Avainsana-arkisto: sammalet

PÄIVÄRETKI: KASAKALLIO JA TALOSAARI, HELSINKI 27.3.2016

REITTI:  Uusi Porvoontie - Kasakallio - Salmenkallio - Talosaari - Talosaarentie - Uusi Porvoontie 9.5 km. 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Sammalet! Hautaröykkiö. Kasakallion jyrkänteet ja näköalat. Paannejäät. Kevätaurinko näyttäytyy.  
ERIKOISTA: Hups! jousiamuntarata.
ALUKSI

Päätin suunnata minulle täysin ennestään tuntemattomaan ympäristöön pelkästään kartan perusteella. Talosaaren suojelualue näyttäytyi Retkikartalla kiinnostavana retkikohteena ja Kasakallio hautaröykkiöineen oli riittävän lähellä näiden kahden paikan yhdistämiseen yhdellä retkellä. Kumpikin paikka soveltuu sinällään hyvin ihan omalle pienelle retkelleen. Itse kävelin  paikkojen (kartta) välisen pätkän pieniä hiekkateitä ja metsiä pitkin – eksyinpä reissullani kuumottavalle jousiammuntaradallekin.

Molempiin paikkoihin yksin tai yhdessä pääsee helposti omalla autolla, mutta myös bussit kulkevat tiuhaan Itäväylää ja Uutta Porvoontietä pitkin. Näihin busseihin pääsee parhaiten matkaamalla Itäkeskukseen metrolla. Uutta Porvoontietä pitkin kulkevat ainakin paikallisbussit 841 ja 93/93K. Myös Porvoon ja Helsingin (Kamppi) väliset bussit kalpaavat siirtymiseen (Matkahuolto – aikatauluhaku esim. Helsinki – Östersundom).

UUSI PORVOONTIE – KASAKALLIO – SALMENKALLIO 2.4  + 1.2 KM

Jäin pois paikallisbussista Uudella Porvoontiellä, lähellä Vikkullantien risteystä. Tästä pääsin suuntaamaan suoraan kohti Kasakalliota. Alkuun  nousin Kasakalliota edeltävälle matalammalle kukkulalle. Sää oli melkolailla pilvinen, joten sammalista ja jäkälistä viime aikoina innostuneena oli katse paikoitellen tiukasti maassa.

Kasakallio_Talosaari 001Kalliomänniköt.

Karun kauniissaKasakallio_Talosaari 003 kalliomänniköissä oli hyvä kävellä. Ensimmäinen kiintoisa jäkälätuttavuus oli piikkimäinen puikkotorvijäkälä, jota löytyi niin tavKasakallio_Talosaari 012allisten poronjäkälien seasta. Tutuista sammalista vastaan tuli kuivia paikkoja suosivia kangaskynsisammalia ja kangaskarhunsammalia. Kallioiden Kasakallio_Talosaari 013komeita paasimaisia muotoja oli pyöristänyt yhtälailla mannerjää kuin sen sulamisvedetkin. Metsän rauha oli heti alkuhetkistä käsin kosketeltavissa, eikä edes Porvoontien tai Kehä III:n suunnalta kuulunut pahemmin liikenteen huminaa, vaikka niiden lähellä liikuinkin.

Kasakallio_Talosaari 011Siloisia suloisia kalliopaasia.

Ensimmäiseltä kukkulalta laskeuduin hiukan alaspäin – tullen aivan lähelle Vikkulantien pihapiirejä. Täältä löytyi hiukan yllättäen erityisen komea Kasakallion jyrkänne (kartta), jonka alla isot kivenjärkäleet muodostivat pieniä lohkareluolia. Louhikoita oli tietenkin koluttava ja kallionkoloihin tutustuttava. Pystysuorilla kallioseinämillä kasvoi niin kalliokarstasammalia kuin kalliopalmikkosammaliakin.

Kasakallio_Talosaari 019Kasakallio_Talosaari 021Kasakallio_Talosaari 022Kasakallion jyrkillä ja lohkareluolissa.

Lohkareikkoa aikani koluttuani nousin jyrkästi Kasakallion lakiosiin, mistä avautui hienot näkymät alla oleville peltoaukeille ja metsiin. Tämän oli joku muukin huomannut ja asetellut kallioiden laelle (kartta) penkin.

Kasakallio_Talosaari 033Näkymät Kasakallion jyrkänteiltä kohti länttä.

Matka jatkui kohti Kasakallion röykkiöhautaa. Siirryin jyrkänteen reunalta hiukan sisemmälle kallioiden lakiosiin, jossa ihastelin kauniisti ”terassoituneita” kallioita. Kalliojyrkänteen reunoja seurailemalla löytää varmasti mukavia näköalapaikkoja, mutta tällä kartaa olin kiinnostunut lakiosien karuista männiköistä. Ympäristöään selvästi ylemmäs kohoava Kasakallio on toiminut paitsi pronssikautisena hautamuistomerkkinä myös keskiaikaisena vartiovuorena merkkitulineen. Kasakallion kiintoisaa historiaa on kerrattu tarkemmin täällä.

Kasakallio_Talosaari 032Kivettynyt kaakkuri?Kasakallio_Talosaari 039Kasakallioilla.

Jonkin aikaa kallioiden laella ”harhailtuani” alkoi nousu Kasakallion korkeimmille kohdille olla lopuillaan. Hautaröykkiökin alkoi jo pilkistellä männynoksien lomasta.

Kasakallio_Talosaari 041Kasa näkyvissä!

Kasakallion laella oli hyvä tunnelmoida ja hörpätä kahvit muinaisten suurmiesten muistolle. Millähän tavoin pronssikaudella vainajien muistoa käytiin paikalla kunnioittamassa? Varmaa on, että röykkiö oli rakennettu juuri minuakin varten – ettei vaan suurmiesten loisto pääsisi unohtumaan.

Kasakallio_Talosaari 044Röykkiötä suojaa muinaismuistolaki.Kasakallio_Talosaari 047Hautakivet ja uusi elämä.

Hautaröykkiön läheisiltä jyrkänteiltä löytynee hyviä näköalapaikkoja (kartta) kohti länttä, mutta minä tiirailin enemmän itään ja etelään, jossa satamanosturit kohottelivat varsiaan kohti tummaa taivasta. Itäisessä Helsingissä liikkuessa luovat satamarakenteet vaikuttavia kontrasteja luonnon kaupungin välille.

Kasakallio_Talosaari 057Satama. Kasakallio_Talosaari 054Näkymät Kasakallion laelta kohti metsäistä itää.

Nyt oli aika suunnata kohti Talosaarta, eikä mitään kunnon reittisuunnitelmia ollut. Hetken seurailin pientä polkua, joka laskeutui Kallioiden laelta etelään, mutta se oli pian hukattu ja jalkani veivät minut pienelle ja kauniille rotkolle.

Kasakallio_Talosaari 065Rotkon hämyissä.

Kasakallio_Talosaari 067Hiukan alempaa löytyikin jo itään suuntaava iso ja luminen polku, jota oli helppo seurailla. Kosteisiin ja lumisiin notkelmiin laskeutuessa bongailin paitsi rahkasammalia, myös lumelle painautuneita metsän elävien jälkiä.

Kasakallio_Talosaari 075Metsäkauris, valkohäntäkauriin vai hirven vasa?

Kasakallio_Talosaari 080Tavoitteenani oli päästä pienelle kartalla näkyvälle ”niitylle” (kartta), joka osoittautuikin jousiampujien harjoitusradaksi. Ampumaradan perustajat eivät varmaan olleet ajatelleet kenenkään saapuvan paikalle metsiä pitkin – sen verran epämääräisesti oli alue merkitty ja suojattu. Maaleja löytyi myös metsästä. Ehdin jo hetken ajatella, että päättyvätkö päiväni pronssikautiseen tapaan nuolen lävistykseen, kun tajusin missä oikein liikuin. Lähdinkin kiertämään aluetta rivakasti hiukan kauempaa. Ensimmäiset kunnon varoituskyltit löytyivät vasta ampumaradalle johtavalta pieneltä tieltä (kartta), jota pitkin suuntasin askeleitani kohti Talosaarta.

Kasakallio_Talosaari 079Tiellä.

SALMENKALLIO – TALOSAARI – UUSI PORVOONTIE 3.3. + 2.9 KM

Kasakallio_Talosaari 084Ampumaradan tie johdatti minut peltomaisemaan ja Talosaarentielle (kartta). Siitrtymätaipaleella oli mittaa vajaa kaksi kilometriä, mutta varsin mukavat peltomaisemat ja matkalle osunut komea kilpikaarnainen mäntyvanhus pitivät mielen virkeänä.

Kasakallio_Talosaari 082Maisemien muutos.

Tie päättyi Talosaaren kartanolle (kartta), jossa toimii tätä nykyä iso hevostalli. Kävin vilkaisemassa komean kartanon pihapiiriä ennen kuin suuntasin itse Talosaareen ja sen poluille. Tien päästä löytyy iso parkkipaikka autoilla liikkuville.

Kasakallio_Talosaari 091Kartanon päärakennus.

Kasakallio_Talosaari 099Alkuun sain astella kaunista rannansuuntaista puukujaa pitkin. Taivas pysyi edelleen pilvessä. Polku ja tie jatkuivat leveänä aina Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen vuokraamalle vanhalle torpalle saakka.

Kasakallio_Talosaari 095Tammikujalla.Kasakallio_Talosaari 101Torpviken vielä jääkannen alla.

Kasakallio_Talosaari 106Talosaaren niemen kärjessä (kartta) on vain kivistä kasattu aallonmurtaja – kauniiden maisemien lisäksi. Jääkansi näytti täällä olevan vielä sen verran paksu, että pilkkijöitä liikkui siellä ja täällä. Niemen kärjestä alkaen polut kapenivat kapenemistaan tunnelmallisiksi metsäpoluiksi.

Kasakallio_Talosaari 111Vuosaaren sataman kurjet näkyvät Talosaareenkin.Kasakallio_Talosaari 123Jäiset merimaisemat.

Kasakallio_Talosaari 115Rantapolulla oli hyvä kuljeskella ”pitkän” tiepätkän jälkeen. Rantaa reunustivat tervalepät. Polulla en tosin malttanut pysytellä – nähtävää riitti niin rannassa kun mantereen puoleisilla paannejäisillä kallioillakin. Merijään päällä oli jo melkoisesti vettä, eikä se houkutellut kuljeksimaan. Paannejäistä oli kallioille muodostunut mitä mielenkiintoisimpia luomuksia. Yhden lippaluolan ulkoseinäksi oli syntynyt kauniit jääpuikkokalterit.

Kasakallio_Talosaari 140Kasakallio_Talosaari 127Paannejäät.

Rannalta ajauduin loppujen lopuksi syvemmälle lehtomaisiin, kuusivaltaisiin metsiin – varsin ihanteelliseen paikkaan erilaisten sammalten bongaukseen. Niinpä liikuinkin pitkän aikaa nenä maassa kiinni – välillä kontaten. Tämän tuloksena sainkin kohdata monta mukavaa lehtisammalta – sokerina pohjalla isokastesammal, yksi Suomen maksasammalista.

Kasakallio_Talosaari 154Lehtoruusukesammal.Kasakallio_Talosaari 158Metsälehväsammal.Kasakallio_Talosaari 162Isokastesammal.

Lopulta lähdKasakallio_Talosaari 161in seurailemaan niemen poikki kulkevaa polkua, joka vei minut Talosaaren pohjoispuoliselle suojellulle lintukosteikolle (kartta) – vanhoille merenrantaniityille, joita reunustivat pajukot. Pilvitaivas alkoi nyt repeillä ja aurinkokin vihdoin näyttäytyi. Rannan Kasakallio_Talosaari 181pajukoista vielä linnut puuttuivat, mutta pääsiäisen merkiksi olivat pajut kauniisti kukalla. Talosaarta, Kasakalliota sekä useita meren läheisiä pieniä suojelualueita on ehdotettu liitettäväksi Sipoonkorven kansallispuistoon. Tulevaisuus näyttää, miten monien Sipoonkorven eteläpuolisten Natura-alueiden käy.

Kasakallio_Talosaari 184Rantapajukossa.Kasakallio_Talosaari 192Taivas auki.

Kasakallio_Talosaari 200Rantaniityiltä jatkoin vielä hetkeksi metsän puolelle. Pian ympyrälenkki Talosaaressa oli sulkeutunut. Aurinko alkoi helottaKasakallio_Talosaari 203a siihen malliin, että mukava kahvittelupaikka oli vielä löydettävä.  Talosaaren etelärannan niittyjen reunamilta (kartta) löytyikin vanha sammalten pehmustama  kiviaita – kuin tehtynä istuskeluun. Takanani levittäytyi kuivahko sekametsäalue. Auringosta kanssani nauttivat myös ahomansikan ruusukkeet. Hevoshakojen liepeillä norkoili jo kottaraisia.

Kasakallio_Talosaari 202Kahvittelut kiviaidalla.

Talosaaren parkkipaikalle (kartta) päästyäni oli edessä vielä vajaan kolmen kilometrin taival bussipysäkille (kartta) – Uuden Porvoontien varteen. Päätin hiukan oikoa peltojen poikki (kartta). Kulku savisten ja märkien viljelysten läpi osoittautui melko raskaaksi savipaakkujen tarttuessa kengänpohjiin. Mukavempaa se silti oli, kuin koko matkan tietä pitkin lompsiminen.

LOPUKSI

Tämän reissun kohokohdat osuivat ehdottomasti Kasakalliolle, sen jyrkänteisiin ja maisemiin – yllättävään erämaisuuteen. Myös Talosaarta voi retkikohteena suositella ja se on epäilemättä parhaimmillaan kesällä tai hiukan myöhemmin keväällä. Molemmat kohteet sopisivat hyvin Sipoonkorven kansallispuiston osaksi ja toivo niiden liittämisestä osaksi puistoa elää…


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Kasakallio, Helsinki ja Talosaari, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Kasakallio, Helsinki ja Talosaari, Helsinki).        

Muita blogeja:

Kasakallio: Helsingin uusi ”Koli”. Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia, 9.2.2009

Paikka jossa elvyin: Kasakallio. Luonnontie 18.3.2015.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: VARTIOSAARI, HELSINKI 26.3.2016

REITTI: Reposalmi - näköalalava - Reposalmi 2.8 + 0.8 km. 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Sumuverho. Sammal- ja jäkäläbongaus. Saaren rauha. 
ERIKOISTA: "Lankkusilta".
ALUKSI

Helsingin Vartiosaari (kartta) on useilla vierailukerroilla tutuksi tullut paikka. Nyt saarella tuli kuitenkin käytyä ensimmäistä kertaa talviaikaan – jäitä pitkin.  Reilun 80 hehtaarin kokoista saarta uhkaa raju rakentaminen. Nyt saaressa asustaa ainoastaan parikymmentä asukasta. Vartiosaaren kaavoitusta, tapahtumia ja uutisia voi seurata helposti esimerkiksi Save Vartiosaari (facebook) tai Vartiosaari -sivuilla. Runsas määrä vanhoja bloggauksia Vartiosaaresta löytyy Villiltä vihreältä saarelta -sivuilta. Saari on keskeisestä sijainnistaan huolimatta tuntematon myös useimmille helsinkiläisille.

Helpoimmin saareen pääsee kesäisin liikennöivillä Suomen Saaristokuljetuksen lautoilla. Tällä kertaa menin saareen Reposalmen (kartta) kautta – jäitä ja ”lankkusiltaa” pitkin. Reposalmeen puolestaan pääsee bussilla 88, joka lähtee Herttoniemen metroasemalta (kartta). Jäillä liikkuvan on hyvä tutustua alueen salmien virtapaikoista kertovaan blogiin.

Vartio_karttaKuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

REPOSALMI – NÄKÖALALAVA (1.7 KM)

Vartiosaari 002Reposalmeen johtavaa tietä on itse ennen salmea käveltävä lähimmältä bussipysäkiltä puolisen kilometriä. Tien päästä löytyy jonkin verran parkkitilaa autolla liikkuville. Reposalmentien päästä löytyy myös kaunis, vanha mänty, jolla riittää kokoa ja näköä.

Salmeen saavuttuani oli edessä ”lankkusilta” – jäiden päälle pitkostettu, hiukan epävakaan tuntuinen reitti salmen toisella puolella siintävälle sumuiselle saarelle. Vaikka jäällä selvästi riitti vielä paksuutta, oli salmi hiukan etelämpää railoutunut auki. Talven viimeiset ylitykset olivat edessä.

Vartiosaari 014Lankkusillalla.

Vartiosaari 029Saaren puolelle saavuttuani päätin kuljeskella alkuun rantoja pitkin. Kauniita rantakallioita kuvatessani sattui silmiini myös pilkkunahkajäkälää, joka oli talven edessä joutunut käpristymään ja harmaantumaan. Lähes täydellinen hiljaisuus ja  sumuinen sää tekivät tunnelmasta rannalla liikkuessa suorastaan aavemaisen.

Vartiosaari 020Vartiosaaren rantakalliot.

Rantakallioilta Vartiosaari 039poluille päästyäni seurailin alkuun saaren terveysluontopolkua, jolla on mittaa noin 2,5 km. Polkua voi suositella lämpimästi ja se on erinomainen  tapa tutustua saaren luontoon ja historiaan. Luontopolun esitevihkosia karttoineen saa Reposalmen lauttarannasta – saaren puolelta. Esite löytyy myös täältä. Pian olin yhdellä luontopolun rasteista, helposti tunnistettavalla maamerkillä, suurella kuutiomaisella siirtolohkareella. Sen pinnalta bongailin kauniita mättäitä kiven pintaan luovia kalliokarstasammalia.

Vartiosaari 032Siirtolohkare.

Siirtolohkareelta jatkoin takaisin rantaan. Sankka sumu peitti näkymät lähes kokonaan – Noin kilometrin levyisen Karpinselän yli ei läheistä vastarantaakaan kunnolla näkynyt. Pieni uimaranta (kartta) laitureineen oli autio, mutta suuren mäntyvanhuksen katveessa kaunis.

Vartiosaari 043Näkyvyys heikko.Vartiosaari 050Vartiosaaren pieni uimaranta.

Uimarannalta nousin nykyisin Akavan vuokraaman Sunnanvikin huvilan villiintyneeseen puutarhaan, joka etenkin kesäisessä loistossaan suurine tammineen ja lehtomaitikoineen on näkemisen arvoinen paikka. Uusklassisen kartanon on rakennuttanut 1900-luvun alussa entinen Nokian johtaja Gustaf Fogelholm, joka etsi ja löysi paikasta luonnonrauhaa.

Vartiosaari 054Sunnanvikin villiintynyt puutarha tammien katveessa.

Huvilan pihamailta päädyin metsäisemmille poluille, jossa lahoavia puunrunkoja nakersivat kauniit taula- ja pökkelökäävät. Nimensä mukaisesti on taulakääpää käytetty tulentekovälineenä jo 10 000 vuotta sitten. Rannasta löytyy koko Suomen ainoalta kasvupaikalta harvinaista rantaruttojuurta.

Vartiosaari 065Taulakääpien kova kolmikko. Vartiosaari 062Pökkelökääpä.

Vartiosaari 073Poikkesin vielä rannassa katselemassa sumuisia merimaisemia ja kallioilla olevaa hiidenkirnua, joka olikin yllättäen nyt tyhjentynyt vedestä lähes kokonaan. Nähtävästi sen reunoilta ja pohjasta löytyy halkeamia, joita pitkin vesi pääsee purkautumaan. Kokoonsa nähden melko syvä kirnu löytyy helposti, sillä se on aidattu. Kirnun viereisiltä kallioilta löytyy mukavia istuskelupaikkoja vaikka kahvitteluun.

Vartiosaari 069Rannan ruovikot.

Jatkoin matkVartiosaari 077aani metsäpolkuja pitkin talviseen kotkansiipilehtoon, missä kainaloihin saakka kesäisin ulottuvat saniaiset olivat vain varjo kukoistuksestaan. Jäinen ja polanteinen polku osoitti, että kulkijoita oli talvenkn aikana saarella riittänyt.

Vartiosaari 078Kotkansiivet talvitörrötysasussaan.Vartiosaari 087Jäinen polku.

Metsäpoluilla kulkiessa oli katseeni pian maassa – sammalissa ja jäkälissä. Metsistä ja kallioilta löytyy varsin tavallisia ja tuttuja lajeja: hirven- ja poronjäkäliä sekä karhun- ja rahkasammalia. Rahakasammalten tarkempi tunnistaminen on sellainen taitolaji, ettei siihen kannata ihan pienellä kokemuksella ryhtyä – Suomessa rahkasammalia esiintyy yli 250 lajia.

Vartiosaari 098Isohirvenjäkälää ja valkoporonjäkälää.Vartiosaari 104Kauniit (kangas)karhunsammalet. Vartiosaari 107Kauniita kasvustoja muodostavia rahkasammalia.

Päämäärääni – korkeiden kallioiden päälle rakennetulle näköalalavalle (kartta) pääsin nopeasti. Merinäköalat olivat sumun peitossa, mutta kallioilla oli hyvä istahtaa. Hiukan edempänä olevalle Viikinkikalliolle (kartta) en tällä kertaa mennyt lainkaan. Sieltä avautuu vähintäänkin yhtä hienot ja avarat merinäköalat. Kahvittelin aikani, mutta pian oli taas pystyssä – kallioiden kasvustoa tutkimassa. Paikalla esiintyvän kauniin kallioimarteen lakritsimaista ja makeaa juurta on aikoinaan hotkittu makeannälkään ja juurta voi käyttää villiyrttinä.

Vartiosaari 126Kahvin paikka.Vartiosaari 134(Kivi)kynsisammalet.Vartiosaari 129Kallioimarteen pyöreät itiöpesäkkeet.

NÄKÖALAPAIKKA – REPOSALMI (1.9 KM)

Laskeuduin alas kallioilta kohti pohjoista, mistä löytyy Vådötorpin huvila-alue ja yksi alueen näyttävimmistä huviloista – Villa Rosenius. Saaren huviloista on tehty perusteellinen Vartiosaaren kulttuuriympäristö -selvitys, jossa kaikki alueen huvilat ja niiden historia käydään läpi. Kallion alta löytyy myös yksi saaren hauskoista katukylteistä.

Vartiosaari 157Vartiosaaren ”kadut”.

Pysyttelin hetVartiosaari 162ken pääraitilla ja ohitin luonto- ja eläintalliyhdistyksen hoitaman vanhan maatilan (kartta). Pian löysin itseni taas metsän puolelta. Metsään minut houkutteli muinaista rantatasoa osoittava komea kivivyö sekä tietenkin sammalet. Tällä kertaa löytyi kauniisti suikertavaa metsäliekosammalta sekä erityisen näyttävää sulkasammalta.

Vartiosaari 204Metsäliekosammal.Vartiosaari 188Sulkasammal.

Sammalten bongaus sujui sen verran hyvin, että se veikin sitten vähäksi aikaa kaiken huomioni. Tavallisten seinäsammalten ohella löytyi myös lehtevää metsälehväsammalta.

Vartiosaari 238Metsälehväsammal.

Pieni retkVartiosaari 247eni saaren puolella alkoi olla lopuillaan. Astelin takasin isoille poluille ja kohti lauttarantaa. Uddebon sumun pehmentämällä huvilalla minua ilahdutti peloton mustarastas, joka tonki innokkaasti polun piennarta.

Vartiosaari 262Uddebo. Vartiosaari 260Mustarastas.

Vartiosaari 268Lauttarannassa ohitin pienen mökin, jonka seinällä olevasta postilaatikosta löytyy terveysluontopolun esitteitä. Rannasta suuntasin taas jäälle, jonka päälle oli jo kehkeytynyt melkoisesti vettä. Yli oli kuitenkin mentävä. Positiivisesti ja optimistisesti ajateltuna levittivät lankut painoni pelkkää kengänpohjaa laajemmalle alalle. Luottamustani jäiden kantavuuteen lisäsivät entisestään sumun seassa kyykkineet pilkkijät – yksin  en siis heikoilla jäillä seikkaillut.

Vartiosaari 274Lankut vielä paikallaan. Vartiosaari 293Sumuisten jäiden pilkkijät.

Vartiosaari 308Reposalmessa, mantereen puolella päätin vielä kiivetä rantakallioille (kartta). Sumun seassa olisi voinut kuvitella olevansa kauempanakin kaupungista. Kallioiden päälle olin joku hedonisti raahannut vanhan nahkanojatuolin, joka rumuudestaan huolimatta lienee tarjonnut lokoisia hetkiä merimaisemien edessä. Kallioilta pääsin myös ihastelemaan salmeen repeävää railoa. Pian ei Vartiosaareen enää olisi asiaa jäitä pitkin.

Vartiosaari 296

Vartiosaari 305Reposalmen kallioilla.

LOPUKSI

Sumuisissa maisemissa kiinnittyi huomioni Vartiosaaren visiitillä tällä kertaa ennen kaikkea maanpinnan kasvustoon. Sammalbongaus tuotti suurta iloa ja Vartiosaari oli muutenkin mukava nähdä karussa, sumuisessa ja talvisessa asussaan. Vartiosaaren rakennussuunnitelmat ei saarella vieraillessa kuitenkaan koskaan unohdu. On melkolailla varmaa, että mikäli saari päätetään rakentaa, tullaan tätä päätöstä katumaan vielä pitkään.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

4

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Vartiosaari, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Vartiosaari, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Vartiosaari).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

KEVÄTVAELLUS: NUUKSIO, VAAKKOI JA PIRTTIMÄKI 1.-2.4.2016

REITTI: Mustasilta - Vaakkoi (+ Suolikas ja Saaren Musta) - Vääräjärvi - Lippukallio - Pääskyskallio - Hynkänlampi - Pirttimäki 18.9 km (+ 9.9 km) 
VAELLUSKAVERIT: - 
HUIPUT: Keväiset purot! Erämaiset järvet: Suolikas ja Vääräjärvi. Palokärjet kaikkialla. Kevääseen heräilevä luonto. Sammal- ja jäkäläbongaus. Lippukallion lohkareikot. 
ERIKOISTA: Heikot kevätjäät ja pilkkikauden päättäjäiset.
ALUKSI

Kevät kutsui kauden ensimmäiselle vaellukselle – minivaellukselle Nuuksioon. Nuuksion kansallispuiston ohella tuli tällä kertaa liikuttua myös Vaakkoin ja Pirttimäen ulkoilualueilla. Molemmat sijaitsevat aivan Nuuksion kansallispuiston kyljessä. Yöni  vietin Helsingin Ladun jäsenille tarkoitetulla eräkämpällä, Vaakkoin lammen rannalla.

Mustasillan bussipysäkiltä alkanut retki suuntautui ensin Vaakkoille, sitten päiväkävelylle Suolikkaan järven ympäri. Perinteiseksi muodostunut iltakävely tuli tehtyä Saaren Mustalle. Toisena päivänä vaelsin Vääräjärven ja Lippukallion kautta Hynkänlammelle. Reissu päättyi munkkikahville Pirttimäen ulkoilumajalle ja Bodomjärven rantaan. Reittivalinnat olivat tälläkin kertaa onnistuneita, vaikka lumiset korpinotkelmat ja jäiset kalliot tekivät kävelyn pienen rinkan kanssa aika ajoin melko raskaaksikin.

Vaakkoin ulkoilualueille sekä Nuuksion pohjoisosien lähtöpaikoille pääsee kätevästi seutuliikenteen busseilla 345 (Luukin kautta joka päivä Mustasiltaan tai Rinnekotiin) ja 346 (arkisin Espoon ja Vihdin rajalle saakka). Vanhaa Porintietä pitkin kulkee myös kaukoliikenteen busseja (Matkahuollon aikataulut), joita voi käyttää liikkumisessa hyväkseen. Pirttimäen (Kunnarlan) ja Espoon keskuksen välillä liikennöi  bussi 246.

PÄIVÄ 1: MUSTASILTA – VAAKKOI + SUOLIKAS JA SAAREN MUSTA 3.6 + 8.0 + 1.9 KM
Tutuissa maisemissa. Kaunis ja rauhallinen koillinen Nuuksio. Suolikkaan kierto. Kieli keskellä suuta kevätjäillä. Hirvipoluilla. Auringonlasku Saaren Mustalla.

kartta_1Päivä 1. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 001Matkaan hyppäsin Mustasillan pysäkiltä (kartta) hiukan harmaassa säässä. Illaksi ja seuraavaksi päiväksi oli kuitenkin luvattu selkenevää.  Ensimmäisen kilometrin talsin Vanhaa Porintietä pitkin. Kapealta ja epämukavalta tienNuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 002pätkältä hyppäsin metsäpoluille (kartta) noin kilometrin kävelyn jälkeen. Pienen koivikkoa kasvavan hakkuualan jälkeen olin jo tutuissa metsissä Tuhkurin lammen rannalla.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 005Tuhkuri jääkannen alla.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 013Vaakkoin lampikierros oli taas hyvässä vauhdissa. Tuttuja tuulenkaatoja kierreltyäni saavuin seuraavalle lammelle, Väärä-Mustalle (kartta), jolla oli tullut käytyä viimeksi lokakuun lopulla. Kallioita ja niillä kasvavia suonihuopasammalia kuvatessani törmäsin toiseenkin kulkijaan. Selvisi, että Minna oli lähtenyt liikkeelle geokätköjen (geokätkösivusto) perään.

Hyppäsin heNuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 016tkeksi mukaan geokätkön etsintään, sillä kätkö oli lähellä. Tyttäreni kanssa olen jo sopinut etsiväni geokätköjä Vaakkoin suunnalta jonain keväisenä viikonloppuna. Nyt ajattelin varmistaa, että ainakin yksi piilo sitten löydetään ja mielipaha vältetään… Pienen hakemisen jälkeen erityisen hauskasti toteutettu kätkö löytyikin noin sadan metrin päästä Väärä-Mustan rannasta.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 018Väärä-Mustalla.

Samalla kun MNuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 037inna suuntasi itään kohti Tuhkuria ja uusia kätköjä, palasin Väärä-Mustan rantaan ja jatkoin matkaani Vaakkoille. Lumet olivat metsässä jo melko vähissä, mutta isommanpuoleisia lumenviipymiäkin riitti vielä kahlattavaksi. Hankikanto oli pakkasyön jälkeen kuitenkin kohtalainen. Lumen sulamisvedet solisivat nyt puroissa siellä ja täällä – kauniin rahkasammalikon keskellä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 031Kevät!Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 036Fanikuvassa okarahkasammalten kanssa.

Vaakkoin lampi otti minut tällä kertaa vastaan jääpeitteisenä. Sammalista viime aikoina innostuneena hyökkäsin kuitenkin vielä lammen kaakkoisrantaa kohti työntyville kallioille kivikynsisammalia ja kangaskarhunsammalia ihmettelemään.  Helsingin Ladun kämpälle (kartta) saavuttuani evästelin hetken hiljaisuudesta nautiskellen. Samalla tein suunnitelmiani Suolikkaan järven kiertämiseksi. Syödessäni kuuntelin palokärkien (hyvät ääninäytteet) kovaäänistä mekastusta lammen vastarannalta. Yksi rummutti puunkylkeen, toinen huusi ja kolmas päästeli tutuksi tulleita lentoääniä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 065Pyyslampi.

Liikkeelle lähdettyäni päädyin taas talsimaan Vanhaa Porintietä pitkin aina Pyyslammelle (kartta) saakka. Suolikkaan järven rantaan kävelin pientä mökkitietä pitkin. Heti rannan tuntumasta (kartta) avautui upeat näköalat kapealle järvelle, jota reunustavat paikoitellen korkeat ja jyrkät kalliot. Suolikas on hyvin erämainen järvi, jonka ainoat mökkitontit sijaitsevat juuri täällä – Takamaalla – Nuuksion kansallispuiston sisällä. Noin kaksi ja puoli kilometriä pitkä järvi on kapeimmillaan alle 20 metriä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 074Suolikkaan jylhät maisemat.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 079Lähdin seurailemaan Suolikkaan rantaviivaa tarkoituksenani kiertää koko järvi. Jyrkkiä rantoja reunusti leveä kivivyö osoituksena vuosituhansia vanhasta rantatasosta. Viimeisen hiljaisen mökkitontin ohitettuani laskeuduin rantarämeelle, jonka jäisillä mättäillä oli helppo astella. Melko kuiva suo lienee helppo ylittää myös kesäisin. Ympäröivän luonnon teki kauniiksi ainavihantien kasvien ja lumen yhdistelmä – pienet muistutukset siitä ettei talvi, lumi ja jää onnistu kukistamaan kaikkialta esiin puskevaa elämää.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 083Kuvattavaksi aseteltu. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 084Talvehtineet suopursut. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 085Saari.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 087Suolikkaan kapeikkojen rantarämeet.

Vastaranta oli lähellä. Niinpä aloinkin pohtimaan järven ylitystä jäitä pitkin – olihan vastarannalle matkaa ainoastaan parikymmentä metriä! Vastarannan korkeat näköalakalliot houkuttelivat oikomaan, etenkin kun katselin karttaa ja Suolikkaan järven pohjukan soisempia ja matalia luoteisia rantoja. Heikoille jäille siis päädyin.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 075Suolikkaan jäillä. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 093Suolikkaan kapeikot.

Vastarannalle päästyäni alkoi kiipeily jäisillä kallioilla. Näköalat kohenivat nopeasti, mutta maisemien lisäksi riitti myös maan pinnalla ihasteltavaa – kauniita jäkäliä ja sammalia.  Pian huomasin seurailevani sekä hirvien että ihmisten tallomaa, rantakallioita myötäilevää pientä polkua. Yhtä paljon tuoreita hirvien jätöksiä en vielä missään ole Nuuksiossa aiemmin nähnyt. Tämä saikin jo toivomaan kohtaamista. Ainoastaan kerran olen hirveen Nuuksiossa törmännyt – aamuisella suolla vuosia sitten.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 097Valko- ja harmaaporonjäkälät sulassa sovussa. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 104Punatorvijäkälää.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 127Tinajäkälien ja kivikynsisammalen yhteiseloa. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 145Sammalista kaunein – sulkasammal.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 193Oliiveja karhunsammalpedillä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 113Suolikkaan kalliorantoja oli mukava seurailla, joskin tossujaan sai asetella varoen – jyrkillä ja jäisillä kalliolla näkymiä ihaillessa ei harha-askeliin ollut varaa. Ajoittain sain kävellä jääkauden hiomia valaanselkäisiä kallioharjanteita pitkin. Linnut olivat valtaosin hiljaa. Nuuksion rauha ja maisemat alkoivat tehdä tehtävänsä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 115Kivettyneet valaat keskellä Nuuksiota.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 140Kahvittelumaisemat.

Erinomainen taukopaikka hulppeine maisemineen löytyi pienen niemen kärjestä (kartta). Aikani huilattuani ja punatorvijäkäliä ihmeteltyäni laskeuduin jyrkästi alas Nuuksiolle niin tunnusomaiseen murroslaaksoon, jonka pohjalla virtasi keväinen, Sammalkuohon lammelta laskeva puro. Komeaa korpinotkelmaa kuvatessa meni reilusti aikaa.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 151Sammalkuohon laskupuro.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 164Metsäkerrossammal.

Purolta nousin takaisin jäisiä jyrkänteitä pitkin korkeille kallioille. Kalliohyllyillä kasvoi metsäkerrossammalta. Ylös päästyäni sain seurailla jo isompaa polkua, joka kulki hiukan etäämpänä rannasta. Maisemien ihailun sijaan kiinnittyikin huomioni jälleen sammaliin, jäkäliin ja tikkojen pöytätapoihin.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 126Käpytikan pajassa. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 175Palokärki on nauttinut proteiinipitoisen lounaan. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 178Kangaskynsisammal. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 182Kaarrekarve. Tällä jäkälällä on varsin osuva nimi.

Päätin suunnata Suolikkaaseen pistävään niemeen (kartta), jota olin aiemmin ihaillut vain etäältä – vastarannalta. Niemessä sijaitsee helsinkiläisten partiolaisten vanha tukikohta kämppineen. Tätä ennen johdatti polku minut erityisen kauniin, soistuvan Valkealammen rantaan (kartta), jossa olen aikanaan leiriytynytkin. Lammen lounaisella rannalla sijiaitsee yksi Nuuksion virallisista leiriytymispaikoista. Tulenteko ei tällä leiripaikalla kuitenkaan ole sallittu.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 197Valkealammella.

”Partiolaisten niemeen” päästyäni olin taas valinnan edessä: Kiertääkö Suolikkaan pohjukka vai lompsiako jäiden yli. Meno alkoi hiukan arveluttamaan, kun rannan ohkaiset jäät pettivät alkuun alta, mutta toiselle puolelle kuitenkin pääsin kuivin jaloin. Tässä kohdin oli jään yli matkaa toiselle rannalle viitisenkymmentä metriä – sellainen sopiva uima-altaan mitta.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 206Vielä kantoi jäät hoikkaa kulkijaa.

Pääsin nyt tutuille ja aiemmin kulkemilleni poluille. Yksi Nuuksion hienoimmista järvimaisemista oli taas edessäni – nyt kevättalvisessa asussaan.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 208Suolikas.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 217Näköalapaikoilta lähdin kiertämään Sarkkisen lampea. Sen Suolikkaasta erottaa vain kapea kannas ja lyhyt Sarkkisen laskupuro. Matkantekoni  keskeytti hetkeksi talvikin talvehtineet ja vielä kukattomat lehtiruusukkeet sekä kukkiva tupasvilla. Kosteassa ja kapeassa suonotkelmassa sai hiukan hypähdellä mättäältä toiselle, että sen yli pääsi kuivin jaloin.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 225Tupasvilla kukkii.

Pienen vedenjakajan ylittämisen jälkeen pääsin Saarijärven pohjoisosien kauniisiin ja melko vanhoihinkin kuusimetsiin (kartta). Metsä nojailee vierellä kulkevaan ja pieniä lippaluolia kylkeensä kätkevään kalliojyrkänteeseen.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 227Saarijärven kuusimetsissä. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 229Talven viimeisiä tippoja viedään.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 234Pian olin taas Porintiellä, jolla käveleminen alkoi tympiä jo muutaman sadan metrin jälkeen. Niinpä suuntasin Vaakkoin kämpälle metsiä pitkin. Vaikutusta matkalle osuneet harvennetut yhden puulajin talousmetsät eivät tietenkään tehneet, etenkin kun olin juuri lompsinut komeissa Nuuksion kuusikoissa. Ero oli melkoinen.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 246Kämpälle palattuani oli kamiinassa jo tulet, joten tehtäväkseni jäi saunan lämmitys. Kuulin myös, että enemmänkin porukkaa oli tulossa. Vaakkoin erinomainen sauna lämpeni hetkessä ja löylyt otettuani ehdin vielä perinteiseksi muodostuneelle iltalenkille Saaren Mustalle – laskevan auringon valossa.  Sää oli selkiintynyt nopeasti.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 239Sää selkenee. Vaakkoi ilta-auringossa.

Lyhyt lenkki Saaren Mustan lammelle (kartta) on pienen vaivan arvoinen – lampi kuuluu ehdottomasti koko Nuuksion alueen helmiin ja sitä pääsee ihailemaan etelärannan  korkeilta kallioilta. Paluumatkan kämpälle tein ilta-auringon hitaasti laskiessa.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 267Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 271Saaren Mustalla.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 260Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 262Ilta metsässä.

Onnistuneen päivän jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan. Yksin en tällä kertaa yötäni kämpällä viettänyt, vaan seuranani oli kaksi vanhempaa naista kahden tyttölapsen kanssa. Tilaa kämpällä on kuitenkin niin paljon, että enemmänkin olisi mahtunut.

PÄIVÄ 2:  VAAKKOI – VÄÄRÄJÄRVI – HYNKÄNLAMPI – PIRTTIMÄKI  15.3 KM
Palokärki näyttäytyy. Kirkas päivä. Yllätyksiä Vääräjärvellä. Lippukallion jyrkänne ja lohkareikot. Velskolan komeat kuusikot. Metso säikäyttää. Hynkänlampi. Munkkikahvit.

kartta_2Päivä 2: Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 290Tapani mukaan heräsin aamulla hyvin varhain ja liikkeellä olin tällä kertaa pienen rinkkani kanssa jo ennen kahdeksaa, pienen aamupalan ja kahvit nautittuani. Ulkona pakkaillessani tuli myös yksi edellisenä päivänä ääninäytteitä antaneista palokärjistä tervehtimään. Päivä siis alkoi erinomaisesti – kirkkaassa ja pilvettömässä säässä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 292Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 296Saarijärven kirkas aamu.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 294Nyt suuntasin suurelta osin itselleni tuntemattomille poluille ja poluttomille taipaleille, ensin Saarijärven itärannalle. Tällä kertaa en Porintiellä kävellyt paria sataa metriä enempää, ennen kuin sain siirtyä pienemmille teille ja metsäpoluille. Saarijärven rannalta (kartta) löytyy myös uimaranta uimakoppeineen.

Pian pääsin lyhyelle metsätaipaleelle kohti UuNuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 304denmaan virkistysalueyhdistyksen nykyisin omistamaa Yli- ja Ali-Takkulan tilaa, jossa toimii hevostalli.  Suurin osa tilan maista metsineen on liitetty osaksi Nuuksion kansallispuistoa. Takkulasta Saarijärven rantaan kulkevan tien varresta oli lumen alta paljastunut ojakellukan lehtiruusukkeet. Metsäisellä taipaleella oli jäistä sekä liukasta. Matkanteko oli Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 316hiukan raskaampaa. Luontohavainnot jäivät sen vuoksi lähinnä omiin jalkoihin ja poluilla liikkuneiden eläinten jätöksiin (hevonen ja metsäkauris). Kuvankaunis keväinen puro (Saarijärveen laskeva Myllyoja) tältäkin taipaleelta löytyi.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 318 Metsäkauriin papanat.

Takkulan tilan ohitettuani oli kartan mukaan edessä poluttomia taipaleita. Näin Nuuksiossa harvoin käy, kun kelpuuttaa kulku-urakseen eteen sattuvia, suunnilleen oikeaan suuntaan meneviä polkuja. Nytkin niitä löytyi ja päädyin lopulta Myllyjärven pohjoispäähän (kartta). Voimakkaasti umpeenkasvavan järven kierrettyäni päätin kävellä hetken pikkutietä pitkin, kun kuulin lupaavaa puron solinaa Myllyjärven selvästikin kaivetulta laskupurolta. Kaunista puroa (kartta) poikkesin ihailemaan hiukan tieltä etelään.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 325Myllyjärven laskupurolla.

Purolta palasin tielle ja jatkoin Vääräjärven pohjoispäätyyn, jossa näkymät aikaisen ja hiljaisen aamun jälkeen hiukan hätkäyttivät.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 332Pilkkikauden päättäjäiset Vääräjärven jäällä.

Vääräjärven Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 338itärantaa (kartta) seurailee selvä polku. Ennen Vääräjärven leiripaikalle tauolle suuntaamistani päätin kuitenkin kipaista jututtamassa pilkkijöitä. Niinpä pulahdin tälle reissulle jo toistamiseen heikoilla rantajäillä. Kengät oli tullut rasvattua ennen reissua, joten sukat eivät onneksi tälläkään kertaa kastuneet.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 352Vääräjärvellä. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 360Kevätaurinko!Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 364Vääräjärven leiripaikka niemen kärjessä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 365Aurinko helotti ja lämmitti, vaikka sää oli pakkasesta mukavan kirpeä. Pian saavuin Vääräjärven leiripaikalle (kartta). Syrjäisellä Vääräjärvellä on kävijöitä ja yöpyjiä ilmeisen vähän Nuuksion moniin muihin leiripaikkoihin verrattuna. Puuvaja oli pullollaan ja mukavaan niemeen saa telttansa helposti pystyyn.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 374Aikani Vääräjärven (minulle uutta) leiripaikkaa ihasteltuani jatkoin matkaa kohti etelässä siintäviä kallioita (kartta). Niille nousemista voi kyllä suositella – sen verran komeat näköalat reilut 20 metriä järven ylle kohoavat kalliot tarjoavat. Vääräjärven rantoja seuraileva polku kaartuu kallioiden alla itään, kohti Velskolanjärveä johtavaa laaksoa.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 383Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 385Vääräjärven näköalakallioilla.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 391Vääräjärven kallioilta jatkoin kohti järven pohjukkaa ja Väärä- ja Kattilajärven välistä kapeahkoa kannasta. Mukava polku löytyi jälleen ja matka jatkui Kattilajärven rannoilla. Polkua aikani seurattuani suuntasin syvemmälle metsään – halusin käydä katsomassa Lippukallion jyrkännettä ja sen lohkareikkoisia alarinteitä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 395Lippukallion lipan alla. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 407Lohkareikosta löytyy.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 415Lippukallio (kartta) mainitaan myös Aholan Nuuksio-oppaassa hyvänä vierailukohteena. Sitä se olikin ja jyrkänteen alpuolisessa lohkareikossa riittää koluttavaa. Lopulta nousin jyrkänteen päälle sen Lippukallion pohjoisrinteiltä. Aurinkoisilta kallioilta löytyi jälleen hyvä paikka tauolle, kauniiden tina- ja rupijäkälien keskellä. Varsinaisia näköaloja viereisten metsien latvustoja kummemmin ei kallio kuitenkaan tarjoa.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 422Kolme jäkälää.

Lippukallioilta laskeutuessani harhailin jonkin aikaa olemattomia polkuja etsien. Lopulta päädyinkin lompsimaan sieltä, mistä helpoimmalta tuntui. Matkalla kohtasin metson, ensimmäistä kertaa Nuuksiossa, monista vierailuista huolimatta. Niin kuin aina, säikäytti ison linnun lentoonlähtö tälläkin kertaa.

Erä-Mattilaan saavuttuani kiersin sen tilukset ja jatkoin Velskolan Pitkäjärven rantaviivaa seuraillen. Täällä minut yllättivät komeat kuusikot, suhteellisen nuorimetsäisellä Nuuksion seudulla ovat nämä metsät epäilemättä vanhimmasta päästä. Kävin vilkaisemassa Jänisniemen (ei niin houkuttelevaa) laavua (kartta), jolla ei näyttänyt olevan puuhuoltoa. Paikka kuuluu virallisesti Kattilajärven ulkoilualueeseen ja se on näin ollen Espoon kaupungin huoltama. Kettuniemessä saavuin pienelle hiekkatielle, jota seurailin hetken ja suuntasin sitten poluttomille taipaleille kohti Velskolanjärven lounaispäätä ja Pääskyskalliota (kartta). Sinne päästyäni oli jälleen kerran kiipeiltävä järvinäkymiä varten.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 462Velskolan Pitkäjärven eteläpäässä – Pääskyskalliolla.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 470Reissuni alkoi olla lopuillaan. Poluttomilla, paikoin lumisilla taipaleilla kulkeminen ja jäisillä kallioilla kiipeily oli tehnyt tehtävänsä – oli nälkä ja väsyttikin. Pääskyskalliolta laskeuduin alas korpinotkelmaan ja pian olin isoilla baanoilla – Pirttimäen ulkoilualueen latupohjilla. Hiihtäminen ei paikoin lumisilla poluilla olisi enää onistunut, sen verran paljon pitkiä pätkiä oli lumettomana. Syömään olin päättänyt mennä Hynkänlammen nuotiopaikalle (kartta). Täällä kohtasin ensimmäiset kulkijat sitten Vääräjärven pilkkijöiden.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 486Meno oli nyt jo tahmeaa, latupohjat paikoin jäisiä ja ympäröivät metsät ”hoidettuja”. Hynkänlammelle päästyäni piristyi mieli kauniista maisemista. Matkalle sattuneelta Sultingsträskiltä (kartta) on siellä aiemmin sijainnut keittokatos purettu.  Hynkänlammen hienolla paikalla olevalla katoksella oli muitakin evästelijöitä lastenvaunuineen, joten tulia ei tarvinnut tehdä itse.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 477Hynkänlammen aurinkorannalla.

Laittelin makkarat käristymään ja lähdin käväisemään kallion alla olevalla rannalla, jolta löytyy myös laituri uimareita varten. Vaikka alkuperäisiin suunnitelmiini oli kuulunut käynti lammen eteläpuolella kohoavilla jyrkillä kallioilla, sai tämä nyt jäädä seuraavaan kertaan. Paikka on sen verran hieno, että siellä on syytä käydä toistekin.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 474Hynkänlampi.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 489Loppupätkä sujui latupohjia lontostaen ja silmissä kiilui lähinnä munkkikahvit, jotka tiesin Pirttimäen ulkoilumajalta saavani. Sinne oli retki tällä kertaa hyvä päättää. Ulkoilumajalle johtavan tien risteyksestä löytyy myös Espoon paikallisliikenteen bussipysäkki. Itse sain bussipysäkiltä loppujen lopuksi kyydin Kauniaisten asemalle toislta ulkoilijoilta. Asemalta oli helppo jatkaa eteenpäin.

Kaunis kevätpäivä oli houkutellut liikkeelle paljon muitakin kulkijoita, niinpä ulkoilumajan terassilta oli melkin hankala löytää paikkaa. Omaa rauhaa etsivien kannattaa suunnata kauemmas ympäröiviin metsiin, vaikka ulkoilumajan vierustalta löytyykin niin ”Takkatupa” kuin avoimempi keittokatoskin. Leveitä Pirttimäen ulkoilualueeen latupohjia voi lumien sulettua liikkua heikommillakin jaloilla tai vaikka lastenvaunujen kanssa.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 494Pirttimäen ulkoilumajalla. Edessä takkatupa.

LOPUKSI

Jo kolmannen kerran sain tehtyä onnistuneen retken – minivaelluksen – jossa tukikohtana oli Helsingin Ladun Vaakkoin eräkämppä. Yhtälailla Suolikkaan järven kiertämistä kuin Vääräjärven leiripaikkaakin voi suositella lämpimästi. Kaiken kaikkiaan Nuuksion rauhalliset koillisnurkat järvineen ovat ehdottomasti Nuuksion helmiä ja hienoja paikkoja riittää myös Vaakkoin ulkoilualueella.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Nuuksion kansallispuisto).

Kansallispuiston yleiskartta ja palvelut.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.