Avainsana-arkisto: Reposalmi

LÄHILUONTO: VARTIOSAARI, HELSINKI 26.3.2016

REITTI: Reposalmi - näköalalava - Reposalmi 2.8 + 0.8 km. 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Sumuverho. Sammal- ja jäkäläbongaus. Saaren rauha. 
ERIKOISTA: "Lankkusilta".
ALUKSI

Helsingin Vartiosaari (kartta) on useilla vierailukerroilla tutuksi tullut paikka. Nyt saarella tuli kuitenkin käytyä ensimmäistä kertaa talviaikaan – jäitä pitkin.  Reilun 80 hehtaarin kokoista saarta uhkaa raju rakentaminen. Nyt saaressa asustaa ainoastaan parikymmentä asukasta. Vartiosaaren kaavoitusta, tapahtumia ja uutisia voi seurata helposti esimerkiksi Save Vartiosaari (facebook) tai Vartiosaari -sivuilla. Runsas määrä vanhoja bloggauksia Vartiosaaresta löytyy Villiltä vihreältä saarelta -sivuilta. Saari on keskeisestä sijainnistaan huolimatta tuntematon myös useimmille helsinkiläisille.

Helpoimmin saareen pääsee kesäisin liikennöivillä Suomen Saaristokuljetuksen lautoilla. Tällä kertaa menin saareen Reposalmen (kartta) kautta – jäitä ja ”lankkusiltaa” pitkin. Reposalmeen puolestaan pääsee bussilla 88, joka lähtee Herttoniemen metroasemalta (kartta). Jäillä liikkuvan on hyvä tutustua alueen salmien virtapaikoista kertovaan blogiin.

Vartio_karttaKuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

REPOSALMI – NÄKÖALALAVA (1.7 KM)

Vartiosaari 002Reposalmeen johtavaa tietä on itse ennen salmea käveltävä lähimmältä bussipysäkiltä puolisen kilometriä. Tien päästä löytyy jonkin verran parkkitilaa autolla liikkuville. Reposalmentien päästä löytyy myös kaunis, vanha mänty, jolla riittää kokoa ja näköä.

Salmeen saavuttuani oli edessä ”lankkusilta” – jäiden päälle pitkostettu, hiukan epävakaan tuntuinen reitti salmen toisella puolella siintävälle sumuiselle saarelle. Vaikka jäällä selvästi riitti vielä paksuutta, oli salmi hiukan etelämpää railoutunut auki. Talven viimeiset ylitykset olivat edessä.

Vartiosaari 014Lankkusillalla.

Vartiosaari 029Saaren puolelle saavuttuani päätin kuljeskella alkuun rantoja pitkin. Kauniita rantakallioita kuvatessani sattui silmiini myös pilkkunahkajäkälää, joka oli talven edessä joutunut käpristymään ja harmaantumaan. Lähes täydellinen hiljaisuus ja  sumuinen sää tekivät tunnelmasta rannalla liikkuessa suorastaan aavemaisen.

Vartiosaari 020Vartiosaaren rantakalliot.

Rantakallioilta Vartiosaari 039poluille päästyäni seurailin alkuun saaren terveysluontopolkua, jolla on mittaa noin 2,5 km. Polkua voi suositella lämpimästi ja se on erinomainen  tapa tutustua saaren luontoon ja historiaan. Luontopolun esitevihkosia karttoineen saa Reposalmen lauttarannasta – saaren puolelta. Esite löytyy myös täältä. Pian olin yhdellä luontopolun rasteista, helposti tunnistettavalla maamerkillä, suurella kuutiomaisella siirtolohkareella. Sen pinnalta bongailin kauniita mättäitä kiven pintaan luovia kalliokarstasammalia.

Vartiosaari 032Siirtolohkare.

Siirtolohkareelta jatkoin takaisin rantaan. Sankka sumu peitti näkymät lähes kokonaan – Noin kilometrin levyisen Karpinselän yli ei läheistä vastarantaakaan kunnolla näkynyt. Pieni uimaranta (kartta) laitureineen oli autio, mutta suuren mäntyvanhuksen katveessa kaunis.

Vartiosaari 043Näkyvyys heikko.Vartiosaari 050Vartiosaaren pieni uimaranta.

Uimarannalta nousin nykyisin Akavan vuokraaman Sunnanvikin huvilan villiintyneeseen puutarhaan, joka etenkin kesäisessä loistossaan suurine tammineen ja lehtomaitikoineen on näkemisen arvoinen paikka. Uusklassisen kartanon on rakennuttanut 1900-luvun alussa entinen Nokian johtaja Gustaf Fogelholm, joka etsi ja löysi paikasta luonnonrauhaa.

Vartiosaari 054Sunnanvikin villiintynyt puutarha tammien katveessa.

Huvilan pihamailta päädyin metsäisemmille poluille, jossa lahoavia puunrunkoja nakersivat kauniit taula- ja pökkelökäävät. Nimensä mukaisesti on taulakääpää käytetty tulentekovälineenä jo 10 000 vuotta sitten. Rannasta löytyy koko Suomen ainoalta kasvupaikalta harvinaista rantaruttojuurta.

Vartiosaari 065Taulakääpien kova kolmikko. Vartiosaari 062Pökkelökääpä.

Vartiosaari 073Poikkesin vielä rannassa katselemassa sumuisia merimaisemia ja kallioilla olevaa hiidenkirnua, joka olikin yllättäen nyt tyhjentynyt vedestä lähes kokonaan. Nähtävästi sen reunoilta ja pohjasta löytyy halkeamia, joita pitkin vesi pääsee purkautumaan. Kokoonsa nähden melko syvä kirnu löytyy helposti, sillä se on aidattu. Kirnun viereisiltä kallioilta löytyy mukavia istuskelupaikkoja vaikka kahvitteluun.

Vartiosaari 069Rannan ruovikot.

Jatkoin matkVartiosaari 077aani metsäpolkuja pitkin talviseen kotkansiipilehtoon, missä kainaloihin saakka kesäisin ulottuvat saniaiset olivat vain varjo kukoistuksestaan. Jäinen ja polanteinen polku osoitti, että kulkijoita oli talvenkn aikana saarella riittänyt.

Vartiosaari 078Kotkansiivet talvitörrötysasussaan.Vartiosaari 087Jäinen polku.

Metsäpoluilla kulkiessa oli katseeni pian maassa – sammalissa ja jäkälissä. Metsistä ja kallioilta löytyy varsin tavallisia ja tuttuja lajeja: hirven- ja poronjäkäliä sekä karhun- ja rahkasammalia. Rahakasammalten tarkempi tunnistaminen on sellainen taitolaji, ettei siihen kannata ihan pienellä kokemuksella ryhtyä – Suomessa rahkasammalia esiintyy yli 250 lajia.

Vartiosaari 098Isohirvenjäkälää ja valkoporonjäkälää.Vartiosaari 104Kauniit (kangas)karhunsammalet. Vartiosaari 107Kauniita kasvustoja muodostavia rahkasammalia.

Päämäärääni – korkeiden kallioiden päälle rakennetulle näköalalavalle (kartta) pääsin nopeasti. Merinäköalat olivat sumun peitossa, mutta kallioilla oli hyvä istahtaa. Hiukan edempänä olevalle Viikinkikalliolle (kartta) en tällä kertaa mennyt lainkaan. Sieltä avautuu vähintäänkin yhtä hienot ja avarat merinäköalat. Kahvittelin aikani, mutta pian oli taas pystyssä – kallioiden kasvustoa tutkimassa. Paikalla esiintyvän kauniin kallioimarteen lakritsimaista ja makeaa juurta on aikoinaan hotkittu makeannälkään ja juurta voi käyttää villiyrttinä.

Vartiosaari 126Kahvin paikka.Vartiosaari 134(Kivi)kynsisammalet.Vartiosaari 129Kallioimarteen pyöreät itiöpesäkkeet.

NÄKÖALAPAIKKA – REPOSALMI (1.9 KM)

Laskeuduin alas kallioilta kohti pohjoista, mistä löytyy Vådötorpin huvila-alue ja yksi alueen näyttävimmistä huviloista – Villa Rosenius. Saaren huviloista on tehty perusteellinen Vartiosaaren kulttuuriympäristö -selvitys, jossa kaikki alueen huvilat ja niiden historia käydään läpi. Kallion alta löytyy myös yksi saaren hauskoista katukylteistä.

Vartiosaari 157Vartiosaaren ”kadut”.

Pysyttelin hetVartiosaari 162ken pääraitilla ja ohitin luonto- ja eläintalliyhdistyksen hoitaman vanhan maatilan (kartta). Pian löysin itseni taas metsän puolelta. Metsään minut houkutteli muinaista rantatasoa osoittava komea kivivyö sekä tietenkin sammalet. Tällä kertaa löytyi kauniisti suikertavaa metsäliekosammalta sekä erityisen näyttävää sulkasammalta.

Vartiosaari 204Metsäliekosammal.Vartiosaari 188Sulkasammal.

Sammalten bongaus sujui sen verran hyvin, että se veikin sitten vähäksi aikaa kaiken huomioni. Tavallisten seinäsammalten ohella löytyi myös lehtevää metsälehväsammalta.

Vartiosaari 238Metsälehväsammal.

Pieni retkVartiosaari 247eni saaren puolella alkoi olla lopuillaan. Astelin takasin isoille poluille ja kohti lauttarantaa. Uddebon sumun pehmentämällä huvilalla minua ilahdutti peloton mustarastas, joka tonki innokkaasti polun piennarta.

Vartiosaari 262Uddebo. Vartiosaari 260Mustarastas.

Vartiosaari 268Lauttarannassa ohitin pienen mökin, jonka seinällä olevasta postilaatikosta löytyy terveysluontopolun esitteitä. Rannasta suuntasin taas jäälle, jonka päälle oli jo kehkeytynyt melkoisesti vettä. Yli oli kuitenkin mentävä. Positiivisesti ja optimistisesti ajateltuna levittivät lankut painoni pelkkää kengänpohjaa laajemmalle alalle. Luottamustani jäiden kantavuuteen lisäsivät entisestään sumun seassa kyykkineet pilkkijät – yksin  en siis heikoilla jäillä seikkaillut.

Vartiosaari 274Lankut vielä paikallaan. Vartiosaari 293Sumuisten jäiden pilkkijät.

Vartiosaari 308Reposalmessa, mantereen puolella päätin vielä kiivetä rantakallioille (kartta). Sumun seassa olisi voinut kuvitella olevansa kauempanakin kaupungista. Kallioiden päälle olin joku hedonisti raahannut vanhan nahkanojatuolin, joka rumuudestaan huolimatta lienee tarjonnut lokoisia hetkiä merimaisemien edessä. Kallioilta pääsin myös ihastelemaan salmeen repeävää railoa. Pian ei Vartiosaareen enää olisi asiaa jäitä pitkin.

Vartiosaari 296

Vartiosaari 305Reposalmen kallioilla.

LOPUKSI

Sumuisissa maisemissa kiinnittyi huomioni Vartiosaaren visiitillä tällä kertaa ennen kaikkea maanpinnan kasvustoon. Sammalbongaus tuotti suurta iloa ja Vartiosaari oli muutenkin mukava nähdä karussa, sumuisessa ja talvisessa asussaan. Vartiosaaren rakennussuunnitelmat ei saarella vieraillessa kuitenkaan koskaan unohdu. On melkolailla varmaa, että mikäli saari päätetään rakentaa, tullaan tätä päätöstä katumaan vielä pitkään.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

4

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Vartiosaari, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Vartiosaari, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Vartiosaari).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: VARTIOSAARI, HELSINKI 8.7.2015

REITTI: Saaren pohjoiskärki - Terveysluontopolku - Saaren pohjoiskärki 3.7 km. 
VAELLUSKAVERIT: Vesku.
HUIPUT: Viikinkikallion maisemat. Kotkansiipilehto. Komeat huvilat. Kanadanhanhipoikue. Vuohet. 
ERIKOISTA: Terveysluontopolku. "Hullu" joutsen.
ALUKSI

Helsingin Vartiosaaressa (kartta) on tullut vierailtua useita kertoja, mutta vasta nyt saaren eri osia esittelevä terveysluontopolku tuli kierrettyä kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa.  Luonnoltaan erittäin monipuolinen, reilun 80 hehtaarin kokoinen saari on nykyisin hiljainen, mutta uuden osayleiskaavan myötä sitä uhkaa raju rakentaminen. Nyt saaressa asustaa ainoastaan parikymmentä asukasta. Vartiosaaren kaavoitusta, tapahtumia ja uutisia voi seurata helposti esimerkiksi Visit Vartiosaari (facebook) tai Vartiosaari -sivuilla. Runsas määrä vanhoja bloggauksia Vartiosaaresta löytyy Villiltä vihreältä saarelta -sivuilta.

Saari on keskeisestä sijainnistaan huolimatta tuntematon myös useimmille helsinkiläisille. Helpoimmin saareen pääsee kesäisin liikennöivillä Suomen Saaristokuljetuksen lautoilla. Itse pääsimme saareen tällä kertaa VVA:n (Vailla vakinaista asuntoa ry.) kuljetuksilla. Pakkastalvina saareen pääsee luonnollisesti jäitä pitkin, mutta salmien virtapaikkojen vuoksi on jäillä liikkuvan syytä tutustua salmien virtapaikoista kertovaan blogiin.

POHJOISKÄRKI – ETELÄKÄRKI (1.7 KM)
Kansallismaisemissa. Taavi-vuohi. Kotkansiipien havinaa. Syvä kirnu. 

Vartiosaari_heinäkuu 177Saimme järjestetyksi kyydin saareen Ramsinniemen kärjestä (kartta). Salmella on täällä leveyttä noin 150 metriä ja saaren eteläkärjessä Reposalmessa matkaa Laajasalon Yliskylään on hiukan vähemmän. Tammisalosta Vartiosaarta erottaa vain noin 30 metriä leveä Jatansalmi. Venematkan jälkeen istuskelimme hetken VVA:n kesäpaikan terassilla ja jutustelimme aikamme kahvikupin äärellä saaressa kesäänsä viettävien asukkaiden kanssa. Tämän jälkeen oli aika lähteä liikkeelle ja suunnata ensin lähistöllä sijaitsevalle Viikinkikalliolle.

Vartiosaari_heinäkuu 004Viikinkikallion kansallismaisema.

Vartiosaari_heinäkuu 009Viikinkikallio (kartta) kohoaa yli 30 metriä merenpinnan yläpuolelle ja näköalat kansallismaisemaksi nimettyyn merelliseen Helsinkiin ovat sen mukaiset. Kallion päällä on iso kivistä kasattu kummeli, jonka päälle nousemalla saa näkymiin entistä enemmän avaruutta. Kummeli lienee rakennettu paikalle venäläisten toimesta 1900-luvun alussa ja tuolloin se oli kalkittu valkoiseksi. Kalkitukset ovat nykyisin tarpeettomalta kummelilta rapisseet. Nimensä Vartiosaari on saanut siitä, että sieltä on aikanaan tähystetty epäilyttäviä kulkijoita ja varoitettu läheisen Vartiokylän linnavuoren asukkaita. Komeiden maisemien lisäksi huomio kallioilla kiinnittyy hienoihin kilpikaarnaisiin mäntyihin, keloihin ja paikalle tuotuihin linnunpönttöihin.

Vartiosaari_heinäkuu 015Kerrostalo Viikinkikalliolla.

Vartiosaari_heinäkuu 016Viikinkikallioilta lähdettyämme aloimme seurailla palkittua terveysluontopolkua, joka on merkitty maastoon päästään punaiseksi maalatuin kepein. Alkuun kuljimme valoisassa kalliomännikössä, jonka puilla tuntui olevan reilusti ikää. Pian kuitenkin laskeuduimme rehevään laaksoon vanhalle maatilalle (kartta), jossa asustaa tällä hetkellä luonto- ja eläintalliyhdistyksen huolehtimat kolme vuohta – Rauha, Pöpö ja kuulemani mukaan kuriton Taavi. Viereisessä tunnelmallisessa ja vanhassa tallissa oli paitsi pieni esiintymislava, myös runsaasti kerppuja vuohien talviruuaksi. Vuosittain vietettävillä Vartiosaari-päivillä toimii tilava talli lavatanssien keskipisteessä. Vanhan maatilan viereisen laakson pohjalla sijaitsevat entiset pellot ja niityt ovat nykyisin pienten viljelypalstojen kuvioimia. Varsinainen maatalous loppui saaressa jo 19Vartiosaari_heinäkuu 03770-luvulla. Pihapiirin kulmasta voi myös suunnata erikseen kallioille rakennetulle näköalatasanteelle, mutta totuuden nimissä on sanottava, että näköala Viikinkikalliolta on hienompi. Polku näköalatasanteelle (kartta) on opastettu pienin kyltein.

Vartiosaari_heinäkuu 030Pöpö – Vartiosaaren asukas.

IMG_2851Helsingin kaupunkisuunnittelu-lautakunnan keväällä 2015 hyväksymän Vartiosaaren osayleiskaavan mukaisesti rakentaminen keskittyisi saaren keskiosiin. Vartiosaaren kaava täytyy kuitenkin hyväksyä myös kaupunginvaltuustossa, joten mikään ei ole vielä varmaa. Rannat jäisivät edelleen valtaosin vanhojen huviloiden käyttöön .

Ensimmäiset huvilat nousivat saareen jo 1890-luvulla. Noin puolet saaren rakennuskannasta ja jopa 90% maasta on Helsingin kaupungin omistuksessa. Kaupunki vuokraa kiinteistöjään erilaisten yhdistysten käyttöön. Oman paikkansa saaresta ovat  VVA:n lisäksi löytäneet myös mm. Helsingin kaupunginteatteri, Laajasalon piirin kesänuorisotalo sekä pienperheyhdistys. Aiemmin saarella toiminut karmeliittanunnan vetämä luostari on lopettanut toimintansa.

Vartiosaari_heinäkuu 040Maatilalta matkamme jatkui vanhalla kärrytiellä (kartta), jota pitkin saaren torpparit kuskasivat aikanaan tuotteitaan höyrylaivaan ja edelleen Kauppatorille myytäväksi. Palstaviljelmät jäivät oikealle puolellemme, kun taas vasemmalla meitä ilahdutti  pienialainen kotkansiipeä ja mustikkaa kasvava lehtomainen rinne sekä muinaisen Itämeren (Litorinameren) vedenpinnan tasosta kertova rantakivikko. Varsinaiseen suureen kotkansiipilehtoon ja yhteen luontopolun komeimmista rasteista laskeuduimme seuraavaksi.

Vartiosaari_heinäkuu 042Matkantekoa kärrytiellä. Vartiosaari_heinäkuu 050Kotkansiipilehto.

Vartiosaari_heinäkuu 046Tunnelmallisessa lehdossa (kartta) riitti kuvattavaa ja jättimäiset saniaiset kohosivat lähes kainaloihimme saakka. Luontopolun ”rastit” on perinteisten taulujen sijaan tehty puihin kiinnitettyihin onttoihin lieriöihin, joiden sisältä löytyy paikasta kertovaa informaatiota. Lehdon jälkeen suuntasimme rantaan. Täältä löytyi syvä hiidenkirnu. Edes puolentoista metrin mittainen keppi ei ylettynyt veden täyttämän kirnun pohjaan. Kirnu on siis aidattu hyvästä syystä. Sileät rantakalliot IMG_2857tarjosivat erinomaisen paikan tauolle, eivätkä näkymät Reposalmen suuntaan olleet lainkaan hassummat. Lisäksi mukavan pilvipoutainen ja lämmin sää tarjosivat tauolle hyvät puitteet.

Vartiosaari_heinäkuu 061Kahvitauon paikka (V). Vartiosaari_heinäkuu 058Kahvittelunäkymiä.Vartiosaari_heinäkuu 064Saaristolautta matkalla kohti Reposalmea.

ETELÄKÄRKI – POHJOISKÄRKI (2.0 KM)
Rantaruttojuuri. Hulppeita huviloita. Vanhoja puita ja villi puutarha. "Hullu" joutsen ja kanadanhanhet. Metsäpyhätössä sinitaivaan alla. Pakanallisia paikkoja.

Vartiosaari_heinäkuu 086Kahviteltuamme saimme heti alkuun tutustua pieneen rauhoitettuun alueeseen hiidenkirnun vieressä. Rannalla kasvaa rantaruttojuurta ja Vartiosaaren eteläranta on kasvin ainoa kasvupaikka Suomessa. Virossakin kasvia esiintyy, mutta harvinaisena. Kuvasin hölmönä alkuun jotain aivan muuta kasvia, ennen kun huomasin suurilehtisen rantaruttojuuren. Erikoinen nimi viittaa suoraan siihen, että kasvia on käytetty aikoinaan rohtona ruttoa vastaan. Paikalla kasvaa myös runsaasti yleistä mesiangervoa.

Vartiosaari_heinäkuu 083Rantaruttojuuri. Vartiosaari_heinäkuu 097Lehtomaitikka.

Vartiosaari_heinäkuu 100Rauhoitetulta alueelta nousimme hiukan ylemmäs ja kävelimme vanhan Sunnanvikin huvilan villiintyneen puutarhan läpi (kartta). Täällä kasvoi lehtomaitikkaa, joka kukkii kaksivärisenä. Erikoinen kukinto on saanut ruotsalaiset kutsumaan kasvia nimillä Vartiosaari_heinäkuu 101”ruotsinlippu” sekä ”päivä ja yö”. Vanhan huvilan puiston puut ovat järeitä tammia ja mäntyjä sekä puutarhaan istutettuja siperialaisia puulajeja. Tontilla kasvaa myös haapaa, vaahteraa ja suuri pensasmainen alppiruusu.

SunnanviVartiosaari_heinäkuu 090kin vuonna 1919 valmistunut vanha huvila on entisen Nokian johtajan, Gustaf Fogelholmin rakennuttama. Fogelholm oli aikansa ”downshiftaaja” ja keskittyi saarella harrasteviljelyyn ja puutarhanhoitoon. Alueen huviloiden historiaan ja kuviin voi tutustua perusteellisesti esimerkiksi Vartiosaaren kulttuuriympäristöselvityksen avulla. Nykyisin Akavan vuokraamalla huvilalla näytti riittävän kuhinaa, emmekä lähteneet tutustumaan siihen  tarkemmin.

Vartiosaari_heinäkuu 095Sunnanvikin uusklassinen huvila.

IMG_2887Pian Sunnanvikin huvilan jälkeen saavuimme Reposalmen venerannan laiturille paikkaan (kartta), johon saaristolautta jättää Vartiosaareen tulijat. Sunnanvikin ja venelaiturin välissä on myös lapsille soveltuva hiekoitettu ja matalapohjaisempi uimaranta (kartta). Laiturirannassa meitä odotti varsin erikoinen näky. Suuri kanadanhanhipoikue joutui yksinäisen kyhmyjoutsenen kurmoottamaksi. Agressiivisesti reviiriään puolustanut joutsen hyökkäili poikueen kimppuun tarttuen hanhien kaulaan ja painaen niitä raivokkaasti veden alle. Kuolemantapauksia ei sattunut, mutta meno oli hurjannäköistä. Vaikka mieli olisikin tehnyt puuttua tapahtumien kulkuun, ei kookkaan ja raivoisan ”pullajoutsenen” kanssa ollut leikkimistä.

IMG_2890Raivoisa kyhmyjoutsen (V).

IMG_2874Venelaiturin lähellä sijaitsee mitä ilmeisimmin vanha odotustila tai lipunmyyntikoju, jonka seinästä löytyi myös postilaatikko ja terveysluontopolun esitevihkosia. Mikäli saareen rantautuu tätä kautta, kannattaa mökiltä napata mukaansa Vartiosaari_heinäkuu 118luontopolun esite. Venelaiturin vieressä sijaitsee yksi saaren komeista huviloista – mansardikattoinen Uddebo. Erityisen vaikutuksen huvilassa teki hyvin hoidettu puutarha ja hieno rinnetontti.

Vartiosaari_heinäkuu 120Vilkkaasti liikennöity Reposalmi. Kaupunki on lähellä. Vartiosaari_heinäkuu 109Uddebo.

IMG_2873Uddebon huvilalta jatkoimme jälleen saaren sisäosiin. Erilaisten opasteiden sekamelska polkujen risteyksessä jossain määrin huvitti, mutta kartan avulla oli oikea reitti helppo löytää. Tämän jälkeen saavuimme isolle kuutiomaiselle siirtolohkareelle, joka on luontopolun ensimmäinen varsinainen rasti. Pian ohitimme nuorisoasiainkeskuksen tilat ja vastaamme kävelikin saaressa kesäpäiviään viettäviä innokkaita nuoria.

Vartiosaari_heinäkuu 104Selfie siirtolohkareella.

Vartiosaari_heinäkuu 148Matkamme jatkui kohti 1920-luvulla rakennettua Suotorppaa (kartta), jonka viihtyisän puutarhan keskellä ja komean tammen alla pitää majaansa saarella ikänsä asunut Rouva E. Suotorpan alueen lehtomaiset metsät muuttuivat pian vanhoiksi talousmetsiksi. Saaren itäpuolen metsiin verrattuna olivat nämä metsät melko tympeitä tallustaa, joskin valoisissa metsissä lienee kesän lopulla korjattavissa kohtuullinen marjasato.

Vartiosaari_heinäkuu 131Suotorppa.

Vartiosaari_heinäkuu 138Saavuimme pian ulkoilmaan rakennetulle kirkolle. Sitä on totuttu kutsumaan myös ”tonttukirkoksi”. Hienolla paikalla kallioseinämän alla sijaitseva metsäpyhättö on siunattu vuonna 2002 ekumeeniseksi hiljentymispaikaksi.

Vartiosaari_heinäkuu 136Tonttukirkon saarnamies.

Vartiosaari_heinäkuu 143Matka jatkui jatulintarhalle, muinaisia perinteitä kunnioittavalle labyrintille. Jatulintarhojen tarkoituksesta on olemassa useita erilaisia selityksiä ja Suomessa tarhat ovat erityisen yleisiä Merenkurkussa ja Perämerellä. Vaikka jatulintarhoilla on toisinaan ikää tuhansia vuosia, on suuri osa tarhoista peräisin keskiajalta. Vartiosaaren pieni jatulintarha on rakennettu saarelaisten toimesta vasta reilut 15 vuotta sitten.

MuinaisisVartiosaari_heinäkuu 144ta uskomuksista muistutti myös luontopolun seuraava kohde – tapionpöytä. Alttarina toimiville latvattomille kuusille oli tapana uhrata lahjoja metsänjumala Tapiolle, joka oman väkensä kanssa huolehti metsistä ja takasi metsästysonnen.

Vartiosaari_heinäkuu 156Viikinkikalliolla jälleen.

Vartiosaari_heinäkuu 153Ennen paluutamme lähtöpaikkaamme saimme ihastella vielä kerran Viikinkikallion saaristomaisemia, komeita keloja ja vanhaa kummelia. Taivas oli nyt mennyt melko paksuun pilvipeitteeseen, mutta sadetta ei onneksemme kuitenkaan tullut.

Vartiosaari_heinäkuu 168Huolella ladottu kummeli kestää aikaa.

IMG_2915Rantaan laskeuduttuamme ja retken päätteeksi vietimme vielä aikaamme VVA:n vapaaehtoisvoimin kunnostetussa kesäpaikassa ja paistoimme makkaraa rannan grillillä. Saunaankin olisimme halutessamme päässeet, mutta sen jätimme kuitenkin tällä kertaa väliin. VVA:n naapurissa sijaitsee saaren vanhin huvila, vuonna 1889 valmistunut Tirrebo. Se on nykyisin Helsingin kaupunginteatterin käytössä. Takaisin mantereelle suuntasimme onnistuneen päivän jälkeen jälleen VVA:n venekyydillä.

Vartiosaari_heinäkuu 174VVA:n kesäpaikan päärakennus.Vartiosaari_heinäkuu 175Tirrebon huvila.

LOPUKSI

Vartiosaari_heinäkuu 107Vartiosaarta uhkaavat peruuttamattomat muutokset. Itse näkisin luonnoltaan ja kulttuuriperinnöltään arvokkaan saaren mieluiten Itä-Helsingin keitaana, jolla olisi erinomaiset mahdollisuudet kehittyä Seurasaarta vastaavaksi paikaksi kaupungin toiselle laidalle. Jo pitkään vatvotut rakennussuunnitelmat ja niiden luoma epävarmuus ovat kuitenkin tehokkaasti estäneet alueen kehittämisen itähelsinkiläisten keskeisenä virkistysalueena. Huolensa saaren tulevaisuudesta on esittänyt myös Vartiosaaren vanha asukas – rouva E.

Tiedän, että itse alan olla melkein viimeisellä rannalla ja enemmän olen huolissani koko perässä seuraavasta joukosta. Miten he pärjäävät? Minusta on niin paljon koventunut tämä maailma. Toivoisin että enemmän otettaisiin huomioon, että mitä hyvää maailmasta voi löytyä, ettei se kaikki ole rahassa ja ulkonaisessa olemisessa.”


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (V). Näistä kuvista kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Vartiosaari, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Vartiosaari, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Vartiosaari).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.