Avainsana-arkisto: lähiluonto

LÄHILUONTO: VALLISAARI JA KUNINKAANSAARI, HELSINKI 2.6.2016

REITTI: Kauppatori - Vallisaari (laituri) - Kustaanmiekka - Kuninkaansaari - Vallisaari (laituri) - Kauppatori 6.7 km. 
VAELLUSKAVERIT: Tuuli.
HUIPUT: Kukkameret. Kesäsää. Vallisaaren lammet. Rehevät lehdot. Kuninkaansaaren kalliot ja merinäköalat. 
ERIKOISTA: Ryysisksestä hiljaisuuteen.
ALUKSI

Vallisaari ja Kuninkaansaari avattiin yleisölle 14.5.2016 (lauttaliikenne käynnistyi), joskin omalla veneellä on saariin päässyt jo hiukan aiemminkin. Saarten avautumisen myötä on paikasta kirjoitettu viime aikoina hyvin paljon. Hyvän koosteen on saaresta laatinut mm. YLE ja uuden retkikohteen avautumisesta kirjoitti tietenkin myös Helsingin Sanomat. Koska Vallisaari ja Kuninkaansaari -kaksikko kuuluu Metsähallituksen luontopalvelujen hallintaan, löytyy myös Luontoon.fi -sivuilta keskeistä infoa saaressa vierailemista suunnitteleville. Vallisaarella on myös omat fb-sivut.

Aiemmin sotajoukkojen hallussa olleen saaren luonto on saanut kehittyä rauhassa. Saaren luonto on erityisen monimuotoinen ja moni itäinen tulokaslaji on peräisin Venäjän vallan ajalta. Saarella liikkumisen rajoituksiin ja sääntöihin on syytä tutustua ennen saarilla vierailemista. Vallisaaren eteläisin osa on kokonaan suljettu yleisöltä. Retkeilijöitä kehotetaan pysyttelemään reiteillä ja merkittyjen reittien ulkopuolella liikkumista on pyrittävä välttämään sekä turvallisuuden että luonnon kulumisen vuoksi.

On selvää, että Vallisaaren nykyiset ja tulevat kävijämäärät tulevat aiheuttamaan melkoisen paineen alueen luonnolle. Samaan aikaan kanssamme saarella vieraillut Iltalehti maalaileekin saaren tulevaisuudesta varsin lohduttoman kuvan. On tietenkin mielenkiintoista seurata, miten Metsähallituksen luontopalvelut selviävät uudenlaisista haasteista varsin erikoisessa luontokohteessa – aivan kaupungin läheisyydessä.

Piirros1Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

LAITURI  – KUSTAANMIEKKA 1.7 KM

Vallisaari_Kuninkaansaari 022Odottelimme Vallisaaren lautan (aikataulu) saapumista erinomaisessa säässä Kauppatorilla. Ryysis oli melkoinen ja ehdimmekin jo miettiä, että mahdummeko lautalle ollenkaan. Arvio siitä, että aamun ensimmäisellä lautalla saisiVallisaari_Kuninkaansaari 029mme matkustella rauhassa, osoittautui vääräksi. Liikkeellä oli niin koululaisia kuin työporukoitakin. Matka Kauppatorilta Vallisaaren rantaan sujui kuitenkin mainiosti lautan ulkokannella, paisteisesta poutasäästä nautiskellen. Helsingin saaristo on kaunis ja matkalla ohitimme myös Suomenlinnan. Lauttamatka Vallisaaren laituriin kestää noin 20 minuuttia.

Vallisaari_Kuninkaansaari 037Ohi Suomenlinnan.

Vallisaari_Kuninkaansaari 046Laituriin saavuttuamme purkautui täyden lautan väki saarelle. Väkijoukon hajaannuttua eri suuntiin johtaville reiteille, oli retkellä alkumatkan jälkeen hyvin rauhallista. Hyvä sää pisti hymyilemään. Väen kiiruhtaessa sorattuja leveitä käytäviä pitkin eteenpäin, huomasimme hyvin pian jääneemme muusta joukosta jälkeen.

Heti ensimmäisenä kiinnittyi huomiomme saaren kukkaloistoon. Niin hiekkateiden pientareet kuin niitytkin olivat varhaisen kesän kukassa. Niityt puskivat kaikkialla koiranputkea ja idänukonpalkoa, mutta tarkempi katsaus paljasti koko kattauksen – tädykkeitä, puna-ailakkeja, lemmikkejä, kellukoita ja tähtimöitä... Olihan seassa myös vaatimattomasti kukkivia poimulehtiäkin. Vuohenputki oli vielä varhaisessa kasvuvaiheessa ja se peitti paikoitellen koko kenttäkerroksen vihreän matton alle.

Vallisaari_Kuninkaansaari 064Nurmitädyke. Vallisaari_Kuninkaansaari 100Vienosti kukkiva ojakellukka nupullaan. Vallisaari_Kuninkaansaari 102Lemmikkejä…Vallisaari_Kuninkaansaari 136… tähtimöitä …Vallisaari_Kuninkaansaari 096… ja vuohenputkea – ruokaisaa rikkaruohoa.

Hiekkaiselta pääuVallisaari_Kuninkaansaari 072ralta lähti paitsi vanhoja, myös aivan vastikään syntyneitä pieniä polkuja – niin läheisen lammen rantaan kuin näköaloja tarjoaville kallioillekin. Näiltä on kulkijoiden vaikea pysytellä poissa ja toivottavaa onkin, että Metsähallitukselta löytyy resursseja mahdollisten syntyvien polkujen ”virallistamiseen”. Uusien reittien sorauksella voitaneen ainakin osin estää ympäristön kaikkinainen kuluminen. Yksi uusi polku oli muodostunut ylös näköalakallioille (kartta).  Itse poikkesimme myös uudella lammen rantaan syntyneellä lyhyellä, lammen pohjoisrannalle johtavalla  sekä vanhalla länsirannalle johtavalla polulla. Lammessa uiminen on kielletty, sillä sen pohjasta löytyy runsaasti vaarallista romua. Lammen jälkeen pysyttelimme hienoja näkymiä tarjoavalla ja mukavasti linjatulla pääpolulla.

Vallisaari_Kuninkaansaari 084Puistokäytävältä lammen länsirannalle – vanhaa polkua pitkin. Vallisaari_Kuninkaansaari 093Lampi.

Vallisaari_Kuninkaansaari 114Lyhyen kävelymatkan jälkeen olimmekin jo Kustaamiekan salmessa (kartta) – Pohjolan Gibraltarilla, jossa on  taisteltu kerran jos toisenkin. Salmen parhaille näköalapaikoille on rakennettu sekä polku että näköalatasanne.

Vallisaari_Kuninkaansaari 131Kustaanmiekassa.

Kustaanmiekan kärjen näköalapaikalta katselimme menosuuntaan, jossa näytti olevan ensimmäinen saaren monista taukopaikoista (kartta) pöytineen. Suomenlinnassa kävi kuhina, kun taas samalla lautalla Vallisaareen tulleet retkeläiset olivat jo tässä vaiheessa menneet menojaan. Oli rauhallista.

Vallisaari_Kuninkaansaari 128Miekan kärki.

Vallisaari_Kuninkaansaari 153Taukopaikalta löytyi sekä pöytiä että penkkejä evästelyyn. Jatkoimme kuitenkin alas kallioille, jonne johtavat portaat oli merkitty varoituskyltein. Emme kaatuneet portaissa, joten saatoimme asettua Kustaanmiekan kallioille, josta löytyi erinomainen paikka kesäpäivästä nautiskeluun. Metsäjoogista kuoriutui nyt kalliojoogi, kun taas itse keskityin rantakallioiden katveesta löytyvien kasvien tunnistamiseeVallisaari_Kuninkaansaari 213n. Rannalla kasvoi runsaasti kivikkoalvejuurta, kurjenmiekkaa, leinikkejä sekä monenlaisia heinäkasveja ja vihvilöitä. Ennen palaamistamme pääpolulle meidät yllätti Viking Linen lautta, joka lipui ahtaasta salmesta kohti avoimempia vesiä. Hieno näky. Luulimme kaikkien lauttojen jo ohittaneen Kustaanmiekan – sen verran myöhäistä oli.

Vallisaari_Kuninkaansaari 151Vallisaari_Kuninkaansaari 143Taukopaikalla.Vallisaari_Kuninkaansaari 174Yllätyslaiva Kustaanmiekassa.

KUSTAANMIEKKA – KUNINKAANSAARI  3.7 KM

Matkamme jatkuiVallisaari_Kuninkaansaari 244 pääpolkua pitkin kohti Aleksanterinpatteria. Tätä ennen löytyi toinenkin paikka Kustaanmiekan ja Suomenlinnan katseluun. Vanhat vallitukset kasvoivat valtoimenaan ukonpalkoa ja koiranputkea. Valleilta nousi hauskoja piippuja, jotka kertoivat niiden alle rakennetuista vanhoista ammusvarastoista. Saavuimme lopulta rajoitusalueen reunalle. Saaren eteläosiin ei ollut asiaa.

Vallisaari_Kuninkaansaari 262Näkymät kohti Helsinkiä. Vallisaari_Kuninkaansaari 216Piippu vallien keskellä. Vallisaari_Kuninkaansaari 231Kukkameri. Vallisaari_Kuninkaansaari 219Kohti pimeää.

Aleksanterinpatterin näköalapaikka (kartta) on upea. Siitä tullee saaren kuvatuin paikka. Rehevät lehdot, lampi ja kauas ulkomerelle ulottuvat näkymät tekivät suuren vaikutuksen. Tätä kaikkea reunusti alkukesän kukkameri.

Vallisaari_Kuninkaansaari 276Näköalatasanteella. Vallisaari_Kuninkaansaari 296Aleksanterinpatterin pihamaa.

Vallisaari_Kuninkaansaari 290Vuonna 1876  valmistunut Aleksanterinpatteri on saaren jykevin linnoitus. Alunperin kasematteina toimineet linnoitteet muutettiin aseteknologian kehittyessä miehistön asuintiloiksi ja varastoiksi. Pihamaalla äkseerasivat tuolloin vielä venäläiset sotilaat. Suomen puolustusvoimien hallitessa saaria käytettiin näitä rakenteita ammusten varastointiin vielä 2000-luvun alkuun saakka.  Aleksanterinpatterin lähistöltä löytyy myös yksi saarelle rakennetuista mukavuuslaitoksista.

Vallisaari_Kuninkaansaari 311Lehdoissa.

Pattereilta laskeuduimme reheviin lehtoihin. Täällä metsäistä polkua reunustivat jalot lehtipuut – vaahterat, lehmukset ja saarnet. Polun varressa kukkivat muunmuassa keto-orvokit, puna-ailakit ja heinätähtimöt.

Vallisaari_Kuninkaansaari 340Vallisaari_Kuninkaansaari 331 Vallisaari_Kuninkaansaari 335Keto-orvokit, heinätähtimöt ja puna-ailakit. Vallisaari_Kuninkaansaari 319

Lehmusten varjossa.

Rehevien lehtopolkujen jälkeen saavuimme Kuninkaansaareen  ja satamaan johtavien teiden risteykseen (kartta). Teistä valitsimme ensimmäisen ja pian ihmettelimme saarten välisen salmen kallioon rakennettua ”bunkkeria” – varsinaista unelmakotia.

Vallisaari_Kuninkaansaari 342

Unelmakoti?

Maisema muuttui nyt radikaalisti – Vallisaaresta poiketen vaikutti Kuninkaansaari Helsingin saaristolle huomattavasti tyyppillisemmältä kallioiselta ja karulta saarelta. Kuninkaansaareen pääsee kävelemään rakennettua maavallia (kartta) pitkin. Vallin muodostamalla lahdella uiskenteli valkoposkihanhipari poikastensa kanssa.

Vallisaari_Kuninkaansaari 353Vallisaaren ja Kuninkaansaaren välisessä salmessa.Vallisaari_Kuninkaansaari 356

Pilvenhattara kurkistelee.

Vallisaari_Kuninkaansaari 371Nousimme Kuninkaansaaren puolelle kauniiden kallioiden keskeltä (kartta). Rantakallioiden päälle nousu oli rakennustöiden vuoksi kielletty – mahtoikohan tekeillä olla uusi näköalapaikka ulkosaariston ihailuun tai linnoitteiden tutkimiseen? Pysyimme siis pääpolulla ja vastaan tuli jälleen vanhoja linnoituksia (kartta). Jämerien ovien taakse kätkeytyviä pimeitä nurkkia pääsi kurkkaamaan myös sisäpuolelta.

Vallisaari_Kuninkaansaari 365Kuninkaansaaren kummitus?

Vallisaari_Kuninkaansaari 382Kuninkaansaaren itärannalla on kunnostettu uimaranta (kartta). Täällä kohtasimme muutaman kulkijan, vaikka hiljaista olikin. Etsimme hetken reittiä läheisille kallioille, mutta kun sitä ei oikein löytynyt, lähdimme palailemaan kohti Vallisaarta. Lahdella kellui rakkolevää.

Vallisaari_Kuninkaansaari 393Kuninkaansaaren kunnostettu, pieni uimaranta.Vallisaari_Kuninkaansaari 399

Kuin mökkitie.

Vallisaari_Kuninkaansaari 404Talsimme hetken sisämaassa, kaukana kaupungin melskeistä kulkevaa ”mökkitietä” pitkin. Halusimme pitää vielä toisen tauon ja nautiskella hienosta aurinkoisesta päivästä. Niinpä etsimme sijamme salmen läheisiltä kallioilta (kartta). Kauas ei Vallisaari_Kuninkaansaari 411pääpolulta tarvinut poiketa, eikä neitseellistä luontoa talloa – hyvä paikka komeine näköaloineen löytyi polun eteläpuolisilta kallioilta. Eväät oli täällä hyvä kaivella esille. Auringonpaisteessa tuli lopulta istuskeltua pitkä tovi. Kesä oli saapunut Helsinkiin.

Vallisaari_Kuninkaansaari 420Kesä ja meri. Vallisaari_Kuninkaansaari 433

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren välinen kannas.

KUNINKAANSAARI – LAITURI 1.3 KM

Vallisaari_Kuninkaansaari 468Valli- ja Kuninkaansaaren välinen salmi. Vallisaari_Kuninkaansaari 469

Ulkomeri.

Läksimme Vallisaari_Kuninkaansaari 476kohti lauttalaituria tutuksi tullutta vallia pitkin. Sää oli muuttumassa. Aurinkoinen ulkomeri avautui suoraan etelässä, mutta pohjoisesta nousi uhkaavia sadepilviä. Vallin toisessa päässä revittiin kurtturuusua, joka on levinnyt Vallisaari_Kuninkaansaari 471tännekin. Sitä kitkettiin raivoisasti traktorin voimin. Tämän jälkeen ohitimme ravintolalaiva Lindenin pysähtymättä. Kesän kahvilapalvelut ovat vielä kehittymässä  ja Metsähallitus etsiikin aktiivisesti yrittäjiä erilaisia palveluja toteuttamaan.

Vallisaari_Kuninkaansaari 492Vallisaaren puolella jälleen. Taustalla ravintolalaiva Linden.Vallisaari_Kuninkaansaari 498Kotkansiipiä.

Vallisaaren puolelle tultuamme olimme taas rehevien lehtojen sylissä. Kaikkialla saarella isoksi kasvaneen kivikkoalvejuuren sijaan näimme täällä myös kotkansiipiä. Loppumatka kohti satamaa taittui vanhalla kylänraitilla. Saarella on elellyt vakituisesti parhaimmillaan jopa parisataa asukasta.

Vallisaari_Kuninkaansaari 502Kylänraitilla. Vallisaari_Kuninkaansaari 518Kaupunkia kohti.

Vallisaareen kulkeva lautta pysähtyy kaupunkiin palatessa myös Suomenlinnan laiturissa. Olimme kuitenkin saarikierrokseemme jo sen verran tyytyväisiä, ettei toiselle pysähdykselle ollut tarvetta. Kaiken lisäksi jo lauttarannassa alkanut sade alkoi pyyhkiä merenpintaa, joten retkemme ajoitus oli erityisen onnistunut.

Vallisaari_Kuninkaansaari 531Maisema peittyy sateeseen.

LOPUKSI

Aurinkoinen kesäpäivä ja kesän kukkivat niityt antoivat parastaan. Vallisaari ja Kuninkaansaari osoittautuivat paljon odottamaamme paremmaksi retkikohteeksi. Kuninkaansaaren kanssa monipuolisessa retkikohteessa mahtavine lehtoineen ja korkeine rantakallioineen riittää nähtävää.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joissa itse kirjoittaja esiintyy. Niistä kiitos Tuulille.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikohteen esitteestä (Metsähallituksen julkaisut).

LISÄTIETOA:

Vallisaari – Luontoon.fi.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: KALLAHDENNIEMI 20.3.2016

REITTI: Meri-Rastilan tie - Iso Kallahti - Kallahdenharju - Riveliniemi - Kuningatar - Kallahdenniemen uimaranta - Kallahdenharju - Meri-Rastilan tie 6.0 km. 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Kevätaurinko. Auringo kultaamat ruovikot. Jäkäläbongaus. Palokärjen huuto ja rummutus.
ERIKOISTA: Ahdin kohtaaminen.
ALUKSI

Kallahdenniemi pistää varsin pitkälle Suomenlahteen ja se tarjoaa paitsi suojaisia merenlahtia myös avaria merinäkymiä aina ulkosaaristoon saakka. Niemellä (kartta) on kolme pientä suojelualuetta, joista yksi sijaitsee Helsingin ainoalla harjujensuojeluohjelmaan kuuluvalla harjulla, toiset merenrannan tulvaniityillä. Kallahden suojelualuetta on tulevaisuudessa tarkoitus laajentaa vedenalaisille matalikoille saakka. Niemellä on lisäksi kaksi uimarantaa – toinen Isolla Kallahdella ja toinen niemen kärjessä. Kulttuurihistoriasta kiinnostuneille huvilabongareille löytyy tältäkin merenrantakohteelta lukuisia huviloita ihailtavaksi.

Kallahdenniemellä tulee käytyä hyvin usein ja paikka on itselleni sen verran arkinen, että ehkäpä juuri siksi tästä lähiretkikohteesta kirjoittaminen on toistaiseksi jäänyt. Tästäkin huolimatta se on epäilemättä yksi Helsingin hienoimmista ja varsin monipuolisista luontokohteista. Niemi on ehdottomasti retken arvoinen paikka – vuodenajasta riippumatta.

Kallahdenniemi sijaitsee Vuosaaren ja Meri-Rastilan kaupunginosien rajalla ja sinne pääsee metrolla (Vuosaari tai Rastila). Lähemmäs harjua pääsee Rastilan ja Vuosaaren välillä kulkevalla runkolinjalla 560 (Rastila – Myyrmäki). Arkisin itse niemeen saakka kulkee Vuosaaresta palvelulinjan pikkubussi 816.

MERI-RASTILAN TIE – KUNINGATAR 3.0 KM

Kallahdenniemi 005Matka Kallahdenniemeen kannattaa aloittaa Meri-Rastilan tieltä, jossa lähimmät bussipysäkit sijaitsevat hyvin lähellä Kallahdenharjuntien päätä (kartta).  Tällä kertaa kiipeilin kohti harjua mukavien kelopuisten kallioiden yli (kartta). Kallioilta laskeuduin suoraan Ison Kallahden uimarannalle. Uimarannan reunamille on levittäytynyt luontaiselta kasvillisuudelta tilaa vievää vieraslajia – kurtturuusua, jota joudutaan aika-ajoin kitkemään talkoovoimin.

Kallahdenniemi 009Harjupolulla.

Kallahdenniemi 014Kallahdenharjun länsireunalla kulkee selkeä polku, jota reunustaa alueen vanhin puusto – kilpikaarnaiset, noin 150 vuotta vanhat männyt. Harjulta on kaadettu puuta viimeksi Krimin sodan aikoihin. Kauniisti tuulen taivuttamia, mutkalle kasvaneita mäntyjä ja harjua on parasta ihailla uimarannalta (kartta). Mäntyjen kilpikaarnan päällä kasvaa kauniita jäkäliä, kuten sormipaisukarvetta.

Kallahdenniemi 011Kallahdenharjun kilpikaarnaiset männyt.

Suojelualueen eteläpuoleiset rannat ovat huviloineen yksityismaita, joten hetken joutuu kulkija paarustamaan harjun päällä kulkevaa tietä (kartta) pitkin. Matkaa voi tämän jälkeen jatkaa kauniiden männiköiden keskellä – mukavia metsäpolkuja pitkin.

Kallahdenniemi 015Kallahdenniemen ytimessä – männiköiden keskellä.Kallahdenniemi 021Kelo kehyksissä.

Kallahdenniemen kärkeen kulkee paitsi tie myös useita polkuja – tällä kertaa valitsin niistä satunnaisesti yhden, niemen keskellä kulkevan polun, jota ei löydy kartalta. Eksymisen vaaraa ei kapealla niemellä luonnollisestikaan ole – meri tulee joka puolella vastaan nopeasti. Suuntana oli Riveliniemi (kartta), jossa sijaitsee kaupungin omistama ja nykyisin vuokralla oleva suurikokoinen huvila. Ylitin lopuksi Riveliniemeen johtavan tien ja kävelin kauniita rantoja pitkin aina niemen kärkeen, Kuningattareen (kartta) saakka.

Kallahdenniemi 026Rannan kiviä peittää kallioisokarve.Kallahdenniemi 066Silokallion uurteet.Kallahdenniemi 047Väinönputki? Kallahdenniemi 040Ruovikossa.Kallahdenniemi 075Aallonmerkit ohuen jään alla.

Huomio kauniissa kevätsäässä kiinnittyi yhtälailla luonnon pieniin yksityiskohtiin – kauniisiin järviruokoihin, jäkäliin, talventörröttäjiin, kallioihin, kiviin ja puihin – kuin maisemiinkin. Jäät olivat suurelta osin rannoilta jo sulaneet.

Kallahdenniemi 062Näkymät Vuosaaren Aurinkolahteen.Kallahti_1Kultaiset ruo´ot. Kallahdenniemi 071Lähisaaret: Prinssin luoto, Voirasia ja Kalliosaari.

Katselin haikeasti kohti Kalliosaarta (kartta), jossa on jäiden kantaessa tullut käytyäkin. Viimeisimmät talvet ovat kuitenkin olleet sen verran leutoja, ettei saareen ole jäitä pitkin ollut juurikaan asiaa. Kalliosaaresta löytyy kaksikin keittokatosta, joten retkikohteeksi se sopii erinomaisen hyvin.

Kallahdenniemi 084Minä ja Ahti.

Rannalla oli hyvä kävellä, nautiskella kirkkaasta päivästä ja kauniista maisemista. Rannalle oli ajautunut jonkin verran rakkolevää. Rantaveteen kurkkiessani ja rannan leviä bongaillessani törmäsin myös pörröpäiseen Ahtiin

graniittiGraniittinen siirtolohkare ja näkymät ulkosaaristoon. Kallahdenniemi 091Tuulisen niemenkärjen kuningatar.

Kuningattaren (niemen) kärjessä ja paluumatkallani törmäsin useisiin lintubongareihin kaukoputkineen ja kiikareineen. Bongareita näytti kuitenkin olevan liikkeellä enemmän kuin itse lintuja. Hetkeksi kylmenneet säät näyttivät vieneen lintujen suurimman muuttoinnon. Kuningatar tarjoaa bongauspaikan lisäksi hienot näkymät ulkosaaristoon ja aina avomerelle saakka. Kuningattaren kärjessä olevat rakennukset (Dronningholm) ovat kaupungin omistuksessa.

KUNINGATAR – MERI-RASTILAN TIE 3.0 KM

Kallahdenniemen kärjestä oli helppo jatkaa rantoja pitkin rantakallioilla kiipeillen ja kevään edistymistä havainnoiden. Aurinko löytyi myös kalliloilta, pienen keltajäkäläesiintymän muodossa.

Kallahdenniemi 103Valoa kohti!Kallahdenniemi 107Keltajäkälää Kuningattaren rantakallioilla. Kallahdenniemi 109Talven viimeiset ponnistukset.

Kallahti_joulu_15 049Rantakallioilta ja niemenkärjestä polut johdattavat kovin toisenlaiseen maisemaan – matalille ruovikkoisille rannoille ja tulvaniityille, joilla pääsee kesäisin ja syksyisin ihastelemaan laajoja rantavehnäkasvustoja. Rannan kovissa oloissa jalostuneet ja haarovat puut houkuttelevat kiipeilemään. Etenkin lapsille riittää rannoilla varmasti puuhaa.

Kallahdenniemi 122Kallahdenniemi 028Kallahdenniemi 127Puut, jotka odottavat kiipeilijötä.

Talven tulvien korkeudesta kertovat rannoille kasaantuneet ruokovanat. Tänä talvena tulvaniityt ja alimmat rantametsät jäivät tulvien alle useampaan otteeseen joulukuun myrskyjen aikaan. Merenrannan vuosituhansia vanhasta sijainnista puolestaan kertoo kaunis ja suhteellisen matala rantatörmä (kartta) noin viisi metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella.

Kallahdenniemi 120Tulvat ja jäät ovat työntäneet ruo´ot kauas maalle.

Tulvaniittyjen jälkeen seurailin melko kauas merelle päin vetäytynyttä rantaviivaa. Itse harju pistää matalikkoina kauas merelle ja harjua voi jäljittää hiekkaisia saaria pitkin aina Santiseen, Isolle Leikosaarelle ja Kutusärkille saakka (kartta). Uimarannalta pienen leikkipuiston vierestä löytyy varsin erikoisia tolpan päähän viriteltyjä, käyttökelpoisia grillejä (kartta). Nyt yksi kolmesta grilleistä näytti olevan kuumana – käristyvien saslikien tuoksu kantoi kauas. Omat hiilet kannattaa luonnollisesti ottaa grillille mukaan.

Kallahdenniemi 138Vanha rantatörmä.

Paluumatkaa tein lämpöisessä iltapäivän auringossa jälleen harjua pitkin astellen. Lähistön männikössä huusi ja rummutti keväästä hullaantunut palokärki.

Kallahdenniemi 148Kaunis harjupolku männikön läpi.Kallahdenniemi 152Nuorta tuulten pieksämää männikköä harjulla.

Väkeä oli suojaisan harjun liepeillä jo paljon aikaisempaa enemmän, eväiden kera. Vaihtoehtoisesti voi harjua seurailla myös sen itäpuolella, mutta auringonpaiste houkutteli tällä kertaa varjoista itärantaa enemmän. Tulvien ja myrskytuulten kaatamat rungot tarjoavat mukavia paikkoja istuskeluun ja auringonpaisteesta nauttimiseen. Melko matala, kapea ja meren huuhtoman harjun laki kohoaa ainoastaan reilu kymmenen metriä merenpinnan yläpuolelle.

Kallahdenniemi 157Iso Kallahti ja näkymät harjulle.

LOPUKSI

Kallahdenniemen monipuolinen ja vaihteleva luonto tarjoaa hyvän paikan luonnossa virkistäytymiseen. Vaihtelut vuodenaikojen välillä ovat suuret ja parhaimmillaan voi retkensä keskellä talvea (jään kantaessa) ulottaa lähisaarille saakka.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Kallahdenniemi, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Kallahdenniemi).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

 

LÄHILUONTO: PUIJONSARVI, KUOPIO 29.12.2015

REITTI: Ala-Antikkala - Konttila - Puijonsarven laavu - Puijonlaakso 7.1 km. 
VAELLUSKAVERIT: Kaksi aikuista sisarusta ja lapsikatras (6, 8, 10, 10 ja 12 v.)
HUIPUT: Lasten innostus. Konttilan eläimet. Jäiset polut. Kuuraiset metsät. Puijonsarven laavun maisemat.
ERIKOISTA: Vähäinen kulkijamäärä.
ALUKSI

Kuopiossa tulee vierailtua useita kertoja vuodessa. Näihin reissuihin kuuluvat usein myös luontoretket – lähellä tai kaukana. Luin uusitusta Puijonsarven laavusta marraskuussa 2015 ja pistin paikan mieleeni.  Mahdollisuus laavulla vierailuun avautuikin jo joulukuun lopussa. Maa oli lähes lumeton, joten retken pystyi tekemään suuren lapsikatraan kanssa kävellen. Oma porukkamme lähti liikkeelle Ala-Antikkalasta ja kaksi kulkijaa Puijonlaaksosta. Tapaamispaikaksi oli sovittu Konttilan (kartta) perinnetila. Laavulla käytyämme koko retkue päätti patikoinnin Puijonlaaksoon.

reittikarttaKuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

ALA-ANTIKKALA – KONTTILA – PUIJONSARVEN LAAVU (3.5 KM)

Puijolla 026Alkutaipaleella.

Puijolla 038Lähdimme omalla viiden hengen porukallamme liikkeelle Antikkalan rinteiden alapuolelta. Oli kaunis pakkaspäivä. Lunta ei ollut maassa juuri lainkaan. Siellä täällä oli virtaava vesi jäätynyt poluille kapeiksi ja liukkaiksi nauhoiksi. Lumen puuttuessa oli jäisistä poluista otettava kaikki ilo irti – mäkeä laskien ja liukastellen.

Puijolla 034Jääilo.

Antikkalan rinteiden pohjoispuolta peittävät kauniit kuusimetsät. Näillä metsillä ei ole kovinkaan paljon ikää. Puijon vanhimpia luonnontilaisia metsiä pääsee ihailemaan eteläisellä luonnonsuojelualueella (kartta), jossa vanhimmat kuuset ovat saavuttaneet jo 200 vuoden iän. Vanhoja metsiä löytyy myös Kokonmäen rinteestä ja Pihlajaharjusta (kartta).

Puijolla 051Antikkalan kuusikot.

Hämärissä, kaamoksen sinisissä kuusikoissa oli rauhaisa tunnelma. Pakkasesta huolimatta alkoi pitkä nousu Puijon päälle nostaa hikeä pintaan. Kaiken kaikkiaan ei nousua Antikkalan rinteiden alapäästä Konttilaan ollut kuitenkaan 70 metriä enempää.

Puijolla 050Meno oli hilpeää ja vauhdikasta – lapset iloisia ja meluisia.

Antikkalan laskettelurinteiden kohtalo on yhä vähälumisempien talvien ja kannattavuusongelmien edessä auki – siitäkin huolimatta, että Puijon hoito- ja käyttösuunnitelmassa on Antikkalaan suunniteltu toista laskettelurinnettä. Uusi rinne lohkaisisi Antikkalan metsistä melkoisen ison palan. Laskettelurinnettä peittävät kauniit ja runsaina kukkivat niityt ovat kesäisin vierailun arvoinen retkikohde. Rinteillä kasvaa lisäksi harvinaisia niittysieniä.

Puijolla 058Kokonmäen kuluneella luontopolulla on riittänyt kulkijoita.

Ylös päästyämme olimme Puijon keskiosien kuusivaltaisen ja arvokkaan lehdon nurkilla. Antikkalan lehtoja pidetään lajistoltaan erittäin arvokkaina. Toinen, jo vuonna 1928 rauhoitettu, järeää kuusta kasvava suojelualue on Puijon eteläosassa. Puijolla on kaikkiaan kolme noin kahden kilometrin mittaista luontopolkua (esite ja kartta). Tällä kertaa emme niitä kuitenkaan juuri seurailleet, vaan kuljimme omia reittejämme.

Puijolla 077Haapojen kaunis kuura.Puijolla 093Kohti Konttilaa.

Astelimme Puijolla 099nyt hämärästä kuusikosta Konttilan perinnetilan kuuraiseen ja avoimeen maisemaan. Konttilan perinnetila ja ulkoilukahvila olivat kiinni ja Puijonlaaksosta saapuviin kulkijoihin nähden olimme saapuneet tapaamispaikalle hiukan etuajassa.  Tallin ovet olivat kuitenkin auki, niin että pääsimme tervehtimään tilan vakituisia asukkeja, Miilu-suomenhevosta sekä kilipukkeja – Jaakkoa ja Hemulia. Konttilan tilalta löytyy myös nuotiopaikka, joskin sen käyttö edellyttää polttopuiden lunastamista itse tilalta.

Puijolla 110Miilu.

Puijolla 132Puijon metsistä ja Konttilan tilan perinnemaisemista on käyty jos jonkinlaista vääntöä vuosien varrella. Yksi näistä oli Puijon laella sijaitsevan pienen golfkentän laajennushanke aina Konttilan tilan perinteisin menetelmin hoidetuille pelloille saakka. Hanke kuitenkin kaatui – ainakin toistaiseksi.

Puijolla 143Konttilan tila kaamoksen sinessä. Puijolla 105Riukuaita ja kuura (T).

Koko retkueemPuijolla 136me oli nyt koolla ja jatkoimme matkaamme kohti laavua kuuraisessa maisemassa – alkuun leveitä latupohjia pitkin. Lumen puuttuessa kiinnittyi lasten huomio jälleen jäätyneisiin ojiin ja allikoihin. Jäällä oli aina liukasteltava ja liu´uttava, ainakin silloin kun jäätä ei saanut rikottua.

Puijolla 187Jääjengi kasassa. Puijolla 206Liukua ja luisua.

Puijolla 230Leveisiin baanoihin kyllästyttyämme poikkesimme välillä metsän pienille poluille. Törmäsimme matkallamme myös pienialaiseen lehtikuusimetsikköön ja varsin kovalla kädellä rusikoituihin harvennushakkuisiin.  Lahopuuta on Puijon metsissä vähän, mutta kauniisiin kantokääpiin sentään törmäsimme.

Puijolla 221Lehtikuusten alla.

PUIJONSARVEN LAAVU – PUIJONLAAKSO (3.6 KM)

Puijolla 289Laavulle päästyämme alkoi kuhina. Tulet laitoimme loimottamaan järeistä kivenjärkäleistä kootulle grillipaikalle. Näkymät laavulta kohti jäätymässä ollutta Kallavettä olivat upeat. Ilman maisemaan harvennettua aukeaa jäisivät näkymät tiheiden metsien taakse. Metsien peittäessä Puijon rinteitä, on Puijolla varsin vähän avoimia näköalapaikkoja. Puijonsarven laavu on näistä yksi.

Laavulle (kartta) päästyämme ei kauniille näköalapaikalle ollut vielä saapunut muita retkeilijöitä. Hienosta ja aurinkoisesta pakkaspäivästä huolimatta tapasimme koko reissullamme muita kulkijoita hyvin vähän.

Puijolla 296Tulihulinat.Puijolla 369Tutut herkut lasten kanssa retkeillessä.

Hörpimme alkuun kuumat kaakaot, jonka jälkeen pääsimme grillaamaan. Grillailun jälkeen tarjosi laavun edessä avautuva avoin rinne liikkuvaisille lapsille paljon hupia – rinnettä juostiin ylös ja alas, eikä kylmettymisestä ollut pelkoa. Aikuisille riittivät verevät kannustushuudot.

Puijolla 416Vauhti päällä.Puijolla 317Hetken hiljaisuus Kallan äärellä.

Laavulta läksittyämme päätimme suunnata kohti Puijonlaaksoa omia polkuja pitkin. Vaikka kartalla ei polkuja juurikaan näy, halkoo Puijonsarven läntisiä metsiä lukuisia pieniä ja isoja kulku-uria. Seurailimme eri polkuja satunnaisesti ja leveille latupohjille päädyimme jossain Julkulan ja Länsi-Puijon liepeillä.

Puijolla 471Paluumatkalla.

Lapsille iloa paluumatkalla tuottivat kiipeilyyn sopivat poluille kaatuneet puunrungot ja poluille jäätyneet purot. Liukumäkiä riitti täälläkin. Lasten kyky löytää metsästä kaikkea mielenkiintoista on jotain sellaista, mistä jokaisen aikuisen olisi syytä ottaa oppia.

Puijolla 479Taas mennään. Puijolla 487Huhuu!

Suhteellisen pitkällä lenkillä ei lapsista nuorimmillakaan ollut suurempia vaikeuksia pysyä mukana. Pientä känkkäränkkää alkumatkasta ja väsymystä loppumatkasta oli ehkä aistittavissa. Vanhimpien lasten vauhti oli aika-ajoin nuorimmille hiukan liikaa, mutta mukana menossa oli pysyttävä – hinnalla millä hyvänsä.

Puijolla 496Matkalla tykkilumipyryyn.

Päätimme retkemme Puijonlaakson puolelle, laskettelurinteiden tykkilumen sekaan. Täällä vastaamme tuli muutamia sivakoijia, olihan tykkilumen avulla avattu lyhyt latu innokkaimmille suksijoille. Hiihtostadionilta avautui vielä hieno näkymä Puijon vanhimpiin suojeltuihin kuusimetsiin.

Puijolla 518Puijon eteläosien arvokkaat suojelumetsät.

LOPUKSI

Puijo on omalaatuinen sekoitus hyviä liikuntapaikkoja ja kaunista suojeltua luontoa. Lähellä Kuopion keskustaa sijaitseva Puijo on aika ajoin uhattuna mitä erilaisemmilla rakentamissuunnitelmilla. Toivon mukaan Kuopio kykenee omissa kasvupaineissaankin säästämään Puijon mittaamattoman arvokkaan luonnon, jota Kalle Väänänen kuvailee savolaisittain omassa ”Ylistykseh hymistyksessään Puijom mäelle”.

Om Puijol luonnossa joettaen nii herkkee

ja kumman kummoo,

se ihankuv vangiks ottaen

tua´ immeisem mielel lummoo.

Ne metät ja järvet ja linnut ja muut,

ja taevas ja taevaalla tähet ja kuut,

nii nehän ne hurmoo mieltä

helläättäen syvämmen kieltä.

Enempää tuskin tarvitsee sanoakaan.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (T). Niistä kiitos kuuluu tyttärelleni.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Puijo, Kuopio).        

Puijon luontopolut – opas ja kartta.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: MERI-RASTILAN METSÄT, HELSINKI 7.11.2015

REITTI: Ramsinniementie - Kortlahti - Grillikatos - Meri-Rastilan tie 2.9 km. 
VAELLUSKAVERIT: Tytär 11 v.
HUIPUT: Suppiksia! Metsän tuntua. Kilpikaarnamännyt. Marraskuun lehdettömät puut. Merinäköalat. Siisti katos.
ERIKOISTA: "Käärme". Metrolla metsään!
ALUKSI

Meri-Rastilan metsät on yksi Helsingissä sijaitsevista hyvistä pienistä retkikohteista. 50 hehtaarin arvokkaalla metsäalueella on kaiken lisäksi grillikatos, joten evästely tänne suuntautuvalla retkellä onnistuu perusteellisemminkin. Metsien koillinen kulma on nyt vaarassa jäädä rakentamisen alle, sillä asutusta metroaseman ympäristössä halutaan tiivistää. Meri-Rastilan alueen osayleiskaavan mukaisesti metsistä oltaisiin nappaamassa kaikkiaan noin viidennes.

Meri-Rastilan metsiin pääsee helpoiten suoraan Rastilan metroasemalta (kartta), jonne reissunsa voi myös päättää. Metsään pääsee asemalta jo parinsadan metrin kävelyn jälkeen! Ympyrälenkille tulee matkaa yhteensä vähän yli kolme kilometriä – polkuvalinnoista riippuen. Metsään voi suunnata myös Meri-Rastilan tieltä (560) ja Ramsinniementieltä kävellen (tai palvelulinjan bussilla 816).

RAMSINNIEMENTIE – KORTLAHTI 1.5 KM

Meri-Rastilan metsät 001Oma retkemme alkoi tällä kertaa varsinaisesti Ramsinniementieltä, jota pitkin kävelimme hetken ennen pääsyämme metsän puolelle. Ramsinniementien risteyksessä on myös pysäkki (kartta). Metsään suuntasimme Katiskatien kohdalta. Sen päästä (kartta) nouseekin hyvä ja selkeä polku yhdelle metsän valaistuista pääpoluista. Suuria Meri-Rastilan metsät 024lenkkeilijöiden suosimia polkuja pitkin emme kuitenkaan pitkään kävelleet – pienemmät metsäpolut olivat paljon houkuttelevampia. Samansuuntaisesti pääväylän kanssa kohti Kortlahtea kulkee helposti seurattava ja mukava polku, jota ei tosin ole merkitty karttaan.

Viihtyisistä sekamMeri-Rastilan metsät 015etsistä löytyi heti alkuun suppilovahveroita, joita ei tälle syksylle ollutkaan juuri näkynyt. Tällä kertaa emme kuitenkaan olleet lähteneet sieneen, joten ne saivat jäädä paikalleen, emmekä niitä enempää metsän puolella etsineet. Mukava oli kuitenkin huomata, että ”suppiksia” löytyy aivan lähimetsistäkin.

Meri-Rastilan metsät 012Suppilovahveroita.

Tyttäreni inMeri-Rastilan metsät 019nostui kuvaamaan sen verran ahkerasti (niin kun monella muullakin reissulla), ettei tekemisen ja mielenkiinnon puutetta retkeillessä tälläkään kertaa ollut. Sainkin polulla kulkiessani jäädä odottelemaan luontokuvaajaa pitkiksi ajoiksi.

Meri-Rastilan metsät 029Metsän tuntua (T).

Itse pysähdyin pidemmäksi aikaa ihmettelemään suurta muurahaiskekoa, jossa näytti olevan varsin vilkasta elämää. Syksy olikin alkanut lämpimissä merkeissä, joten kiirettä tulevan talven valmisteluilla ei näyttänyt olevan (vai olivatko otukset ainoastaaan kohmeisia).

Meri-Rastilan metsät 039Älä tule lähemmäs.

Polkua seurattuamme saavuimme meren rantaan Kortlahteen, jonne päästäksemme ylitimme pääpolun (kartta). Kortlahdesta avautuu hienot merinäkymät Ramsinniemen suojellun lehdon suuntaan sekä Vartiokylänlahden saarille.

Meri-Rastilan metsät 043Kortlahti. Vastarannalla Ramsin lehdot.Meri-Rastilan metsät 051Vartiokylänlahti. Keskellä Härkäsaari ja oikealla Iso Koivusaari. Meri-Rastilan metsät 048Metsän nurkassa Kortlahdessa tulee vastaan meri ja ruovikot.

Meri-Rastilan metsät 058Kortlahden rantoja oli helppo seurailla paitsi soraisia rantoja myös paljaita kallioita ja pieniä polkuja pitkin. Aivan kuten muuallakin Vuosaaren seudulla, muodostuu kallioperä täällä tulivuoriperäisistä, lähes kahden miljardin vuoden ikäisistä kivilajeista. Mustan- ja harmaanpuhuvia kallioita halkovat siellä täällä valkeat kvartsijuonet.

Meri-Rastilan metsät 062Kalliomänniköiden kanervikkoa (T). Meri-Rastilan metsät 052Kauniit kvartsijuonet.Meri-Rastilan metsät 064Kilpikaarnaiset männyt.

Meri-Rastilan metsät 070Harmaasta säästä huolimatta oli hymy nyt herkässä. Erityisen komeaksi Kortlahden rannan tekevät järeät ja aikaa nähneet kilpikaarnaiset männyt. Ikää näistä vanhimmilla arvelisin olevan reilusti yli kaksisataa, ehkä jopa kolmekin sataa vuotta. Rannan tuntumassa muodostavat männyt suoranaisen ikimetsän, kun taas hiukan sisämaan puolelle mentäessä vaihettuvat kuivat kalliomänniköt kosteampiin – koivua, kuusta ja leppää kasvaviin sekametsiin. Myös niillä tuntuu olevan ikää kunnioitettavan paljon ja elävien puiden joukkoon mahtuu myös kauniita keloja. Kortlahden rannoilla kannattaa vierailla, sillä täällä pääsee helposti ”tosimetsän” tunnelmaan.

Meri-Rastilan metsät 056”Tosimetsää” (T).

KORTLAHTI – GRILLIKATOS – MERI RASTILAN TIE (1.3 KM)

Kortlahdesta jatkoimme maMeri-Rastilan metsät 085tkaamme edelleen rantoja seuraillen, sillä niillä oli mukava ja helppo liikkua. Energisellä tyttärelläni riitti intoa rantakivilllä pomppimiseen. Itse taas nautiskelin enemmän metsien ja rantojen suomasta rauhasta. Hetkeksi rauha kuitenkin häiriintyi, sillä joku oli onnistunut tekemään kepposen …

Meri-Rastilan metsät 092Kohtaaminen.

RannallMeri-Rastilan metsät 089a selällään ja osin lehtien peitossa ollutta kumikäärmettä ehdimme jo hetken luulla turvonneeksi, kuolleeksi ja oikeaksi käärmeeksi. ”Made in” paljasti kuitenkin totuuden. Käänsimme kaverin ja jätimme sen paikoilleen: Ehkäpä tästä ”roskasta” on vielä iloa jollekin muullekin. Nyt lähestyimme Meri-Rastilan metsien grillikatosta (kartta), joka on uusittu kesällä Uutelan katosten tapaan grillihiilille paremmin sopivaksi. Joskus aiemmin paikalla vierailtuamme on katos ollut siivottomassa kunnossa. Nyt se oli todella siisti.

Meri-Rastilan metsät 095Meri-Rastilan metsät 096Kohti ansaittua evästaukoa. Meri-Rastilan metsät 104Meri-Rastilan metsät 143Nyt rillataan.

Meri-Rastilan metsät 136Laittelimme grillille pienet tulet ja hiilet hehkumaan – muutamia pikkurisuja lykkäsimme vielä hiilten päälle. Eväät olivat makeaa A-luokkaa – kuumaa kaakaota ja vaahtokarkkeja. Hyvässä sokerihumalassa istuskelimme katoksella melko pitkään ja nautiskelimme lämpöisestä marraskuisesta päivästä. Hilpeitä hetkiä viettäessämme saimme myös kuvattua kauniita rantoja ja töhrittyjä katoksen seiniä. Paikan ollessa todella siistissä kunnossa, ei graffititkaan tunnelmaa päässeet laskemaan – otiinhan nyt kuitenkin keskellä kaupunkia. Tussia ei ollut, joten en päässyt korjaamaan yhtä häiritsevää töherrystä. Korjattu ja parempi teksti on alla.

Meri-Rastilan metsät 128Respect Nature Homo sapiens!Meri-Rastilan metsät 107Kaunista, niin kaunista.

Meri-Rastilan metsät 175Evästelyn jälkeen jatkoimme matkaa pääpolkua pitkin (kartta). Polun varrella oli vielä muutamia ikivanhoja mäntyjä, joista paksuimmalle saimme kyynärmitalla ympärysmitaksi melkein kolme ja puoli metriä. Sieniryppäitäkin – todennäköisesti kuusilahokoita –  maastosta vielä löytyi.

Meri-Rastilan metsät 172Lahokkaa männyn juurella.  Meri-Rastilan metsät 169Pelkoa metsässä?

Loppumatkasta jätMeri-Rastilan metsät 181imme hyvästit sekametsille. Myös isäntäkoivua paksumpi ja huomiota herättävä pakurikääpä jäi taakse. Loppumatkasta saavuimme metsittyneille vanhoille niityille sekä lehtoihin. Juuri nämä metsät ovat nyt uhattuna ja tulevat mitä todennäköisimmin Meri-Rastilan metsät 189jäämään uuden asutuksen alle. Pieni kaistale on rantametsiä osayleiskaavaan sentään jätetty jäljelle. Rakennetulle alueelle lähelle metroasemaa saavuttuamme kävelimme suoraan  hyväksi todettuun kiinalaiseen, josta saimme hyvät eväät retken päätteeksi.

Meri-Rastilan metsät 186Viimeiset askeleet metsän puolella.

LOPUKSI

Marraskuinen pieni päiväretki lähimetsään oli antoisa. Meri-Rastilan vanha ja arvokas metsä monine polkuineen ja avarine merinäkymineen on erinomainen retkipaikka. Siisti ja hienolla paikalla sijaitseva grillikatos tekee paikasta erityisen mieluisan retkikohteen.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kansikuvaa ja kuvia, joiden perässä on merkintä (T). Niistä kiitos kuuluu tyttärelleni.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Meri-Rastila, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Meri-Rastila).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: RAMSINNIEMI, HELSINKI 17.10.2015

REITTI: Ramsinniementie - Rastasniemi - Koivunokka - Ramsinniementie 1.5 km. 
VAELLUSKAVERIT: Vesku.
HUIPUT: Kaunis ja kirkas syyspäivä. Tulivuorten synnyttämät rantakalliot. Haavikot. Ahdinparran peittämät kivikot ja rakkolevät.
ERIKOISTA: Pienestä luontoretkestä iso ilo.
ALUKSI

Ramsinniemi kutsui jälleen. Tässä lähikohteessa tulee käytyä usein. Pienialaisella lehtojensuojelualueella näytti nyt kovin toisenlaiselta kuin vehreän keskikesän aikaan.

Veskun ollessa flunssassa teimme lenkkimme lyhyen kaavan mukaan autoillen ja Ramsinniementien kupeessa olevalle pienelle, parille autolle sopivalle parkkipaikallekaahaten. Paikkaan pääsee helposti julkisilla liikennevälineillä – joskaan ei aivan perille saakka. Meri-Rastilan tien ja Ramsinniementien risteykseen pääsee bussilla 560 (esim. Vuosaaren tai Rastilan metrolta), hiukan pidemmälle Ramsinniementiellä pääsee Vuosaaresta kulkevalla palvelulinjalla 816. Ramsinniementien risteyksessä on selvä opaste, joten siitä ei oikein voi kulkea ohi.

POHJOISRANNAN LUONTOPOLUILLA 0.9 KM

Ramsinniemi_loka15 236Parkkipaikalta pääsimme suoraan suojelualueen metsiin selkeää polkua pitkin.  Sää oli mitä parhain – syksyinen, aurinkoinen ja kirpakka. Hetkeksi tuli pysähdyttyäkin: Ensin polulta korjattua kaatunutta kuusenrunkoa tutkimaan ja sitten tuoreissa lehdoissa viihtyvän lehtokuusaman kirkkaanpunaisia ja myrkyllisiä marjoja kuvaamaan.

Ramsinniemi_loka15 224Lehtokuusaman marjat. Ei syötäväksi. Ramsinniemi_loka15 232Lehdon syksyä.

Ramsinniemi_loka15 226Itse lehto oli nyt hiljentynyt. Kotkansiipien ruskeiksi käpertyneet lehdet makasivat apeina maassa, vaahteroita vaivasi jokin sieni ja moni koivu oli pudottanut jo lähes kaikki lehtensä. Nuori vaahtera ja vanha koivu syleilivät  toisiaan. Lehtensä vRamsinniemi_loka15 249ihreänä pudottavat suuret tervalepät näyttivät kovin elinvoimaisilta tässä seurassa. Lehdossa viihtyvät suuret saarnet kohosivat katoksi yllemme, kun taas lahoavan koivun kannon juurella kasvoi syksyn heRamsinniemi_loka15 255delmiä – suuri rypäs pörhösuomuhelokkaa. Aikamme syksyisen lehdon keskellä ja sen pitkoksilla pyörittyämme suuntasimme aurinkoiselle rannalle Rastasniemeen.

Ramsinniemi_loka15 243Pörhösuomuhelokat.

Ramsinniemi_loka15 283Rastasniemi (kartta) on erinomainen  näköalapaikka, josta voi ihailla paitsi kaupunkimaista maisemaa Vartiokylänlahden siltoineen ja Róihuvuoren vesitorneineen, myös upeita rannan ruovikoita, Meri-Rastilan metsiä sekä kaunista ja ikivanhaa kallioperää.  Lähes kahden miljardin vuoden ikäinen kallioperä muodostuu  tulivuorten synnyttämistä tyynylaavoista ja uraliittiporfyriiteistä. Metsissä hohti täällä kaunis ruska. Vuosaaren alueen kiintoisasta kallioperästä on kirjoitettu myös hyvä blogi.

IMG_3017Tulivuoriperäiset kalliot (V).Ramsinniemi_loka15 272Ruska, ruovikot ja Meri-Rastilan metsät Puotilanlahdella.IMG_3012Kultainen ruovikko (V).

Ramsinniemi_loka15 305Rantapolku päättyi kärrypolulle, josta löytyy myös alueen kasveista kertova infotaulu karttoineen. Infotauluilta (kartta) matka jatkui takaisin Ramsinniementielle päin leveää ja vanhaa kärrytietä pitkin. Matkalla meitä ilahdutti komea, ruskan kirkkaisiin väreihin pukeutunut  haavikko.

Ramsinniemi_loka15 302Haapa on kaunis puu. Haapa on suosikkipuu.

MEREISILLÄ RANTAKIVIKOILLA 0.6 KM

Ylitimme tien ja jatkoimme nyt Ramsinniemen etelärannan puolelle. Kärrytien päästä löytyy myös pieni parkkipaikka (kartta) muutamalle autolle sekä opaskyltti, joka johdattaa lehtoon.

IMG_3028Eteläranta, aurinko ja pihlaja (V).

Tällä kertaa muodostui Ramsinniemen reissun kohokohdaksi nämä aurinkoiset etelärannat, jonka rantakivikot olivat täynnä ahdinpartaa. Näyttävät pallekivikot ovat syntyneet aikojen kuluessa merijään työntämänä ja aallokon huuhtomana. Oma sisäinen ”nurmiporani” kyykisteli kivikoissa innoissaan.

Ramsinniemi1Ahdinpartaiset kivikot. IMG_3036Nurmipora (V).

Kauniin rannan lisäksi tarjosi eteläranta hienot näkymät merelle ja merellisen Helsingin kansallismaisemaan. Rannalla, mukavassa iltaisessa auringonpaisteessa kului maisemia ihmetellessä melkoinen tovi.

Ramsinniemi_loka15 324Ramsinniemi_loka15 357Ranta.

Lopulta matkamme jatkui Koivunokkaan (kartta) ja sen rannalta hiukan ylemmäs nousevalle kalliolle. Ahdinparran lisäksi oli rannoilla runsaasti rakkolevää – osoitus puhdistuneista rantavesistä. Kauniin, avoimen rantakaistaleen molemmin puolin on yksityismaita ja näyttäviä huviloita – idässä Aallon suunnittelema, nykyisin Stora Enson omistama huvila ja lännessä Merihiekka (Vuosaaren seurakunnan päiväleirikeskus).

Ramsinniemi_loka15 350Rakkoleviä. Ramsinniemi_loka15 359Kohti Koivunokkaa.

Käännyimme lopulta Koivunokasta kohti Ramsinniementietä ja parkkipaikkaa. Pientä polkua seurailemalla päädyimme (vahingossa) suoraan autolle.

Ramsinniemi_loka15 362Koivunokan kallioilla.

LOPUKSI

Pienikin visiitti luontoon oli taas tehnyt ihmeitä ja mieli virkistyi. Avoimen, aurinkoisen ja melko kuivan etelärannan sekä pohjoisen, hämärän ja kesäisin äärettömän vehreän lehdon yhdistelmä tekee Ramsinniemestä erityisen mukavan retkeilykohteen.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuun ottamatta joissa esiintyy itse kirjoittaja sekä kuvia, joiden perässä on merkintä (V). Näistä kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Ramsinniemi, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Ramsinniemi, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Ramsinniemi).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: MUSTAVUORI, HELSINKI 15.4.2015

REITTI: Satamakaari - Vuosaaren täyttömäki - Mustavuori - Kalvikintie - Niinisaarentie - Satamakaari 7.0 km 
VAELLUSKAVERIT: Vesku
HUIPUT: Vuosaaren täyttömäen näköalat. Mustavuoren lehdot ja kalliot. Keväinen luonto. Jättikuusi.
ERIKOISTA: Mustavuoren juoksuhaudat.
ALUKSI

Postiluukusta tipahti vastikään kortti, jossa kerrottiin Mustavuoren hoito- ja kehittämissuunnitelmasta. Suunnitelmasta pyydettiin samalla palautetta (1.-30.9.2015). Mieleeni palautui heti pieni keväinen retki Mustavuoren lehtoihin ja kallioille. Ennen Mustavuorta nousimme retkellämme Vuosaaren täyttömäelle maisemia ihailemaan. Monimuotoinen Mustavuori on puolestaan yksi Helsingin arvokkaimmista luonnonsuojelualueista. Alueella on paitsi hienoja lehtoja myös kalkkikiveä sisältäviä kallioita ja matalia lintujen suosimia merenlahtia.

Mustavuorelle pääsee helposti julkisilla kulkuvälineillä Vuosaaren metrolta tai Mellunmäestä. Mustavuoren lähelle kulkevat bussit 818 (Mellunmäki – Vuosaari), 90 (Vuosaari – Vuosaaren  satama) ja 96 (Vuosaari – Porslahdentie/Niinisaarentie).

SATAMAKAARI – VUOSAAREN TÄYTTÖMÄKI (0.5 KM)

Retkemme alkoi Satamakaaren vierellä olevan Tryvikintien päästä (kartta), jonne jätimme auton. Katselimme aikamme täyttömäeltä valuvia jätevesiä ja niille rakennettuja saostusaltaita. Varsin perusteellisen näköiset jätevesien keräysjärjestelmät johdattelivatkin meidät keskustelemaan Talvivaaran ”vesienhallinnasta”. Alkuun talsimme loivasti täyttömäen lakea kohti Tryvikintietä pitkin. Pian kuitenkin suuntasimme suoraan ylös kohti täyttömäen lakea.

Mustavuori 003Vuosaaren satama.

Mustavuori 005Vuosaaren täyttömäki (kartta) on varsin omalaatuinen paikka. Se nousee noin 60 metriä merenpinnan yläpuolelle ja se tarjoaa maisemien lisäksi hyvän paikan lintujen bongaukseen. Avarien maisemien vuoksi etenkin petolinnut on täällä helppo havaita. Tälläkin kertaa oli mäen laella yksi bongari kaukoputkineen.  Täyttömäelle on kasattu ylimääräisiä maita jo pitkään, mutta sen viimeisin kuorrutus on peräisin Vuosaaren sataman rakennustyömailta. Viereisellä ja matalammalla vanhalla kaatopaikka-alueella tehdään edelleen sulkemistöitä: Kaatopaikan pintaa tiivistetään sekä kaasujen ja jätevesien keräystä uudistetaan. Kaatopaikka oli käytössä vuosina 1966–1988. Suunnitelmissa on tehdä alueesta monipuolinen ulkoilu- ja virkistyalue.

Nykyisin täMustavuori 009yttömäen 60 hehtaarin alueella kasvaa lähes 400 eri putkilokasvilajia. Osa siemenistä ja itiöistä on tullut täyttömaiden mukana, osa kasveista on istutettu ja tuotu paikalle rannikolta kerättyinä pistokkaina. Täyttömäen kukkaloistoa kannattaa luonnollisesti mennä ihailemaan kesä-heinäkuussa. Tällöin kukkiva mäki houkuttelee paikalle myös runsaasti päiväperhosia. Veskua täyttömäen maisemissa kiehtoi jokin ihan muu kun kasvillisuus: sataman kontit. Täyttömäen laki on myös hyvä paikka tarkkailla Suomen reaaliaikaista viennin ja tuonnin tilannetta. Veskun oman systeemin mukaan satama-alueen 1-2 konttia päällekkäin merkitsee lamaa, 3-4 konttia taantumaa tai elpymistä ja 5-7 päällekkäistä konttia vilkasta vaihtoa ja sitä, että talous vetää.

Ajankohtaista täyttömäen vuodenaikojen vaihtelua seuraavaa ja runsaasti kuvia sisältävää Jukka Toivosen (kaupungin luontotarhuri) blogia  voi seurata täällä. Täyttömäellä on myös omat Facebook-sivut (Vuosaarenhuippu).

Mustavuori 012”Kurussa”.

Alas laaksoon ja edelleen kohti Mustavuorta lähdimme laskeutumaan paikalle muotoiltua (ja varsin aidonnäköistä!) ”kurua” (kartta) pitkin. Muutoinkin alueen kasvusto ajuruohoineen ja katajineen muistuttaa jonkin verran tunturimaisemia. Paikka on suorastaan hassu.

VUOSAAREN TÄYTTÖMÄKI – MUSTAVUORI – SATAMAKAARI (6.5 KM)

Reittivalintamme Mustavuorelle suunnatessamme ei mennyt ihan putkeen, sillä jouduimme loppujen lopuksi kiipeilemään aitojen yli. Täyttömäen laelta Mustavuorelle suunnatessa kannattaa siis valita suunta lännen sijasta kohti pohjoista ja vasta myöhemmin laskeutua alhaalla odottavan kosteikon eteläreunaan. Aitoineen ja kaivettuine ojineen olivat paikat täällä melko törkyisiä ja vanhalta kaatopaikka-alueelta tulevat valumavedet vaikuttivat likaisilta. Hetken kuljettuamme ja pienen lampareen ohitettuamme pääsimme kuitenkin jo Mustavuoren lehtojen syliin (kartta).

Mustavuori 013Mustavuoren arvokas lehto odottaa vielä kesää. Mustavuori 026Talventörröttäjät.

Mustavuori 022Vehreyden puutteesta huolimatta oli lehto kesään valmistautuessaankin mielenkiintoinen paikka kuljeskella. Metsissä oli runsaasti lahopuuta ja niitä hajottavia kääpiä. Ilman kenttäkerroksen vehreää kasvustoa oli kaikki nyt helposti nähtävillä. Kosteikon reunalla metsän pohjaa peittivät aavemaiset saniaisten talveksi törröttämään jääneet osat. Alueella esiintyy myös harvinaisiaMustavuori 014 ja uhanalaisia kääpiä, sieni- ja sammallajeja. Näistä yksi on rusokääpä, joka ilmaantuu ainoastaan jo kantokäävän hajottamiin puihin – yleensä kuusiin. Mustavuorella on tavattu myös korpihohtosammalta. Mustavuoren lehdoissa voi bongata myös jonkin harvinaisen lintulajin, kuten vaatimattomannäköisen idäuunilinnun. Lehdon tunnelmaa laskee hiukan vieressä kulkeva voimalinja.

Mustavuori 017Sinivuokkoja.

Kosteikon reunaa aikamme kuljettuamme päätimme lopulta nousta ylös Mustavuoren laelle. Nousu oli jyrkkä mutta lyhyt. Kallion itäisillä reunamilla (kartta) tuli vastaan vanhoja linnoituksia ja tykkiteitä, jotka on rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikaan osaksi Helsinkiä ympäröivää linnoitusketjua. Mustavuorella on myös vanhoja kalkkilouhoksia, joskaan näissä emme retkellämme tällä kertaa käyneet. Paikan historiallisia kohteita suojaa muinaismuistolaki.

Mustavuori 031Kahvitauon paikka (V).

Mustavuori 033Mustavuoren laelle päästyämme oli aika etsiä sopiva kahvittelupaikka. Kuivilta kallioilta tämä olikin helppo löytää. Penkeiksi valikoituivat sopivat irtolohkareet. Mustavuoren rinteet ovat peitteisiä, joten hyviä näköalapaikkoja emme ylhäältä sen sijaan löytäneet.  Kahvin lisäksi maistui myös mukaan otetut pullat.

Mustavuori 034Kekomuurahaisten kesä on alkanut.

Mustavuori 035Mustavuoren laen kallioilla on runsaasti komeita mäntyjä ja kuvauksellisia keloja. Sää jatkui poutaisena. Keväinen aurinko lämmitti meidän lisäksemme myös muurahaisia, jotka olivatkin jo kovassa työn touhussa – niin keolla kun keloissakin. Suomessa eri kekomuurahaislajeja on kaikkiaan neljä. Tikkoja emme nakuttajille otollisista maisemista huolimatta nähneet.

Mustavuori 042Kahviteltuamme aloimme laskeutua alas ”vuoren” laelta ja tarkoituksenamme oli jatkaa takasin autolle leveitä polkuja ja teitä pitkin. Matkalla meidät kuitenkin pysäytti luonnonsuojelualueen reunamilla sijaitseva vanha kuusikko (kartta) ja etenkin kuusikon valtias, ympärysmitaltaan jopa IMG_26673,5-metrinen jättiläinen. Innostuimme tietenkin puusta kovasti. Vesku toimi mittamiehenä ja laskutoimituksia yritin tehdä sitten kotosalla. Kuusen ikää on ympärysmitan perusteella vaikea arvioida, mutta hyvin karkeasti laskettuna voisi kyseisellä kuusella olla ikää jopa yli 250 vuotta. Se on kuuselle erittäin paljon. Kaiken lisäksi kuusi vaikutti hyväkuntoiselta, joten kasvu jatkuu edelleen. Lapin hitaasti kasvavat männyt ja katajat voivat kasvaa kuusia huomattavasti vanhemmiksi.

Mustavuori 045”Tarkkoja” mittauspuuhia.

Leveälle polulle päästyämme oli edessä enää paluu parkkipaikalle. Osa Mustavuoren poluista toimii talvisin latupohjina – mikäli lunta riittää. Näitä pitkin käveltyämme päädyimme lopulta Kallvikintielle (kartta). Nousimme vielä hetkeksi tien viereisille kallioille, joilta paljastui värikuulasodan leikkimiseen soveltuva pelikenttä. Metsien puolella käveleminen ei täällä onnistu, sillä Vuosaaren vanhan kaatopaikan alue on aidattu ja alueella tuntui noin muutenkin olevan kunnostustoimet täydessä vauhdissa.

LOPUKSI

Mustavuoren lehdot tarjoavat varmasti parastaan keskikesän vehreydessä, mutta keväisellä retkellä saimme kosketuksen peitteettömään metsään – sen lahopuihin ja niitä hitaasti lahottaviin kääpiin. Vuosaaren sataman läheistä aluetta leimaa monipuolisuus, sillä lehtojen lisäksi on tarjolla myös näköaloja ja kesäistä kukkaloistoa tarjoava täyttömäki. Monimuotoisuutta lisäävät entisestään Mustavuoren sotahistoria ja kallioiden männiköt. Ehdottomaksi huippukohdaksi retkellämme kuitenkin muodostui yksittäinen puu – löytämämme vanha kuusi.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (V). Niistä kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Mustavuori, kohouma, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Mustavuori, kohouma, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Ramsinniemi).

MUUTA:

Mustavuoren esite (Helsingin kaupunki).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: RAMSINNIEMI, HELSINKI 21.6.2015

REITTI: Ramsinniemen tienhaara - Koivunokka - Rastasniemi - Meri-Rastilan metsä - Ramsinniemen tienhaara 4.5 km (pelkkä luontopolku 1.5 km). 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Merimaisemat. Kukkivat kasvit. mäntyvanhus. Rehevä lehtokasvillisuus. Linnusto.
ERIKOISTA: Puu-graffiti puussa.
ALUKSI

Retkikarttaa tutkaillessani huomasin, että myös Ramsinniemellä (kartta) on rauhoitettu alue, jonka ympäri kulkee luontopolku. Tätä oli luonnollisesti mentävä ihmettelemään. Retkikartan reittimerkinnät osoittautuivat virheellisiksi, mutta riittävästi polkuja ja itse luontopolku joka tapauksessa löytyivät. Ramsinniemi on saavutettavissa helposti julkisilla liikennevälineillä, joskaan aivan perille luontopolun äärelle ei julkisilla kulkuvälineillä pääse. Meri-Rastilan tien ja Ramsinniementien risteykseen pääsee bussilla 560 (esim. Vuosaaren tai Rastilan metrolta), hiukan pidemmälle Ramsinniementiellä pääsee Vuosaaresta kulkevalla palvelulinjalla 816. Ramsinniementien risteyksessä on selvä opaste, joten siitä ei oikein voi kulkea ohi.

LUONTOPOLKU, 1.5 KM

Retkikarttaan merkitty (kartta) Ramsinniemen luontopolku kulkee Ramsinniementien molemmilla puolilla. Tosiasiassa luontopolkua oli ainoastaan pohjoisrannalla ja sen linjaukset poikkesivat huomattavasti Retkikarttaan merkityistä. Joka tapauksessa Retkikartan polut olivat seurattavissa, joten sen mukaan loppujen lopuksi liikuin. Hyvä niin, sillä rauhoittamaton eteläpuoli ja rauhoitettu pohjoispuoli poikkeavat toisistaan lähes kuin yö ja päivä. Pohjoisrannalla (kartta) on kostea ja erityisen rehevä lehtipuuvaltainen lehto, etelärannalla (kartta) kuivia kalliomänniköitä, tuoreita kankaita ja sekametsiä.

Ramsi_2015 009Polku kohti etelärannan Koivunokkaa oli selkeä ja se seuraili aidatun Stora Enson tontin reunaa. Stora Enson paviljonki on nykyisin henkilökunnan käytettävissä ja sen on suunnitellut Alvar Aalto. Alunperin huvilan rakennutti silloinen Enso-Gutzeit Helsingin olympialaisten vieraiden käyttöön vuonna 1952. Ramsinniemessä on myös muita arkkitehtonisesti arvokkaita ja lähinnä eri yritysten omistamia näyttäviä huviloita (selvitys rakennuskannasta hyvine kuvineen ja karttoineen).

Ramsi_2015 011Koivunokka.

KoivunokRamsi_2015 006assa (kartta) minua odotteli arka meriharakka ja koskelopoikue. Matalalta kallioiselta Koivunokalta avautuu hyvät näkymät Helsingin saaristoon. Saarista lähimpänä ovat pieni Loppikarin luoto ja sen takana oleva Malkasaari. Nokan kallioperä muodostuu kivettyneestä tulivuoren tuhkasta – tuffiitista.

Ramsi_2015 016Koivunokassa kasvoi kilpikaarnainen ja kuvauksellinen mäntyvanhus.

Ramsi_2015 022Karuilta ja kuivilta rannoilta poistuttuani alkoi maisema muuttua pikku hiljaa rehevämmäksi – alkuun tuoreeksi kangasmetsäksi. Siellä täällä oli isoja siirtolohkareita ja kenttäkerrosta peitti tiheä mustikanvarpujen kasvusto. Osa suurista lohkareista oli sammalten ja kallioimarteen peittämiä. Ramsinniementielle palattuani pohdin hetken reittiäni. Paikalta lähti kärrytie kohti rantaa (helpoin reitti), mutta Ramsi_2015 025halusin kuitenkin nousta kartan osoittamille kallioille. Puomitetun kärrytien alkupäässä (kartta) on tilaa parin auton parkkeeraamiseen. Läheisen Lähetysseurakunnan parkipaikka on nykyisin puomitettu.

kartta1Rauhoitetun alueen kartta.

Ramsi_2015 026Kuivien kallioiden pohjoisreunamilta alkoi tiheä kotkansiipilehto ja muutosta kohti lehtomaista kasvillisuutta edusti esimerkiksi kukkiva oravanmarja. Jyrkkää rinnettä laskeutuessa oli pidettävä varansa – näkyvyys maanpinnalle ja omiin jalkohin katosi rehevän kasvuston alle. Kärrytien päästä läheltä rantaa (kartta) löytyi hyvät opasteet ja rauhoitetun alueen kartta.

Ramsi_2015 037Taikinamarjan ja kortteen sopuisaa yhteiseloa.

RamsinniRamsi_2015 046emen lehto on varmasti yksi rehevimmistä, mihin olen koskaan törmännyt. Keskikesän vehreydessä tämä entisestään korostui. Runsaaseen kasvillisuuteen kuuluu myös monimuotoinen pensaskerros ja alueella kasvaakin niin myrkyllisiä marjoja tuottavaa mustakonnanmarjaa ja lehtokuusamaa kun jalojen lehtipuiden taimiakin. Itse puusto muodostui muunmuassa saarnista, kookkaista pihlajista ja kauempana rannasta myös kuusista. Kukkivista kasveista yleisiä alueella olivat esimerkiksi nurmitädykkeet ja keltakurjenmiekat. Kenttäkerrosta peittivät paikoin suuret kotkansiivet, metsäkortteet- ja mahdollisesti myös lehtokortteet.

Ramsi_2015 052Nurmitädyke kasvoi runsaana eri puolilla suojelualuetta.

Ramsi_2015 062Rauhoitetun alueen lyhkäiset polut ovat leveitä ja sorattuja, kosteimmilla paikoilla myös pitkostettuja. Poikkesin lehdon keskeltä myös rantaan Rastasniemeen (kartta), jonka kuivilla kallioilla kasvoi mäntyä, rannassa järviruokoviidakon reunamilla etsi syRamsi_2015 058ötävää kyhmyjoutsen. Kallioilla vietti aikaansa grillaillen yksittäinen perhe lapsensa kanssa – muita kulkijoita en rauhoitetulla alueella nähnyt. Rannalta avutui näkymät kaupunkiin, Roihuvuoren kaupunginosaan, jonka lautasmainen vesitorni on helppo tunnistaa. Vesillä oli liikennettä yllättävänkin vähän.

Ramsi_2015 068Männyn on aika pölyttää. Ramsi_2015 071Järviruoko. Ramsi_2015 087Rehevä lehto: kotkansiipiä, saarnia, haapoja ja pihlajia.

Ramsi_2015 089Rannalta palasin takaisin lehtoon. Kaiken vehreyden keskelle oli suorastaan pakko istahtaa. Kirkas auringonpaiste muutti täällä lehvästön keskellä muotoaan – valon kovuus pehmeni ja kirkkaus himmeni. Pohjoisrantaa ympäröivä viileys tuntui hyvältä. Haavat, saarnet ja pihlajat kohosivat korkeuksiin.

Ramsi_2015 077Pitkokset lehdon syliin. Ramsi_2015 078Lehdon yksityiskohtaista kauneutta.

Ramsi_2015 099Luontopolku päättyy kuin seinään Helsingin lähetysseurakunnan leirikeskuksen pihaan. Nyt pihalla kuitenkin näytti olevan hiljaista, joten lähdin hiukan vilkaisemaan paikkoja – kiellosta huolimatta. ”Oleskelemaan” en tontille luonnollisestikaan jäänyt. Retkikarttaan on polku lähetysseurakunnan tontin läpi joka tapauksessa merkitty. Yksityisaluetta osoittaviin kyltteihin törmää Ramsiniemellä tämän tästä, mikä muistuttaakin hyvin rakentamattomien ja kaikille avoimien ranta-alueiden tarpeellisuudesta.

Ramsi_2015 091Lähetysseurakunnan leirikeskuksen päärakennus oli melko huonokuntoinen, mutta tontti vaikutti mukavalta. Olipa paikalla kallioiden päällä olevan huvimajan lisäksi myös ”ulkoilmakirkko” saarnastuolineen. Retkikartassa oleva luontopolun merkintä ohjasi tontilta ylös kallioille, mutta retkikartan jo tutuksi tulleiden reittimerkintöjen virheellisyyksien vuoksi en ylös noussut. Lähetysseurakunnan parkkipaikalla oli pari autoa, mutta tilaa olisi ollut huomattavasti useammallekin.

Ramsi_2015 101Ramsinniementiellä.

Ramsi_2015 103Kotimatkaa taitoin Ramsinniementietä pitkin. Asuinalueella on erillinen pyörätie ja väylä jalankulkijoille, mutta tämän jälkeen voinee tietä pitää melko vaarallisena niin kävelijöille kun pyöräilijöillekin – kapealla, mutkaisella ja mäkisellä tiellä ei olisi mukava kohdata reilua ylinopeutta ajavaa kaaharia. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että näihin en tällä tiellä liikkuessani ole kuitenkaan onneksi törmännyt. Poikkesin kotimatkallani vielä hetkeksi Meri-Rastilan metsiin, jossa vastaan tuli ”puu”.

LOPUKSI

Ramsinniemen rauhoitettu lehto osoittautui upeaksi pienialaiseksi retkikohteeksi – sopivaksi pienelle piipahdukselle luonnon keskelle. Hyviksi taukopaikoiksi osoittautuivat niin Koivunokka kun Rastaskalliokin näköaloineen. Itselläni ei tällä kertaa ollut lyhyellä retkellä mukana muuta kun vesipullo.  Karut ja kuivat etelärannat sekä rehevät pohjoisrannan lehdot tekevät helppokulkuisesta alueesta erityisen monimuotoisen. Vaikka alue sijaitsee hyvin lähellä kaupunkia ja se on saavutettavissa helposti, tarjoaa paikka myös runsaasti luonnonrauhaa. Selvää on, että lehdon kookkaita pihlajia, saarnia ja haapoja on käytävä ihailemassa vielä uudestaan syksyllä – tarjoavathan nimenomaisesti haavat ja pihlajat vaahteroiden ohella yleensä lehtipuista sen kaikkein komeimman syksyisen värinäytelmän.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Ramsinniemi, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Ramsinniemi, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Ramsinniemi).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: VARTIOSAARI, HELSINKI 8.7.2015

REITTI: Saaren pohjoiskärki - Terveysluontopolku - Saaren pohjoiskärki 3.7 km. 
VAELLUSKAVERIT: Vesku.
HUIPUT: Viikinkikallion maisemat. Kotkansiipilehto. Komeat huvilat. Kanadanhanhipoikue. Vuohet. 
ERIKOISTA: Terveysluontopolku. "Hullu" joutsen.
ALUKSI

Helsingin Vartiosaaressa (kartta) on tullut vierailtua useita kertoja, mutta vasta nyt saaren eri osia esittelevä terveysluontopolku tuli kierrettyä kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa.  Luonnoltaan erittäin monipuolinen, reilun 80 hehtaarin kokoinen saari on nykyisin hiljainen, mutta uuden osayleiskaavan myötä sitä uhkaa raju rakentaminen. Nyt saaressa asustaa ainoastaan parikymmentä asukasta. Vartiosaaren kaavoitusta, tapahtumia ja uutisia voi seurata helposti esimerkiksi Visit Vartiosaari (facebook) tai Vartiosaari -sivuilla. Runsas määrä vanhoja bloggauksia Vartiosaaresta löytyy Villiltä vihreältä saarelta -sivuilta.

Saari on keskeisestä sijainnistaan huolimatta tuntematon myös useimmille helsinkiläisille. Helpoimmin saareen pääsee kesäisin liikennöivillä Suomen Saaristokuljetuksen lautoilla. Itse pääsimme saareen tällä kertaa VVA:n (Vailla vakinaista asuntoa ry.) kuljetuksilla. Pakkastalvina saareen pääsee luonnollisesti jäitä pitkin, mutta salmien virtapaikkojen vuoksi on jäillä liikkuvan syytä tutustua salmien virtapaikoista kertovaan blogiin.

POHJOISKÄRKI – ETELÄKÄRKI (1.7 KM)
Kansallismaisemissa. Taavi-vuohi. Kotkansiipien havinaa. Syvä kirnu. 

Vartiosaari_heinäkuu 177Saimme järjestetyksi kyydin saareen Ramsinniemen kärjestä (kartta). Salmella on täällä leveyttä noin 150 metriä ja saaren eteläkärjessä Reposalmessa matkaa Laajasalon Yliskylään on hiukan vähemmän. Tammisalosta Vartiosaarta erottaa vain noin 30 metriä leveä Jatansalmi. Venematkan jälkeen istuskelimme hetken VVA:n kesäpaikan terassilla ja jutustelimme aikamme kahvikupin äärellä saaressa kesäänsä viettävien asukkaiden kanssa. Tämän jälkeen oli aika lähteä liikkeelle ja suunnata ensin lähistöllä sijaitsevalle Viikinkikalliolle.

Vartiosaari_heinäkuu 004Viikinkikallion kansallismaisema.

Vartiosaari_heinäkuu 009Viikinkikallio (kartta) kohoaa yli 30 metriä merenpinnan yläpuolelle ja näköalat kansallismaisemaksi nimettyyn merelliseen Helsinkiin ovat sen mukaiset. Kallion päällä on iso kivistä kasattu kummeli, jonka päälle nousemalla saa näkymiin entistä enemmän avaruutta. Kummeli lienee rakennettu paikalle venäläisten toimesta 1900-luvun alussa ja tuolloin se oli kalkittu valkoiseksi. Kalkitukset ovat nykyisin tarpeettomalta kummelilta rapisseet. Nimensä Vartiosaari on saanut siitä, että sieltä on aikanaan tähystetty epäilyttäviä kulkijoita ja varoitettu läheisen Vartiokylän linnavuoren asukkaita. Komeiden maisemien lisäksi huomio kallioilla kiinnittyy hienoihin kilpikaarnaisiin mäntyihin, keloihin ja paikalle tuotuihin linnunpönttöihin.

Vartiosaari_heinäkuu 015Kerrostalo Viikinkikalliolla.

Vartiosaari_heinäkuu 016Viikinkikallioilta lähdettyämme aloimme seurailla palkittua terveysluontopolkua, joka on merkitty maastoon päästään punaiseksi maalatuin kepein. Alkuun kuljimme valoisassa kalliomännikössä, jonka puilla tuntui olevan reilusti ikää. Pian kuitenkin laskeuduimme rehevään laaksoon vanhalle maatilalle (kartta), jossa asustaa tällä hetkellä luonto- ja eläintalliyhdistyksen huolehtimat kolme vuohta – Rauha, Pöpö ja kuulemani mukaan kuriton Taavi. Viereisessä tunnelmallisessa ja vanhassa tallissa oli paitsi pieni esiintymislava, myös runsaasti kerppuja vuohien talviruuaksi. Vuosittain vietettävillä Vartiosaari-päivillä toimii tilava talli lavatanssien keskipisteessä. Vanhan maatilan viereisen laakson pohjalla sijaitsevat entiset pellot ja niityt ovat nykyisin pienten viljelypalstojen kuvioimia. Varsinainen maatalous loppui saaressa jo 19Vartiosaari_heinäkuu 03770-luvulla. Pihapiirin kulmasta voi myös suunnata erikseen kallioille rakennetulle näköalatasanteelle, mutta totuuden nimissä on sanottava, että näköala Viikinkikalliolta on hienompi. Polku näköalatasanteelle (kartta) on opastettu pienin kyltein.

Vartiosaari_heinäkuu 030Pöpö – Vartiosaaren asukas.

IMG_2851Helsingin kaupunkisuunnittelu-lautakunnan keväällä 2015 hyväksymän Vartiosaaren osayleiskaavan mukaisesti rakentaminen keskittyisi saaren keskiosiin. Vartiosaaren kaava täytyy kuitenkin hyväksyä myös kaupunginvaltuustossa, joten mikään ei ole vielä varmaa. Rannat jäisivät edelleen valtaosin vanhojen huviloiden käyttöön .

Ensimmäiset huvilat nousivat saareen jo 1890-luvulla. Noin puolet saaren rakennuskannasta ja jopa 90% maasta on Helsingin kaupungin omistuksessa. Kaupunki vuokraa kiinteistöjään erilaisten yhdistysten käyttöön. Oman paikkansa saaresta ovat  VVA:n lisäksi löytäneet myös mm. Helsingin kaupunginteatteri, Laajasalon piirin kesänuorisotalo sekä pienperheyhdistys. Aiemmin saarella toiminut karmeliittanunnan vetämä luostari on lopettanut toimintansa.

Vartiosaari_heinäkuu 040Maatilalta matkamme jatkui vanhalla kärrytiellä (kartta), jota pitkin saaren torpparit kuskasivat aikanaan tuotteitaan höyrylaivaan ja edelleen Kauppatorille myytäväksi. Palstaviljelmät jäivät oikealle puolellemme, kun taas vasemmalla meitä ilahdutti  pienialainen kotkansiipeä ja mustikkaa kasvava lehtomainen rinne sekä muinaisen Itämeren (Litorinameren) vedenpinnan tasosta kertova rantakivikko. Varsinaiseen suureen kotkansiipilehtoon ja yhteen luontopolun komeimmista rasteista laskeuduimme seuraavaksi.

Vartiosaari_heinäkuu 042Matkantekoa kärrytiellä. Vartiosaari_heinäkuu 050Kotkansiipilehto.

Vartiosaari_heinäkuu 046Tunnelmallisessa lehdossa (kartta) riitti kuvattavaa ja jättimäiset saniaiset kohosivat lähes kainaloihimme saakka. Luontopolun ”rastit” on perinteisten taulujen sijaan tehty puihin kiinnitettyihin onttoihin lieriöihin, joiden sisältä löytyy paikasta kertovaa informaatiota. Lehdon jälkeen suuntasimme rantaan. Täältä löytyi syvä hiidenkirnu. Edes puolentoista metrin mittainen keppi ei ylettynyt veden täyttämän kirnun pohjaan. Kirnu on siis aidattu hyvästä syystä. Sileät rantakalliot IMG_2857tarjosivat erinomaisen paikan tauolle, eivätkä näkymät Reposalmen suuntaan olleet lainkaan hassummat. Lisäksi mukavan pilvipoutainen ja lämmin sää tarjosivat tauolle hyvät puitteet.

Vartiosaari_heinäkuu 061Kahvitauon paikka (V). Vartiosaari_heinäkuu 058Kahvittelunäkymiä.Vartiosaari_heinäkuu 064Saaristolautta matkalla kohti Reposalmea.

ETELÄKÄRKI – POHJOISKÄRKI (2.0 KM)
Rantaruttojuuri. Hulppeita huviloita. Vanhoja puita ja villi puutarha. "Hullu" joutsen ja kanadanhanhet. Metsäpyhätössä sinitaivaan alla. Pakanallisia paikkoja.

Vartiosaari_heinäkuu 086Kahviteltuamme saimme heti alkuun tutustua pieneen rauhoitettuun alueeseen hiidenkirnun vieressä. Rannalla kasvaa rantaruttojuurta ja Vartiosaaren eteläranta on kasvin ainoa kasvupaikka Suomessa. Virossakin kasvia esiintyy, mutta harvinaisena. Kuvasin hölmönä alkuun jotain aivan muuta kasvia, ennen kun huomasin suurilehtisen rantaruttojuuren. Erikoinen nimi viittaa suoraan siihen, että kasvia on käytetty aikoinaan rohtona ruttoa vastaan. Paikalla kasvaa myös runsaasti yleistä mesiangervoa.

Vartiosaari_heinäkuu 083Rantaruttojuuri. Vartiosaari_heinäkuu 097Lehtomaitikka.

Vartiosaari_heinäkuu 100Rauhoitetulta alueelta nousimme hiukan ylemmäs ja kävelimme vanhan Sunnanvikin huvilan villiintyneen puutarhan läpi (kartta). Täällä kasvoi lehtomaitikkaa, joka kukkii kaksivärisenä. Erikoinen kukinto on saanut ruotsalaiset kutsumaan kasvia nimillä Vartiosaari_heinäkuu 101”ruotsinlippu” sekä ”päivä ja yö”. Vanhan huvilan puiston puut ovat järeitä tammia ja mäntyjä sekä puutarhaan istutettuja siperialaisia puulajeja. Tontilla kasvaa myös haapaa, vaahteraa ja suuri pensasmainen alppiruusu.

SunnanviVartiosaari_heinäkuu 090kin vuonna 1919 valmistunut vanha huvila on entisen Nokian johtajan, Gustaf Fogelholmin rakennuttama. Fogelholm oli aikansa ”downshiftaaja” ja keskittyi saarella harrasteviljelyyn ja puutarhanhoitoon. Alueen huviloiden historiaan ja kuviin voi tutustua perusteellisesti esimerkiksi Vartiosaaren kulttuuriympäristöselvityksen avulla. Nykyisin Akavan vuokraamalla huvilalla näytti riittävän kuhinaa, emmekä lähteneet tutustumaan siihen  tarkemmin.

Vartiosaari_heinäkuu 095Sunnanvikin uusklassinen huvila.

IMG_2887Pian Sunnanvikin huvilan jälkeen saavuimme Reposalmen venerannan laiturille paikkaan (kartta), johon saaristolautta jättää Vartiosaareen tulijat. Sunnanvikin ja venelaiturin välissä on myös lapsille soveltuva hiekoitettu ja matalapohjaisempi uimaranta (kartta). Laiturirannassa meitä odotti varsin erikoinen näky. Suuri kanadanhanhipoikue joutui yksinäisen kyhmyjoutsenen kurmoottamaksi. Agressiivisesti reviiriään puolustanut joutsen hyökkäili poikueen kimppuun tarttuen hanhien kaulaan ja painaen niitä raivokkaasti veden alle. Kuolemantapauksia ei sattunut, mutta meno oli hurjannäköistä. Vaikka mieli olisikin tehnyt puuttua tapahtumien kulkuun, ei kookkaan ja raivoisan ”pullajoutsenen” kanssa ollut leikkimistä.

IMG_2890Raivoisa kyhmyjoutsen (V).

IMG_2874Venelaiturin lähellä sijaitsee mitä ilmeisimmin vanha odotustila tai lipunmyyntikoju, jonka seinästä löytyi myös postilaatikko ja terveysluontopolun esitevihkosia. Mikäli saareen rantautuu tätä kautta, kannattaa mökiltä napata mukaansa Vartiosaari_heinäkuu 118luontopolun esite. Venelaiturin vieressä sijaitsee yksi saaren komeista huviloista – mansardikattoinen Uddebo. Erityisen vaikutuksen huvilassa teki hyvin hoidettu puutarha ja hieno rinnetontti.

Vartiosaari_heinäkuu 120Vilkkaasti liikennöity Reposalmi. Kaupunki on lähellä. Vartiosaari_heinäkuu 109Uddebo.

IMG_2873Uddebon huvilalta jatkoimme jälleen saaren sisäosiin. Erilaisten opasteiden sekamelska polkujen risteyksessä jossain määrin huvitti, mutta kartan avulla oli oikea reitti helppo löytää. Tämän jälkeen saavuimme isolle kuutiomaiselle siirtolohkareelle, joka on luontopolun ensimmäinen varsinainen rasti. Pian ohitimme nuorisoasiainkeskuksen tilat ja vastaamme kävelikin saaressa kesäpäiviään viettäviä innokkaita nuoria.

Vartiosaari_heinäkuu 104Selfie siirtolohkareella.

Vartiosaari_heinäkuu 148Matkamme jatkui kohti 1920-luvulla rakennettua Suotorppaa (kartta), jonka viihtyisän puutarhan keskellä ja komean tammen alla pitää majaansa saarella ikänsä asunut Rouva E. Suotorpan alueen lehtomaiset metsät muuttuivat pian vanhoiksi talousmetsiksi. Saaren itäpuolen metsiin verrattuna olivat nämä metsät melko tympeitä tallustaa, joskin valoisissa metsissä lienee kesän lopulla korjattavissa kohtuullinen marjasato.

Vartiosaari_heinäkuu 131Suotorppa.

Vartiosaari_heinäkuu 138Saavuimme pian ulkoilmaan rakennetulle kirkolle. Sitä on totuttu kutsumaan myös ”tonttukirkoksi”. Hienolla paikalla kallioseinämän alla sijaitseva metsäpyhättö on siunattu vuonna 2002 ekumeeniseksi hiljentymispaikaksi.

Vartiosaari_heinäkuu 136Tonttukirkon saarnamies.

Vartiosaari_heinäkuu 143Matka jatkui jatulintarhalle, muinaisia perinteitä kunnioittavalle labyrintille. Jatulintarhojen tarkoituksesta on olemassa useita erilaisia selityksiä ja Suomessa tarhat ovat erityisen yleisiä Merenkurkussa ja Perämerellä. Vaikka jatulintarhoilla on toisinaan ikää tuhansia vuosia, on suuri osa tarhoista peräisin keskiajalta. Vartiosaaren pieni jatulintarha on rakennettu saarelaisten toimesta vasta reilut 15 vuotta sitten.

MuinaisisVartiosaari_heinäkuu 144ta uskomuksista muistutti myös luontopolun seuraava kohde – tapionpöytä. Alttarina toimiville latvattomille kuusille oli tapana uhrata lahjoja metsänjumala Tapiolle, joka oman väkensä kanssa huolehti metsistä ja takasi metsästysonnen.

Vartiosaari_heinäkuu 156Viikinkikalliolla jälleen.

Vartiosaari_heinäkuu 153Ennen paluutamme lähtöpaikkaamme saimme ihastella vielä kerran Viikinkikallion saaristomaisemia, komeita keloja ja vanhaa kummelia. Taivas oli nyt mennyt melko paksuun pilvipeitteeseen, mutta sadetta ei onneksemme kuitenkaan tullut.

Vartiosaari_heinäkuu 168Huolella ladottu kummeli kestää aikaa.

IMG_2915Rantaan laskeuduttuamme ja retken päätteeksi vietimme vielä aikaamme VVA:n vapaaehtoisvoimin kunnostetussa kesäpaikassa ja paistoimme makkaraa rannan grillillä. Saunaankin olisimme halutessamme päässeet, mutta sen jätimme kuitenkin tällä kertaa väliin. VVA:n naapurissa sijaitsee saaren vanhin huvila, vuonna 1889 valmistunut Tirrebo. Se on nykyisin Helsingin kaupunginteatterin käytössä. Takaisin mantereelle suuntasimme onnistuneen päivän jälkeen jälleen VVA:n venekyydillä.

Vartiosaari_heinäkuu 174VVA:n kesäpaikan päärakennus.Vartiosaari_heinäkuu 175Tirrebon huvila.

LOPUKSI

Vartiosaari_heinäkuu 107Vartiosaarta uhkaavat peruuttamattomat muutokset. Itse näkisin luonnoltaan ja kulttuuriperinnöltään arvokkaan saaren mieluiten Itä-Helsingin keitaana, jolla olisi erinomaiset mahdollisuudet kehittyä Seurasaarta vastaavaksi paikaksi kaupungin toiselle laidalle. Jo pitkään vatvotut rakennussuunnitelmat ja niiden luoma epävarmuus ovat kuitenkin tehokkaasti estäneet alueen kehittämisen itähelsinkiläisten keskeisenä virkistysalueena. Huolensa saaren tulevaisuudesta on esittänyt myös Vartiosaaren vanha asukas – rouva E.

Tiedän, että itse alan olla melkein viimeisellä rannalla ja enemmän olen huolissani koko perässä seuraavasta joukosta. Miten he pärjäävät? Minusta on niin paljon koventunut tämä maailma. Toivoisin että enemmän otettaisiin huomioon, että mitä hyvää maailmasta voi löytyä, ettei se kaikki ole rahassa ja ulkonaisessa olemisessa.”


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (V). Näistä kuvista kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Vartiosaari, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Vartiosaari, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Vartiosaari).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: SKATANNIEMI JA UUTELA, HELSINKI 10.4.2015

REITTI: Mustalahti - Nuottaniemi - Uutela - Skatanniemi - Särkkäniemi - Skata - Mustalahti 7.4 km. 
VAELLUSKAVERIT: Vesku.
HUIPUT: Rantakalliot. Skatanniemi. Alueen monipuolinen luonto.
ERIKOISTA: Kaupungin ja luonnon välinen jyrkkä kontrasti. Yllättävän siistit tulipaikat.
ALUKSI

Vuosaaren Meri-Rastilaan muutettuani on merellinen luonto tullut hyvin lähelle. Olen aiemmin hyödyntänyt lähiluontoa varsin kitsaasti (hävettää myöntää), mutta nyt Helsingin komeimpien luontokohteiden sijaitessa lähes ”kotiovella”, ei tilaisuutta voi enää olla käyttämättä hyväkseen. Uutelan ja Skatanniemen lisäksi lähistöllä sijaitsevat mm. Mustavuori, Kallahdenniemi,  Ramsinniemi, Meri-Rastilan metsät sekä Vartiosaari. Niinpä Vaellusjutuissa alkaa ilmestyä uusi juttukategoria – lähiluonto. Tämä tarkoittaa kaupungin välittömässä läheisyydessä sijaitsevia retkikohteita – pääkaupunkiseudulla lähinnä Kehä III:n (kartta) sisään jäävää aluetta. Juttuja kaupunkiluonnosta ilmestynee ajan myötä myös Kuopion lähiluonnosta.

kartta_reittiKuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Uutelan ulkoilualue sijaitsee lähellä Vuosaarta, joten se on helppo saavuttaa julkisilla kulkuvälineillä. Vuosaaren metroasemalta (aikataulut ja reittikartta) on tietenkin mahdollista jatkaa Uutelaan kävellen (n. 1.5 km). Lähemmäs Uutelaa pääsee bussilla.

Uutelaan voi tutustua myös kaksiosaisella luontopolulla (esite ja kartta)  – ”Metsä- ja laidunmaisemia” (n. 2.5 km) sekä ”Kluuvijärviä ja rantaniittyjä” (n. 1.5 km).

MUSTALAHTI – SKATANNIEMI (3.8 KM)
Urbaani luonto. Rantakallioita. Siistejä nuotiopaikkoja.

Skatanniemi 001Kaupunki ja luonto – Vuosaari ja Nuottaniemi.

Olimme liikkSkatanniemi 008eellä autolla, jonka jätimme pienelle parkkipaikalle (kartta) lähelle Vuosaaren Urheilukalastajien venesatamaa. Kahvit oli keitelty mukaan termariin, joten ohitimme venesataman viihtyisän rantakahvilan – Kampelan. Sää oli erinomainen ja suuntasimme suoraan leveälle polulle. Poikkesimme pian reitiltäSkatanniemi 004 Nuottaniemeen johtaville korkeille rantakallioille (kartta). Näkymät niin merelle kuin Vuosaaren Aurinkolahteen olivat korkealta kalliolta upeat. Kontrasti suhteellisen uuden kaupunginosan ja luonnon välillä oli suuri. Paikkaan on syytä palata viimeistään syksyllä – pimeän aikaan. Nuottaniemen kärkeen on aikanaan tipahtanut suuri siirtolohkare.

Skatanniemi 012Näkymät Nuottaniemestä Nuottasaareen.

Kiersimme niemen ja huomasimme ensimmäisen grillikatoksen, jota oli tietenkin mentävä katsomaan. Vaikka katos (kartta) sijaitsee hyvin lähellä kaupunkia, oli se silti säilynyt ainakin näin alkukeväästä siistinä. Polttopuuta ei paikalle enää toimiteta, mutta rakennusvirastolta saamani tiedon mukaan keittokatoksia ollaan muuttamassa paremmin grillihiilten käyttöön soveltuviksi vielä tänä kesänä (2015). Omat polttopuut tai hiilet siis kannattaa varata mukaan. Alueen yhteisöllisyydestä on nyt kesällä muistuttanut vuosaarelainen Esa, joka on kuskannut nuotiopaikoille sekä pilkkeitä että sytykkeitä.

Skatanniemi 016Kaksi kivilajia. Gabro (tumma) ja todennäköisesti porfyyrinen graniitti (vaalea).

Rantaan takaisinSkatanniemi 015 päästyämme kiinnittyi huomiomme harvinaisen selvään kivilajien väliseen rajaan. Kallioperä on jähmettynyt näille sijoilleen lähes kaksi miljardia vuotta sitten (syvällä kallioperässä tosin). Huomattavasti nuorempaa perua ovat puolestaan mannerjään aiheuttamat jäljet kallion pinnalla – sileäksi hioutuneessa pinnassa näkyi myös jäätikön uurtamia pirstekaarteita.

Skatanniemi 020Matka jatkui rantoja pitkin Niemenapajaan, jossa sijaitsee toinen keittokatos (kartta). Mukavalla paikalla sijaitseva katos ja sen ympäristö olivat täysin roskattomia. Valitettavasti lähellä kaupunkia sijaitsevilla retkeilypalveluilla on usein tapana joutua roskatuiksi sekä ilkivallan kohteeksi.

Skatanniemi 018Niemenapajan keittokatos.

Jatkoimme vielä aikamme rantoja pitkin, kunnes vastaan tuli yksityisalue. Kiersimme tyhjän kesäasunnon hiukan kauempaa, mutta halusimme kuitenkin käydä vilkaisemassa, olisiko reitti Nuottasaareen (kartta) kuljettavissa. Saareen johtava pieni silta oli kuitenkin lukittu portilla, joten palasimme takaisin ja jatkoimme matkaamme teitä pitkin kohti Skatan tilaa ja Skatanniemeä. Vasemmalle jäi monen kaupunkilaisen henkireikä – pienten viljelypalstojen kuvioima pelto. Loppumatkan Skatan tilalle oikaisimme kallioiden yli kulkenutta luontopolkua pitkin (kartta) ja käännyimme niemen kärkeen johtavalle tielle. Matkalla niemeen ohitimme vanhan, ensimmäistä maailmansotaa varten rakennetun tykkipatterin.

Skatanniemi 024Skatanniemen kapeneva kärki.

SkatanniemenSkatanniemi 031 kärki muodostuu komeasta valaanselkäisestä silokalliosta. Niemestä avautuu avara merimaisema. Tuuli mereltä oli vielä keväisen kylmää, mutta kallioiden kupeesta löytyi hyvä suojainen ja paisteinen taukopaikka. Kahvitellessa seurailimme kohti Vuosaaren satamaa kulkevaa yksinäistä konteilla lastattua laivaa. Arvuuttelimme aikamme laivan kulkureittiä, mutta pian selvisi, että se lipui kohti satamaa melko kookkaan Pikku-Niinisaaren takaa. Vesilintuhavainnot jäivät kallioilla istuskellessa muutamaan telkkään ja isokoskeloon.

korjattu_045Matkalla satamaan.

SKATANNIEMI – MUSTALAHTI (3.6 KM)
Kompurointia kallioilla. Uutelan ruovikot ja kuusikot.

Matka jatkui kahvitauon jälkeen kohti Särkkäniemeä. Skatanniemen kärjestä noustessani onnistuin kompuroimaan – kamera oli kädessä, mutta syöksy ja kierähdys kallioilla onnistui kuitenkin niin, että aiemmin vaurioitunut olkapääni ja kamera säilyivät ehjinä. Aina silloin tällöin saan terveen muistutuksen siitä, että kiipeillessä katse on hyvä pitää tiukasti omissa jaloissa.

Skatanniemi 049Skatanniemen kaappari.

Kuivien ja kallioisten mäntSkatanniemi 053ymetsien sijaan saimme nyt kuljeskella kuusikossa. Ohitimme vanhan luontotalon, Meriharjun ja  jatkoimme luontopolkua pitkin Skatanluotoon ja Särkkäniemeen (kartta). Maisema muuttui nopeasti.  Skatanluoto sijaitsee vastapäätä Vuosaaren satamaa ja näkymät sieltä ovat sen mukaiset.

Skatanniemi 057Vuosaaren satama.

Särkkäniemen kärkeen päästyämme päätimme yrittää Särkkälahden fladan (maankohoamisen myötä muodostuva sulkeutuva merenlahti) osittain sulkevan särkän yli. Lahti kuuroutuu ajan myötä iri merestä, jolloin siitä muodostuu kluuvijärvi. Mutaisen kosteikon yli (kartta) ei kuitenkaan ollut asiaa. Niinpä jouduimme kiertämään lahdenpohjukan.  Reitti tarjosi meille loppujen lopuksi hyvän kosketuksen yhteen alueen monista luontotyypeistä. Järviruokojen valtaaman lintukosteikon ainoaksi lintuhavainnoksi jäi tällä kertaa rantamatalikolla ruokaileva kyhmyjoutsenpariskunta.

Skatanniemi 062Särkkäniemen kosteikossa.

Päätimme vielä poiketSkatanniemi 070a Skatan tilan pohjoispuolella oleviin metsiin (kartta). Täällä meidät otti vastaan vikkeläliikkeinen orava ja yksi lukuisista luontopolun rasteista, jossa oli lepakonpönttö. Päiväaikaan ei lepakoita luonnollisestikaan Skatanniemi 069näkynyt, mutta alueella esiintyy ainakin kolme yleistä lepakkolajia: pohjanlepakko, viiksi- ja vesisiippa. Skatan tilan pohjoispuolisista metsistä löytyy jonkin verran vanhaakin kuusikkoa, jota ihastelimme ennen kun saavuimme Skatan tilalle johtavalle tielle. Tilan kuuluisin asukas lienee ollut taiteilija Miina Äkkijyrkkä lehmineen. Kaupungin omistaman tilan viimeisimmät vuokralaiset ovat olleet Setlementtisäätiö ja ratsastustoimintaa harjoittanut Centaurion Oy. Molemmat ovat järjestäneet tilalla toimintaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

Skatanniemi 074Kuusivanhus.

Skatanniemi 067Helsingin suurimman yhtenäisen metsäalueen pinta-ala ja polkujen verkosto riittää varsin pitkällekin päiväretkelle, etenkin jos retkeä jatkaa lähellä sijaitsevien Mustavuoren ja Porvarinlahden luonnon-suojelualueiden puolelle. Alueen kolme merkittävintä luontotyyppiä – mereiset rantakalliot, viileät kuusikot ja rantojen ruovikot – tarjoavat retkelle mukavaa vaihtelua.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Uutela, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Helsingin ympäristökeskuksen esite ja kartta.                             

Helsingin rakennusviraston esite, kartta ja luontopolun rastit. Retkikartta (Paikannimihaku:  Uutela, Helsinki).          

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Uutela).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: NEULAMÄKI, KUOPIO 4.4.2015

REITTI: Neulamäki - Vuorilampi - Neulamäki 3.7 km. 
VAELLUSKAVERIT: Anne, Juha ja neljä lasta (5, 7, 9 ja 11 v.).
HUIPUT: Keväiset maisemat Kallavedelle. Paannejääputous. Lohkareluolat. 
ERIKOISTA: Mukana apinoita.
ALUKSI

Neulamäen reilun kahden neliökilometrin kokoisella luonnonsuojelualueella (kartta) sijaitseva Vuorilampi oli jo ennestään tuttu paikka. Alueen luontopolut (esitteet & kartat) olivat kuitenkin vielä toistaiseksi jääneet kiertämättä. Neulamäellä risteilee luontopolkujen ohella myös lukuisia ulkoilureittejä. Pääsiäisloma, monta vilkasta lasta ja kaunis sää olivat hyviä syitä lähteä vielä lumiseen metsään, missä ylimääräistä energiaa oli hyvä purkaa.

NEULAMÄKI – VUORILAMPI 2.4 KM

Parkkipaikka löytyi pienen hakemisen jälkeen Neulamäen urheilukentän huoltorakennuksen vierestä ja polun alku urheilukentän lounaisesta reunasta (kartta) – sieltä mistä sen pitikin löytyä. Kuopion kaupungin julkaisema luontopolun kartta oli siis tarkka.

Neulamäki_kevät_2015 049Jo matkaan lähtiessä oli meno hilpeää. Vanhemmat lapset erottautuivat joukosta heti alkuun omille teilleen – polku oli merkitty puihin maalatuilla vihreillä pallukoilla, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Alkuun tallasimme luonnonsuojelualueen rajalla, mutta koko loppumatkan saimmekin kuljeskella sen rajojen sisäpuoleNeulamäki_kevät_2015 052lla. Jäimme aikuisina pitämään perää nuorempien kanssa, joiden muodonmuutoksen seurauksena mukana kulki kaksi kovaa meteliä pitävää mölyapinaa. Hetken Neulamäen rinnettä noustuamme törmäsimme tuoreisiin opasteisiin, jotka johdattivat meidät jatkamaan matkaamme pitkin Neulamäen jyrkänteen reunaa.

2015-04-04 14.53.50Vuoren valloitus (A).

Neulamäki_kevät_2015 057Pitkän mutta suurimmaksi osaksi loivan nousun päätteeksi pääsimme ihailemaan jyrkänteen (kartta) reunalta komeita, 120 metriä alapuolellamme olevia Kallaveden lahtia ja saaria. Paikoin jäinen polku muutti matkanteon pienimpien osalta välillä kiipeilyksi, mutta sehän oli pikku apinoista pelkästään mukavaa. Jyrkän-teen reunalla kulkiessa oli Neulamän lyhytihmisten perään jo hiukan katsottava.

Vaikka metsät eivät matkan varr2015-04-04 15.09.50ella vielä olleetkaan saavuttaneet kovin suurta ikää, olivat ne rakenteeltaan varsin miellyttäviä sekametsiä. Siellä täällä oli pystyssä komeita keloja.  Vanhemmat lapset tekivät tottuneesti matkaa edellä jääden aina silloin tällöinNeulamäki_kevät_2015 076 odottelemaan ja varmistelemaan että muu joukko seurasi perässä. Kymmenen vuoden tietämillä olevien lasten kanssa on retkeily on helppoa ja mukavaa molemmin puolin, kun lapset osaavat kulkea jo omatoimisesti.

Neulamäki_kevät_2015 077Piilossa.Neulamäki_kevät_2015 058Neulamäen päällä. Neulamäki_kevät_2015 084Maisemataulu.

Pitkän nousuNeulamäki_kevät_2015 089n päätteeksi oli edessä jyrkkä lasku Vuorilammen laaksoon. Korkeimmillaan reitti nousee 200 metrin korkeuteen ja Vuorilampi sijaitsee 108 metriä merenpinnan yläpuolella. Reitillä siis riittää korkeuseroja. Jyrkkään rinteeseen (kartta) oli rakennettu Neulamäki_kevät_2015 087jämäkät portaat, mutta tällä kertaa ne olivat suurelta osin lumen ja jään peitossa. Varoittelusta huolimatta halusivat lapset pitää vauhtia yllä. Niinpä alas mentiin välillä liukuen. Kallon murtumisilta kuitenkin vältyttiin. Laakson pohjalle päästyämme suuntasimme ko2015-04-04 15.34.01hti Vuorilampea ja teimme matkaa välillä lyhkäisiä pitkostettuja ja lumen peittämiä polkuja pitkin. Laakson hämärässä ja suhteelisen vanhoissa lehdoissa oli mukava kulkea. Tämän jälkeen meitä odottikin koko reissun miellyttävin yllätys.

Neulamäen jyrkään rinteeseen oli jäätynyt komea paannejäästä muodostunut ”putous”. Lapset keskittyivät jääpuikkojen imeskelyyn ja me vanhemmat paikan komeuden ihmettelyyn. Sininen jyrkänteestä pursuva jää loi paikkaan taianomaisen tunnelman.

Neulamäki_kevät_2015 108Hellä hetki putouksella. 2015-04-04 15.35.37”Meillekin” (A).

VUORILAMPI – NEULAMÄKI 1.3 KM

Vuorilammelle (kartta) päästyämme oli tauon paikka.

Metsähallituksen huoltamalta halkoliiteriltä puuttui kirves, joten puukolla oli pärjättävä. Tämä tuotti jonkin verran ongelmia, kun puut olivat paksuja ja puukko tylsä. Makkaranpaistonuotion verran jaksoimme puuta kuitenkin pilkkoa ja hiukan kosteat puut saimme myös syttymään. Lasten hansikkaat olivat lumileikeistä litomärkiä, joten ne laitettiin kuivumaan heti alkuun.  Kuivat varahansikkaat olisivat varmasti olleet paikallaan, mutta lämpöä onneksi riitti, eikä matkaakaan ollut enää paljon jäljellä.

Neulamäki_kevät_2015 135 Vuorilampi.Neulamäki_kevät_2015 133Tulilla.

Tulia teNeulamäki_kevät_2015 154hdessämme katosivat kaikki lapset metsän siimekseen. Miekkailuun tarkoitettuja keppejä piti tosin välillä tulla vuolemaan tylsemmiksi. Muita kulkijoita ei juurikaan näkynyt, mutta pian Vuorilammen jäälle ilmaantui pari pilkkijää. Jäällä oli vielä kuljettu, mutta melko pettävältä se jo näytti. Syömään -huuto sai lauman jälleen nopeasti kasaan.

Neulamäki_kevät_2015 148Nuotiolla on tunnelmaa.

2015-04-04 17.38.27Syötyämme matka jatkui. Kävelimme hetkisen Vuorilammen pohjoisrannalla, minkä jällkeen ihastelimme Neulamäen jyrkännettä sen alapuolelta. Saimme katsella lähietäisyydeltä komeita, vuosimiljardeja vanhoja graniittigneissistä muodostuneita juovaisia kallioita. Vaikka suurimpien lohkareiden irtoamisesta on jo aikaa, rapautuu seinämältä aina silloin tällöin uusia järkäleitä kulkijoiden ihmeteltäväksi.

Neulamäki_kevät_2015 202Neulamäen komeat jyrkät.Neulamäki_kevät_2015 196Lohkareluolan suulla.

2015-04-04 17.37.37Matkaa parkkipaikalle oli jäljellä enää kilometrin verran, mutta mukavia yllätyksiä oli vielä edessä. Jyrkänteeltä aikanaan irronneet talonkokoiset lohkareet muodostivat sen alle lohkareluolia, joiden tutkimiseen olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa. Metsässä riitti vielä lunta, mutta aivan polun varteen luolia satt2015-04-04 17.41.01ui kaksikin kappaletta. Näistä toiseen oli lasten myös helppo ryömiä. Loppumatkasta pientä kitinää aiheutti se, ettei kolmenkymmenen metrin korkuisia kallioseinämiä lähdetty kiipeämään. Luolista riitti kuitenkin iloa kaikille.

Neulamäki_kevät_2015 206Viimeinen nousu.

Neulamäki_kevät_2015 204Laskeuduimme luolilta hiukan alaspäin mukavaa kourumaista laaksoa pitkin, kunnes edessä oli enää viimeinen nousu – jälleen jäisiä portaita pitkin. Vuorilammelta lähdimme seuraamaan polkua ylöspäin hiukan luontopolun karttaan merkittyä reittiä aiemmin. Reittivalinta oli varmasti kelvollinen, sillä se johti suoraan portaille. Täälläkin meitä ilahdutti pieni kallion sisältä työntyvä jääputous. Laakson pohjan hämärissä kuusikoissa oli kaiken lisäksi tunnelmaa.

Neulamäen luontopolku osoittautui erinomaiseksi retkipaikaksi. Etenkin  reitin monipuolisuus yllätyksineen oli pienen  vaivan arvoista. Aivan pienimmillekin reitti sopii – etenkin kesäaikaan, kun jäiset portaat ovat sulaneet ja jyrkkiä paikkoja on helpompi kiivetä. Vuorilammen nuotiopaikka sijaitsee mukavasti reitin keskivaiheilla, mutta retkikirves kannattaa ottaa varmuuden vuoksi mukaan.

Neulamäki_kevät_2015 211Kengille kävi lyhyellä reissulla vähän ohraisesti ja loppumatka tuli käveltyä näillä lerpsuttimilla.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (A). Niistä kiitos kuuluu Annelle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Neulamäen koulun luontopolut oppaasta.  

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Neulamäki, Kuopio).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.