Avainsana-arkisto: Kuopio

LÄHILUONTO: PUIJONSARVI, KUOPIO 29.12.2015

REITTI: Ala-Antikkala - Konttila - Puijonsarven laavu - Puijonlaakso 7.1 km. 
VAELLUSKAVERIT: Kaksi aikuista sisarusta ja lapsikatras (6, 8, 10, 10 ja 12 v.)
HUIPUT: Lasten innostus. Konttilan eläimet. Jäiset polut. Kuuraiset metsät. Puijonsarven laavun maisemat.
ERIKOISTA: Vähäinen kulkijamäärä.
ALUKSI

Kuopiossa tulee vierailtua useita kertoja vuodessa. Näihin reissuihin kuuluvat usein myös luontoretket – lähellä tai kaukana. Luin uusitusta Puijonsarven laavusta marraskuussa 2015 ja pistin paikan mieleeni.  Mahdollisuus laavulla vierailuun avautuikin jo joulukuun lopussa. Maa oli lähes lumeton, joten retken pystyi tekemään suuren lapsikatraan kanssa kävellen. Oma porukkamme lähti liikkeelle Ala-Antikkalasta ja kaksi kulkijaa Puijonlaaksosta. Tapaamispaikaksi oli sovittu Konttilan (kartta) perinnetila. Laavulla käytyämme koko retkue päätti patikoinnin Puijonlaaksoon.

reittikarttaKuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

ALA-ANTIKKALA – KONTTILA – PUIJONSARVEN LAAVU (3.5 KM)

Puijolla 026Alkutaipaleella.

Puijolla 038Lähdimme omalla viiden hengen porukallamme liikkeelle Antikkalan rinteiden alapuolelta. Oli kaunis pakkaspäivä. Lunta ei ollut maassa juuri lainkaan. Siellä täällä oli virtaava vesi jäätynyt poluille kapeiksi ja liukkaiksi nauhoiksi. Lumen puuttuessa oli jäisistä poluista otettava kaikki ilo irti – mäkeä laskien ja liukastellen.

Puijolla 034Jääilo.

Antikkalan rinteiden pohjoispuolta peittävät kauniit kuusimetsät. Näillä metsillä ei ole kovinkaan paljon ikää. Puijon vanhimpia luonnontilaisia metsiä pääsee ihailemaan eteläisellä luonnonsuojelualueella (kartta), jossa vanhimmat kuuset ovat saavuttaneet jo 200 vuoden iän. Vanhoja metsiä löytyy myös Kokonmäen rinteestä ja Pihlajaharjusta (kartta).

Puijolla 051Antikkalan kuusikot.

Hämärissä, kaamoksen sinisissä kuusikoissa oli rauhaisa tunnelma. Pakkasesta huolimatta alkoi pitkä nousu Puijon päälle nostaa hikeä pintaan. Kaiken kaikkiaan ei nousua Antikkalan rinteiden alapäästä Konttilaan ollut kuitenkaan 70 metriä enempää.

Puijolla 050Meno oli hilpeää ja vauhdikasta – lapset iloisia ja meluisia.

Antikkalan laskettelurinteiden kohtalo on yhä vähälumisempien talvien ja kannattavuusongelmien edessä auki – siitäkin huolimatta, että Puijon hoito- ja käyttösuunnitelmassa on Antikkalaan suunniteltu toista laskettelurinnettä. Uusi rinne lohkaisisi Antikkalan metsistä melkoisen ison palan. Laskettelurinnettä peittävät kauniit ja runsaina kukkivat niityt ovat kesäisin vierailun arvoinen retkikohde. Rinteillä kasvaa lisäksi harvinaisia niittysieniä.

Puijolla 058Kokonmäen kuluneella luontopolulla on riittänyt kulkijoita.

Ylös päästyämme olimme Puijon keskiosien kuusivaltaisen ja arvokkaan lehdon nurkilla. Antikkalan lehtoja pidetään lajistoltaan erittäin arvokkaina. Toinen, jo vuonna 1928 rauhoitettu, järeää kuusta kasvava suojelualue on Puijon eteläosassa. Puijolla on kaikkiaan kolme noin kahden kilometrin mittaista luontopolkua (esite ja kartta). Tällä kertaa emme niitä kuitenkaan juuri seurailleet, vaan kuljimme omia reittejämme.

Puijolla 077Haapojen kaunis kuura.Puijolla 093Kohti Konttilaa.

Astelimme Puijolla 099nyt hämärästä kuusikosta Konttilan perinnetilan kuuraiseen ja avoimeen maisemaan. Konttilan perinnetila ja ulkoilukahvila olivat kiinni ja Puijonlaaksosta saapuviin kulkijoihin nähden olimme saapuneet tapaamispaikalle hiukan etuajassa.  Tallin ovet olivat kuitenkin auki, niin että pääsimme tervehtimään tilan vakituisia asukkeja, Miilu-suomenhevosta sekä kilipukkeja – Jaakkoa ja Hemulia. Konttilan tilalta löytyy myös nuotiopaikka, joskin sen käyttö edellyttää polttopuiden lunastamista itse tilalta.

Puijolla 110Miilu.

Puijolla 132Puijon metsistä ja Konttilan tilan perinnemaisemista on käyty jos jonkinlaista vääntöä vuosien varrella. Yksi näistä oli Puijon laella sijaitsevan pienen golfkentän laajennushanke aina Konttilan tilan perinteisin menetelmin hoidetuille pelloille saakka. Hanke kuitenkin kaatui – ainakin toistaiseksi.

Puijolla 143Konttilan tila kaamoksen sinessä. Puijolla 105Riukuaita ja kuura (T).

Koko retkueemPuijolla 136me oli nyt koolla ja jatkoimme matkaamme kohti laavua kuuraisessa maisemassa – alkuun leveitä latupohjia pitkin. Lumen puuttuessa kiinnittyi lasten huomio jälleen jäätyneisiin ojiin ja allikoihin. Jäällä oli aina liukasteltava ja liu´uttava, ainakin silloin kun jäätä ei saanut rikottua.

Puijolla 187Jääjengi kasassa. Puijolla 206Liukua ja luisua.

Puijolla 230Leveisiin baanoihin kyllästyttyämme poikkesimme välillä metsän pienille poluille. Törmäsimme matkallamme myös pienialaiseen lehtikuusimetsikköön ja varsin kovalla kädellä rusikoituihin harvennushakkuisiin.  Lahopuuta on Puijon metsissä vähän, mutta kauniisiin kantokääpiin sentään törmäsimme.

Puijolla 221Lehtikuusten alla.

PUIJONSARVEN LAAVU – PUIJONLAAKSO (3.6 KM)

Puijolla 289Laavulle päästyämme alkoi kuhina. Tulet laitoimme loimottamaan järeistä kivenjärkäleistä kootulle grillipaikalle. Näkymät laavulta kohti jäätymässä ollutta Kallavettä olivat upeat. Ilman maisemaan harvennettua aukeaa jäisivät näkymät tiheiden metsien taakse. Metsien peittäessä Puijon rinteitä, on Puijolla varsin vähän avoimia näköalapaikkoja. Puijonsarven laavu on näistä yksi.

Laavulle (kartta) päästyämme ei kauniille näköalapaikalle ollut vielä saapunut muita retkeilijöitä. Hienosta ja aurinkoisesta pakkaspäivästä huolimatta tapasimme koko reissullamme muita kulkijoita hyvin vähän.

Puijolla 296Tulihulinat.Puijolla 369Tutut herkut lasten kanssa retkeillessä.

Hörpimme alkuun kuumat kaakaot, jonka jälkeen pääsimme grillaamaan. Grillailun jälkeen tarjosi laavun edessä avautuva avoin rinne liikkuvaisille lapsille paljon hupia – rinnettä juostiin ylös ja alas, eikä kylmettymisestä ollut pelkoa. Aikuisille riittivät verevät kannustushuudot.

Puijolla 416Vauhti päällä.Puijolla 317Hetken hiljaisuus Kallan äärellä.

Laavulta läksittyämme päätimme suunnata kohti Puijonlaaksoa omia polkuja pitkin. Vaikka kartalla ei polkuja juurikaan näy, halkoo Puijonsarven läntisiä metsiä lukuisia pieniä ja isoja kulku-uria. Seurailimme eri polkuja satunnaisesti ja leveille latupohjille päädyimme jossain Julkulan ja Länsi-Puijon liepeillä.

Puijolla 471Paluumatkalla.

Lapsille iloa paluumatkalla tuottivat kiipeilyyn sopivat poluille kaatuneet puunrungot ja poluille jäätyneet purot. Liukumäkiä riitti täälläkin. Lasten kyky löytää metsästä kaikkea mielenkiintoista on jotain sellaista, mistä jokaisen aikuisen olisi syytä ottaa oppia.

Puijolla 479Taas mennään. Puijolla 487Huhuu!

Suhteellisen pitkällä lenkillä ei lapsista nuorimmillakaan ollut suurempia vaikeuksia pysyä mukana. Pientä känkkäränkkää alkumatkasta ja väsymystä loppumatkasta oli ehkä aistittavissa. Vanhimpien lasten vauhti oli aika-ajoin nuorimmille hiukan liikaa, mutta mukana menossa oli pysyttävä – hinnalla millä hyvänsä.

Puijolla 496Matkalla tykkilumipyryyn.

Päätimme retkemme Puijonlaakson puolelle, laskettelurinteiden tykkilumen sekaan. Täällä vastaamme tuli muutamia sivakoijia, olihan tykkilumen avulla avattu lyhyt latu innokkaimmille suksijoille. Hiihtostadionilta avautui vielä hieno näkymä Puijon vanhimpiin suojeltuihin kuusimetsiin.

Puijolla 518Puijon eteläosien arvokkaat suojelumetsät.

LOPUKSI

Puijo on omalaatuinen sekoitus hyviä liikuntapaikkoja ja kaunista suojeltua luontoa. Lähellä Kuopion keskustaa sijaitseva Puijo on aika ajoin uhattuna mitä erilaisemmilla rakentamissuunnitelmilla. Toivon mukaan Kuopio kykenee omissa kasvupaineissaankin säästämään Puijon mittaamattoman arvokkaan luonnon, jota Kalle Väänänen kuvailee savolaisittain omassa ”Ylistykseh hymistyksessään Puijom mäelle”.

Om Puijol luonnossa joettaen nii herkkee

ja kumman kummoo,

se ihankuv vangiks ottaen

tua´ immeisem mielel lummoo.

Ne metät ja järvet ja linnut ja muut,

ja taevas ja taevaalla tähet ja kuut,

nii nehän ne hurmoo mieltä

helläättäen syvämmen kieltä.

Enempää tuskin tarvitsee sanoakaan.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (T). Niistä kiitos kuuluu tyttärelleni.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Puijo, Kuopio).        

Puijon luontopolut – opas ja kartta.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: NEULAMÄKI, KUOPIO 4.4.2015

REITTI: Neulamäki - Vuorilampi - Neulamäki 3.7 km. 
VAELLUSKAVERIT: Anne, Juha ja neljä lasta (5, 7, 9 ja 11 v.).
HUIPUT: Keväiset maisemat Kallavedelle. Paannejääputous. Lohkareluolat. 
ERIKOISTA: Mukana apinoita.
ALUKSI

Neulamäen reilun kahden neliökilometrin kokoisella luonnonsuojelualueella (kartta) sijaitseva Vuorilampi oli jo ennestään tuttu paikka. Alueen luontopolut (esitteet & kartat) olivat kuitenkin vielä toistaiseksi jääneet kiertämättä. Neulamäellä risteilee luontopolkujen ohella myös lukuisia ulkoilureittejä. Pääsiäisloma, monta vilkasta lasta ja kaunis sää olivat hyviä syitä lähteä vielä lumiseen metsään, missä ylimääräistä energiaa oli hyvä purkaa.

NEULAMÄKI – VUORILAMPI 2.4 KM

Parkkipaikka löytyi pienen hakemisen jälkeen Neulamäen urheilukentän huoltorakennuksen vierestä ja polun alku urheilukentän lounaisesta reunasta (kartta) – sieltä mistä sen pitikin löytyä. Kuopion kaupungin julkaisema luontopolun kartta oli siis tarkka.

Neulamäki_kevät_2015 049Jo matkaan lähtiessä oli meno hilpeää. Vanhemmat lapset erottautuivat joukosta heti alkuun omille teilleen – polku oli merkitty puihin maalatuilla vihreillä pallukoilla, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Alkuun tallasimme luonnonsuojelualueen rajalla, mutta koko loppumatkan saimmekin kuljeskella sen rajojen sisäpuoleNeulamäki_kevät_2015 052lla. Jäimme aikuisina pitämään perää nuorempien kanssa, joiden muodonmuutoksen seurauksena mukana kulki kaksi kovaa meteliä pitävää mölyapinaa. Hetken Neulamäen rinnettä noustuamme törmäsimme tuoreisiin opasteisiin, jotka johdattivat meidät jatkamaan matkaamme pitkin Neulamäen jyrkänteen reunaa.

2015-04-04 14.53.50Vuoren valloitus (A).

Neulamäki_kevät_2015 057Pitkän mutta suurimmaksi osaksi loivan nousun päätteeksi pääsimme ihailemaan jyrkänteen (kartta) reunalta komeita, 120 metriä alapuolellamme olevia Kallaveden lahtia ja saaria. Paikoin jäinen polku muutti matkanteon pienimpien osalta välillä kiipeilyksi, mutta sehän oli pikku apinoista pelkästään mukavaa. Jyrkän-teen reunalla kulkiessa oli Neulamän lyhytihmisten perään jo hiukan katsottava.

Vaikka metsät eivät matkan varr2015-04-04 15.09.50ella vielä olleetkaan saavuttaneet kovin suurta ikää, olivat ne rakenteeltaan varsin miellyttäviä sekametsiä. Siellä täällä oli pystyssä komeita keloja.  Vanhemmat lapset tekivät tottuneesti matkaa edellä jääden aina silloin tällöinNeulamäki_kevät_2015 076 odottelemaan ja varmistelemaan että muu joukko seurasi perässä. Kymmenen vuoden tietämillä olevien lasten kanssa on retkeily on helppoa ja mukavaa molemmin puolin, kun lapset osaavat kulkea jo omatoimisesti.

Neulamäki_kevät_2015 077Piilossa.Neulamäki_kevät_2015 058Neulamäen päällä. Neulamäki_kevät_2015 084Maisemataulu.

Pitkän nousuNeulamäki_kevät_2015 089n päätteeksi oli edessä jyrkkä lasku Vuorilammen laaksoon. Korkeimmillaan reitti nousee 200 metrin korkeuteen ja Vuorilampi sijaitsee 108 metriä merenpinnan yläpuolella. Reitillä siis riittää korkeuseroja. Jyrkkään rinteeseen (kartta) oli rakennettu Neulamäki_kevät_2015 087jämäkät portaat, mutta tällä kertaa ne olivat suurelta osin lumen ja jään peitossa. Varoittelusta huolimatta halusivat lapset pitää vauhtia yllä. Niinpä alas mentiin välillä liukuen. Kallon murtumisilta kuitenkin vältyttiin. Laakson pohjalle päästyämme suuntasimme ko2015-04-04 15.34.01hti Vuorilampea ja teimme matkaa välillä lyhkäisiä pitkostettuja ja lumen peittämiä polkuja pitkin. Laakson hämärässä ja suhteelisen vanhoissa lehdoissa oli mukava kulkea. Tämän jälkeen meitä odottikin koko reissun miellyttävin yllätys.

Neulamäen jyrkään rinteeseen oli jäätynyt komea paannejäästä muodostunut ”putous”. Lapset keskittyivät jääpuikkojen imeskelyyn ja me vanhemmat paikan komeuden ihmettelyyn. Sininen jyrkänteestä pursuva jää loi paikkaan taianomaisen tunnelman.

Neulamäki_kevät_2015 108Hellä hetki putouksella. 2015-04-04 15.35.37”Meillekin” (A).

VUORILAMPI – NEULAMÄKI 1.3 KM

Vuorilammelle (kartta) päästyämme oli tauon paikka.

Metsähallituksen huoltamalta halkoliiteriltä puuttui kirves, joten puukolla oli pärjättävä. Tämä tuotti jonkin verran ongelmia, kun puut olivat paksuja ja puukko tylsä. Makkaranpaistonuotion verran jaksoimme puuta kuitenkin pilkkoa ja hiukan kosteat puut saimme myös syttymään. Lasten hansikkaat olivat lumileikeistä litomärkiä, joten ne laitettiin kuivumaan heti alkuun.  Kuivat varahansikkaat olisivat varmasti olleet paikallaan, mutta lämpöä onneksi riitti, eikä matkaakaan ollut enää paljon jäljellä.

Neulamäki_kevät_2015 135 Vuorilampi.Neulamäki_kevät_2015 133Tulilla.

Tulia teNeulamäki_kevät_2015 154hdessämme katosivat kaikki lapset metsän siimekseen. Miekkailuun tarkoitettuja keppejä piti tosin välillä tulla vuolemaan tylsemmiksi. Muita kulkijoita ei juurikaan näkynyt, mutta pian Vuorilammen jäälle ilmaantui pari pilkkijää. Jäällä oli vielä kuljettu, mutta melko pettävältä se jo näytti. Syömään -huuto sai lauman jälleen nopeasti kasaan.

Neulamäki_kevät_2015 148Nuotiolla on tunnelmaa.

2015-04-04 17.38.27Syötyämme matka jatkui. Kävelimme hetkisen Vuorilammen pohjoisrannalla, minkä jällkeen ihastelimme Neulamäen jyrkännettä sen alapuolelta. Saimme katsella lähietäisyydeltä komeita, vuosimiljardeja vanhoja graniittigneissistä muodostuneita juovaisia kallioita. Vaikka suurimpien lohkareiden irtoamisesta on jo aikaa, rapautuu seinämältä aina silloin tällöin uusia järkäleitä kulkijoiden ihmeteltäväksi.

Neulamäki_kevät_2015 202Neulamäen komeat jyrkät.Neulamäki_kevät_2015 196Lohkareluolan suulla.

2015-04-04 17.37.37Matkaa parkkipaikalle oli jäljellä enää kilometrin verran, mutta mukavia yllätyksiä oli vielä edessä. Jyrkänteeltä aikanaan irronneet talonkokoiset lohkareet muodostivat sen alle lohkareluolia, joiden tutkimiseen olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa. Metsässä riitti vielä lunta, mutta aivan polun varteen luolia satt2015-04-04 17.41.01ui kaksikin kappaletta. Näistä toiseen oli lasten myös helppo ryömiä. Loppumatkasta pientä kitinää aiheutti se, ettei kolmenkymmenen metrin korkuisia kallioseinämiä lähdetty kiipeämään. Luolista riitti kuitenkin iloa kaikille.

Neulamäki_kevät_2015 206Viimeinen nousu.

Neulamäki_kevät_2015 204Laskeuduimme luolilta hiukan alaspäin mukavaa kourumaista laaksoa pitkin, kunnes edessä oli enää viimeinen nousu – jälleen jäisiä portaita pitkin. Vuorilammelta lähdimme seuraamaan polkua ylöspäin hiukan luontopolun karttaan merkittyä reittiä aiemmin. Reittivalinta oli varmasti kelvollinen, sillä se johti suoraan portaille. Täälläkin meitä ilahdutti pieni kallion sisältä työntyvä jääputous. Laakson pohjan hämärissä kuusikoissa oli kaiken lisäksi tunnelmaa.

Neulamäen luontopolku osoittautui erinomaiseksi retkipaikaksi. Etenkin  reitin monipuolisuus yllätyksineen oli pienen  vaivan arvoista. Aivan pienimmillekin reitti sopii – etenkin kesäaikaan, kun jäiset portaat ovat sulaneet ja jyrkkiä paikkoja on helpompi kiivetä. Vuorilammen nuotiopaikka sijaitsee mukavasti reitin keskivaiheilla, mutta retkikirves kannattaa ottaa varmuuden vuoksi mukaan.

Neulamäki_kevät_2015 211Kengille kävi lyhyellä reissulla vähän ohraisesti ja loppumatka tuli käveltyä näillä lerpsuttimilla.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (A). Niistä kiitos kuuluu Annelle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Neulamäen koulun luontopolut oppaasta.  

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Neulamäki, Kuopio).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.