töyräälle – nyt jo rauhallisesti ja vakaasti virtaavan Oulankajoen ylle. Koko reissun pisimmän päivämatkan päätteeksi laskeuduimme portaita pitkin alas joen rantaan Ansakämpälle (kartta). Sää oli mukavasti selkiintymässä illaksi.

Karhunkierros 422Oulangan hiekkatörmät.

Vanha AnsakKarhunkierros 427ämppä on aikanaan palanut, minkä vuoksi saimme etsiytyä uuden ja ”modernin” ja valoisan kämpän suojiin.  Paikalla oli jo muutama kulkija, mutta tilaa mukavasti kahteen soppeen ja yhteen koko seinän mittaiseen laveriin järjestetyssä kämpässä riitti. Hetken mietimme myös teltassa majoittumista, mutta kämppä vei nyt voiton – saimmehan sieltä kaiken lisäksi käyttöömme oman sopen. Asetuimme taloksi, teimme nopeasti tulet jokivarren mukavalle nuotiopaikalle ja aloimme makkaran paistoon. Tämän illan jälkeen olikin sitten aika siirtyä pussiruokadieettiin.

Karhunkierros 444Jokivarteen sortuvat kuuset – kukin vuorollaan.

Illan kirkastuessa omaa menojalkaa vielä hiukan vippasi, mutta Tuuli päätti levätä ja keskittyä murhamysteeriin lämpöisellä tuvalla. Vanhan pokkarin sivut kelpasivat luetun tahtiin sytykkeiksi. Itse suuntasin syötyämme jokivarteen (kartta). Pienellä iltalenkillä kohtasin aran porovaatimen vasoineen sekä lähinnä oksennusta muistuttavan ja erikoisen hirvenparvimaljakkaan. Rannoilla kukki jo sianpuolukka ja tuomi puski keväistä lehteä. Oulangan rantojen pensaisiin kerääntyneet heinät kertoivat tulvan käyneen tänäkin keväänä korkealla. Kämpälle palatessani jututin vielä kauniille jokitörmälle telttansa pystyttänyttä pariskuntaa.

Karhunkierros 435Hirvenparvimaljakas.Karhunkierros 452Oulangan hiekkasärkät.Karhunkierros 458Tulvan merkit.

Koko päivän hiljalleen ripotelleesta sateesta huolimatta olimme säilyneet varsin kuivina. Varustuksemme toimi. Illan mittaan alkoi tupa täyttyä, mutta neljäkin tuvalle pistäytynyttä kulkijaa päätti jatkaa vielä matkaansa. Loppujen lopuksi oli nukkumaan mennessä tilavassa tuvassa ainoastaan kuusi henkeä. Myöhäisten kulkijoiden liittyessä joukkoon nousi pääluku lopulta kymmeneen. Tuttuun tapaan oli tuvalla taas ”saunanlämmittäjiä”, sen verran ahkeraan kamiinan luukku kävi. Yli kahdenkymmenenviiden asteen ei tupa sentään tällä kertaa lämmennyt… Kaksi kaverusta tuli tuvalle vasta yömyöhällä, emmekä tähän edes heränneet – sen verran makoisia unemme pitkän päivän jälkeen olivat.

PÄIVÄ 3: ANSAKÄMPPÄ – VENNÄÄNMUTKA 13.0 + 1.4 KM
Auringonpaistetta ja hyvää tuulta. Vedenjakajan yli Oulangalta Kitkalle. Metsäjoogaa. Pähkänäkallion maisemat! Yö laavulla.

Päivä3Päivä 3. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Karhunkierros 467Aamu valkeni heleänä. Joella leijui usva. Takana oli varmasti koko reissun viilein yö, vaikkei aivan pakkasen puolella liene käytykään. Hereillä olimme varhain, joten pakkailimme tavaroitamme lähinnä ulkosalla, ettemme olisi häirinneet muita tuvassa yöpyjiä. Raikkaassa aamusäässä tämä oli mukavaa.

Kaasu oli terassin liedeltä loppunut, joten turvauduimme aamupalan laitossa omaan keittimeen. Tämä taisi ollakin ensimmäinen kerta, kun vastaan tuli tilanne, että Metsähallituksen huolto on tässä asiassa pettänyt. Yleensä vaihtopullo on aina löytynyt vastaavissa tilanteissa jostain varaston nurkasta. Nyt sitä ei näkynyt. Omaa keitinkaasua kyllä riitti loppumatkalle helposti, vaikka hiukan asiasta jo ehdin huolestuakin. Selvää tietysti on, että tulipaikoilla saa ruokansa aina laitettua ja vetensä keitettyä.

Karhunkierros 464Aamun Oulanka.Karhunkierros 472Ylös kämpältä.

Karhunkierros 475Kauniissa aamuauringossa oli edellisen päivän harmauden jälkeen erityisen mukava lähteä liikkeelle. Muutenkin oli matkanteko nyt entistä vapautuneempaa – pisin päivämatka rinkan kanssa oli takanapäin, taakat kevenivät pikku hiljaa ja yöt oli saatu viettää onnistuneesti sekä teltan että autiotuvan suojissa. Yhtään sanaharkkaakaan ei vielä oltu saatu aikaiseksi. Nyt alkoi herätä varmuus siitä, että yhteinen reissu tulisi onnistumaan. Alkuun nousimme takaisin Oulankajoen korkeiden jokitörmien päälle. Jokilaakson yllä saimme kännykkäyhteyden ulkomaailmaan pelaamaan. Päivän säätiedot näyttivät erittäin hyvältä.

Karhunkierros 479Aurinkoinen aamu.

Matka jatkui taas hetken jokitörmän päällä, ennen kuin laskeuduimme Ansapurolle, yhdelle Oulangan lukuisista kirkasvetisistä sivupuroista (kartta). Alimmaiselta Ansalammelta laskevalta purolta saimme raikasta vettä juotavaksemme.

Karhunkierros 486Vesitäydennystä Ansapurolta.

Puron jälkeen oli aika jättää hyvästit Oulankajoelle, sillä edessä oli nousu Oulanka- ja Kitkajoen erottavalle vedenjakajalle. Metsäisessä (ja hakkaamattomassa) maisemassa oli todellista erämaan tuntua.

Karhunkierros 497Metsien keskellä.

Hetken kuljettuamme pysähdyimme toiselle aamiaiselle Kulmakkopuron varteen (kartta). Karhunkierroksen retkioppaasta saimme lukea puron mielenkiintoisesta historiasta: Purolle padotut vedet eivät aikanaan 1900-luvun alussa riittäneet kuljettamaan lähistöltä kaadettuja tukkeja Oulangalle. Niinpä tukit lojuvat vielä tänäkin päivänä puron varressa. Osa puista kuitenkin sahattiin myöhemmin paikan päällä ja kuljetettiin valmiina sahatavarana Ruotsiin saakka.

Karhunkierros 505Puusiltaa pitkin Kulmakkopuron yli. Karhunkierros 502Epäonnistunut tukinuitto. Karhunkierros 508Sahatavaran jäänteet Kulmakkopurolla. Historia on täällä läsnä.

Karhunkierros 522Leppoisan taukopaikan ohitti parikin toiseen suuntaan kulkenutta vaeltajaa. Matka jatkui vedenjakajalla – nyt loivasti ylöspäin kohti Kulmakkovaaraa ja Kulmakkojärvellä sijaitsevaa Jussinkämppää. Kulmakkovaara on mannerjään liikkeen suuntaisesti muokkautunut vaara, tarkkaan ottaen suuri drumliini. Vedenjakajan Karhunkierros 526korkeimman kohdan (290 m m.p.y.) saavutettuamme pidimme aurinkoisen lepotauon. Tuuli käytti tämän tehokkaasti metsäjoogaan, minä ihan vaan istuskeluun, tankkaamiseen ja valokuvaamiseen. Edellisen sateisen päivän jälkeen tuntui lämmin paiste erityisen hyvältä, vaikkei lämpötilat kovin korkealle nousseetkaan. Sää oli raikas, samoin mieli.

Karhunkierros 525Metsäjoogi.Karhunkierros 517Havukka-ahon istuskelija (T). Karhunkierros 519Aurinko ja sinitaivas. Onni.

Kulmakkojärveä kohden laskeutuessamme alkoivat metsät taas vanheta ja muuttua männiköistä sekametsiksi. Tästä olivat merkkinä niin vanhat kelottuneet männynrungot kuin metsojenkin jätökset. Kulmakkojärvelle ja Jussinkämpälle saavuimme kostean suon poikki pitkoksia pitkin.

Karhunkierros 536Riippunaavaa. Karhunkierros 530Metson merkki.Karhunkierros 538Kulmakkojärvi.

Karhunkierros 545Jussinkämppä on malliltaan samanlainen kuin Ansakämppä – valoisa ja kolmeen eri  makuusoppeen järjestetty. Keittolounaan (valmis juuressoppa kuivatuilla lihalla ja vihanneksilla höystettynä) keittelimme kuistin kaasuliedellä.

Karhunkierros 539Lounas tulilla.Karhunkierros 549Jussinkämppä.Karhunkierros 556Hirvi kävi täällä.

Jussinkämpän (kartta) lounaan jälkeen jatkoimme pääasiassa alaspäin. Matkalla kohtasimme runsaasti hirvenjälkiä – jätöksiä ja polkuja. Parikin suota oli matkalla ylitettävä – kuten Pesospuroa ympäröivä suo (kartta), joka vielä vähän aikaa sitten  lumien sulettua oli pitkoksineen veden alla. Saarivaaran lakiosissa ylitimme kauniin rinnesuon, Rytisuon (kartta), ennen kuin laskeuduimme jyrkästi Kitkajoen laaksoon. Viimeinen lasku tapahtuikin jo portaita pitkin.

Karhunkierros 558Pesospuro. Karhunkierros 568Rytisuon reunamilla. Karhunkierros 574Kohti Kitkaa. Karhunkierros 578Saaripuron kirkkaat vedet.

Karhunkierros 579Saaripuron (kartta) rinnesoilta laskevassa mutkittelevassa uomassa virtasivat kirkkaat, mutta humuspitoiset vedet.  Metsät muuttuivat nyt selkeästi kuusivaltaisiksi – paikoin  lehtomaisiksi. Kevään heleää vehreyttä oli mukava katsella.

Karhunkierros 571Kevään väreissä.

Karhunkierros 596Matkalla olimme jo päättäneet yöpyä Vennäänmutkan laavulla, mikäli sen lippa tarjoaisi riittävästi suojaa odotettavissa olevalta öiseltä sateelta. Iloksemme oli laavu (kartta) hyvin tilava ja sen lippa pitkä. Lisäksi laavu oli suoraan Pähkänänkallion alapuolella,  loistavalla paikalla aivan joen partaalla. Pähkänää oli tullut katsottua kartalta jo etukäteen ja se oli tullut todettua hyväksi iltalenkin kohteeksi hyvässä säässä – sitäkin nyt piisasi. Ennen laavua pysähdyimme kuitenkin melko synkeällä kodalla (kartta). Telttailemiseen olisi toki kodan ympäristökin ollut mitä mainioin.

Karhunkierros 601Ylös Pähkänälle.

Karhunkierros 614Laavulle sutjakkaasti asetuttuamme lähdimme kiipeämään Pähkänänkalliolle. Alkuun seurailimme merkittyä yhdyspolkua (kartta), joka olisi johtanut Pähkänän parkkipaikalle – noin kilometrin päähän. Jyrkälle rinteelle rakennettujen portaiden yläpäästä löysimme pienen, kalliojyrkänteelle johtavan polun. Karhunkierros 643Etuajassa kukkivan mustikankin saimme hyviltä aurinkoisilta kasvupaikoilta bongattua. Ylös päästyämme jatkoimme vielä hetken jyrkänteen reunalla, kunnes olimme näköaloihin tyytyväisiä. Sää jatkui edelleen pilvipoutaisena. Ilta-auringossa oli täällä (kartta) erämaisissa maisemissa Kitkajoen yllä hyvä istuskella pitkä tovi.

Karhunkierros 633Pähkänänkallion maisemia komeimmillaan.22Puroeroosion dokumentointia.

Alas laskeudKarhunkierros 647uimme tuttua reittiä pitkin hyväntuulisina. Kallioille nousu oli kannattanut – ehdottomasti. Portaiden alapäästä löytyneitä eroosiovaurioita ei voinut olla vanhasta tottumuksesta kuvaamatta. Kulutus poluilla on usein melkoista ja rinnepoluilla loppusilauksen antavat keväisin poluille etsiytyvät lumien sulamisvedet.

Karhunkierros 590Lämmön tekijä. Karhunkierros 653Karhunkierros 658Karhunkierros 696Laavuelämää.

23Laavu oli nyt ”meidän” ja otimme siitä kaiken ilon irti. Pari vauhdilla etenevää kaveria meidät laavulla istuskellessamme ohitti – muita vaeltajia emme koko iltana nähneet. Omaa rauhaa riitti. Sytyttelimme nuotiolle tulet pienen sateen alkaessa ja illan viiletessä. Kitka virtasi pienenä koskena edessämme kohti Venäjää ja Vienanmerta. Erämaan onni oli taas läsnä. Onnistuneen päivän ja iltatoimien jälkeen oli hyvä vetäytyä makuupussin sekä laavun suojiin.

Karhunkierros 659Iltapesulla.

PÄIVÄ 4: VENNÄÄNNIEMI – MYLLYKOSKI 10.6 + 1.2 KM
Päivä Kitkajoen varrella - koskien kavalkadi. Varhaisia kukkijoita. Muuttuvia suunnitelmia. Oman tuvan oma huone. Yllätyssauna. Sää poutaantuu jälleen.

Päivä4Päivä 4. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Heräsin totuttuun tapaan hyvin aikaisin ja annoin Tuulin jatkaa uniaan. Kiertelin laavun lähistöllä pilvistä aamua kuvaillen ja sytyttelin aamutulet ennen aamupuuron ja mustikkasopan keittelyä. Tulevalle päivälle oli luvattu taas hiukan epävakaisempaa säätä.

Karhunkierros 667Unet raikkaassa ilmassa.Karhunkierros 673Aamutulet.Karhunkierros 676Karhunkierros 682Laavun rannassa – Kitkajoki ja Pähkänänkallio.

Edessä oli päivä Kitkajokea seuraillen. Suunnitelmamme mukaisesti tarkoituksenamme oli kävellä rinkkojen kanssa Siilastuvalle ja tutustua sitten ilman turhia painoja Myllykoskeen sekä erämaahotelli Basecamp Oulankaan ja sen palveluihin. Päivän aikana tulivat suunnitelmamme kuitenkin hiukan muuttumaan.

26Lähtövalmiina.

Karhunkierros 701Yöpaikalta lähdettyämme saavuimme pian toiselle jokivarren laavulle (kartta), joka sijaitsee ainoastaan puolisen kilometriä ylävirran suuntaan. Tämäkin laavu oli hyvin lähellä jokea – erittäin viihtyisännäköisellä paikalla.

Karhunkierros 707Kitkajoen maisemat – edessä Koivuniemen jyrkät.

Matka jatkui nyt aivan Kitkajoen tuntumassa (kartta) – yhdellä reitin hienoimmista osuuksista. Aivan joen varressa kuljimme  noin kolme kilometriä. Maisemat toivat väistämättä mieleen Koilliskairassa sijaitsevan kanjonimaisen Nuorttijoen varren, jota pitkin olin kulkenut reilut kaksi vuotta aiemmin. Vaikka polku kulkeekin aivan vesirajassa, tulvii Kitkajoki Oulankajokea huomattavasti vaisummin, eikä osia polusta peity tulvan alle kuin aivan korkeimman tulvahuipun aikaan.

Karhunkierros 708Peukutus kulkijalle.Karhunkierros 718Polku ei paljon lähempänä jokea olisi voinut kulkea …Karhunkierros 712Kyltti kalastajille oli pakko käydä tarkastamassa.

Karhunkierros 728Kitkajoen pienilmasto ja joen kuljettama hedelmällinen liete luovat oivan ympäristön ja kasvupaikan monille vaativammille kasveille – punaherukalle, lehto-orvokille ja rentukalle. Ihmettelimmepä polulla kasvanutta erikoista kukkamaljakastakin.

Karhunkierros 729Punaherukkaa.Karhunkierros 747Orvokki kukassa.Karhunkierros 748Rentukan aikainen kukinta. Karhunkierros 751Kukkamainen sieni – kukkamaljakas.

Kanjonimaisia jokimaisemia oli pysähdyttävä ihastelemaan vähän väliä. Kenttäkerroksen kasvuston lisäksi kiinnittyi huomiomme myös melko iäkkäisiin jokivarren kuusikoihin. Aikaisesta keväästä kertoivat rannoille ajautuneet jäälautat.

Karhunkierros 737Tauon paikka.Karhunkierros 741Halipakko.Karhunkierros 742Ylös jokilaaksosta.

Ennen Petäjikköpuroa nousimme hiukan ylöspäin jokilaaksosta – uutta polkulinjausta pitkin. Paikoin kivikkoiset, juurakkoiset ja raskaskulkuisemmat polut vaihtuivatkin pian tasaisempiin kangasmaastoihin. Kauniisti kuohuvalle Petäjikköpurolle (kartta) oli hyvä pysähtyä hiukan huilaamaan.

Karhunkierros 777Karhunkierros 790Petäjikköpuro.

Puron jälkeen nousKarhunkierros 797imme jyrkästi hiekkakankaille ja pois Kitkajoen maisemista. Polku seuraili nyt jyrkkiä harjuja. Parin kilometrin taipaleen jälkeen oli taas aika laskeutua alas kohti Kitkajokea ja lounaspaikkaamme Harrisuvantoa. Tätä ennen pääsimme vielä ihailemaan erityisen kirkasvetistä Kitkaan laskevaa kaunista sivupuroa. Nyt saavuimme hyvin soratuille poluille, kokonaisuudessaan 12 kilometrin mittaisen Pienen Karhunkierroksen varteen.

Karhunkierros 809Pienen karhunkierroksen leveät polut. Karhunkierros 813Kitkajoen kaunis sivupuro.

Harrisuvannolle (kartta) saavuttuamme alkoi ripotella vettä. Tästäkään sateesta ei ollut kastelijaksi, eikä sadetta kestänyt pikaista keittolounasta pidempään. Laavulla saimme jututtaa muitakin retkeilijöitä –  Harrisuvannolla yöpynyttä pariskuntaa, jonka olin kohdannut aiemmin jo Ansakämpällä pientä iltalenkkiä tehdessäni.

Karhunkierros 821Harrisuvannon pitkä riippusilta.

Lounaalta matka jatkui nyt Kitkan etelärannalle. Joen yli pääsimme Harrisuvannon riippusiltaa pitkin. Aikanaan oli tavallisempaa kulkea Kitkan pohjoisrantaa pitkin (kartta), mutta nyt pääreitti on linjattu uudelleen Kitkajoen eteläpuolelle ja Siilastuvalle. Joen pohjoisrantaa voi kulkea edelleen, mutta tällä polulla on pysyttävä varsin tiiviisti, sillä sen pohjoispuoliset osat kuuluvat vain luonnolle ja tutkijoille varattuun kansallispuiston rajoitusosaan.

Karhunkierros 845Kitkajoen kanjoni.

Varsinaiseen Kitkan kanjonimaiseen osaan saavuimme Vattumutkan jälkeen (kartta), pari kilometriä Harrisuvannon riippusillan jälkeen. Tämän jälkeen edessä olikin toinen toistaan komeampia koskinäkymiä – Kalliosaari, Jyrävä, Aallokkokoski …

Karhunkierros 850Kitkajoki Kalliosaaren kohdalla. Karhunkierros 855Koskea uhmaava Kalliosaari. Karhunkierros 858Mysrkytuhoja kansallispuiston laidalla. Karhunkierros 866Kaunis pilkkunahkajäkälä seinäsammalten seassa.

Vaellus kanjonin reunamilla päättyi hetkeksi Siilastuvalla (kartta), jossa aloimme miettiä päivän taipaleen jatkamista vielä eteenpäin. Aikaa oli varhaisen lähdön vuoksi runsaasti. Siilastuvan ympäristössä, niin kuin muuallakin alueen luonnontilaisissa metsissä, kasvoi runsaasti kaunista pilkkunahkajäkälää. Se voisi yleisyytensä vuoksi hyvinkin sopia kansallipuiston tunnukseksi harvinaisen neidonkengän sijaan. Täälläkin, niin kuin kaikkialla muualla kansallispuistossa, kuului äänimaisemaan järripeipon (myös ääninäyte) jatkuva värinä.

Karhunkierros 888Jyrävä.

Näymät Siilastuvalta Jyrävälle ovat suorat – seitsenmetrinen lohennousun katkaiseva putous tippuu alas suoraan tuvan edessä. Äänikin kuuluu. Lähdin vielä ”tarkastamaan” läheistä nuotiopaikkaa, mutta sen kivisestä ympäristöstä löytyy telttapaikkoja varsin kitsaasti. Tuumattuamme päätimme jatkaa matkaa Myllykoskelle, vaikka oppaasta saimme lukea sen olevan varsinaisesti päivätupa. Päätimme käydä myös Basecamp Oulangalla, josta ajattelimme kysäistä mahdollisuutta suihkussa käymiseen. Ilmassa oli nyt pientä reissuväsymystä, mutta tuulet kääntyivät vielä illaksi. Silloin paistoi jo aurinko.

Karhunkierros 885Tuumaustauko Siilastuvalla.Karhunkierros 879Siilastuvan läheinen leiripaikka.

Karhunkierros 896Siilastuvan jälkeen matka jatkui portaita pitkin Jyrävän putouksen ylle nousten. Reitti seuraili taas jyrkän kanjonin reunamia ja pian näkyviin tuli myös yli puolen kilometrin mittainen, yhtenä kuohuna laskeva Aallokkokoski (kartta). Ennen Myllykoskea olimme taas saavuttaneet kansallispuiston rajan, joka täälläkin päättyi hiukan ikävästi jokin aika siten hakattuihin maisemiin.

Karhunkierros 898Jyrävän kuohut yltä kuvattuna.Karhunkierros 908Aallokkokoski. Karhunkierros 914Myllykosken portaikoissa.Karhunkierros 923Yksityinen mökki kansallispuiston  reunamilla. Ei huono.

Myllykosken päivätuv29alle (kartta) päästyämme ymmärsimme tehneemme oikean valinnan. Tuvalta löytyi lavereita kahdestakin kerroksesta ja tuvan ylemmässä kerroksessa oli kaiken lisäksi ”yksityishuone”, johon mahtuisi hyvin kokonainen perhekin samalle laverille. Olimmekin pian paikkamme valinneet.  Kamiina historialliselta Karhunkierros 931tuvalta puuttui, mutta tällä ei olisi keväisessä säässä juurikaan ollut käyttöä. Tuvalle asetuttuamme oli aika lähteä katsomaan erämaahotellin kahvilaa. Soittelin vielä sesongin ulkopuolista aikaa viettävään paikkaan ja kuulin, että ainakin kahvila olisi auki. Suihkua päätimme kysellä perille päästyämme.

Karhunkierros 927Matkaa Basecampille (kartta) ei ollut kilometriä enempää. Kahvilasta saimme myös maitoa loppumatkan tarpeisiin. Yllättäen suihkua kysellessämme meille tarjottiin mahdollisuutta ”patikkaKarhunkierros 924saunaan”. Tilaisuus oli tietenkin hyödynnettävä ja kahdeksan euron maksuun olisi kuulunut myös palju (jonka veden totesimme kokeilemattakin turhan kuumaksi). Pyyhkeet saimme talon puolesta. Sauna teki hiukan vaisun iltapäivän jälkeen todella hyvää ja takaisin Myllykoskelle käveleksimme virkistäytyneinä, puhtaina ja reipastuneina.

Karhunkierros 942Myllykoski.

Myllykoskelle palattuamme saimme asettua valmiille tulille: Tuvan nuotiopaikalla oli nyt jo aiemmin Harrsisuvannolla tapaamamme pariskunta. Kuulumisia vaihdettuamme jatkoi pari matkaansa. Me aloimme ruuanlaittoon. Muutamia päiväkävijöitä tuvalla vielä illan mittaan kohtasimme, mutta väkeä oli liikkeellä keskellä viikkoa todella vähän. Tupaa saimme loppujen lopuksi isännöidä ja emännöidä yön yli ihan kahdestaan. Melkoista luksusta.

Karhunkierros 979Kosken kuohut.

Sää pysyi hiukan epävakaana, vaikka aurinko välillä pilvien raoista pilkistelikin. Pientä sadettakin saimme. Tuuli keskittyi lueskeluun ja rauhallisesta leirielämästä nautiskeluun, kun taas itse kävin pienellä iltalenkillä Myllykosken sillan toisella puolella. Pieniä kiipeilyharjoituksia kosken yllä olevilla kallioilla tehdessäni totesin tulleeni vanhaksi (tai viisaaksi) – korkeat paikat ovat alkaneet pelottaa.

Illan onni oli omassa tuvassa.

Karhunkierros 961Leijona tuvassa.28

Tuvan isäntä pihalla hommissa – emäntä vahtii.Karhunkierros 940

Myllykosken ylittävä riippusilta johtaa pienelle Karhunkierrokselle. Karhunkierros 994Iltatulilla.Karhunkierros 1009

Myllykosken tuvan vanha pärekatto. Karhunkierros 1011

Tuvalla on käyty.

PÄIVÄ 5: MYLLYKOSKI – PORONTIMA 7.7 + 5.8 KM
Aurinkoa! Aamukävely pienellä Karhunkierroksella. Kallioportti. Pois kansallispuistosta. Taas yö "omalla" tuvalla. Porontiman vanhat metsät.

Päivä5Päivä 5. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Aamumme alkoi aurinkoisesti ja hyväntuulisesti. Olimme suunnitelleet päivän alkuun pienen aamulenkin ilman rinkkoja pienellä karhunkierroksella. Varsinainen suunnittelemamme siirtymätaival rinkkojen kanssa Porontimajoelle ei ollut kuin noin kahdeksan kilometriä. Aikaa siis oli.

Karhunkierros 1022Kännykän virransäästö ja himmeä näyttö …Karhunkierros 1023

… ja sää ulkona: pilvipoutaa ja aurinkoa!Karhunkierros 1036

Karhunkierros 1040Kevättä Myllykosken riippusillalla.

Karhunkierros 1044Sää todellä suosi. Liikkuminen ilman rinkkoja mukavassa poutaisessa aamussa oli nautinnollista ja reitti kohti Kallioporttia – pienen retken päämäärää – hieno. Matkalle sattui niin pieniä lampia kuin kauniita soitakin. Viimein saavuimme itse Kallioportille – Kitkajoen muinaiselle purku-uomalle, jossa vanhoista kuohuista muistuttavat dramaattiset kivikot, rotkot ja kalliojyrkänteet sekä soistuvat lammet. Matkaa Myllykoskelta Kallioportille (kartta) oli noin kaksi kilometriä.

Karhunkierros 1057Karhunkierros 1109Nimetön lampi matkalla Kallioportille.Karhunkierros 1066

Rapautuva Kallioportti.

Toinen toistaan komeampien näkymien seuratessa kulkuamme päädyimme lopulta Kallioportin pohjoisimpaan nurkkaan (kartta), jossa reitti olisi alkanut laskemaan alas kohti Harrisuvantoa. Pystysuorat kallioseinämät tarjosivat huikeita näkymiä alas soistuville lammille ja kynttiläkuusikoihin.

Karhunkierros 1079Kallioportin maisemat!Karhunkierros 1089Pientä kiipeilyä. Karhunkierros 1105

Katse alas kynttiläkuusikoihin.

Aikamme Kallioportin maisemissa pyörittyämme palasimme takaisin jo kulkemaamme reittiä pitkin. Käytännössä olimme saaneet kävellä myös pienen Karhunkierroksen lähes kokonaisuudessaan – Kallioportilta Harrisuvannon suuntaan laskeutuvaa portaikkoa ja 300 metrin pätkää lukuunottamatta. Niille, joilla aikaa kokonaiselle vaellukselle ei löydy, voi Pientä karhunkierrosta suositella lämpimästi.

Karhunkierros 1111

Soiden sarakasvustoa.

Kallioportilta lähdettyämme etsiytyi katseeni jälleen maahan ja sen kasvustoon. Kauniiden jäkälien lisäksi oli soiden sarakasvustoa mukava tutkiskella. Kukkivia kasveja ei toukokuussa vielä juurikaan löytynyt. Mukana kulkeneelle varustukselle – keittimelle ja eväille oli käyttöä Pyöreälammen (kartta) hienolla taukopaikalla. Kakkosaamiainen tuli nautiskeltua erinomaisessa säässä ja erityisen kauniissa maisemissa.

32

Kahvipaussi Pyöreälammen rannalla.

33Myllykoskelle palattuamme oli aika nakata rinkat selkään, suunnata kohti Porontiman kämppiä ja heittää hyvästit Oulangan kansallispuistolle. Nyt matka jatkui vastikään hakattujen ja taimettuvien talousmetsien läpi kohti Rukaa ja Valtavaaran suojeltuja metsiä. Aivan kansallispuiston  rajalta löytyy ekopiste (kartta) jätteille ja niiden lajitteluun. Käytimme tätä hyväksemme ja purimme täällä turhaa lastiamme. Matka jatkui taas hiukan keveämmin askelin.

Karhunkierros 1123Keväinen tuomi Lummiskonjoen yllä.

Vaikka teimme nyt matkaa kansallispuiston  ulkopuolella, kaiken lisäksi paikoitellen kovin ottein käsitellyissä metsissä, toi tämä kaikesta huolimatta vaihtelua nähtyyn ja koettuun. Eri-ikäisten hakkuiden keskellä matkatessamme kiinnittyi huomiomme kauniisiin keväisiin puroihin ja hakkuiden keskelle jätettyihin mäntyvanhuksiin. Mitä ilmeisimmin on täällä hakattu arvokasta vanhaa metsää, sen verran monisatavuotisilta nämä mäntyjärkäleet näyttivät. Päivä oli edennyt jo pitkälle, joten lounaan aika tuli pian – Puurosuon laavulla, jota huoltaa Metsähallituksen sijaan Kuusamon kaupunki.

Karhunkierros 1133Männynjärkäle on jätetty pystyyn hakkuun keskelle.Karhunkierros 1142

Toisaalla taas on putsattu koko metsä. Karhunkierros 1144

Aurinko!

35Puurosuon laavulla otimme keittovetemme läheisestä purosta (kartta), jonka vesi vaikutti hyvälaatuiselta – siitäkin huolimatta, että se laski asutulta alueelta suoalueiden läpi. Reppu keveni taas hiukan keittolounaita valmistaessamme. Valoisassa männikössä sijaitseva tuplalaavu oli siisti ja hyvin huollettu. Ekopisteeltä laavulle on matkaa noin kolme kilometriä, Myllykoskelta reilu puoli kilometriä enemmän.

Karhunkierros 1137Lounaalla.

Laavun jälkeen jatkoimme matkaamme vanhenevissa metsisssä ylittäen välillä kauniita avosoita (kartta). Keväisen raikkaassa aurinkoisessa säässä ja helppokulkuisilla poluilla oli matkanteko miellyttävää. Asutuksen ”läheisyydestä” ja suojelemattomuudesta meitä muistuttivat aluetta halkovat metsäautotiet, joita aika-ajoin lompsimme tai ylitimme. Kaikesta huolimatta riitti tälläkin osuudella vaihtelevaa ja kaunista nähtävää. Parempaa oli silti tulossa.

Karhunkierros 1146

Karhunkierros 1160Avosoilla. Karhunkierros 1162

Teeri kävi täällä.

Karhunkierros 1176Noin kilometri ennen loivaa loppunousua Porontiman kämpälle ylitimme myös ihan oikean tien (kartta). Paikalliset taksiyrittäjät ovat huomanneet hyvän ”bisneksen” väsyneiden vaeltajien varalle, sillä ylittämiemme teiden varsilta löysimme tästä lähtien lähes poikkeuksetta pieniä mainoksia ja ohjeita taksin tilaamiseen. Nyt näille palveluksille ei ollut tarvetta – olimme paitsi hyvävoimaisia, myös hyväntuulisia. Kaiken lisäksi kohti Porontimaa kävellessä alkoivat metsät selvästi muuttua vanhemmiksi, viihtyisämmiksi ja monimuotoisemmiksi. Aurinkokin vaan jatkoi helottamistaan lähes pilvettömältä taivaalta.

Karhunkierros 1193Porontiman vanha mylly ja nykyinen pieni autiotupa.

Porontimalle (kartta) saavuimme suorastaan hilpeissä tunnelmissa. Kaunis sää kohotti selvästi mieltä. Porontima vaikutti melkein pieneltä kylältä – paikalla on kaksi pikku kämppää vastakkain kauniin pienen kosken keskellä ja pihapiiristä löytyy myös laavu, keittokatos sekä tietenkin halkovaja ja huussit – kaksin kappalein.

Karhunkierros 1194

Nyt on siistiä – ihan ”omassa” kämpässä.

Muita kulkijoita ei paikalla näkynyt – niinpä valitsimme itsellemme lokoisat oltavat kämpistä uudemmasta – se kun oli vanhaa hiukan valoisampi. Hiukan siivoton se kuitenkin oli, joten ensimmäiseksi tartuin harjan varteen, lakaisin lattiat ja putsasin hyllyt sinne jätetyistä ruuista (riisiä, hiutaleita, suurimoita…) ja roskista. Ajattelemattomuuttaan ja lastia keventääkseen – ehkä hyvää tahtoen – jättää moni kulkija kämpille ylijäämäruokiaan. Tämä ei tietenkään ole kovinkaan viisasta, sillä ne voivat houkutella paikalle metsäneläviä – myyriä ja hiiriä. Niinpä kaikki roskat saivatkin palaa laavun tulipaikalla osan ruuista kompostoituessa huussissa.  Sitten hakkasin halkoja ja keitimme tulokahvit. Olipa vaan hyvä olla.

36

Kahvihetki (T).Karhunkierros 1181Nautiskelua.

Asetuttuamme taloksi saapui paikalle saksalainen isä tyttärineen ja hetken jännitimme, kumpaan tupaan he asettuisivat.  Jännitystä tietenkin lisäsi se, että kyseessä oli Ansatuvalla kohtaamamme ”saksalainen saunanlämmittäjä”. Oman kämpän saimme kuitenkin edelleen pitää. Paikalle porhalsi myös suurempi suomalainen seurue lounastamaan ja vaihdoimme kuulumisia. Iltalenkiksi olin suunnitellut Porontiman järven rannalle ja sen muodostamalle kanjonille piipahtamista. Aikamme huilattuamme lähdimmekin taas liikkeelle.

Karhunkierros 1214Myllylampi.

Alkuun kävelimme parinsadan metrin matkan Myllylammelle (kartta).  Pysähdyimme istuskelemaan ja nautiskelemaan pitkäksi aikaa ilta-auringosta. Kaunis, aurinkoinen päivä oli päättymässä yhtä kauniiseen iltaan.

Karhunkierros 1239Myllylammen rannoilla kasvoi upeaa vanhaa metsää.

Karhunkierros 1221Istuskeltuamme oli aika nousta ylös Joenniskankallioille (kartta) näköaloja ihailemaan. Myllylammen pohjoisrannalta löytyi pieni polku, jota seurasimme aina Porontimajärven rantaan saakka. Täältä jouduimme nousemaan lyhyen poluttoman taipaleen jyrkästi ylös kalliolle. Sieltä polku taas löytyi ja palatessamme pysyttelimmekin sillä. Aurinkoisuus oli tarttuvaa sorttia ja etenkin Tuuli tuntui olevan nyt voimissaan.

Karhunkierros 1229Porontimajärvi.Karhunkierros 1227

Karhunkierros 1236

Porontiman ”kanjoni”.

Vaikka pienellä iltakävelyllä ei ollut mittaa edes kahta kilometriä, oli reitillä erityisen paljon kaunista nähtävää. Suosittelemme. Tämän jälkeen oli hyvä asettua yöpuulle. Kamiinaan pistimme puolikkaan pesällisen puuta ja siitä riitti hyvin lämpöä aamuun asti.

Karhunkierros 1257Porontiman tuvat.

PÄIVÄ 6: PORONTIMA – VALTAVAARA 11.8 + 0.5 KM
Auringosta murkuun. Huikeita vaaramaisemia. Takaisin suojeltuihin metsiin. Raskaampi lopputaival jyrkillä Valtavaaran poluilla.

Päivä6Päivä 6. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Karhunkierros 1265Aamun hehku.

Raikas aamu alkoi sillä, että lykkäsin kamiinaan hiukan lämpöä ja lähdin aamukävelylle Myllylamelle. Oma pieni ”kylämme” näytti erityisen kauniilta aamun auringossa.

Karhunkierros 1274Luppoa Myllylammen kuusikoissa.Karhunkierros 1279Porontimajoen pikkuinen koski myllyn sillalla.

Aamupuurot ja mustikkasopat sain keiteltyä keittokatoksen liedellä, minkä jälkeen olikin hyvä herätellä retkikumppani tuvan hämärästä, alkaa syömään ja pakkailemaan. Aamiaisen nautimme tällä kertaa sisätiloissa. Valmiita olimme lähtöön hyvissä ajoin (tavan mukaan), samalla aikaa kun saksalaiset seuralaisemme vasta aloittelivat omaa aamupalaansa ulkosalla. Sää oli taas mitä mainioin, mutta illaksi oli jo luvattu sadetta – eikä tämä lupaus pettänyt. Siksikin oli hyvä olla liikkeellä aikaisin.

Karhunkierros 1288Valmiina päivän koitoksiin.

Alun sadKarhunkierros 1291at metrit saimme kulkea illalla (ja aamukävelyllä) tutuksi tullutta polkua pitkin. Pian aloitimme nousumme ensimmäiselle päivän monista vaaroista. Täälläkin oli reittilinjauksia hiukan uusittu ja ylös Vattuvaaralle (kartta) nousimme alkuun uusia portaita pitkin. Edessä oli päivän mittaan monta melko raskasta nousua lukuisten vaarojen päälle, mutta samalla hienoille näköalapaikoille. Jokilaaksojen ja koskien jälkeen olikin edessä taas aivan uudenlainen osa Karhunkierroksen monipuolista luontoa.

Karhunkierros 1297Kohti Vattuvaaraa.

Näköalat niin pohjoiseen kuin eteläänkin olivat Vattuvaaran lakiosista upeat. Huomiomme kiinnittyi myös tykkylumen rasittamiin kuusikoihin. Täälläkin oli vielä vanhoja metsiä säästynyt hakkuilta ilahduttavissa määrin.

Karhunkierros 1298Alla (iltakävelyn) kanjoni ja Pitkälahti.Karhunkierros 1302Vattuvaaran arvokkaat kuusikot. Karhunkierros 1306

Näköalat: Ryötinki (lampi) ja Oulankaa reunustava vaarajono.

Karhunkierros 1311Pian vanhat metsät kuitenkin jäivät taakse ja palasimme ihmisen huolella muokkaamaan maisemaan. Polut olivat täällä helppokulkuisia ja välillä astelimme metsäautoteitä pitkin. Lounaspaikkaamme Ison Kuikkalammen laavulle (kartta) saimme lasketella loivasti noin kahden ja puolen kilometrin matkan. Tämä pätkä sujui huomaamatta – vaihteeksi pitkiin keskusteluihin syventyen. Niihin keskittyessämme olimme jopa kävellä harhaan.

Karhunkierros 1313Kekustelujen jälkeen: OIlako vai eikö olla? (T).

Karhunkierros 1320

Karhunkierros 1325Vedenhakureissu kauniisti soistuvalla Isolla Kuikkalammella.

Lounaan laitto sujui rääppiäistyyliin – osin jäljellä olevien ruokien mukaan. Reissu alkoi olla loppusuoralla. Keittovedet haimme sadan metrin päästä Isolta Kuikkalammelta.

Karhunkierros 1326Ison Kumpuvaaran maisemia.

Nyt oli edessä nousu vaaroista seuraavalle – Isolle Kumpuvaaralle. Vaaran jokin aika sitten hakattu, lämmin ja valoisa itäharjanne näytti innostaneen mustikan varhaiseen kukintaan. Erot mustikan kukinnassa olivat reitin varrella melkoiset, kun toisaalla saattoi vasta mustikan lehti olla pienellä silmulla.

Karhunkierros 1330Mustikan kukat.Karhunkierros 1333Kohti Isoa Kumpuvaaraa.

Isolta Kumpuvaaraltakin avautui lopulta huikeat maisemat erämaisiin metsiin ja järville. Vaarojen lakiosissa oli vain harvoissa kuusissa latvukset jäljellä. Tykkylumen katkoessa latvukset saattoi kuusen kasvu olla keskittynyt leveäksi ja tuuheaksi muodostuneeseen alaoksistoon.

Karhunkierros 1337Kumpuvaaran kuuset …Karhunkierros 1341Karhunkierros 1348… ja maisemat!Karhunkierros 1343Kevättä muurahaispesässä.

Kumpuvaaralla istahdimme sen läntiselle laelle (kartta) rakennetuille penkeille ja lounaspöydälle. Porontimalla yöpynyt saksalaiskaksikko ohitti meidät tässä kohtaa ja loppumatkan taitoimme suunnilleen samaan tahtiin. Isolta Kumpuvaaralta laskeuduimme jyrkästi alas, osin pieniä teitä pitkin. Edessä oli paluu suojeltujen metsien suojiin ja nousu vielä kahden vaaran päälle – Konttaiselle ja Valtavaaralle. Olimme saaneet taittaa matkaamme huippuhyvässä, aurinkoisessa säässä, mutta nyt taivaalle alkoi pikku hiljaa kerääntyä sadetta lupailevia pilviä. Erämaisen Oulangan jälkeen tuntui kaikki rakennettu ympäristö hiukan häiritsevältä, toisaalta myös kiehtovalta. Hakkuiden ja metsäautoiteiden ohella saimme nyt vaaroilta näkyviin teitä, peltoja ja kokonaisia kyliä.

Karhunkierros 1368

Karhunkierros 1373Pieni tauko suolla ennen nousua Konttaiselle.

Konttaisen jKarhunkierros 1416uurella astuimme jälleen suojelualueen puolelle – Valtavaaran-Pyhävaaran luonnonsuojelualueelle. Suojelualueella pysyimmekin lähes koko loppumatkan. Kuten jo mainittu, saimme nauttia vanhoista suhteellisen luonnontilaisista metsistä jo edellistenkin vaarojen lakiosissa sekä Porontimalla, mutta suojelu takaa, että Konttainen ja Valtavaara pysyvät hakkaamattomina myös jatkossa. Alun jyrkkien portaiden jälkeen oli nousu loivaa ja leveää polkua pitkin melko vaivatonta. Kävelty matka ei vielä suuremmin väsyttänyt ja kulku oli vielä letkeää.

Karhunkierros 1418Valtavaaran-Pyhävaaran suojelualue – reitit ja retkeilypalvelut. Karhunkierros 1384Näkymät pienelle suolle – edelliselle huilauspaikalle.Karhunkierros 1388Viimeiset metrit Konttaiselle.Karhunkierros 1394

Upeat suojellut kynttiläkuusikot Konttaisen alla.Karhunkierros 1401

Nyt on näkymät.

Pilviverho Karhunkierros 1410taivaalla paksuuntui, emmekä jääneet kovin pitkäksi aikaa Konttaisen maisemia ihailemaan. Vaaran laki on saavutettavissa helposti myös päiväkäynnillä, sillä seuraavaksi laskeuduimme Konttaisen ja Valtavaaran väliin jäävälle maantielle (kartta). Täällä pidimme heti tauon, sillä lähdin hakemaan lähdKarhunkierros 1414evettä tien varressa olevalta ja karttaan merkatulta (kartta) lähteeltä.  Tuuli jäi rinkkavahtiin. Lähde osoittautui varsin kelvolliseksi, vaikka se sijaintinsa puolesta (aivan maantien vieressä) hiukan epäilyttävältä näyttikin.

Karhunkierros 1419Pikavisiitti ”sivistyksen” pariin.

Karhunkierros 1424Nousun Valtavaaralle aloitimme uudelta polkulinjaukselta, jossa saimme askeltaa soratuilla ja hyväkuntoisilla poluilla. Talven tuhoja ei reitiltä oltu ehditty vielä kuitenkaan korjata. Siellä täällä saimme kierrellä polulle kaatuneita ja taipuneita runkoja. Heti jyrkimmän nousun jälkeen (kartta) paljastui kauniit näkymät länteen.

Karhunkierros 1425Näkymiä Konttaisjärvelle.

Matkaa tehtiin taas tykkylumien runtelemissa kuusikoissa ja koivikoissa. Maisemat ja kasvillisuus alkoivat muistuttaa yhä enenevissä määrin tuntureita: Puut muuttuivat ylempänä pienemmäksi ja kitukasvuisemmiksi  – samalla metsät alkoivat harveta. Metsänraja oli nyt lähellä. Matkaa oli tehty melko raskaassa maastossa koko päivän ajan, joten poikkesimme vielä kahville Suolammen laavulle (kartta) ennen viimeistä rutistusta Valtavaaran laella sijaitsevalle päivätuvalle.

Karhunkierros 1434Kokki taas vauhdissa.

Karhunkierros 1443Suolammen laavulla tapasimme myös ensimmäiset varsinaiset päiväretkeilijät, joten hiljaista oli täälläkin. Tuuli heittäytyi hetkeksi penkille pitkälleen samalla kun laittelin kahvit valmiiksi. Laavu oli varsin kauniilla paikalla, eikä varmastikaan huono yöpaikka – ainakaan itikattomaan aikaan.

Karhunkierros 1440

Karhunkierros 1448Suolampi.

Matka jatkuKarhunkierros 1455i nyt ylös ja alas (kartta) – silti koko ajan Valtavaaran laella. Näkymät olivat kuitenkin  aivan viime metreille saakka peitteiset. Paras puhti alkoi luonnollisestikin olla jo poissa. Jyrkät nousut ja laskut Valtavaaran laella tuntuivat jo jaloissa. Painot olivat rinkoista matkan aikana luonnollisesti ruokien myötä huvenneet. Metsämiehen suksi – tai sen jämä – jaksoi kuitenkin vielä huvittaa suuresti.

Karhunkierros 1466Kummelihommissa.

Valtavaaran pohjoiselta sivuhuipulta (kartta) löytyi yllättäen kummeli, johon oli omat kivet tietenkin lisättävä. Näkymät olivat avoimelta laelta jo todella näyttävät. Edessä oli vielä yksi jyrkkä lasku Surmanoroon sekä nousu Valtavaaran huipulle. Täällä oli kulkijoiden avuksi rakennettu köysikaiteita, joista olikin apua rinkkojen kanssa liikkuessa. Nyt oli jo varmaa, että selviäisimme tuvalle ilman sadetta, joten kiirehtiä ei jyrkillä rinteillä tarvinnut.

Karhunkierros 1469Konttaisen jyrkkä profiili on maisemassa helppo tunnistaa. Karhunkierros 1470

Karhunkierros 1473Surmanoron nousut ja laskut.

Surmanorosta noustuamme olimme päässeet loppumatkan paljakkaan – metsänrajan yläpuolelle (ilmakuva). Olimme käytännöllisesti katsoen tunturissa, vaikka näiden tuntureiden pikkuruiset paljakat kalpenevatkin pohjoisten suurtuntureiden rinnalla. Kasvillisuus on täällä kuitenkin tuntureilta tuttua. Kenttäkerroksesta löytyy niin tunturivihvilää ja riekonmarjaa kuin kauniisti kukkivia sielikköä ja kurjenkanervaakin.

Karhunkierros 1488

Karhunkierros 1477Metsänraja tuli lopulta vastaan.

Lopulta saimme jo tuvankin (kartta) tähtäimeemme. Pienellä päivätuvalla oli hiukan tungosta – kolme koiraakin – joten sisään emme suoraan kiirehtineet, vaan istahdimme ulos penkeille pöydän ääreen. Huipulle päästyämme kävin vilkaisemassa vielä alapuolella olevaa kotaa, niin että voisimme tehdä päätöksemme yöpaikasta syötyämme. Viimeinen yö oli jossain Valtavaaralla tarkoitus viettää. Vaihtoehtoja oli jäljellä vielä kolme – tupa, kota (kartta) ja laavu (kartta) Valtavaaranlammella, noin kilometrin päässä. Se oli kuitenkin jo selvää, ettemme ohittamallemme Suolammen laavulle enää palaisi.

Karhunkierros 1492Päivätuoa näkyvissä.

NelisenkymKarhunkierros 1494mentä metriä päivätupaa alempana ja metsänrajan alapuolella sijaitseva kota vaikutti siistiltä ja selvästi valoisammalta kuin aiemmin Kitkajoella näkemämme. Sen reunoja kiertävillä leveillä lavereilla mahtuisi hyvin nukkumaankin. Vieressä oli kaiken lisäksi halkovaja, kunnon kirves ja huussi, joka ylhäältä puuttui. Tilukset tarkastetteuani palasin ylös ruuanlaittoon.

6k

Sade tulollaan, kokki kohdillaan.

Tupa tyhjeni ja sade alkoi. Kokkaaminen onnistui loppujen lopuksi ulkona kastumatta, mutta söimme sisällä – tuvan suojissa. Koko loppupäivän aikana tuvan tyhjennyttyä tapasimme ylhäällä yhden perheen sekä yhden hätäisen kulkijan. Sen jälkeen oli hiljaista. Sade oli selvästikin lannistanut päiväkävelijät, eikä takaapäin enää näyttänyt toisia vaeltajia olevan tulossa.

Karhunkierros 1499

Tuvassa.

SyötyämKarhunkierros 1506me päätimme jäädä yöksi tuvalle. Laitoimme rinkkamme nurkkaan, pois mahdollisten päiväkävijöiden tieltä. Tämän jälkeen lähdimme yhdessä alas kodalle halkohommiin. Puu oli kuivaa ja kirveskään ei tällä kertaa ollut sitä perinteistä hitsattua Metsähallituksen mallia. Pilkkeet syntyivät nopeasti, 48eikä niitä pieneen tupaan kummoisia määriä tarvinnut tehdäkään. Puut ylös kannettuamme laitoimme kamiinaan pienet tulet lähinnä sen toiminnan testaamista varten. Puuta ei kamiinassa varmaan paljonkaan polteta, kun halkovaja on sen verran hankalan matkan päässä. Hiukan ongelmalliseksi muodostui tuvan ovi, joka ei ilman kiilavirityksiä ja narun apua pysynyt kunnolla kiinni. Lopulta sekin onnistui jotenkuten ja olo alkoi olla pienessä tuvassa mukavan kodikas.

Karhunkierros 1512

Valtavaaran tunnelmallinen päivätupa.

Päivätupia Karhunkierros 1520ei ole tarkoitettu yöpymiseen, mutta mikäli päiväkävijät ottaa yöpyessään huomioon, on yöpyminenkin mahdollista.  Tarkkaan ottaen tuvan säännöissä kerrotaan yöpymisen olevan sallittua vain hätätapauksessa. Tavaroitaan ei siis pidä levitellä, ennen kuin alkaa olla varma, ettei tupaa tarvitsevia päiväkävijöitä ole enää liikkeellä. Aamulla on puolestaan hyvä kerätä rojunsa joutuisasti. Sesongin aikaan voisi olettaa, että Valtavaaralle nousee kulkijoita yömyöhälläkin, joten silloin ei yöpyminen tuvalla ole suositeltavaa – tuskin edes mahdollista. Nyt emme kulkijoita enää nähneet koko iltana ja joskus kymmenen aikaan aloimme asettua lopullisesti paikoillemme. Koko reissun ensimmäinen kunnon sade oli alkanut ja se vihmoi ulkona kutakuinkin vaakatasossa – tuntureille tuttuun tyyliin.

Karhunkierros 1516Palovartija.

Alunperin on Valtavaaran tupa toiminut palovartijan majana. Siksipä tuvasta löytyykin ikkunat kolmeen suuntaan ja se on autiotuvaksi varsin valoisa. Nyt palovartiointia tarvittiin lähinnä sisällä, sillä harvoin tulta nielevä kamiina hiukan huoletti. Niinpä ennen nukkumaanmenoa tarkistimme vielä, että tulet olivat kutakuinkin sammuneet.

Karhunkierros 1523

Murkun tuloa.

Silloin tällöin kävin vielä ulkona kuvaamassa murkun tuloa. Ja sehän tuli, joten ihan oikean tunturin peittävän sumunkin pääsimme reissullamme loppujen lopuksi kokemaan. Aamuun mennessä oli näkyvyys haihtunut alle sataan metriin.

Karhunkierros 1527

Murku tulee – oletko valmis?

Yöpymisestä Valtavaaran tuvalla olen haaveillut jo kauan ja nyt sen haaveen sai toteuttaa, sääntöjä luovasti tulkiten. Hankala murkusää teki omantunnon hiukan puhtaammaksi. Niinpä sitten nukuimme jo kolmannen yön peräkkäin ”omalla” tuvalla. Luksuksen tuntu sesongin ulkopuolisella ja hiljaisella Karhunkierroksella säilyi loppuun saakka.

PÄIVÄ 7: VALTAVAARA – RUKA 3.6 KM
Sumun keskellä - taianomaisissa maisemissa. Lasku Valtavaaralta - nousu Rukalle. Perillä!

Päivä7Päivä 7. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Karhunkierros 1537

Aamulla olivat näkymät kadonneet.

Aamuherätys tuli aikaisin, sillä nukkuminen kapealla laverilla oli hiukan hankalaa. Tyytyväisiä yöhömme silti olimme ja kamiinaan olin viritellyt pienet tulet alta aikayksikön. Aamiainenkin syntyi nopeasti, sillä tarpeet alkoivat olla jo vähissä. Viimeisiä eväitä oli vielä tarkoitus pysähtyä  syömään Karhunkierroksen viimeiselle laavulle – Valtavaaranlammelle (kartta).

Karhunkierros 1549