Avainsana-arkisto: Suolikas

KEVÄTVAELLUS: NUUKSIO, VAAKKOI JA PIRTTIMÄKI 1.-2.4.2016

REITTI: Mustasilta - Vaakkoi (+ Suolikas ja Saaren Musta) - Vääräjärvi - Lippukallio - Pääskyskallio - Hynkänlampi - Pirttimäki 18.9 km (+ 9.9 km) 
VAELLUSKAVERIT: - 
HUIPUT: Keväiset purot! Erämaiset järvet: Suolikas ja Vääräjärvi. Palokärjet kaikkialla. Kevääseen heräilevä luonto. Sammal- ja jäkäläbongaus. Lippukallion lohkareikot. 
ERIKOISTA: Heikot kevätjäät ja pilkkikauden päättäjäiset.

ALUKSI

Kevät kutsui kauden ensimmäiselle vaellukselle – minivaellukselle Nuuksioon. Nuuksion kansallispuiston ohella tuli tällä kertaa liikuttua myös Vaakkoin ja Pirttimäen ulkoilualueilla. Molemmat sijaitsevat aivan Nuuksion kansallispuiston kyljessä. Yöni  vietin Helsingin Ladun jäsenille tarkoitetulla eräkämpällä, Vaakkoin lammen rannalla.

Mustasillan bussipysäkiltä alkanut retki suuntautui ensin Vaakkoille, sitten päiväkävelylle Suolikkaan järven ympäri. Perinteiseksi muodostunut iltakävely tuli tehtyä Saaren Mustalle. Toisena päivänä vaelsin Vääräjärven ja Lippukallion kautta Hynkänlammelle. Reissu päättyi munkkikahville Pirttimäen ulkoilumajalle ja Bodomjärven rantaan. Reittivalinnat olivat tälläkin kertaa onnistuneita, vaikka lumiset korpinotkelmat ja jäiset kalliot tekivät kävelyn pienen rinkan kanssa aika ajoin melko raskaaksikin.

Vaakkoin ulkoilualueille sekä Nuuksion pohjoisosien lähtöpaikoille pääsee kätevästi seutuliikenteen busseilla 345 (Luukin kautta joka päivä Mustasiltaan tai Rinnekotiin) ja 346 (arkisin Espoon ja Vihdin rajalle saakka). Vanhaa Porintietä pitkin kulkee myös kaukoliikenteen busseja (Matkahuollon aikataulut), joita voi käyttää liikkumisessa hyväkseen. Pirttimäen (Kunnarlan) ja Espoon keskuksen välillä liikennöi  bussi 246.

PÄIVÄ 1: MUSTASILTA – VAAKKOI + SUOLIKAS JA SAAREN MUSTA 3.6 + 8.0 + 1.9 KM
Tutuissa maisemissa. Kaunis ja rauhallinen koillinen Nuuksio. Suolikkaan kierto. Kieli keskellä suuta kevätjäillä. Hirvipoluilla. Auringonlasku Saaren Mustalla.

kartta_1Päivä 1. Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 001Matkaan hyppäsin Mustasillan pysäkiltä (kartta) hiukan harmaassa säässä. Illaksi ja seuraavaksi päiväksi oli kuitenkin luvattu selkenevää.  Ensimmäisen kilometrin talsin Vanhaa Porintietä pitkin. Kapealta ja epämukavalta tienNuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 002pätkältä hyppäsin metsäpoluille (kartta) noin kilometrin kävelyn jälkeen. Pienen koivikkoa kasvavan hakkuualan jälkeen olin jo tutuissa metsissä Tuhkurin lammen rannalla.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 005Tuhkuri jääkannen alla.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 013Vaakkoin lampikierros oli taas hyvässä vauhdissa. Tuttuja tuulenkaatoja kierreltyäni saavuin seuraavalle lammelle, Väärä-Mustalle (kartta), jolla oli tullut käytyä viimeksi lokakuun lopulla. Kallioita ja niillä kasvavia suonihuopasammalia kuvatessani törmäsin toiseenkin kulkijaan. Selvisi, että Minna oli lähtenyt liikkeelle geokätköjen (geokätkösivusto) perään.

Hyppäsin heNuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 016tkeksi mukaan geokätkön etsintään, sillä kätkö oli lähellä. Tyttäreni kanssa olen jo sopinut etsiväni geokätköjä Vaakkoin suunnalta jonain keväisenä viikonloppuna. Nyt ajattelin varmistaa, että ainakin yksi piilo sitten löydetään ja mielipaha vältetään… Pienen hakemisen jälkeen erityisen hauskasti toteutettu kätkö löytyikin noin sadan metrin päästä Väärä-Mustan rannasta.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 018Väärä-Mustalla.

Samalla kun MNuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 037inna suuntasi itään kohti Tuhkuria ja uusia kätköjä, palasin Väärä-Mustan rantaan ja jatkoin matkaani Vaakkoille. Lumet olivat metsässä jo melko vähissä, mutta isommanpuoleisia lumenviipymiäkin riitti vielä kahlattavaksi. Hankikanto oli pakkasyön jälkeen kuitenkin kohtalainen. Lumen sulamisvedet solisivat nyt puroissa siellä ja täällä – kauniin rahkasammalikon keskellä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 031Kevät!Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 036Fanikuvassa okarahkasammalten kanssa.

Vaakkoin lampi otti minut tällä kertaa vastaan jääpeitteisenä. Sammalista viime aikoina innostuneena hyökkäsin kuitenkin vielä lammen kaakkoisrantaa kohti työntyville kallioille kivikynsisammalia ja kangaskarhunsammalia ihmettelemään.  Helsingin Ladun kämpälle (kartta) saavuttuani evästelin hetken hiljaisuudesta nautiskellen. Samalla tein suunnitelmiani Suolikkaan järven kiertämiseksi. Syödessäni kuuntelin palokärkien (hyvät ääninäytteet) kovaäänistä mekastusta lammen vastarannalta. Yksi rummutti puunkylkeen, toinen huusi ja kolmas päästeli tutuksi tulleita lentoääniä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 065Pyyslampi.

Liikkeelle lähdettyäni päädyin taas talsimaan Vanhaa Porintietä pitkin aina Pyyslammelle (kartta) saakka. Suolikkaan järven rantaan kävelin pientä mökkitietä pitkin. Heti rannan tuntumasta (kartta) avautui upeat näköalat kapealle järvelle, jota reunustavat paikoitellen korkeat ja jyrkät kalliot. Suolikas on hyvin erämainen järvi, jonka ainoat mökkitontit sijaitsevat juuri täällä – Takamaalla – Nuuksion kansallispuiston sisällä. Noin kaksi ja puoli kilometriä pitkä järvi on kapeimmillaan alle 20 metriä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 074Suolikkaan jylhät maisemat.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 079Lähdin seurailemaan Suolikkaan rantaviivaa tarkoituksenani kiertää koko järvi. Jyrkkiä rantoja reunusti leveä kivivyö osoituksena vuosituhansia vanhasta rantatasosta. Viimeisen hiljaisen mökkitontin ohitettuani laskeuduin rantarämeelle, jonka jäisillä mättäillä oli helppo astella. Melko kuiva suo lienee helppo ylittää myös kesäisin. Ympäröivän luonnon teki kauniiksi ainavihantien kasvien ja lumen yhdistelmä – pienet muistutukset siitä ettei talvi, lumi ja jää onnistu kukistamaan kaikkialta esiin puskevaa elämää.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 083Kuvattavaksi aseteltu. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 084Talvehtineet suopursut. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 085Saari.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 087Suolikkaan kapeikkojen rantarämeet.

Vastaranta oli lähellä. Niinpä aloinkin pohtimaan järven ylitystä jäitä pitkin – olihan vastarannalle matkaa ainoastaan parikymmentä metriä! Vastarannan korkeat näköalakalliot houkuttelivat oikomaan, etenkin kun katselin karttaa ja Suolikkaan järven pohjukan soisempia ja matalia luoteisia rantoja. Heikoille jäille siis päädyin.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 075Suolikkaan jäillä. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 093Suolikkaan kapeikot.

Vastarannalle päästyäni alkoi kiipeily jäisillä kallioilla. Näköalat kohenivat nopeasti, mutta maisemien lisäksi riitti myös maan pinnalla ihasteltavaa – kauniita jäkäliä ja sammalia.  Pian huomasin seurailevani sekä hirvien että ihmisten tallomaa, rantakallioita myötäilevää pientä polkua. Yhtä paljon tuoreita hirvien jätöksiä en vielä missään ole Nuuksiossa aiemmin nähnyt. Tämä saikin jo toivomaan kohtaamista. Ainoastaan kerran olen hirveen Nuuksiossa törmännyt – aamuisella suolla vuosia sitten.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 097Valko- ja harmaaporonjäkälät sulassa sovussa. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 104Punatorvijäkälää.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 127Tinajäkälien ja kivikynsisammalen yhteiseloa. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 145Sammalista kaunein – sulkasammal.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 193Oliiveja karhunsammalpedillä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 113Suolikkaan kalliorantoja oli mukava seurailla, joskin tossujaan sai asetella varoen – jyrkillä ja jäisillä kalliolla näkymiä ihaillessa ei harha-askeliin ollut varaa. Ajoittain sain kävellä jääkauden hiomia valaanselkäisiä kallioharjanteita pitkin. Linnut olivat valtaosin hiljaa. Nuuksion rauha ja maisemat alkoivat tehdä tehtävänsä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 115Kivettyneet valaat keskellä Nuuksiota.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 140Kahvittelumaisemat.

Erinomainen taukopaikka hulppeine maisemineen löytyi pienen niemen kärjestä (kartta). Aikani huilattuani ja punatorvijäkäliä ihmeteltyäni laskeuduin jyrkästi alas Nuuksiolle niin tunnusomaiseen murroslaaksoon, jonka pohjalla virtasi keväinen, Sammalkuohon lammelta laskeva puro. Komeaa korpinotkelmaa kuvatessa meni reilusti aikaa.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 151Sammalkuohon laskupuro.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 164Metsäkerrossammal.

Purolta nousin takaisin jäisiä jyrkänteitä pitkin korkeille kallioille. Kalliohyllyillä kasvoi metsäkerrossammalta. Ylös päästyäni sain seurailla jo isompaa polkua, joka kulki hiukan etäämpänä rannasta. Maisemien ihailun sijaan kiinnittyikin huomioni jälleen sammaliin, jäkäliin ja tikkojen pöytätapoihin.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 126Käpytikan pajassa. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 175Palokärki on nauttinut proteiinipitoisen lounaan. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 178Kangaskynsisammal. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 182Kaarrekarve. Tällä jäkälällä on varsin osuva nimi.

Päätin suunnata Suolikkaaseen pistävään niemeen (kartta), jota olin aiemmin ihaillut vain etäältä – vastarannalta. Niemessä sijaitsee helsinkiläisten partiolaisten vanha tukikohta kämppineen. Tätä ennen johdatti polku minut erityisen kauniin, soistuvan Valkealammen rantaan (kartta), jossa olen aikanaan leiriytynytkin. Lammen lounaisella rannalla sijiaitsee yksi Nuuksion virallisista leiriytymispaikoista. Tulenteko ei tällä leiripaikalla kuitenkaan ole sallittu.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 197Valkealammella.

”Partiolaisten niemeen” päästyäni olin taas valinnan edessä: Kiertääkö Suolikkaan pohjukka vai lompsiako jäiden yli. Meno alkoi hiukan arveluttamaan, kun rannan ohkaiset jäät pettivät alkuun alta, mutta toiselle puolelle kuitenkin pääsin kuivin jaloin. Tässä kohdin oli jään yli matkaa toiselle rannalle viitisenkymmentä metriä – sellainen sopiva uima-altaan mitta.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 206Vielä kantoi jäät hoikkaa kulkijaa.

Pääsin nyt tutuille ja aiemmin kulkemilleni poluille. Yksi Nuuksion hienoimmista järvimaisemista oli taas edessäni – nyt kevättalvisessa asussaan.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 208Suolikas.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 217Näköalapaikoilta lähdin kiertämään Sarkkisen lampea. Sen Suolikkaasta erottaa vain kapea kannas ja lyhyt Sarkkisen laskupuro. Matkantekoni  keskeytti hetkeksi talvikin talvehtineet ja vielä kukattomat lehtiruusukkeet sekä kukkiva tupasvilla. Kosteassa ja kapeassa suonotkelmassa sai hiukan hypähdellä mättäältä toiselle, että sen yli pääsi kuivin jaloin.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 225Tupasvilla kukkii.

Pienen vedenjakajan ylittämisen jälkeen pääsin Saarijärven pohjoisosien kauniisiin ja melko vanhoihinkin kuusimetsiin (kartta). Metsä nojailee vierellä kulkevaan ja pieniä lippaluolia kylkeensä kätkevään kalliojyrkänteeseen.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 227Saarijärven kuusimetsissä. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 229Talven viimeisiä tippoja viedään.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 234Pian olin taas Porintiellä, jolla käveleminen alkoi tympiä jo muutaman sadan metrin jälkeen. Niinpä suuntasin Vaakkoin kämpälle metsiä pitkin. Vaikutusta matkalle osuneet harvennetut yhden puulajin talousmetsät eivät tietenkään tehneet, etenkin kun olin juuri lompsinut komeissa Nuuksion kuusikoissa. Ero oli melkoinen.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 246Kämpälle palattuani oli kamiinassa jo tulet, joten tehtäväkseni jäi saunan lämmitys. Kuulin myös, että enemmänkin porukkaa oli tulossa. Vaakkoin erinomainen sauna lämpeni hetkessä ja löylyt otettuani ehdin vielä perinteiseksi muodostuneelle iltalenkille Saaren Mustalle – laskevan auringon valossa.  Sää oli selkiintynyt nopeasti.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 239Sää selkenee. Vaakkoi ilta-auringossa.

Lyhyt lenkki Saaren Mustan lammelle (kartta) on pienen vaivan arvoinen – lampi kuuluu ehdottomasti koko Nuuksion alueen helmiin ja sitä pääsee ihailemaan etelärannan  korkeilta kallioilta. Paluumatkan kämpälle tein ilta-auringon hitaasti laskiessa.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 267Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 271Saaren Mustalla.Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 260Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 262Ilta metsässä.

Onnistuneen päivän jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan. Yksin en tällä kertaa yötäni kämpällä viettänyt, vaan seuranani oli kaksi vanhempaa naista kahden tyttölapsen kanssa. Tilaa kämpällä on kuitenkin niin paljon, että enemmänkin olisi mahtunut.

PÄIVÄ 2:  VAAKKOI – VÄÄRÄJÄRVI – HYNKÄNLAMPI – PIRTTIMÄKI  15.3 KM
Palokärki näyttäytyy. Kirkas päivä. Yllätyksiä Vääräjärvellä. Lippukallion jyrkänne ja lohkareikot. Velskolan komeat kuusikot. Metso säikäyttää. Hynkänlampi. Munkkikahvit.

kartta_2Päivä 2: Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 290Tapani mukaan heräsin aamulla hyvin varhain ja liikkeellä olin tällä kertaa pienen rinkkani kanssa jo ennen kahdeksaa, pienen aamupalan ja kahvit nautittuani. Ulkona pakkaillessani tuli myös yksi edellisenä päivänä ääninäytteitä antaneista palokärjistä tervehtimään. Päivä siis alkoi erinomaisesti – kirkkaassa ja pilvettömässä säässä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 292Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 296Saarijärven kirkas aamu.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 294Nyt suuntasin suurelta osin itselleni tuntemattomille poluille ja poluttomille taipaleille, ensin Saarijärven itärannalle. Tällä kertaa en Porintiellä kävellyt paria sataa metriä enempää, ennen kuin sain siirtyä pienemmille teille ja metsäpoluille. Saarijärven rannalta (kartta) löytyy myös uimaranta uimakoppeineen.

Pian pääsin lyhyelle metsätaipaleelle kohti UuNuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 304denmaan virkistysalueyhdistyksen nykyisin omistamaa Yli- ja Ali-Takkulan tilaa, jossa toimii hevostalli.  Suurin osa tilan maista metsineen on liitetty osaksi Nuuksion kansallispuistoa. Takkulasta Saarijärven rantaan kulkevan tien varresta oli lumen alta paljastunut ojakellukan lehtiruusukkeet. Metsäisellä taipaleella oli jäistä sekä liukasta. Matkanteko oli Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 316hiukan raskaampaa. Luontohavainnot jäivät sen vuoksi lähinnä omiin jalkoihin ja poluilla liikkuneiden eläinten jätöksiin (hevonen ja metsäkauris). Kuvankaunis keväinen puro (Saarijärveen laskeva Myllyoja) tältäkin taipaleelta löytyi.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 318 Metsäkauriin papanat.

Takkulan tilan ohitettuani oli kartan mukaan edessä poluttomia taipaleita. Näin Nuuksiossa harvoin käy, kun kelpuuttaa kulku-urakseen eteen sattuvia, suunnilleen oikeaan suuntaan meneviä polkuja. Nytkin niitä löytyi ja päädyin lopulta Myllyjärven pohjoispäähän (kartta). Voimakkaasti umpeenkasvavan järven kierrettyäni päätin kävellä hetken pikkutietä pitkin, kun kuulin lupaavaa puron solinaa Myllyjärven selvästikin kaivetulta laskupurolta. Kaunista puroa (kartta) poikkesin ihailemaan hiukan tieltä etelään.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 325Myllyjärven laskupurolla.

Purolta palasin tielle ja jatkoin Vääräjärven pohjoispäätyyn, jossa näkymät aikaisen ja hiljaisen aamun jälkeen hiukan hätkäyttivät.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 332Pilkkikauden päättäjäiset Vääräjärven jäällä.

Vääräjärven Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 338itärantaa (kartta) seurailee selvä polku. Ennen Vääräjärven leiripaikalle tauolle suuntaamistani päätin kuitenkin kipaista jututtamassa pilkkijöitä. Niinpä pulahdin tälle reissulle jo toistamiseen heikoilla rantajäillä. Kengät oli tullut rasvattua ennen reissua, joten sukat eivät onneksi tälläkään kertaa kastuneet.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 352Vääräjärvellä. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 360Kevätaurinko!Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 364Vääräjärven leiripaikka niemen kärjessä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 365Aurinko helotti ja lämmitti, vaikka sää oli pakkasesta mukavan kirpeä. Pian saavuin Vääräjärven leiripaikalle (kartta). Syrjäisellä Vääräjärvellä on kävijöitä ja yöpyjiä ilmeisen vähän Nuuksion moniin muihin leiripaikkoihin verrattuna. Puuvaja oli pullollaan ja mukavaan niemeen saa telttansa helposti pystyyn.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 374Aikani Vääräjärven (minulle uutta) leiripaikkaa ihasteltuani jatkoin matkaa kohti etelässä siintäviä kallioita (kartta). Niille nousemista voi kyllä suositella – sen verran komeat näköalat reilut 20 metriä järven ylle kohoavat kalliot tarjoavat. Vääräjärven rantoja seuraileva polku kaartuu kallioiden alla itään, kohti Velskolanjärveä johtavaa laaksoa.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 383Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 385Vääräjärven näköalakallioilla.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 391Vääräjärven kallioilta jatkoin kohti järven pohjukkaa ja Väärä- ja Kattilajärven välistä kapeahkoa kannasta. Mukava polku löytyi jälleen ja matka jatkui Kattilajärven rannoilla. Polkua aikani seurattuani suuntasin syvemmälle metsään – halusin käydä katsomassa Lippukallion jyrkännettä ja sen lohkareikkoisia alarinteitä.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 395Lippukallion lipan alla. Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 407Lohkareikosta löytyy.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 415Lippukallio (kartta) mainitaan myös Aholan Nuuksio-oppaassa hyvänä vierailukohteena. Sitä se olikin ja jyrkänteen alpuolisessa lohkareikossa riittää koluttavaa. Lopulta nousin jyrkänteen päälle sen Lippukallion pohjoisrinteiltä. Aurinkoisilta kallioilta löytyi jälleen hyvä paikka tauolle, kauniiden tina- ja rupijäkälien keskellä. Varsinaisia näköaloja viereisten metsien latvustoja kummemmin ei kallio kuitenkaan tarjoa.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 422Kolme jäkälää.

Lippukallioilta laskeutuessani harhailin jonkin aikaa olemattomia polkuja etsien. Lopulta päädyinkin lompsimaan sieltä, mistä helpoimmalta tuntui. Matkalla kohtasin metson, ensimmäistä kertaa Nuuksiossa, monista vierailuista huolimatta. Niin kuin aina, säikäytti ison linnun lentoonlähtö tälläkin kertaa.

Erä-Mattilaan saavuttuani kiersin sen tilukset ja jatkoin Velskolan Pitkäjärven rantaviivaa seuraillen. Täällä minut yllättivät komeat kuusikot, suhteellisen nuorimetsäisellä Nuuksion seudulla ovat nämä metsät epäilemättä vanhimmasta päästä. Kävin vilkaisemassa Jänisniemen (ei niin houkuttelevaa) laavua (kartta), jolla ei näyttänyt olevan puuhuoltoa. Paikka kuuluu virallisesti Kattilajärven ulkoilualueeseen ja se on näin ollen Espoon kaupungin huoltama. Kettuniemessä saavuin pienelle hiekkatielle, jota seurailin hetken ja suuntasin sitten poluttomille taipaleille kohti Velskolanjärven lounaispäätä ja Pääskyskalliota (kartta). Sinne päästyäni oli jälleen kerran kiipeiltävä järvinäkymiä varten.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 462Velskolan Pitkäjärven eteläpäässä – Pääskyskalliolla.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 470Reissuni alkoi olla lopuillaan. Poluttomilla, paikoin lumisilla taipaleilla kulkeminen ja jäisillä kallioilla kiipeily oli tehnyt tehtävänsä – oli nälkä ja väsyttikin. Pääskyskalliolta laskeuduin alas korpinotkelmaan ja pian olin isoilla baanoilla – Pirttimäen ulkoilualueen latupohjilla. Hiihtäminen ei paikoin lumisilla poluilla olisi enää onistunut, sen verran paljon pitkiä pätkiä oli lumettomana. Syömään olin päättänyt mennä Hynkänlammen nuotiopaikalle (kartta). Täällä kohtasin ensimmäiset kulkijat sitten Vääräjärven pilkkijöiden.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 486Meno oli nyt jo tahmeaa, latupohjat paikoin jäisiä ja ympäröivät metsät ”hoidettuja”. Hynkänlammelle päästyäni piristyi mieli kauniista maisemista. Matkalle sattuneelta Sultingsträskiltä (kartta) on siellä aiemmin sijainnut keittokatos purettu.  Hynkänlammen hienolla paikalla olevalla katoksella oli muitakin evästelijöitä lastenvaunuineen, joten tulia ei tarvinnut tehdä itse.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 477Hynkänlammen aurinkorannalla.

Laittelin makkarat käristymään ja lähdin käväisemään kallion alla olevalla rannalla, jolta löytyy myös laituri uimareita varten. Vaikka alkuperäisiin suunnitelmiini oli kuulunut käynti lammen eteläpuolella kohoavilla jyrkillä kallioilla, sai tämä nyt jäädä seuraavaan kertaan. Paikka on sen verran hieno, että siellä on syytä käydä toistekin.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 474Hynkänlampi.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 489Loppupätkä sujui latupohjia lontostaen ja silmissä kiilui lähinnä munkkikahvit, jotka tiesin Pirttimäen ulkoilumajalta saavani. Sinne oli retki tällä kertaa hyvä päättää. Ulkoilumajalle johtavan tien risteyksestä löytyy myös Espoon paikallisliikenteen bussipysäkki. Itse sain bussipysäkiltä loppujen lopuksi kyydin Kauniaisten asemalle toislta ulkoilijoilta. Asemalta oli helppo jatkaa eteenpäin.

Kaunis kevätpäivä oli houkutellut liikkeelle paljon muitakin kulkijoita, niinpä ulkoilumajan terassilta oli melkin hankala löytää paikkaa. Omaa rauhaa etsivien kannattaa suunnata kauemmas ympäröiviin metsiin, vaikka ulkoilumajan vierustalta löytyykin niin ”Takkatupa” kuin avoimempi keittokatoskin. Leveitä Pirttimäen ulkoilualueeen latupohjia voi lumien sulettua liikkua heikommillakin jaloilla tai vaikka lastenvaunujen kanssa.

Nuuksio_Vaakkoi_Pirttimäki 494Pirttimäen ulkoilumajalla. Edessä takkatupa.

LOPUKSI

Jo kolmannen kerran sain tehtyä onnistuneen retken – minivaelluksen – jossa tukikohtana oli Helsingin Ladun Vaakkoin eräkämppä. Yhtälailla Suolikkaan järven kiertämistä kuin Vääräjärven leiripaikkaakin voi suositella lämpimästi. Kaiken kaikkiaan Nuuksion rauhalliset koillisnurkat järvineen ovat ehdottomasti Nuuksion helmiä ja hienoja paikkoja riittää myös Vaakkoin ulkoilualueella.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Nuuksion kansallispuisto).

Kansallispuiston yleiskartta ja palvelut.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

SYYSVAELLUS: NUUKSIO, LUUKKI JA VAAKKOI 24.-25.10.2015

REITTI: Luukki - Vaakkoi - Pöksynhaara - Urja - Solvalla (Haltia) 22.2 + 2.0 km 
VAELLUSKAVERIT: Tuuli. 
HUIPUT: Kaunis syysilta Saaren Mustalla. Pöksynhaara - lammet, luola, jyrkänteet ja hehkuva suo. Nuuksion rauhaisat pohjoisosat. Kadonnut katos. Tarvekalut hukassa. Onnistunut reittivalinta. 
ERIKOISTA: Kenkutteleva kompassi.

ALUKSI

Nuuksion ”lähipuistossa” oli tullut käytyä ainoastaan kolmisen viikkoa aiemmin. Sen jälkeen oli tuuli riipinyt lehdet puista, mutta tälläkin kertaa oli luonto syksyisen kaunis. Nuuksion kansallispuiston ja Vaakkoin ulkoilualueen ohella tuli nyt liikuttua myös Luukin ulkoilualueella. Molemmat sijaitsevat aivan Nuuksion kansallispuiston kyljessä. Yön vietimme ”minivaelluksellamme” Helsingin Ladun jäsenille tarkoitetulla eräkämpällä – Vaakkoin lammen rannalla. Luukista alkanut retki suuntautui ensin Vaakkoille, seuraavana päivänä Suolikkaan, Pöksynhaaran ja Urjan kautta Solvallaan (Haltialle). Reittivalinta oli tällä kertaa erityisen onnistunut.

Luukin ja Vaakkoin ulkoilualueille sekä Nuuksion pohjoisosien lähtöpaikoille pääsee kätevästi seutuliikenteen busseilla 345 (Luukin kautta joka päivä Mustasiltaan tai Rinnekotiin) ja 346 (arkisin Espoon rajalle saakka). Vanhaa Porintietä pitkin kulkee myös kaukoliikenteen busseja (Matkahuollon aikataulut), joita voi käyttää liikkumisessa hyväkseen. Samalta suunnalta löytyy myös hieno Salmen ulkoilualue.

PÄIVÄ 1: LUUKKI – VAAKKOI 10.7 + 2.0 KM
Luukin leveät polut. Auringonpaistetta ja kauniita lampia. Nuoria aarnimetsiä. Ketunlenkkeilyä. Kaunis auringonlasku Saaren Mustan maisemissa.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 001Lähtöpaikaksi valikoitui Luukki (kartta), jonne pääsimme helposti seutubussilla. Luukista on Ladun eräkämpälle matkaa noin 10 km – reittivalinnasta riippuen. Itse olimme valinneet reittimme rungoksi Reitti 2000:n polut. Heti alkuun ja välilläkin poikkesimme merkityltä reitiltä omille poluillemme. Kokonaisuudessaan 110 km pitkä Reitti 2000 on etenkin maastopyöräilijöiden suosiossa.  Reitistä löytyy nopeallakin haulla useita kuvauksia eri blogeista – kuten täältä ja täältä. Itse Luukissa on runsaasti erimittaisia merkattuja reittejä (kts. kartta yllä).

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 006Luukin metsäpoluilla.

Luukissa saimme kuljeskella leppoisasti leveitä ja sorattuja polkuja pitkin. Sää oli kävelemiseen mitä parhain – kirkas ja kirpeä. Luukin mukavat metsät (osin aarnialueita jo vuosikymmenten takaa) yllättivät iloisesti. Osin Naturaan kuuluvissa metsissä elelee myös liito-oravia sekä useita uhanalaisia lajeja. Lyhyelle matkalle sattui myös neljä komNuuksio_Luukki_Vaakkoi 009eaa lampea ja Nuuksiolle tyypillisiä kallioita. Ensimmäisen pienen pysähdyksemme teimmekin jo Hepolammen rannalla (kartta), jonne hyökkäsimme heti lammen läheisimmästä kulmasta. Aivan rantaan ei itse reitti mene. Jälkikäteen huomasimme, että rannan näköalapaikoille pääsee useitakin polkuja pitkin.

Seuraavalla lammella, Hauklammella (kartta), olikin jo syytä kaivella termarit esiin, vaikka matkaa oli taitettu vasta alle kaksi kilometriä. Oli tyyntä, kaunista ja rauhallista eikä kiirettä ollut. Jonkin  verran ulkoilijoita toki näimme – sekä sauvojen kanssa että ilman. Kahvit ja teet juotuamme lähdimme vielä kurkkaamaan läheistä Käärlampea (kartta), joka kapeine salmineen näytti tyynessä säässä erityisen viehättävältä.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 011Käärlampi.Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 020Innostunutta heilumista lipan alla (T).

Matka jatkui, pNuuksio_Luukki_Vaakkoi 037ian myös Reitti 2000:n poluilla, jotka on merkitty maastoon sinivalkoisin nauhoin. Pienen lippaluolankin löysimme aivan polun varresta, mikä sai sisäisen luolamieheni heilumaan innostuneesti. Pidemmäksi taukopaikaksi olimme ajatelleet Mustalampea (kartta), jossa olin käväissyt joskus aiemminkin. Lammen rannalle saapuessamme oli hienossa säässä pari evästelijää. Tuuli otti rennosti ja nautiskeli lämpöiseksi muuttuneesta poutapäivästä. Minä kuvailin ruskan värjäämän lammen rantoja.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 041Mustlammella.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 036Mustlammen pysäkiltä jatkoimme vielä hetken ”kakstonnisella”, kunnes oikaisimme korkeiden kallioiden (kartta) yli suoraan tielle ja Lakistoon. Ylittämiltämme kallioilta avautui avarat näkymät paitsi alapuolisiin metsiin, myös Lakistoon ja Rinnekotiin johtavalle tielle. Tähänkin oli hyvä hetkeksi istahtaa ja syödä valmiiksi tehtyjä eväsleipiä. Suppilovahveroita ei tälläkään reissulla paljon näkynyt – edellisen viikon sateista huolimatta. Kallioilta laskeuduimme jyrkästi tielle, jota seuraillen  pääsimme taas sininvalkoisin nauhoin merkatulle reitille.

Saimme kulkea aikNuuksio_Luukki_Vaakkoi 046amme ulkoilu- ja suojelualueiden ulkopuolisissa metsissä, parinkin lammen, Majalammen ja pienemmän Vähä-Majalammen ohi. Täältä oli tarkoituksemme suunnata metsien poikki Saaren Mustan kautta Vaakkoille. Mutta kuinkas kävikään? Jonnekin Mäntyharjun reitille kadottamani kompassin tilalle olin ottanut mukaani vanhan vempeleen. Se pyöritteli meitä sen verran, että teimme kilometrin ylimääräisen lenkin Tuhkurin lammelle. Metsien poikki suuntautuneen reitin lähtöpaikankin arvioin jo alkujaan väärin. Niinpä huolimattomuus kartanluvussa kostautui.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 049Aurinkoinen iltapäivä Väärä-Mustalla.

Tuhkurille (yllättäen) tultuamme oli jo ennestään tuttua reittiä helppo seurailla. Pysähdyimme hetkeksi Väärä-Mustan korkeille silokalliolle (kartta) huilimaan ja iltapäivän auringosta nauttimaan. Matkaa oli Vaakkoin kämpälle täältä enää kilometrin verran – osin polutonta taivalta pitkin.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 114Vaakkoin sauna.WP_20151024_16_31_54_ProIlta saapuu Vakkoille. (T).

Vaakkoin kämpällä (kartta) nousi ”isännän” lämmittämän saunan piipusta jo savu. Kämpälle asetuttuamme ja vieraskirjaa vilkaistuamme näytti siltä, ettei kauniskaan syyspäivä ollut houkutellut paikalle kävijöitä. Ilta oli vielä nuori ja sää äärimmäisen kirkas. Itsellämme oli varsin leppoisan päivän jälkeen vielä intoa lähteä pienelle iltalenkille ilman rinkkoja ja ennen pimeän tuloa. Hiukan välipalaa nautittuamme suuntasimmekin vielä Saaren Mustalle (kartta) – kauniille lammelle noin kilometrin päähän. Sinne pääsee helposti Vaakkoin kaakkoiskulmasta lähtevää polkua pitkin.

WP_20151024_16_59_31_Pro Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 077Ilta-auringon rauhaa Saaren Mustalla.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 082Nyt – ilta-auringossa kävellessä ja illan viiletessä oli helppo todeta, että aiemmin tehty pieni ketunlenkki oli oikeastaan paikallaan – näimmehän Saaren Mustan lammen kauneimmillaan ilta-auringon laskiessa hiljalleen taivaanrannan taakse. Meno oli hyväntuulista (niin kun aina päivän päätteeksi ilman rinkkaa kävellessäNuuksio_Luukki_Vaakkoi 100). Palattuamme saapui kun saapuikin kämpälle vielä saunojia. Itsekin ehdin jossain välissä saunan lauteille. Nuotiolla istuskeli nuorta, kirpeästä syysillasta ja kuun paisteesta nauttivaa porukkaa yömyöhään saakka. Itse istuskelimme nuotiolla aikamme ja syötyämme vetäydyimme tunnelmallisen tuvan hämärään. Kämpän pienemmälle puolelle ”kammariin” jäi loppujen lopuksi yksi yöpyjä.

PÄIVÄ 2: VAAKKOI – URJA – SOLVALLA (HALTIA) 11.5 KM
Pilvinen ja tihkuinen aamu. Varhain liikkeelle. Pöksynhaara! Karjakaivon katos hukassa. Venäläiset tulet Urjassa.

Aamu oli ennusteen mukaisesti pilvinen. Sadetta oli lupailtu kuitenkin vasta iltapäivän päätteeksi. Pientä tihkua ehti tulla kuitenkin jo ennen kämpältä lähtöämme. Edessä oli matka Solvallaan Haltiaan tai Pirttimäen ulkoilualueen reunamille Kunnarlaan – lopullisen suunnitelman määränpäästä päätimme tehdä vasta matkalla.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 103Uusi päivä.

Aamutoimet ja pakkailut tuli tehtyä varsin ripeästi. Rinkat olivat selässä jo kahdeksan aikoihin. Yön aikana oli tosin kelloja siirrelty tunti taaksepäin. Menohaluja riitti vauhdikkaaseen alkuun. Ensimmäiset puolitoista kilometriä kävelimme teitä pitkin Nuuksion kansallispuiston rajalle ja Saarijärven rantaan (kartta).  Täällä meidät otti vastaan minulle jo aiemmin tutuksi tulleet Saarijärven leveät polut, iäkkäät metsät ja komea kallioseinämä. Kuusikossa oli kovin hiljaista – kirkkaammalla säällä voisi yhtälailla hömö-, töyhtö- kuin kuusitiastenkin kuvitella viheltelevän näissä maisemissa.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 114Suolikkaan rannoilta olivat lehdet jo varisseet.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 117Pienen tauon jälkeen olimmekin jo Sarkkisen lammen ja Suolikkaan järven välisellä kannaksella (kartta) – epäilemättä yhdessä Nuuksion komeimmista paikoista. Nyt emme maisemia kuitenkaan pidemmäksi aikaa jääneet ihastelemaan, sillä pitkin aamua aika ajoin ripotellut pieni sade piti meidät liikeellä.  Mukana olleen tarpin (laavukangas/loue) pystytykseen emme kuitenkaan tihkusateessa nähneet tarvetta – luotimme siihen, että todellinen sade tulisi vasta iltapäivän päätteeksi. Näin myös kävi. Sateen kastelemilla kallioilla ja juurakoilla sai kuitenkin kulkea hiukan varovaisemmin. Myös soistuneet polkujen osuudet olivat melko märässä kunnossa.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 123Pöksynhaara (eli Mustalampi).

WP_20151025_10_12_58_ProPöksynhaaraan saapuessamme näimme päivän ensimmäiset kulkijat. Pöksynhaaran hienolta leiripaikalta (kartta) oli juuri lähtenyt liikkeelle siellä yöpynyt poikajoukkio. Virallista nuotiopaikkaa ei täältä löydy, vaikka tulta on täälläkin laittomasti ja ahkerasti pidetty. Paikkaa voi kutsua myös Mustalammeksi, mutta kukapa sellaista nimeä käyttäisi, kun olemassa on huomattavasti lennokkaampikin nimi. Osin kallioinen, osin soinen lampi oli harmaassakin säässä todella komea ilmestys.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 146 Pöksynhaaran luolamies.Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 139Vauhdilla alas …Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 186… ja vauhdilla ylös.

Tarkoituksemme oli nyt jatkaa lammen kallioisia länsirantoja pitkin kohti suurempia järviä ja lopulta Karjakaivon keittokatosta. Aholan Nuuksio-oppaasta selvisi, että Pöksynhaaran lammen länsirannalla on myös pieni luola (kartta), jonka päätimme löytää. Ylitimme pienen suon ja pieni, mutta varsin näyttävä lippaluola löytyi pienen hakemisen jälkeen jyrkänteiden reunamilta. Meno oli ajoittaisesta sateen ropinasta huolimatta hilpeää – tai ehkä juuri siksi.

WP_20151025_11_03_37_ProLuolalta nousimmekin sitten jyrkänteiden päälle. Täältä avautui upeat näkymät. Oli helppo todeta, että reissu oli ainakin omasta puolestani saanut täyttymyksensä. Lammen soistuneiden reunariekaleiden ja muutamien harvojen puiden ruskan värit pääsivät lähes mustan lammen pintaa vasten oikeuksiinsa. Kaiken lisäksi oli kallioiden päällä helppo kuljeskella ja jonkinlaista polkuakin saimme seurailla. Aika ajoin piti toki pysähtyä maisemia ja kallioiden jyrkkiä pudotuksia ihailemaan. Omat ylisanani loppuivat kauniin maiseman keskellä kesken. Koskaan aiemmin ei kumpikaan meistä ollut näille kallioille noussut ja uusia hienoja paikkoja löytyy Nuuksiosta jokaikisellä vierailukerralla.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 175Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 171WP_20151025_11_03_19_ProPöksynhaaran maisemia (Alin kuva T).

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 193Jyrkänteiltä laskeuduimme alas soistuneelle pikkuruiselle lammelle. Pöksynhaaran eteläpäässä sijaitseva pieni lampi lienee vielä aikanaan kuulunut itse Pöksynhaaran lampeen, mutta umpeenkasvu on eristänyt sen omakseen vuosituhansien kuluessa. Pikkutuhma kartoittaja on antanut lammelle luontevaksi nimeksi Pikku Pöksynhaaran (kartta). Komealla suolla hehkuivat kaikki oranssin, punaisen ja keltaisen sävyt.

Pikku Pöksynhaara.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 204Täällä kunnolliset kulku-urat alkoivat kadota ja jatkoimme nyt hetken poluttomia taipaleita pitkin, alkuun korkeiden mustikanvarpujen seassa. Tällä kertaa olin kenkkuilevan kompassin kanssa tarkkana ja aikani sitä naputeltuani oli varmaa, että suunta pysyisi nyt oikeana. Lammelta oli tosin matkaa hakemallemme polulle ainoastaan reilu puoli kilometriä. Leveä poikkipolku (kartta) löytyikin helposti.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 211Ruuhijärvi.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 207Taivalsimme suurta polkua pitkin Ruuhijärvelle saakka rinnan vanhojen talousmetsien keskellä. Muurahaiset olivat löytäneet hyvän paikan keolleen tuulenkaadon ympäriltä. Pysähdyimme rantakallioille hNuuksio_Luukki_Vaakkoi 221etkeksi evästelemään. Jälleen kerran oli eväitä tullut mukaan liikaakin. Tämä on niin tyypillistä lyhyillä reissuilla, joilla ei kannetuilla grammoilla ole niin väliksi. Nuuksion mittakaavassa hiukan isommalla järvellä oli rauhallista, vaikka järven länsipää WP_20151025_12_14_42_Proonkin asutettu ja kansallispuiston ulkopuolella. Täällä Nuuksionpään kohdalla kansallispuisto jakaantuukin selvästi kahteen – läntiseen ja itäiseen osaan. Kallioilla kasvoi runsaasti hirvenjäkälää. Ruuhijärveltä jatkoimme matkaa seuraavalle järvelle, Orajärvelle, kauniiden ja sammalpeitteisten kuusikoiden läpi.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 224Kuusikoissa.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 242Matkamme jatkui kirkkaiden vesien rannoilla. Erämaiselta Orajärveltä oli tarkoituksenamme jatkaa karttaan merkittyä selvää polkua pitkin etelää kohden, mutta järven rantoja pitkin kulkiessamme hukkasimme polun alun. Löysimme hakemamme polulle hiukan myöhemmin. Tämä hiukan harmitti, sillä polun varrelle jäänyt pieni, pyöreä ja epäilemättä Pikku Orajärvi olisi ollut mukava nähdä. Takaisin päin emme kuitenkaan viitsineet palata. Iltapäivä oli jo pitkällä, nälkäkin alkoi jo vaivata, eikä Karjakaivo (kartta) ollut kaukana.

Karjakaivo2Karjakaivon lampi.

Karjakaivolta piti löytyä keittokatos, mutta eihän sitä siellä ollutkaan, eikä kukaan paikalla olleista retkeilijöistä ollut siihen törmännyt. Tapasimmekin vasta täällä päivän toiset kulkijat Pöksynhaaran leiripaikan jälkeen. Karjakaivolta löytyy Helsingin seudun Lapinkävijöiden erämaja, sauna sekä kaivo (rannassa).  Myöhemmin selvitin katoksen ja paikalla olleen kammin kohtalon – molemmat on purettu ja tästä on myös maininta NuuksioNuuksio_Luukki_Vaakkoi 260n oppaan uusimmassa painoksessa.  Nälän ajamina ja kärsimättöminä päätimme suunnistaa Urjan rantaan (kartta), josta ainakin löytyisi nuotiopaikka. Urjalla on joskus tullut yövyttyäkin ja hyväksi tietämääni taukopaikkaan oli matkaa ainoastaan reilu puoli kilometriä. Sinne harppoessamme törmäsimme vielä kauniiseen puroon, jota oli pysähdyttävä myös kuvaamaan.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 267Säpinää Urjan rannoilla.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 270Urjalle tultuamme oli saatava nuotio aikaiseksi, mutta liiterissä roikkuneen sahan terä oli poikki, eikä varaterää sen koommin kuin kirvestäkään näkynyt missään. Onneksi tällaiseen törmää Metsähallituksen huoltamilla Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 272taukopaikoilla hyvin harvoin. Onneksi myös metristen halkojen joukossa oli kapeita pöllejä, joista pienen nuotion sai helposti aikaiseksi – venäläismallisen tosin – sellaisen halkojen päistä poltettavan. Aamun pienet sateet olivat lakanneet, joten sadesuojan pystyttämistä oli turha miettiä.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 262Urja (T).

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 277Syötyämme oli edessä vielä viimeiset pakkailut ennen lopputaivalta Haltiaan. Kello oli jo melko paljon, olimme molemmat reissumme antiin erittäin tyytyväisiä ja sadettakin oli luvassa, joten  päätimme tehdän lopun lyhyemmän kaavan mukaan. Haltiaan oli Urjasta kuljettavana enää reilut kolme kilometriä. Pirttimäelle bussireitin varteen olisi ollut matkaa tuplasti. Molempiin paikkoihin pääsee kätevästi pääasiallisesti Reitti 2000:n polkuja seuraillen.

Kolmperän lammen lounaiselta nurkalta alkaen (kartta) saimme taas kiinni Reitti 2000:n leveistä poluista. Liikuimme nyt pääasiassa Karjakaivon ulkoilualueen puolella. Reissumme alkoi nyt olla käytännössä ohi – leveitä ja sorattuja valaistujen  latujen pohjia kuljeskellessa ei enää tuntunut samNuuksio_Luukki_Vaakkoi 300alta kuin omia polkuja kulkiessa. Erämainen tunnelma katosi, vaikka on sanottava, että maisemat ovat täälläkin komeita pienine suolämpäreineen, jyrkkine kallioineen ja käkkyräisine mäntyineen. Joku rakkaushuligaani oli veistellyt polun viereiseen koivuun sydämen jo aikoja sitten – varmaankin rakkaudesta luontoon?

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 306Artsy. Vauhdikkaat askeleet Haltiaan.

Haltian luontokeskukselle päästyämme oli hyvä huokaista kahvi- ja teekupin ääressä. Nälkäinen retkeilijä voi päättää reissunsa myös ravintolaan. Bussi 245 Espoon keskukseen (juna-asemalle) kulkevat täältä noin tunnin välein. Bussia saimme loppujen lopuksi jo odotella meille jo alunalkaen luvatussa sateessa.

LOPUKSI

Taas kerran saattoi todeta sen, ettei ole niin väliksi, meneekö metsään marraskuun ”kuoleman kuun” lähestyessä vai joskus ”normaalimpina” retkeilykausina. Aina se on yhtä nautinnollista. Loppusyksyn retkistä löytyy hyviä kokemuksia niin Sipoonkorvesta kun Liesjärveltäkin. Maatuvan puun ja kostean maan tuoksut sekä hiljaisuus riittävät aistien terävöittämiseen silloin, kun ruskan väriloisto alkaa hiipua.

Nuuksio_Luukki_Vaakkoi 120Tälläkin kertaa tuli Nuuksiossa nähtyä jotain uutta ja nyt on syytä mainostaa myös valittua reittiä – se oli epäilemättä yksi parhaista, mitä  olen Nuuksiossa onnistunut vuosien varrella kulkemaan. Karttojen tutkiskelu kotioloissa hiljaisina iltoina kannattaa. Etenkin Pöksynhaara on kokonaisuudessaan syytä lisätä Nuuksion suosikkikohteiden listaan.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joissa itse kirjoittaja esiintyy ja joiden perässä on merkintä (T). Näistä kuvista kiitos kuuluu Tuulille.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Nuuksion kansallispuisto).

Kansallispuiston yleiskartta ja palvelut.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

SYYSVAELLUS: NUUKSIO JA VAAKKOI 3.-4.10.2015

REITTI: Mustasilta - Vaakkoi - Saarijärvi - Suolikas - Iso Majaslampi - Mustasilta 12.7 + 7.2 km 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Vaakkoin kauniit lammet. Helsingin Ladun kämppä. Suolikkaan maisemat. Nuuksion pohjoisosien rauha.
ERIKOISTA: Sienet vähissä.

ALUKSI

Jälleen kerran oli aika suunnata ”omaan” Nuuksion kansallispuistoon – tällä kertaa tuntemattomille poluille Nuuksion kyljessä olevalle Vaakkoin ulkoilualueelle sekä aina rauhalliseen ja tuttuun Saarijärven ja Suolikkaan ympäristöön. Yöni vietin Helsingin Ladun jäsenille tarkoitetulla eräkämpällä Vaakkoin lammen rannalla. Niinpä tätä reissua voi kai sitten nimittää yhden yön ”minivaellukseksi”. Ruska oli päässyt etenemään eteläisessä Suomessa lähes parhaimmilleen, mutta sienisyksy vaikutti ainakin toistaiseksi todella kehnolta.

Vaakkoin ulkoilualueelle ja Nuuksion pohjoisosien lähtöpaikoille pääsee kätevästi seutuliikenteen busseilla 345 (joka päivä Mustasiltaan) ja 346 (arkisin Espoon rajalle saakka). Vanhaa Porintietä pitkin kulkee myös kaukoliikenteen busseja (Matkahuolto aikataulut), joita voi käyttää liikkumisessa hyväkseen. Samalla suunnalla ovat myös Salmen ja Luukin ulkoilualueet.

PÄIVÄ 1: MUSTASILTA – VAAKKOI 3.5 + 7.2 KM
Mustasillasta metsään. Kotiutuminen kämpälle. "Vaakkoin lampikierros". Seuraa toisista eräilijöistä. Iltalenkki Saaren Mustalle. Saunaan!

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 003Reissuni alkoi Mustasillasta (kartta). Hetken Porintietä käveltyäni suuntasin kohti Tuhkurin lampea mökkitietä pitkin (kartta). Mökkitien päästä oli helppo laskeutua lammen länsipäässä olevalle isolle polulle (kartta).

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 004Tuhkuri.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 006Tuhkurilta polku jatkui seuraavalle lammelle – Väärä-Mustalle (kartta). Sää oli erinomainen – täysin pilvetön. Muutamia suppilovahveroita sattui kulkiessa silmiini, mutta olin päättänyt poimia tällä reissulla talteen ainoastaan mustatorvisienet, mikäli  niitä olisi tarjolla. Matkalla Väärä-Mustalle sain kierrellä muutamia tuulen kaatamia järeitä kuusia.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 008Väärä-Musta.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 013Väärä-Mustalle suunnistettuani oli helppo todeta että lampi oli oikea ja kaiken lisäksi kaunis. Lammen pinnalla kellui muutamia turvelauttoja, jotka ovat tuttuja myös muilta Nuuksion lammilta, kuten Mustalammelta. Näitä on myös rakenneltu onnistuneesti Nuuksiossa pesivien arkojen erämaalintujen, kaakkureiden tarpeisiin. Väärä-Mustan jälkeen kävelin Espoosta Vihdin puolelle ja Vaakkoin lammelle. Varsinaista polkua en löytänyt – kallioiden yli Vaakkoille kävellessäni törmäsin tosin pariinkin suuntaani nähden poikittain menevään polkuun. Maasto oli joka tapauksessa helppokulkuista – polulla tai ilman.

Majapaikkaani Ladun eräkämpälle saavuin hyvissä ajoin. Kämpän (kartta) pihamaalla sain kahvitella ja haukata hiukan evästä kahden pienen pojan ja heidän isänsä  muodostaman mukavan retkeilijäkolmikon kanssa. Tutustuin Helsingin Ladun jäsenille tarkoitettuun suureen tupaan ja pienempään kammariin. Tämän jälkeen suuntasin ilman rinkkaa pienelle retkelle kohti Vaakkoin ulkoilualueen lukuisia lampia. Alue oli minulle ennestään tuntematon, joten uusia maisemia oli mukava lähteä koluamaan. Tuvan erillinen sauna oli jo lämpenemässä –  siitä huolehti kämpällä ollut päivystäjä.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 024Saaren Mustan länsirannalla.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 017Lähdin  kiertämään ensiksi säännöllisen muotoista ja vajaan 10 hehtaarin kokoista Vaakkoita. Sen koilliskulmasta oli hyvä suuntia Saaren Mustalle, jonne ei ollut matkaa muutamaa sataa metriä enempää. Rauhallinen, kaunis lampi oli ruskassaan vaikuttava näky. Etenkin lammessa oleva pieni saari näytti houkuttelevalta. Kiipesin näkymiä vielä entisestäänkin parantaakseni vielä rantakalliolle (kartta).

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 027Askeleeni kulkivat tämän jälkeen kohti pikkuruista Kämmenlampea (kartta). Sinne suuntasin Saaren Mustan pohjoispäädyssä olevan rämeen kautta. Merkkaamattomilta reiteiltä ei löydy pitkoksia, joten lumen sulamisen aikoihin ja syystulvien aikaan on soiden ylitykseen hyvä varautua kunnon vaelluskenNuuksio_Vaakkoi_yksin 030gillä tai kumisaappailla.  Rämeen jälkeen nousin ylös kallioiden päälle, mistä löytyi Reitti 2000 –  110 kilometriä pitkä merkattu reitti, joka alkaa Helsingin Keskuspuistosta ja kiertelee Nuuksion järviylängöllä. Reitti on etenkin maastopyöräilijöiden suosiossa, mutta sopii toki erinomaisesti patikoijillekin.  Reitti on merkitty maastoon sinivalkoisin nauhoin.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 035Soistuva Kämmenlampi.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 041Hetken reitillä kuljettuani avautuivat näkymät kauniille avosuolle, Kokkoissuolle (kartta), jossa näytti kyykkivän karpaloiden poimijoita. Poikkesin pois reitiltä ja laskeuduin suon reunalle. Määränpäänä olleelle Kämmenlammen laavulle Nuuksio_Vaakkoi_yksin 032tulin tuota pikaa. Suon ylle kohoavalle kalliolle rakennetun mukavan laavun olivat sananmukaisesti vallanneet teini-ikäiset partiolaiset erikoisine pressuviritelmineen. Kuulemani mukaan eivät partiolaiset laavulla Nuuksio_Vaakkoi_yksin 039kuitenkaan kovin usein vieraile – partiolaisilla on oma retkikämppä lähistöllä – Mylly-Majalammella. Hetken laavulla ja lammen rannalla viipyiltyäni oli syytä jatkaa matkaa. Karpaloita löytyi myös lammen rannalta. Laavulta palasin takaisin reitille, jota pitkin lompsin aina Kuikunlääniin johtavalle tielle (kartta) saakka.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 052Iso Lehmilampi.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 054Jatkoin tietä pitkin kohti Vaakkoita muutama sata metriä. Matkalla kohtasin pari maastopyöräilijää. Takasin metsän puolelle sain palata Ison Lehmälammen kohdalta (kartta). Seurailin karttaan merkkaamatonta leveää ja kaunista rantapolkua pitkin aina Nuuksio_Vaakkoi_yksin 029lammen kaakkoispäätyyn saakka. Ruskassa kylpeviä rantoja alkoi värjätä ilta-aurinko. Takaisin Vaakkoille suunnistin jälleen kallioiden poikki. Maasto oli todella kuivaa, eikä suppilovahveroita (eikä erityisesti hamuamiani mustatorvisieniä) tuntunut olevan missään. Mukanani kulki myös ämpäri – lähinnä muodon vuoksi. Puolukoita oli sen sijaan runsaasti, vaikka alueella varmasti poimijoita riittääkin.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 077 Kämpälle palattuani oli paikalla jonkin veran saunojia ja tulilla istuskelijoita, joiden kanssa tuli hetki rupateltua. Vaakkoin lampikierros oli ollut sen verran kaunis, että oli syytä lähteä vielä toisellekin lenkille. Aikaa oli runsaasti. Päätin lähteä takaisin Saaren Mustalle – tällä kertaa sen etelärannoilla kohoaville kallioille. Kuljin lammelle hiukan kiertäen, Väärä Mustan ja sieltä kohti koillista suuntautuvan pienen murroslaakson (kartta) kautta. Laakson keskellä oli kevyesti hakattu alue, jota puolukoiden poimijat eivät olleet löytäneet. Puolukkaa oli todella paljon, yksittäinen ”maamunakin” löytyi.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 084Saaren mustalla jälleen.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 093Laakson pohjalta nousin Saaren Mustan rannan korkeille kallioille ja pienen niemen kärkeen, mistä avautui erinomaiset näkymät itse lammelle. Täällä oli jo maltettava pysähtyä kauniista ilta-auringosta nauttimaan. Lammen vastarannallakiNuuksio_Vaakkoi_yksin 098n näytti olevan isompi porukka samoissa puuhissa. Takaisin kohti Vaakkoita lähdin lammen rantoja seurailemalla. Täältä löytyi komea herkkutatti, jonka kuitenkin jätin suosiolla metsänelävien syötäväksi. Saaren Mustan maisemia oli käytävä ihailemassa vielä kerran  ilta-auringon lämmössä lammen kulmalta.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 114Ladun eräkämpälle palattuani oli paikalla vieläkin tulistelijoita nautiskelemassa täydellisestä, kirkkaasta syyspäivän illasta. Ladun porukassa iltanuotiolla istuskellessa ei jutun aiheita tarvinnut hakea – retkeilystä, tehdyistä ja tekemättömistä reissuista riitti juttua. Sauna oli kuumana ja kävijöitä riitti. Pimeän tultua sain kuitenkin jäädä kämpälle yksin isännöimään.

Jutellessa selvisi, että Haukkalammentiellä oli ollut suoranaista ruuhkaa ja parkkipaikat täynnä. Muita ihmisiä ei Nuuksiossa oikein voi koskaan kokonaan välttää, mutta omaa rauhaa kaipaavien kannattaa suunnata kauniimpina ja mitä ilmeisimpinä retkipäivinä (etenkin viikonloppuisin) jonnekin muualle kun Haukkalammelle, josta suurin osa merkityistä reiteistä alkaa. Sekä Kattila ja Siikaniemi ovat heti rauhallisempia paikkoja parkkipaikkoineen, mutta Nuuksioonhan on käytännössä mahdollista suunnata miltä tahansa suunnalta kansallispuiston reunamilta.

Saunan jälkeen nukutti niin, etten edes iltatulille jaksanut.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 105Vaakkoi ilta-auringossa.

PÄIVÄ 2: VAAKKOI – SUOLIKAS – MUSTASILTA 9.2 KM
Saarijärven vanhat metsät. Lippaluola. Nuuksion helmi - Suolikas. Rauhaa Isolla Majaslammella. Säikähdys Mustakorvessa.

Tapani mukaan heräsin jo varhain – pimeän aikaan. Aikani pienillä tulilla istutuani ja aamiaisen nautittuani lähdin kohti Saarijärven pohjoisrantoja ja Suolikkaan järveä. Vaakkoin kämpältä kävelin ensin Vanhan Porintien varteen, mistä jatkoin suoraan metsän puolelle Saarijärven rantaan. Järven pohjoisrannalla on muutamia kesäasuntoja, jotka jouduin kiertämään. Korkeilta kallioilta maisemia ihailtuani astelin kansallispuiston rajan yli järven luoteispäässä, mistä oli helppo jatkaa karttaan merkittyä isoa polkua pitkin (kartta).

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 125Saarijärven rannalla.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 136Kansallispuiston puolelle päästyäni muuttui maisema selvästi. Metsät olivat Saarijärven lounaisella rannalla yllättävänkin vanhoja ja kuuset suuria. Iso polku seuraili järven rantaa kalliojyrkäNuuksio_Vaakkoi_yksin 142nteen alla. Jyrkänteen alle oli välillä poikettava paitsi vilkuilemaan mustatorvisieniä, myös etsimään mahdollisia luolia. Yksi mukava lippaluola jyrkän alta löytyikin, sieniä ei. Kostealla ja rehevällä pohjoisrinteellä kasvoi lukuisia kauniita sammallajeja, kallioimarretta ja muita saniaisia sekä sydänlehtisiä nuoria metsälehmuksia.

Hetken Saarijärven rantoja koluttuani suuntasin Sarkkisen lampea kohti johtavalle polulle (kartta). Lammen rannalle tultuani oli aika pitää kahvipaussi hiljaisuudessa. Tyynellä lammella istuskellessa alkoi pian kuulua tutuksi tullutta äänekästä kaakatusta – hanhiparvi oli syysmuutolla. Pian se lensikin komeassa aurassa ylitseni. Läheisessä koivussa huomio kiinnittyi näyttävään pökkelökääpään. Jopa kuuluisalla kivikautisella ”jäämies Ötzillä” oli tätä lahottajasientä mukanaan – mitä ilmeisimmin lääkinnällisistä syistä.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 172Pökkelökääpä.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 182Evästettyäni jatkoin kiertelyäni Sarkkisen lammen rannalla pieniä polkuja seuraillen. Lammen itäpäässä oli jo noustava korkealle kalliolle, jossa joku pökkelöpää oli repinyt kallioilta kelon, niin että revitty kanto nNuuksio_Vaakkoi_yksin 197äkyi vastarannalle saakka. Luvaton nuotio oli tietenkin tehty kalliolle.  Hetken jyrkkää pientä polkua ylös ja alas kuljettuani saavuin lopulta tyynen Suolikkaan järven rannalle – epäilemättä yhteen Nuuksion hienoimmista paikoista (kartta). Sarkkista ja Suolikasta erottaa vain kapea kannas ja sen läpi virtaava pieni puro.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 192Nuuksio_Vaakkoi_yksin 194Nuuksio_Vaakkoi_yksin 205Tyyneyttä Suolikkaalla.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 198Kaksi ja puoli kilometriä pitkä järvi on pohjoispäässä kapeimmillaan alle 15 metriä leveä.  Vaikka kallioisen järven rannoilla on muutamia rakennuksia, on järvi luonteeltaan hyvin erämainen. Noin puolet Suolikkaan rantaviivasta kuuluu kansallispuistoon. Järven komeimmalla ja varsin näkyvällä järveen pistävällä niemellä (kartta) on helsinkiläisten partiolaisten alunperin jo vuonna 1964 rakennuttama eräkämppä.

Äärettömän kauNuuksio_Vaakkoi_yksin 221niilta järveltä matka jatkui alkuun Pöksynhaarasta laskevan ja luonnollisessa uomassaan virtaavan puron vartta pitkin kohti Iso Majaslampea. Pöksynhaaran leiripaikalle (kartta) ei ollut syytä tällä kertaa poiketa, mutta vanhasta kokemuksesta voi sen sanoa olevan erittäin hienolla paikalla. Tulenteko ei siellä ole kuitenkaan sallittu. Seurailin selkeää polkua, joka nousi pian kallioille, pienen suoläntin vierustalle ja lopulta Majaslammen pohjoisrannalle.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 239Heijastuksia.

Näillä Nuuksion hiljaisilla kulmilla tapaa kulkijoita harvoin. Majaslammen pohjoisrantaa kulkevaa polkua oli helppo seurailla laakealle kalliolle (kartta), jossa moni kulkija on pitänyt luvatonta nuotiota: Avotulen teko ja leiriytyminen on kansallispuistossa sallittu vain niitä varten osoitetuilla paikoilla. Jopa polttopuuta oli kasattu nuotiopaikan viereen valmiiksi.  Tässä oli joka tapauksessa hyvä pysähtyä pienelle tauolle ja hörpätä aamulla termariin keittämääni kahvia.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 233Iso Majaslampi.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 241Omaa ”alppiruusuamme”, suopursua kainaloihin saakka kasvavasta lammen itäpäästä suuntasin vielä Mustakorven ylle kohoaville korkeille kallioille (kartta). Täällä en ennen ollut käynytkään. Jyrkältä kalliolta avautui näkymät jo osin Nuuksio_Vaakkoi_yksin 244lehtensä menettäneeseen Mustakorven koivikkoon. Kansallispuiston reunamilla, murros-laaksossa sijaitseva istutuskoivikko on varsin erikoinen, mutta kuvauksellinen näky. Mitä ilmeisimmin alunperin kuusta kasvanut kosteikko on ojituksen myötä kuivunut.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 263Mustakorven koivikko.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 273Saarijärveä kohden Mustakorven itäreunan polkua kulkiessa minut säikäytti perusteellisesti tiheän kuusikon seasta vastaan vauhdilla tullut suunnistaja. Näitä tulikin sitten vastaan myöhemmin useampia. Huvittamaan jäi yhden suunnistajan hymy ja kepeä kommentti kauniista poutasäästä – ainakaan tämä urheilija ei tuntunut suunnistavan hampaat irvessä.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 269Saarijärvellä.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 275Jatkoin omia suunnistusharjoituksiani ja Saarijärven saavutettuani oli aamuinen pilvipeite rakoillut ja aurinkokin oli alkanut pilkahdella pilvien raosta. Kohti Mustasiltaa sain kuljeskella rauhallisesti polkuja pitkin Saarijärven kauniita maisemia ja kirkkaita vesiä aika ajoin ihaillen. Lopulta saavuin vanhan Yli-Takkulan tilan rantaan johtavalle kärrytielle (kartta). Metsätaipaleet oli Nuuksio_Vaakkoi_yksin 283nyt kuljettu ja reissu alkoi olla lopuillaan. Kärrytien vierellä minua huvitti haavan kyljessä kasvanut ja kovasti reittimerkkiä muistuttanut haavanläiskäjäkälä. Kärrypolkua reunustavat metsät vaikuttivat varsin hyvin luonnontilaisilta runsaine lahopuineen.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 286Reittimerkki?

Yli-Takkulan tilalle saavuttuani oli kuljettava vielä kilometrin verran hiekkatietä pitkin Vanhalle Porintielle ja Mustasillan pysäkille. Yli-Takkulan tilan arvokkaat metsät on liitetty kansallispuistoon, mutta itse tila kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle. Tilalla näytti olevan ratsastustoimintaa. Yli-Takkulasta puolitoista kilometriä linnuntietä etelään on Vääräjärven leiri- ja nuotiopaikka (kartta), joka on minultakin jäänyt kokematta, samoin sen lähellä oleva korkea Lippukallio (kartta).

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 304Hiekkatien pätkällä ilahduttivat syvän vihreää nurmea kasvavan pellon  reunan komeassa ruskassa olevat haavat, yhtälailla kun sienitaudin (tervatäplän) hauskasti kuvioimat vaahteratkin. Suurta haittaa ei lehtensä pudottavalle vaahteralle sienestä ole. Perille päästyäni sain odotella tunnin välein Mustasillan pysäkin (kartta) ohittavaa seutubussia jonkin aikaa.

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 296Ruskaa parhaimmillaan.

LOPUKSI

Nuuksio_Vaakkoi_yksin 255Minulle aiemmin tuntematon Vaakkoin ulkoilualue kauniine lampineen oli erittäin miellyttävä positiivinen yllätys. Nuuksion keskeisten paikkojen ollessa kauniina syyspäivänä ”ruuhkaisuuteen” saakka täynnä ihmisiä, oli Vaakkoin ja etenkin Nuuksion pohjoisosien merkkaamattomilla (ja usein myös kartoilta puuttuvilla poluilla) hiljaista. Yöpaikakseni valikoitunut Helsingin Ladun eräkämppä osoittautui erinomaiseksi paikaksi saunoineen. Ruska ei ehkä ollut vielä aivan parhaimmillaan, mutta yksi Nuuksion ehdottomista helmistä – Suolikkaan järvi – on paikka, jonne on palattava yhä uudelleen.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

ALUEEN DIGIKARTTA NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Nuuksion kansallispuisto).

Kansallispuiston yleiskartta ja palvelut.

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.