Avainsana-arkisto: luonnonsuojelualue

PÄIVÄRETKI: LAPAKISTO, NASTOLA 12.11.2016

REITTI:  Lapakisto - Pitkäjärvi - Ahvenlammi - Kalliojärvi - Sammalisto - Lapakisto 8.0 km 
VAELLUSKAVERI: -
HUIPUT: Ensilumi. Hiljaisuus. 
ERIKOISTA: Reittimerkit neonväreissä.
ALUKSI

Nykyisessä ilmastossa voi eteläisessä Suomessa tehdä ensilumen retkiä monta kertaa vuodessa. Yksi näistä suuntautui minulle ennestään tuntemattomalle Nastolan Lapakiston suojelualueelle. Vaikka kaamoksen päivä oli lyhyt ja pilvinen, teki puhtaanvalkea lumi maisemasta valoisan ja kauniin. Pienen puolipäiväretken aikana ehti Lapakiston alueen koluta lähes kokonaisuudessaan.

karttakuvaKuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

RISTIKANGAS P – PITKÄJÄRVI – AHVENLAMMI – KALLIOJÄRVEN LAAVU 5.2 KM

Aamuvarhaisella Ristikankaan parkkipaikalle (kartta) saavuttuani oli siellä vielä tyhjää ja olin aamun ensimmäinen autolla paikalle saapunut kulkija. Kauniit lumen peittämät riukuaidat ohjasivat minut oikeaan suuntaan – kohti Lapakiston lammen rannalla olevaa esteettömäksi rakennettua nuotiopaikkaa.

lapakisto-353Esteetön reitti Lapakiston nuotiopaikalle.lapakisto-016Lapakiston rannalla.

Tuore lumi peitti lammen rannalle rakennettua nuotiopaikkaa (kartta) ja täysi halkoliiteri odotti ensimmäisiä tulistelijoita. Hetkiseksi nuotiopaikalla piipahdettuani jatkoin takaisin pääreitille, pienelle metsäautotielle, jota kävelin seuraavat sadat metrit. Pian laskeuduin Pitkäjärven rantaan, jota seuraillen sain kävellä hiljaisella rantapolulla (kartta) noin kilometrin verran.

lapakisto-026Pitkäjärven rannoilla.lapakisto-033Rantapolun opasteita.lapakisto-041Rohkat: Hirvi ja kettu.

Hiljaisuus oli huumaavaa. Ainoat elonmerkit reitillä olivat heikoille jäille uskaltautuneiden ketun ja nuoren hirven jäljet. Jaloissa narskui tuore pakkaslumi. Kettu oli uskaltautunut järven poikki, mutta hirven jäljet johtivat nopeasti takaisin rantaan – ilmeisesti nuori hirvikin oli tajunnut kulkunsa vaarat.

lapakisto-043Tuore kalliovieremä.

Pian saavuin opastetulle kalliovieremälle (kartta). Lohkareiden tuoreet halkeamapinnat ja ison kiven katkaisema koivun runko kertoivat vieremän olevan hyvinkin tuore. Hitaasti, vuosituhansien tahdilla rapautuvasta kallion sortumisesta pääsee luonnossa harvoin näkemään näin kouriintuntuvia merkkejä.

lapakisto-073lapakisto-083Pitkäjärven hienolla nuotiopaikalla.

Vieremän jälkeen nousin ylös kallioiden päälle. Täällä maisemat avautuivat nopeasti ja nuotiopaikka (kartta) jyrkänteen päällä oli todella komea! Pudotusta alapuoliseen järveen oli vain vajaat kaksikymmentä metriä, mutta avoimien kallioiden päältä se riitti takaamaan upeat näkymät järvelle. Vuosi sitten odotti jyrkänteen päälle nousijoita järven jäällä melkoinen yllätys… Nyt yllätin itse itseni, pysähtymällä jo lyhyen kulun jälkeen nautinnolliselle kahvitauolle.

lapakisto-092Kahvitauko.

Nousin nyt hetken aikaa kohti Pitkäjärvenvuoren lakea (kartta). Ylös päästyäni käännyin takaisin ja oikaisin metsien poikki Ahvenlammin rantaan, jossa sain taas jatkaa rantapolkujen (kartta) viitoittamaa taivaltani. Ohuessa hangessa oli metsien läpi mukava tallata. Pakkaslumi oli kevyttä, eikä sitä riittänyt juurikaan kengänvartta ylemmäs.

lapakisto-099Lumiset polut.lapakisto-114Ahvenlammin pilkotus.

Ahvenlammin maisemat olivat jo hyvin erämaisia. Kauniit vastarannan kalliot ja kohtuullisen iäkäs männikkö peittyivät kaamoksen sinisen hämärän ja valkean hangen alle.  Rantapolku johdatti minut seuraavalle nuotiopaikalle (kartta), joita Lapakistossa riittää. Nuotiopaikka oli ohuen lumen peitossa, nuotiopuut ja kirves paikallaan.

lapakisto-141Erämainen Ahvenlammi.lapakisto-129Kulkijoita odotellessa.lapakisto-132

Puuhuolto toimii.

Nuotiopaikalta opasteet johdattivat kohti Ristikangasta ja parkkipaikkaa, mutta suuntasin nyt seuraavalle järvelle – Kalliojärvelle – joka odotti minua pienen kallioisen mäen takana. Olinkin taas uusilla kauniilla rantapoluilla reilun puolen kilometrin kävelyn jälkeen.

lapakisto-177Kalliojärvi.

lapakisto-198Kalliojärven rantapolku (kartta) oli erityisen komea ja se kulki paikoitellen järven ylle kohoavilla avoimilla kallioilla. Jäätyvää järveä kaikkine pienine yksityiskohtineen ja railoineen oli upea katsella ja kuvata. Polkua oli helppo seurailla ja se yhtyy merkittyyn reittiin noin puolivälissä matkalla kohti laavua.

lapakisto-210lapakisto-186Järvi jäätyy.

Kalliojärven halkaisevassa niemessä on muutama mökki ja sen itäisemmässä Kumianhaarassa varsinainen pienten mökkien kylä, mutta se jää lähes kokonaisuudessaan näkymättömiin. Tunnelma oli täälläkin erämainen ja hiljainen.

lapakisto-227lapakisto-161Jäätyvän Kalliojärven kauneutta.

Kalliojärven ja Sammaliston väliin jää pieni ja epäilemättä komea lampi (kartta), jota en kuitenkaan käynyt nyt kurkkaamassa. Rannan poluilla oli sen verran hyvä kävellä. Paikoitellen oli liukkailla  rantakallioila oltava tarkkana, etten olisi löytänyt itseäni jäätyvän järven sylistä.

lapakisto-202lapakisto-223Rauhaa.

Lopulta nousin Kalliojärven hienolla paikalla olevalle laavulle (kartta). Pysähdyin täälläkin pienelle tauolle. Joku kulkija oli syönyt maissia ja nakannut jämät nuotiopaikalle. Tämän oli huomannut myös metsän myyrä, jonka pikkuruiset jäljet kuvioivat nuotiopaikan tuoreen lumen pintaa. Muita ei paikalla ollut jäljistä päätellen liikkunutkaan.

lapakisto-233Kalliojärven laavu.

KALLIOJÄRVEN LAAVU – SAMMALISTO – LAPAKISTO P 2.8 KM

Matka jatkui nyt metsän, tai tarkkaan ottaen hakatun metsän puolelle. Luononsuojelualueen raja oli tullut vastaan ja tämän huomasi. Tuoreet hakkuun jäljet ulottuivat lähes rantaan saakka. Laavun puuhuolto oli muista taukopaikoista poiketen retuperällä, eikä hakkuuaukean reunassa ollut polttopuuta tarjolla muutamaa kalikkaa enempää.

lapakisto-230Laavun takana.

lapakisto-258Ohitin aukean nopeasti ja pian olin taas suojelualueen puolella – tuoreessa taimikossa tosin. Suuntana oli Sammaliston laavu, jonne päästäkseni minun oli ylitettävä Kalliojärveä ja Sammaliston lampea erottava, noin kilometrin levyinen kannas (kartta). Mäkinen taival vei nopeasti perille.

lapakisto-263Taimikoiden läpi Sammalistolle.

Sammaliston rantapoluilla oli nyt jo muidenkin kulkijoiden jälkiä. Pian laavulle (kartta) päästyäni ja tulet sytytettyäni saapui paikalle pieni seurue jalan – ja toinenkin – muodikkaasti läskipyörillä liikkuen. Päivän ensimmäiset kulkijat! Savu nousi nuotiolta ja ympärillä levisi  rauhoittava maisema.

lapakisto-286lapakisto-288Sammalisto.

Laavulla oli pyöräilijöiden saavuttua jo sen veran kuhinaa, että syötyäni päätin jatkaa matkaani.

lapakisto-274lapakisto-291Touhotusta Sammaliston laavulla.

lapakisto-293Lopuksi seurailin Sammaliston rannassa kulkevaa ja paikoin pitkostettua polkua, joka johdatti minut etelärannan laavuttomalle nuotiopaikalle (kartta). Täällä oli joku uskalikko kokeillut jo jään kestävyyttä. Toinen toistaan hienommilla paikoilla olevat taukopaikat ovat ehdottomasti alueen vahvuus. Ne tekevät alueella retkeilystä helppoa ja nautinnollista – hyviä vaihtoehtoja pysähdyspaikoiksi ja jalkojen oikomiseen riittää.

lapakisto-305lapakisto-329Sammaliston paikoin pitkostetuilla rantapoluilla.lapakisto-312Sammaliston toinen taukopaikka.

Sammaliston jäkeen oli ylitettävänä lyhyt kannas. Olin pian lähtöpisteessä – alueelle nimen antaneen Lapakiston lammen rannalla. Täällä minulle hymyili iloinen reittimerkki. Ohitin viimeisenkin nuotiopaikan ja puolen päivän mittainen retki oli lopuillaan.

lapakisto-335Talvehtivaa saraikkoalapakisto-307… ja ruovikkoa.lapakisto-346Hymy huuleen.

LOPUKSI

Lapakiston ehdottomiin vahvuuksiin kuuluvat hyvät ja kauniilla maisemilla varustetut taukopaikat. Vaikka metsät ovat rantoja lukuunottamatta nuoria ja monin paikoin suhteellisen vähän aikaa sitten talouskäytöstä poistuneita, onnistuu alue silti luomaan erämaista tunnelmaa. Pienten järvien ja lampien rakentamattomat rannat riittävät tähän mainiosti. Voisi hyvinkin kuvitella, että lähellä Lahtea oleva mukava alue kerää kesäisin paljon retkeilijöitä.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

MUKANA KULKENEET PAPERIKARTAT: 

Printti Retkikartasta.

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Lapakisto, Nastola)

Lahden seudun luonto (kartat jamerkittyjen reittien esitteet).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: RAMSINNIEMI, HELSINKI 17.10.2015

REITTI: Ramsinniementie - Rastasniemi - Koivunokka - Ramsinniementie 1.5 km. 
VAELLUSKAVERIT: Vesku.
HUIPUT: Kaunis ja kirkas syyspäivä. Tulivuorten synnyttämät rantakalliot. Haavikot. Ahdinparran peittämät kivikot ja rakkolevät.
ERIKOISTA: Pienestä luontoretkestä iso ilo.
ALUKSI

Ramsinniemi kutsui jälleen. Tässä lähikohteessa tulee käytyä usein. Pienialaisella lehtojensuojelualueella näytti nyt kovin toisenlaiselta kuin vehreän keskikesän aikaan.

Veskun ollessa flunssassa teimme lenkkimme lyhyen kaavan mukaan autoillen ja Ramsinniementien kupeessa olevalle pienelle, parille autolle sopivalle parkkipaikallekaahaten. Paikkaan pääsee helposti julkisilla liikennevälineillä – joskaan ei aivan perille saakka. Meri-Rastilan tien ja Ramsinniementien risteykseen pääsee bussilla 560 (esim. Vuosaaren tai Rastilan metrolta), hiukan pidemmälle Ramsinniementiellä pääsee Vuosaaresta kulkevalla palvelulinjalla 816. Ramsinniementien risteyksessä on selvä opaste, joten siitä ei oikein voi kulkea ohi.

POHJOISRANNAN LUONTOPOLUILLA 0.9 KM

Ramsinniemi_loka15 236Parkkipaikalta pääsimme suoraan suojelualueen metsiin selkeää polkua pitkin.  Sää oli mitä parhain – syksyinen, aurinkoinen ja kirpakka. Hetkeksi tuli pysähdyttyäkin: Ensin polulta korjattua kaatunutta kuusenrunkoa tutkimaan ja sitten tuoreissa lehdoissa viihtyvän lehtokuusaman kirkkaanpunaisia ja myrkyllisiä marjoja kuvaamaan.

Ramsinniemi_loka15 224Lehtokuusaman marjat. Ei syötäväksi. Ramsinniemi_loka15 232Lehdon syksyä.

Ramsinniemi_loka15 226Itse lehto oli nyt hiljentynyt. Kotkansiipien ruskeiksi käpertyneet lehdet makasivat apeina maassa, vaahteroita vaivasi jokin sieni ja moni koivu oli pudottanut jo lähes kaikki lehtensä. Nuori vaahtera ja vanha koivu syleilivät  toisiaan. Lehtensä vRamsinniemi_loka15 249ihreänä pudottavat suuret tervalepät näyttivät kovin elinvoimaisilta tässä seurassa. Lehdossa viihtyvät suuret saarnet kohosivat katoksi yllemme, kun taas lahoavan koivun kannon juurella kasvoi syksyn heRamsinniemi_loka15 255delmiä – suuri rypäs pörhösuomuhelokkaa. Aikamme syksyisen lehdon keskellä ja sen pitkoksilla pyörittyämme suuntasimme aurinkoiselle rannalle Rastasniemeen.

Ramsinniemi_loka15 243Pörhösuomuhelokat.

Ramsinniemi_loka15 283Rastasniemi (kartta) on erinomainen  näköalapaikka, josta voi ihailla paitsi kaupunkimaista maisemaa Vartiokylänlahden siltoineen ja Róihuvuoren vesitorneineen, myös upeita rannan ruovikoita, Meri-Rastilan metsiä sekä kaunista ja ikivanhaa kallioperää.  Lähes kahden miljardin vuoden ikäinen kallioperä muodostuu  tulivuorten synnyttämistä tyynylaavoista ja uraliittiporfyriiteistä. Metsissä hohti täällä kaunis ruska. Vuosaaren alueen kiintoisasta kallioperästä on kirjoitettu myös hyvä blogi.

IMG_3017Tulivuoriperäiset kalliot (V).Ramsinniemi_loka15 272Ruska, ruovikot ja Meri-Rastilan metsät Puotilanlahdella.IMG_3012Kultainen ruovikko (V).

Ramsinniemi_loka15 305Rantapolku päättyi kärrypolulle, josta löytyy myös alueen kasveista kertova infotaulu karttoineen. Infotauluilta (kartta) matka jatkui takaisin Ramsinniementielle päin leveää ja vanhaa kärrytietä pitkin. Matkalla meitä ilahdutti komea, ruskan kirkkaisiin väreihin pukeutunut  haavikko.

Ramsinniemi_loka15 302Haapa on kaunis puu. Haapa on suosikkipuu.

MEREISILLÄ RANTAKIVIKOILLA 0.6 KM

Ylitimme tien ja jatkoimme nyt Ramsinniemen etelärannan puolelle. Kärrytien päästä löytyy myös pieni parkkipaikka (kartta) muutamalle autolle sekä opaskyltti, joka johdattaa lehtoon.

IMG_3028Eteläranta, aurinko ja pihlaja (V).

Tällä kertaa muodostui Ramsinniemen reissun kohokohdaksi nämä aurinkoiset etelärannat, jonka rantakivikot olivat täynnä ahdinpartaa. Näyttävät pallekivikot ovat syntyneet aikojen kuluessa merijään työntämänä ja aallokon huuhtomana. Oma sisäinen ”nurmiporani” kyykisteli kivikoissa innoissaan.

Ramsinniemi1Ahdinpartaiset kivikot. IMG_3036Nurmipora (V).

Kauniin rannan lisäksi tarjosi eteläranta hienot näkymät merelle ja merellisen Helsingin kansallismaisemaan. Rannalla, mukavassa iltaisessa auringonpaisteessa kului maisemia ihmetellessä melkoinen tovi.

Ramsinniemi_loka15 324Ramsinniemi_loka15 357Ranta.

Lopulta matkamme jatkui Koivunokkaan (kartta) ja sen rannalta hiukan ylemmäs nousevalle kalliolle. Ahdinparran lisäksi oli rannoilla runsaasti rakkolevää – osoitus puhdistuneista rantavesistä. Kauniin, avoimen rantakaistaleen molemmin puolin on yksityismaita ja näyttäviä huviloita – idässä Aallon suunnittelema, nykyisin Stora Enson omistama huvila ja lännessä Merihiekka (Vuosaaren seurakunnan päiväleirikeskus).

Ramsinniemi_loka15 350Rakkoleviä. Ramsinniemi_loka15 359Kohti Koivunokkaa.

Käännyimme lopulta Koivunokasta kohti Ramsinniementietä ja parkkipaikkaa. Pientä polkua seurailemalla päädyimme (vahingossa) suoraan autolle.

Ramsinniemi_loka15 362Koivunokan kallioilla.

LOPUKSI

Pienikin visiitti luontoon oli taas tehnyt ihmeitä ja mieli virkistyi. Avoimen, aurinkoisen ja melko kuivan etelärannan sekä pohjoisen, hämärän ja kesäisin äärettömän vehreän lehdon yhdistelmä tekee Ramsinniemestä erityisen mukavan retkeilykohteen.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuun ottamatta joissa esiintyy itse kirjoittaja sekä kuvia, joiden perässä on merkintä (V). Näistä kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Ramsinniemi, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Ramsinniemi, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Ramsinniemi).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: LAAJALAHTI, ESPOO 9.10.2015

REITTI: Villa Elfvik - Lintutorni - Villa Elfvik 1.9 km. 
VAELLUSKAVERIT: Tytär 11 v.
HUIPUT: Ruska. Ruokoviidakko. Rantalehdot. Puulajipolku.
ERIKOISTA: hiljaisuus.
ALUKSI

Käytössämme oli auto, mikä piti tietenkin hyödyntää ja lähteä ulkomaille Espooseen. Helsingin Vanhankaupunginlahtea ruovikkoineen muistuttava Laajalahden suojelualue oli ollut mielessä jo pidempään – koskaan en sinne vielä ollut päässyt. Sää oli kolea ja pukeutuminen omaa hölmöyttämme vajaata, että ensi tutustuminen jäi melko lyhyeksi. Lyhyelläkin lenkillä kävi kuitenkin selväksi, että alue on erinomainen luontokohde keskellä kaupunkia. Paikkaan on varmasti palattava uudelleen. Lauantaisin kiinni oleva luontotalo Villa Elfvik jäi tällä kertaa kokematta.

Laajalahteen pääsee oman auton lisäksi kätevästi myös poikittaisella seutulinjalla 550, joka kulkee aina Itäkeskuksesta Leppävaaraan, Otaniemeen ja Tapiolaan saakka. Muista yhteyksistä mm. täällä. Villa Elfvikistä lähimmälle pysäkille on matkaa vajaa kilometri. Matkan pysäkille voi lähes kokonaisuudessaan kulkea suojelualueen polkuja pitkin. Myös Otaniemen pysäkit  sopivat hyvin lähtöpaikaksi tai maaliksi Laajalahden kierrokselle.  Tällä retkellä pysyttelimme kuitenkin Villa Elfvikin ympäristössä, jo vuonna 1979 perustetun suojelualueen pohjoisosissa.

VILLA ELFVIK – LINTUTORNI – VILLA ELFVIK (1.9 KM)
Kiviaidalla. Parin puulajin jälkeen ruovikkoon. Kunnostettu ja hieno ruovikkopolku. Lintutornilla kurkistelemassa. Ruskan värejä.

Laajalahti 322Villa Elfvik.

Auton Villa Elfvikin parkkipaikalle (kartta) jätettyämme suuntasimme luontotalolle. Ajatuksenamme oli kulkea lähinnä puulajipolulla, yhdellä alueen lukuisista luontopoluista. Luontopoluille pääsee kätevästi Villa Efvikin pihasta. Mukavia, erimittaisia ja erilaisia teemoja esitteleviä luontopolkuja on rakennettu myös eri-ikäisiä lapsia ajatellen. Luontopolkujen opasteet voi tulostaa mukaan itse (pdf-tiedostoja) tai niitä saa lainaksi Villa Elfvikistä. Vuonna 1904 rakennetussa kauniissa jugendhuvilassa on erilaisten luonto- ja ympäristöaiheisten näyttelyjen sekä tapahtumien lisäksi myös kahvila.  Ajankohtaiset tiedot happeningeistä ja aukioloajoista löytyy kätevästi Villa Elfvikin nettisivuilta. Vanhaa huvilaa ympäröi komea kiviaita.

Laajalahti 122Rantalehdoissa.

Laajalahti 127Jatkoimme matkaa luontotalolta rantalehtoihin ja puulajipolun ensimmäisille rasteille – pajun sukuiselle raidalle ja koivun sukuiselle pähkinäpensaalle. Leveitä ja sorattuja polkuja on helppo kulkea huonojalkaisenkin. Rantaan eLaajalahti 152i ollut luontotalolta matkaa muutamaa sataa metriä enempää. Siellä pääsimme kävelemään vastikään kunnostettua reittiä pitkin vaikuttavan ja jopa nelimetriseksi kasvavan korkean ruovikon sekaan. Järviruoko on ollut aikanaan tärkeä hyötykasvi, josta Laajalahti 150on voitu käyttää kasvin kaikki osat – tärkeimpänä karjan rehuksi erinomaisesti sopineet varret. Nuoria versoja ja juurakoita käytettiin etenkin pula-aikaan myös ihmisen ravinnoksi. Kelpasipa kuivatut Laajalahti 158ruo´ot myös olkipatjojen ja tyynyjen täytteeksi sekä kattomateriaaliksi ja seinien tilkkeeksi. Kesäisin voi ruovikon seassa nähdä tai kuulla vesilintujen ohella kerttusia tai rantakanoja. Uusi tulokas on aiemmin partatiaisena tunnettu ja helposti tunnistettavissa oleva viiksitimali.

Laajalahti 148Vaikuttava ruovikkopolku (T).Laajalahti 146Ruoko (T).Laajalahti 167Ruokopelto.Laajalahti 171Reitti ruovikon läpi päättyi rantalehtoon ja huvimajalle.

Laajalahti 177Ruovikosta lehtoon saavuttuamme nousimme pienen kukkulan päällä olleelle vanhalle huvimajalle. Tässä oli hyvä hörpätä kuumat kaakaot. Samalla katselimme huvimajaan URSA:n 1 : 1 mrd. mittakaavaan rakentamaa aurinkokuntamalliaLaajalahti 199, jonka aurinko on sijoitettu Pajamäkeen. Laajalahden huvimajalla on mallin viisisenttinen Uranus-planeetta. Huvimajalta laskeuduimme takaisin lehtoon, jonka monipuoliseen lajistoon kuuluvat jalojen lehtipuiden lisäksi mm. tervalepät, kuuset ja haavat. Värikkäät ja kauniit vaahteran lehdet peittivät jo maan.

Laajalahti 192Takaisin lehtoon.

Laajalahti 205Huvimajalta matka jatkui lehtojen läpi ja hauskannäköisen pahkaisen kuusen ohi lintutornille. Matkalla tapasimme muutamia kulkijoita, mutta yllättävän hiljaista näinkin keskeisellä paikalla olevalla suojelualueella oli. Ehkäpä pilvinen ja kolea sää sekä lauantaisin kiinni oleva luontotalo verotti kävijöistä osansa.

Laajalahti 234Lintutornin kurkistusaukko. Laajalahden lintutorni.

Laajalahti 248Jämerärakenteiselta Villa Elfvikin lintutornilta (kartta) avautui luonnollisesti avarat näkymät ruovikon yli niin Otaniemeen kun Helsinkiinkin. Huomionarvoista oli, että tornin alemmalle tasanteelle pääsee myös pyörätuolilla. Lintutornin seinään oli kiinnitetty vuonna 2014 päivitetty lista tornista tehdyistä lintuhavainnoista: Havaittuja lajeja oli kaikkiaan 234. Tuoreimmat havainnot voi tarkistaa kätevästi Tiiran tietokannoista. Laajalahden alueella Otaniemessä sijaitsee toinen lintutorni (kartta) – tarkemmin ottaen kaksikin vierekkäistä tornia. Ilmeisesti paikka on bongareiden erityisessä suosiossa ja paikalle on rakennettu toinen torni tänä vuonna.

Laajalahti 252Merkittäviä osia Laajalahden tulvaniityistä (kartta) laidunnetaan säännöllisesti. Nyt ei elukoita niityillä kuitenkaan näkynyt – eikä kyllä lintujakaan. Ainoastaan pois lähtiessämme kuulimme kaakattavan hanhiparven saapuvan jonnekin Laajalahden avoimille niityille. Eipä silti, luonnon rauhasta nauttiminenkin tuntui hyvältä.

Laajalahti 280Syksy.

Laajalahti 282Olimme ajatelleet mahdollisesti käyvämme aina Otaniemen (Maarianlahden) lintutorneilla saakka (edestakaisin 4.4 km). Kylmännihkeän sään ja lintujen vähäisyyden vuoksi päätimme kuitenkin jo polkujen risteyksessä (kartta) palata takaisin. Otaniemen tornit jäivät nyt seuraavaan kertaan. Hyvän lenkin saisi aikaan aloittamalla Otaniemestä ja päättämällä sen Villa Elfvikiin (tai toisinpäin). Tyttäreni haki lämpöä tanssiaskelin – hyvää tuulta ei kolea sääkään saanut taittumaan. Mukava ympyrälenkkimme päättyi luontotalon pihaan.

Laajalahti 308Kuvaushommissa. Laajalahti 304Saalis. Laajalahti 300Piruetit polulla.

LOPUKSI

Laajalahti on mitä mainioin retkikohde. Luontotalo (jäi nyt käymättä), upea ruovikkopolku sekä siistit ja uudet rakenteet lintutorneineen tekevät lähiluontoon suuntautuvan retkeilyn helpoksi. On hyvä muistaa, että kulttuuria kaipaava voi yhdistää retkeensä myös lähellä sijaitsevan Gallen-Kallelan museon.

Laajalahti 329Syksy on kaunis.


Jutun kuvat kirjoittajan ja tyttären (T) ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printit Puulajipolusta ja Retkikartasta.

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Esite ja kartta (Metsähallitus, luontoon.fi).

Retkikartta (Paikannimihaku:  Laajalahti, Espoo).          

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Laajalahti, Espoo).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: MUSTAVUORI, HELSINKI 15.4.2015

REITTI: Satamakaari - Vuosaaren täyttömäki - Mustavuori - Kalvikintie - Niinisaarentie - Satamakaari 7.0 km 
VAELLUSKAVERIT: Vesku
HUIPUT: Vuosaaren täyttömäen näköalat. Mustavuoren lehdot ja kalliot. Keväinen luonto. Jättikuusi.
ERIKOISTA: Mustavuoren juoksuhaudat.
ALUKSI

Postiluukusta tipahti vastikään kortti, jossa kerrottiin Mustavuoren hoito- ja kehittämissuunnitelmasta. Suunnitelmasta pyydettiin samalla palautetta (1.-30.9.2015). Mieleeni palautui heti pieni keväinen retki Mustavuoren lehtoihin ja kallioille. Ennen Mustavuorta nousimme retkellämme Vuosaaren täyttömäelle maisemia ihailemaan. Monimuotoinen Mustavuori on puolestaan yksi Helsingin arvokkaimmista luonnonsuojelualueista. Alueella on paitsi hienoja lehtoja myös kalkkikiveä sisältäviä kallioita ja matalia lintujen suosimia merenlahtia.

Mustavuorelle pääsee helposti julkisilla kulkuvälineillä Vuosaaren metrolta tai Mellunmäestä. Mustavuoren lähelle kulkevat bussit 818 (Mellunmäki – Vuosaari), 90 (Vuosaari – Vuosaaren  satama) ja 96 (Vuosaari – Porslahdentie/Niinisaarentie).

SATAMAKAARI – VUOSAAREN TÄYTTÖMÄKI (0.5 KM)

Retkemme alkoi Satamakaaren vierellä olevan Tryvikintien päästä (kartta), jonne jätimme auton. Katselimme aikamme täyttömäeltä valuvia jätevesiä ja niille rakennettuja saostusaltaita. Varsin perusteellisen näköiset jätevesien keräysjärjestelmät johdattelivatkin meidät keskustelemaan Talvivaaran ”vesienhallinnasta”. Alkuun talsimme loivasti täyttömäen lakea kohti Tryvikintietä pitkin. Pian kuitenkin suuntasimme suoraan ylös kohti täyttömäen lakea.

Mustavuori 003Vuosaaren satama.

Mustavuori 005Vuosaaren täyttömäki (kartta) on varsin omalaatuinen paikka. Se nousee noin 60 metriä merenpinnan yläpuolelle ja se tarjoaa maisemien lisäksi hyvän paikan lintujen bongaukseen. Avarien maisemien vuoksi etenkin petolinnut on täällä helppo havaita. Tälläkin kertaa oli mäen laella yksi bongari kaukoputkineen.  Täyttömäelle on kasattu ylimääräisiä maita jo pitkään, mutta sen viimeisin kuorrutus on peräisin Vuosaaren sataman rakennustyömailta. Viereisellä ja matalammalla vanhalla kaatopaikka-alueella tehdään edelleen sulkemistöitä: Kaatopaikan pintaa tiivistetään sekä kaasujen ja jätevesien keräystä uudistetaan. Kaatopaikka oli käytössä vuosina 1966–1988. Suunnitelmissa on tehdä alueesta monipuolinen ulkoilu- ja virkistyalue.

Nykyisin täMustavuori 009yttömäen 60 hehtaarin alueella kasvaa lähes 400 eri putkilokasvilajia. Osa siemenistä ja itiöistä on tullut täyttömaiden mukana, osa kasveista on istutettu ja tuotu paikalle rannikolta kerättyinä pistokkaina. Täyttömäen kukkaloistoa kannattaa luonnollisesti mennä ihailemaan kesä-heinäkuussa. Tällöin kukkiva mäki houkuttelee paikalle myös runsaasti päiväperhosia. Veskua täyttömäen maisemissa kiehtoi jokin ihan muu kun kasvillisuus: sataman kontit. Täyttömäen laki on myös hyvä paikka tarkkailla Suomen reaaliaikaista viennin ja tuonnin tilannetta. Veskun oman systeemin mukaan satama-alueen 1-2 konttia päällekkäin merkitsee lamaa, 3-4 konttia taantumaa tai elpymistä ja 5-7 päällekkäistä konttia vilkasta vaihtoa ja sitä, että talous vetää.

Ajankohtaista täyttömäen vuodenaikojen vaihtelua seuraavaa ja runsaasti kuvia sisältävää Jukka Toivosen (kaupungin luontotarhuri) blogia  voi seurata täällä. Täyttömäellä on myös omat Facebook-sivut (Vuosaarenhuippu).

Mustavuori 012”Kurussa”.

Alas laaksoon ja edelleen kohti Mustavuorta lähdimme laskeutumaan paikalle muotoiltua (ja varsin aidonnäköistä!) ”kurua” (kartta) pitkin. Muutoinkin alueen kasvusto ajuruohoineen ja katajineen muistuttaa jonkin verran tunturimaisemia. Paikka on suorastaan hassu.

VUOSAAREN TÄYTTÖMÄKI – MUSTAVUORI – SATAMAKAARI (6.5 KM)

Reittivalintamme Mustavuorelle suunnatessamme ei mennyt ihan putkeen, sillä jouduimme loppujen lopuksi kiipeilemään aitojen yli. Täyttömäen laelta Mustavuorelle suunnatessa kannattaa siis valita suunta lännen sijasta kohti pohjoista ja vasta myöhemmin laskeutua alhaalla odottavan kosteikon eteläreunaan. Aitoineen ja kaivettuine ojineen olivat paikat täällä melko törkyisiä ja vanhalta kaatopaikka-alueelta tulevat valumavedet vaikuttivat likaisilta. Hetken kuljettuamme ja pienen lampareen ohitettuamme pääsimme kuitenkin jo Mustavuoren lehtojen syliin (kartta).

Mustavuori 013Mustavuoren arvokas lehto odottaa vielä kesää. Mustavuori 026Talventörröttäjät.

Mustavuori 022Vehreyden puutteesta huolimatta oli lehto kesään valmistautuessaankin mielenkiintoinen paikka kuljeskella. Metsissä oli runsaasti lahopuuta ja niitä hajottavia kääpiä. Ilman kenttäkerroksen vehreää kasvustoa oli kaikki nyt helposti nähtävillä. Kosteikon reunalla metsän pohjaa peittivät aavemaiset saniaisten talveksi törröttämään jääneet osat. Alueella esiintyy myös harvinaisiaMustavuori 014 ja uhanalaisia kääpiä, sieni- ja sammallajeja. Näistä yksi on rusokääpä, joka ilmaantuu ainoastaan jo kantokäävän hajottamiin puihin – yleensä kuusiin. Mustavuorella on tavattu myös korpihohtosammalta. Mustavuoren lehdoissa voi bongata myös jonkin harvinaisen lintulajin, kuten vaatimattomannäköisen idäuunilinnun. Lehdon tunnelmaa laskee hiukan vieressä kulkeva voimalinja.

Mustavuori 017Sinivuokkoja.

Kosteikon reunaa aikamme kuljettuamme päätimme lopulta nousta ylös Mustavuoren laelle. Nousu oli jyrkkä mutta lyhyt. Kallion itäisillä reunamilla (kartta) tuli vastaan vanhoja linnoituksia ja tykkiteitä, jotka on rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikaan osaksi Helsinkiä ympäröivää linnoitusketjua. Mustavuorella on myös vanhoja kalkkilouhoksia, joskaan näissä emme retkellämme tällä kertaa käyneet. Paikan historiallisia kohteita suojaa muinaismuistolaki.

Mustavuori 031Kahvitauon paikka (V).

Mustavuori 033Mustavuoren laelle päästyämme oli aika etsiä sopiva kahvittelupaikka. Kuivilta kallioilta tämä olikin helppo löytää. Penkeiksi valikoituivat sopivat irtolohkareet. Mustavuoren rinteet ovat peitteisiä, joten hyviä näköalapaikkoja emme ylhäältä sen sijaan löytäneet.  Kahvin lisäksi maistui myös mukaan otetut pullat.

Mustavuori 034Kekomuurahaisten kesä on alkanut.

Mustavuori 035Mustavuoren laen kallioilla on runsaasti komeita mäntyjä ja kuvauksellisia keloja. Sää jatkui poutaisena. Keväinen aurinko lämmitti meidän lisäksemme myös muurahaisia, jotka olivatkin jo kovassa työn touhussa – niin keolla kun keloissakin. Suomessa eri kekomuurahaislajeja on kaikkiaan neljä. Tikkoja emme nakuttajille otollisista maisemista huolimatta nähneet.

Mustavuori 042Kahviteltuamme aloimme laskeutua alas ”vuoren” laelta ja tarkoituksenamme oli jatkaa takasin autolle leveitä polkuja ja teitä pitkin. Matkalla meidät kuitenkin pysäytti luonnonsuojelualueen reunamilla sijaitseva vanha kuusikko (kartta) ja etenkin kuusikon valtias, ympärysmitaltaan jopa IMG_26673,5-metrinen jättiläinen. Innostuimme tietenkin puusta kovasti. Vesku toimi mittamiehenä ja laskutoimituksia yritin tehdä sitten kotosalla. Kuusen ikää on ympärysmitan perusteella vaikea arvioida, mutta hyvin karkeasti laskettuna voisi kyseisellä kuusella olla ikää jopa yli 250 vuotta. Se on kuuselle erittäin paljon. Kaiken lisäksi kuusi vaikutti hyväkuntoiselta, joten kasvu jatkuu edelleen. Lapin hitaasti kasvavat männyt ja katajat voivat kasvaa kuusia huomattavasti vanhemmiksi.

Mustavuori 045”Tarkkoja” mittauspuuhia.

Leveälle polulle päästyämme oli edessä enää paluu parkkipaikalle. Osa Mustavuoren poluista toimii talvisin latupohjina – mikäli lunta riittää. Näitä pitkin käveltyämme päädyimme lopulta Kallvikintielle (kartta). Nousimme vielä hetkeksi tien viereisille kallioille, joilta paljastui värikuulasodan leikkimiseen soveltuva pelikenttä. Metsien puolella käveleminen ei täällä onnistu, sillä Vuosaaren vanhan kaatopaikan alue on aidattu ja alueella tuntui noin muutenkin olevan kunnostustoimet täydessä vauhdissa.

LOPUKSI

Mustavuoren lehdot tarjoavat varmasti parastaan keskikesän vehreydessä, mutta keväisellä retkellä saimme kosketuksen peitteettömään metsään – sen lahopuihin ja niitä hitaasti lahottaviin kääpiin. Vuosaaren sataman läheistä aluetta leimaa monipuolisuus, sillä lehtojen lisäksi on tarjolla myös näköaloja ja kesäistä kukkaloistoa tarjoava täyttömäki. Monimuotoisuutta lisäävät entisestään Mustavuoren sotahistoria ja kallioiden männiköt. Ehdottomaksi huippukohdaksi retkellämme kuitenkin muodostui yksittäinen puu – löytämämme vanha kuusi.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (V). Niistä kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Mustavuori, kohouma, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Mustavuori, kohouma, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Ramsinniemi).

MUUTA:

Mustavuoren esite (Helsingin kaupunki).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: NEULAMÄKI, KUOPIO 4.4.2015

REITTI: Neulamäki - Vuorilampi - Neulamäki 3.7 km. 
VAELLUSKAVERIT: Anne, Juha ja neljä lasta (5, 7, 9 ja 11 v.).
HUIPUT: Keväiset maisemat Kallavedelle. Paannejääputous. Lohkareluolat. 
ERIKOISTA: Mukana apinoita.
ALUKSI

Neulamäen reilun kahden neliökilometrin kokoisella luonnonsuojelualueella (kartta) sijaitseva Vuorilampi oli jo ennestään tuttu paikka. Alueen luontopolut (esitteet & kartat) olivat kuitenkin vielä toistaiseksi jääneet kiertämättä. Neulamäellä risteilee luontopolkujen ohella myös lukuisia ulkoilureittejä. Pääsiäisloma, monta vilkasta lasta ja kaunis sää olivat hyviä syitä lähteä vielä lumiseen metsään, missä ylimääräistä energiaa oli hyvä purkaa.

NEULAMÄKI – VUORILAMPI 2.4 KM

Parkkipaikka löytyi pienen hakemisen jälkeen Neulamäen urheilukentän huoltorakennuksen vierestä ja polun alku urheilukentän lounaisesta reunasta (kartta) – sieltä mistä sen pitikin löytyä. Kuopion kaupungin julkaisema luontopolun kartta oli siis tarkka.

Neulamäki_kevät_2015 049Jo matkaan lähtiessä oli meno hilpeää. Vanhemmat lapset erottautuivat joukosta heti alkuun omille teilleen – polku oli merkitty puihin maalatuilla vihreillä pallukoilla, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Alkuun tallasimme luonnonsuojelualueen rajalla, mutta koko loppumatkan saimmekin kuljeskella sen rajojen sisäpuoleNeulamäki_kevät_2015 052lla. Jäimme aikuisina pitämään perää nuorempien kanssa, joiden muodonmuutoksen seurauksena mukana kulki kaksi kovaa meteliä pitävää mölyapinaa. Hetken Neulamäen rinnettä noustuamme törmäsimme tuoreisiin opasteisiin, jotka johdattivat meidät jatkamaan matkaamme pitkin Neulamäen jyrkänteen reunaa.

2015-04-04 14.53.50Vuoren valloitus (A).

Neulamäki_kevät_2015 057Pitkän mutta suurimmaksi osaksi loivan nousun päätteeksi pääsimme ihailemaan jyrkänteen (kartta) reunalta komeita, 120 metriä alapuolellamme olevia Kallaveden lahtia ja saaria. Paikoin jäinen polku muutti matkanteon pienimpien osalta välillä kiipeilyksi, mutta sehän oli pikku apinoista pelkästään mukavaa. Jyrkän-teen reunalla kulkiessa oli Neulamän lyhytihmisten perään jo hiukan katsottava.

Vaikka metsät eivät matkan varr2015-04-04 15.09.50ella vielä olleetkaan saavuttaneet kovin suurta ikää, olivat ne rakenteeltaan varsin miellyttäviä sekametsiä. Siellä täällä oli pystyssä komeita keloja.  Vanhemmat lapset tekivät tottuneesti matkaa edellä jääden aina silloin tällöinNeulamäki_kevät_2015 076 odottelemaan ja varmistelemaan että muu joukko seurasi perässä. Kymmenen vuoden tietämillä olevien lasten kanssa on retkeily on helppoa ja mukavaa molemmin puolin, kun lapset osaavat kulkea jo omatoimisesti.

Neulamäki_kevät_2015 077Piilossa.Neulamäki_kevät_2015 058Neulamäen päällä. Neulamäki_kevät_2015 084Maisemataulu.

Pitkän nousuNeulamäki_kevät_2015 089n päätteeksi oli edessä jyrkkä lasku Vuorilammen laaksoon. Korkeimmillaan reitti nousee 200 metrin korkeuteen ja Vuorilampi sijaitsee 108 metriä merenpinnan yläpuolella. Reitillä siis riittää korkeuseroja. Jyrkkään rinteeseen (kartta) oli rakennettu Neulamäki_kevät_2015 087jämäkät portaat, mutta tällä kertaa ne olivat suurelta osin lumen ja jään peitossa. Varoittelusta huolimatta halusivat lapset pitää vauhtia yllä. Niinpä alas mentiin välillä liukuen. Kallon murtumisilta kuitenkin vältyttiin. Laakson pohjalle päästyämme suuntasimme ko2015-04-04 15.34.01hti Vuorilampea ja teimme matkaa välillä lyhkäisiä pitkostettuja ja lumen peittämiä polkuja pitkin. Laakson hämärässä ja suhteelisen vanhoissa lehdoissa oli mukava kulkea. Tämän jälkeen meitä odottikin koko reissun miellyttävin yllätys.

Neulamäen jyrkään rinteeseen oli jäätynyt komea paannejäästä muodostunut ”putous”. Lapset keskittyivät jääpuikkojen imeskelyyn ja me vanhemmat paikan komeuden ihmettelyyn. Sininen jyrkänteestä pursuva jää loi paikkaan taianomaisen tunnelman.

Neulamäki_kevät_2015 108Hellä hetki putouksella. 2015-04-04 15.35.37”Meillekin” (A).

VUORILAMPI – NEULAMÄKI 1.3 KM

Vuorilammelle (kartta) päästyämme oli tauon paikka.

Metsähallituksen huoltamalta halkoliiteriltä puuttui kirves, joten puukolla oli pärjättävä. Tämä tuotti jonkin verran ongelmia, kun puut olivat paksuja ja puukko tylsä. Makkaranpaistonuotion verran jaksoimme puuta kuitenkin pilkkoa ja hiukan kosteat puut saimme myös syttymään. Lasten hansikkaat olivat lumileikeistä litomärkiä, joten ne laitettiin kuivumaan heti alkuun.  Kuivat varahansikkaat olisivat varmasti olleet paikallaan, mutta lämpöä onneksi riitti, eikä matkaakaan ollut enää paljon jäljellä.

Neulamäki_kevät_2015 135 Vuorilampi.Neulamäki_kevät_2015 133Tulilla.

Tulia teNeulamäki_kevät_2015 154hdessämme katosivat kaikki lapset metsän siimekseen. Miekkailuun tarkoitettuja keppejä piti tosin välillä tulla vuolemaan tylsemmiksi. Muita kulkijoita ei juurikaan näkynyt, mutta pian Vuorilammen jäälle ilmaantui pari pilkkijää. Jäällä oli vielä kuljettu, mutta melko pettävältä se jo näytti. Syömään -huuto sai lauman jälleen nopeasti kasaan.

Neulamäki_kevät_2015 148Nuotiolla on tunnelmaa.

2015-04-04 17.38.27Syötyämme matka jatkui. Kävelimme hetkisen Vuorilammen pohjoisrannalla, minkä jällkeen ihastelimme Neulamäen jyrkännettä sen alapuolelta. Saimme katsella lähietäisyydeltä komeita, vuosimiljardeja vanhoja graniittigneissistä muodostuneita juovaisia kallioita. Vaikka suurimpien lohkareiden irtoamisesta on jo aikaa, rapautuu seinämältä aina silloin tällöin uusia järkäleitä kulkijoiden ihmeteltäväksi.

Neulamäki_kevät_2015 202Neulamäen komeat jyrkät.Neulamäki_kevät_2015 196Lohkareluolan suulla.

2015-04-04 17.37.37Matkaa parkkipaikalle oli jäljellä enää kilometrin verran, mutta mukavia yllätyksiä oli vielä edessä. Jyrkänteeltä aikanaan irronneet talonkokoiset lohkareet muodostivat sen alle lohkareluolia, joiden tutkimiseen olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa. Metsässä riitti vielä lunta, mutta aivan polun varteen luolia satt2015-04-04 17.41.01ui kaksikin kappaletta. Näistä toiseen oli lasten myös helppo ryömiä. Loppumatkasta pientä kitinää aiheutti se, ettei kolmenkymmenen metrin korkuisia kallioseinämiä lähdetty kiipeämään. Luolista riitti kuitenkin iloa kaikille.

Neulamäki_kevät_2015 206Viimeinen nousu.

Neulamäki_kevät_2015 204Laskeuduimme luolilta hiukan alaspäin mukavaa kourumaista laaksoa pitkin, kunnes edessä oli enää viimeinen nousu – jälleen jäisiä portaita pitkin. Vuorilammelta lähdimme seuraamaan polkua ylöspäin hiukan luontopolun karttaan merkittyä reittiä aiemmin. Reittivalinta oli varmasti kelvollinen, sillä se johti suoraan portaille. Täälläkin meitä ilahdutti pieni kallion sisältä työntyvä jääputous. Laakson pohjan hämärissä kuusikoissa oli kaiken lisäksi tunnelmaa.

Neulamäen luontopolku osoittautui erinomaiseksi retkipaikaksi. Etenkin  reitin monipuolisuus yllätyksineen oli pienen  vaivan arvoista. Aivan pienimmillekin reitti sopii – etenkin kesäaikaan, kun jäiset portaat ovat sulaneet ja jyrkkiä paikkoja on helpompi kiivetä. Vuorilammen nuotiopaikka sijaitsee mukavasti reitin keskivaiheilla, mutta retkikirves kannattaa ottaa varmuuden vuoksi mukaan.

Neulamäki_kevät_2015 211Kengille kävi lyhyellä reissulla vähän ohraisesti ja loppumatka tuli käveltyä näillä lerpsuttimilla.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (A). Niistä kiitos kuuluu Annelle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Neulamäen koulun luontopolut oppaasta.  

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Neulamäki, Kuopio).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.