Avainsana-arkisto: Vuosaari

LÄHILUONTO: KALLAHDENNIEMI 20.3.2016

REITTI: Meri-Rastilan tie - Iso Kallahti - Kallahdenharju - Riveliniemi - Kuningatar - Kallahdenniemen uimaranta - Kallahdenharju - Meri-Rastilan tie 6.0 km. 
VAELLUSKAVERIT: -
HUIPUT: Kevätaurinko. Auringo kultaamat ruovikot. Jäkäläbongaus. Palokärjen huuto ja rummutus.
ERIKOISTA: Ahdin kohtaaminen.
ALUKSI

Kallahdenniemi pistää varsin pitkälle Suomenlahteen ja se tarjoaa paitsi suojaisia merenlahtia myös avaria merinäkymiä aina ulkosaaristoon saakka. Niemellä (kartta) on kolme pientä suojelualuetta, joista yksi sijaitsee Helsingin ainoalla harjujensuojeluohjelmaan kuuluvalla harjulla, toiset merenrannan tulvaniityillä. Kallahden suojelualuetta on tulevaisuudessa tarkoitus laajentaa vedenalaisille matalikoille saakka. Niemellä on lisäksi kaksi uimarantaa – toinen Isolla Kallahdella ja toinen niemen kärjessä. Kulttuurihistoriasta kiinnostuneille huvilabongareille löytyy tältäkin merenrantakohteelta lukuisia huviloita ihailtavaksi.

Kallahdenniemellä tulee käytyä hyvin usein ja paikka on itselleni sen verran arkinen, että ehkäpä juuri siksi tästä lähiretkikohteesta kirjoittaminen on toistaiseksi jäänyt. Tästäkin huolimatta se on epäilemättä yksi Helsingin hienoimmista ja varsin monipuolisista luontokohteista. Niemi on ehdottomasti retken arvoinen paikka – vuodenajasta riippumatta.

Kallahdenniemi sijaitsee Vuosaaren ja Meri-Rastilan kaupunginosien rajalla ja sinne pääsee metrolla (Vuosaari tai Rastila). Lähemmäs harjua pääsee Rastilan ja Vuosaaren välillä kulkevalla runkolinjalla 560 (Rastila – Myyrmäki). Arkisin itse niemeen saakka kulkee Vuosaaresta palvelulinjan pikkubussi 816.

MERI-RASTILAN TIE – KUNINGATAR 3.0 KM

Kallahdenniemi 005Matka Kallahdenniemeen kannattaa aloittaa Meri-Rastilan tieltä, jossa lähimmät bussipysäkit sijaitsevat hyvin lähellä Kallahdenharjuntien päätä (kartta).  Tällä kertaa kiipeilin kohti harjua mukavien kelopuisten kallioiden yli (kartta). Kallioilta laskeuduin suoraan Ison Kallahden uimarannalle. Uimarannan reunamille on levittäytynyt luontaiselta kasvillisuudelta tilaa vievää vieraslajia – kurtturuusua, jota joudutaan aika-ajoin kitkemään talkoovoimin.

Kallahdenniemi 009Harjupolulla.

Kallahdenniemi 014Kallahdenharjun länsireunalla kulkee selkeä polku, jota reunustaa alueen vanhin puusto – kilpikaarnaiset, noin 150 vuotta vanhat männyt. Harjulta on kaadettu puuta viimeksi Krimin sodan aikoihin. Kauniisti tuulen taivuttamia, mutkalle kasvaneita mäntyjä ja harjua on parasta ihailla uimarannalta (kartta). Mäntyjen kilpikaarnan päällä kasvaa kauniita jäkäliä, kuten sormipaisukarvetta.

Kallahdenniemi 011Kallahdenharjun kilpikaarnaiset männyt.

Suojelualueen eteläpuoleiset rannat ovat huviloineen yksityismaita, joten hetken joutuu kulkija paarustamaan harjun päällä kulkevaa tietä (kartta) pitkin. Matkaa voi tämän jälkeen jatkaa kauniiden männiköiden keskellä – mukavia metsäpolkuja pitkin.

Kallahdenniemi 015Kallahdenniemen ytimessä – männiköiden keskellä.Kallahdenniemi 021Kelo kehyksissä.

Kallahdenniemen kärkeen kulkee paitsi tie myös useita polkuja – tällä kertaa valitsin niistä satunnaisesti yhden, niemen keskellä kulkevan polun, jota ei löydy kartalta. Eksymisen vaaraa ei kapealla niemellä luonnollisestikaan ole – meri tulee joka puolella vastaan nopeasti. Suuntana oli Riveliniemi (kartta), jossa sijaitsee kaupungin omistama ja nykyisin vuokralla oleva suurikokoinen huvila. Ylitin lopuksi Riveliniemeen johtavan tien ja kävelin kauniita rantoja pitkin aina niemen kärkeen, Kuningattareen (kartta) saakka.

Kallahdenniemi 026Rannan kiviä peittää kallioisokarve.Kallahdenniemi 066Silokallion uurteet.Kallahdenniemi 047Väinönputki? Kallahdenniemi 040Ruovikossa.Kallahdenniemi 075Aallonmerkit ohuen jään alla.

Huomio kauniissa kevätsäässä kiinnittyi yhtälailla luonnon pieniin yksityiskohtiin – kauniisiin järviruokoihin, jäkäliin, talventörröttäjiin, kallioihin, kiviin ja puihin – kuin maisemiinkin. Jäät olivat suurelta osin rannoilta jo sulaneet.

Kallahdenniemi 062Näkymät Vuosaaren Aurinkolahteen.Kallahti_1Kultaiset ruo´ot. Kallahdenniemi 071Lähisaaret: Prinssin luoto, Voirasia ja Kalliosaari.

Katselin haikeasti kohti Kalliosaarta (kartta), jossa on jäiden kantaessa tullut käytyäkin. Viimeisimmät talvet ovat kuitenkin olleet sen verran leutoja, ettei saareen ole jäitä pitkin ollut juurikaan asiaa. Kalliosaaresta löytyy kaksikin keittokatosta, joten retkikohteeksi se sopii erinomaisen hyvin.

Kallahdenniemi 084Minä ja Ahti.

Rannalla oli hyvä kävellä, nautiskella kirkkaasta päivästä ja kauniista maisemista. Rannalle oli ajautunut jonkin verran rakkolevää. Rantaveteen kurkkiessani ja rannan leviä bongaillessani törmäsin myös pörröpäiseen Ahtiin

graniittiGraniittinen siirtolohkare ja näkymät ulkosaaristoon. Kallahdenniemi 091Tuulisen niemenkärjen kuningatar.

Kuningattaren (niemen) kärjessä ja paluumatkallani törmäsin useisiin lintubongareihin kaukoputkineen ja kiikareineen. Bongareita näytti kuitenkin olevan liikkeellä enemmän kuin itse lintuja. Hetkeksi kylmenneet säät näyttivät vieneen lintujen suurimman muuttoinnon. Kuningatar tarjoaa bongauspaikan lisäksi hienot näkymät ulkosaaristoon ja aina avomerelle saakka. Kuningattaren kärjessä olevat rakennukset (Dronningholm) ovat kaupungin omistuksessa.

KUNINGATAR – MERI-RASTILAN TIE 3.0 KM

Kallahdenniemen kärjestä oli helppo jatkaa rantoja pitkin rantakallioilla kiipeillen ja kevään edistymistä havainnoiden. Aurinko löytyi myös kalliloilta, pienen keltajäkäläesiintymän muodossa.

Kallahdenniemi 103Valoa kohti!Kallahdenniemi 107Keltajäkälää Kuningattaren rantakallioilla. Kallahdenniemi 109Talven viimeiset ponnistukset.

Kallahti_joulu_15 049Rantakallioilta ja niemenkärjestä polut johdattavat kovin toisenlaiseen maisemaan – matalille ruovikkoisille rannoille ja tulvaniityille, joilla pääsee kesäisin ja syksyisin ihastelemaan laajoja rantavehnäkasvustoja. Rannan kovissa oloissa jalostuneet ja haarovat puut houkuttelevat kiipeilemään. Etenkin lapsille riittää rannoilla varmasti puuhaa.

Kallahdenniemi 122Kallahdenniemi 028Kallahdenniemi 127Puut, jotka odottavat kiipeilijötä.

Talven tulvien korkeudesta kertovat rannoille kasaantuneet ruokovanat. Tänä talvena tulvaniityt ja alimmat rantametsät jäivät tulvien alle useampaan otteeseen joulukuun myrskyjen aikaan. Merenrannan vuosituhansia vanhasta sijainnista puolestaan kertoo kaunis ja suhteellisen matala rantatörmä (kartta) noin viisi metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella.

Kallahdenniemi 120Tulvat ja jäät ovat työntäneet ruo´ot kauas maalle.

Tulvaniittyjen jälkeen seurailin melko kauas merelle päin vetäytynyttä rantaviivaa. Itse harju pistää matalikkoina kauas merelle ja harjua voi jäljittää hiekkaisia saaria pitkin aina Santiseen, Isolle Leikosaarelle ja Kutusärkille saakka (kartta). Uimarannalta pienen leikkipuiston vierestä löytyy varsin erikoisia tolpan päähän viriteltyjä, käyttökelpoisia grillejä (kartta). Nyt yksi kolmesta grilleistä näytti olevan kuumana – käristyvien saslikien tuoksu kantoi kauas. Omat hiilet kannattaa luonnollisesti ottaa grillille mukaan.

Kallahdenniemi 138Vanha rantatörmä.

Paluumatkaa tein lämpöisessä iltapäivän auringossa jälleen harjua pitkin astellen. Lähistön männikössä huusi ja rummutti keväästä hullaantunut palokärki.

Kallahdenniemi 148Kaunis harjupolku männikön läpi.Kallahdenniemi 152Nuorta tuulten pieksämää männikköä harjulla.

Väkeä oli suojaisan harjun liepeillä jo paljon aikaisempaa enemmän, eväiden kera. Vaihtoehtoisesti voi harjua seurailla myös sen itäpuolella, mutta auringonpaiste houkutteli tällä kertaa varjoista itärantaa enemmän. Tulvien ja myrskytuulten kaatamat rungot tarjoavat mukavia paikkoja istuskeluun ja auringonpaisteesta nauttimiseen. Melko matala, kapea ja meren huuhtoman harjun laki kohoaa ainoastaan reilu kymmenen metriä merenpinnan yläpuolelle.

Kallahdenniemi 157Iso Kallahti ja näkymät harjulle.

LOPUKSI

Kallahdenniemen monipuolinen ja vaihteleva luonto tarjoaa hyvän paikan luonnossa virkistäytymiseen. Vaihtelut vuodenaikojen välillä ovat suuret ja parhaimmillaan voi retkensä keskellä talvea (jään kantaessa) ulottaa lähisaarille saakka.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

 

 

 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Kallahdenniemi, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Kallahdenniemi).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

 

LÄHILUONTO: RAMSINNIEMI, HELSINKI 17.10.2015

REITTI: Ramsinniementie - Rastasniemi - Koivunokka - Ramsinniementie 1.5 km. 
VAELLUSKAVERIT: Vesku.
HUIPUT: Kaunis ja kirkas syyspäivä. Tulivuorten synnyttämät rantakalliot. Haavikot. Ahdinparran peittämät kivikot ja rakkolevät.
ERIKOISTA: Pienestä luontoretkestä iso ilo.
ALUKSI

Ramsinniemi kutsui jälleen. Tässä lähikohteessa tulee käytyä usein. Pienialaisella lehtojensuojelualueella näytti nyt kovin toisenlaiselta kuin vehreän keskikesän aikaan.

Veskun ollessa flunssassa teimme lenkkimme lyhyen kaavan mukaan autoillen ja Ramsinniementien kupeessa olevalle pienelle, parille autolle sopivalle parkkipaikallekaahaten. Paikkaan pääsee helposti julkisilla liikennevälineillä – joskaan ei aivan perille saakka. Meri-Rastilan tien ja Ramsinniementien risteykseen pääsee bussilla 560 (esim. Vuosaaren tai Rastilan metrolta), hiukan pidemmälle Ramsinniementiellä pääsee Vuosaaresta kulkevalla palvelulinjalla 816. Ramsinniementien risteyksessä on selvä opaste, joten siitä ei oikein voi kulkea ohi.

POHJOISRANNAN LUONTOPOLUILLA 0.9 KM

Ramsinniemi_loka15 236Parkkipaikalta pääsimme suoraan suojelualueen metsiin selkeää polkua pitkin.  Sää oli mitä parhain – syksyinen, aurinkoinen ja kirpakka. Hetkeksi tuli pysähdyttyäkin: Ensin polulta korjattua kaatunutta kuusenrunkoa tutkimaan ja sitten tuoreissa lehdoissa viihtyvän lehtokuusaman kirkkaanpunaisia ja myrkyllisiä marjoja kuvaamaan.

Ramsinniemi_loka15 224Lehtokuusaman marjat. Ei syötäväksi. Ramsinniemi_loka15 232Lehdon syksyä.

Ramsinniemi_loka15 226Itse lehto oli nyt hiljentynyt. Kotkansiipien ruskeiksi käpertyneet lehdet makasivat apeina maassa, vaahteroita vaivasi jokin sieni ja moni koivu oli pudottanut jo lähes kaikki lehtensä. Nuori vaahtera ja vanha koivu syleilivät  toisiaan. Lehtensä vRamsinniemi_loka15 249ihreänä pudottavat suuret tervalepät näyttivät kovin elinvoimaisilta tässä seurassa. Lehdossa viihtyvät suuret saarnet kohosivat katoksi yllemme, kun taas lahoavan koivun kannon juurella kasvoi syksyn heRamsinniemi_loka15 255delmiä – suuri rypäs pörhösuomuhelokkaa. Aikamme syksyisen lehdon keskellä ja sen pitkoksilla pyörittyämme suuntasimme aurinkoiselle rannalle Rastasniemeen.

Ramsinniemi_loka15 243Pörhösuomuhelokat.

Ramsinniemi_loka15 283Rastasniemi (kartta) on erinomainen  näköalapaikka, josta voi ihailla paitsi kaupunkimaista maisemaa Vartiokylänlahden siltoineen ja Róihuvuoren vesitorneineen, myös upeita rannan ruovikoita, Meri-Rastilan metsiä sekä kaunista ja ikivanhaa kallioperää.  Lähes kahden miljardin vuoden ikäinen kallioperä muodostuu  tulivuorten synnyttämistä tyynylaavoista ja uraliittiporfyriiteistä. Metsissä hohti täällä kaunis ruska. Vuosaaren alueen kiintoisasta kallioperästä on kirjoitettu myös hyvä blogi.

IMG_3017Tulivuoriperäiset kalliot (V).Ramsinniemi_loka15 272Ruska, ruovikot ja Meri-Rastilan metsät Puotilanlahdella.IMG_3012Kultainen ruovikko (V).

Ramsinniemi_loka15 305Rantapolku päättyi kärrypolulle, josta löytyy myös alueen kasveista kertova infotaulu karttoineen. Infotauluilta (kartta) matka jatkui takaisin Ramsinniementielle päin leveää ja vanhaa kärrytietä pitkin. Matkalla meitä ilahdutti komea, ruskan kirkkaisiin väreihin pukeutunut  haavikko.

Ramsinniemi_loka15 302Haapa on kaunis puu. Haapa on suosikkipuu.

MEREISILLÄ RANTAKIVIKOILLA 0.6 KM

Ylitimme tien ja jatkoimme nyt Ramsinniemen etelärannan puolelle. Kärrytien päästä löytyy myös pieni parkkipaikka (kartta) muutamalle autolle sekä opaskyltti, joka johdattaa lehtoon.

IMG_3028Eteläranta, aurinko ja pihlaja (V).

Tällä kertaa muodostui Ramsinniemen reissun kohokohdaksi nämä aurinkoiset etelärannat, jonka rantakivikot olivat täynnä ahdinpartaa. Näyttävät pallekivikot ovat syntyneet aikojen kuluessa merijään työntämänä ja aallokon huuhtomana. Oma sisäinen ”nurmiporani” kyykisteli kivikoissa innoissaan.

Ramsinniemi1Ahdinpartaiset kivikot. IMG_3036Nurmipora (V).

Kauniin rannan lisäksi tarjosi eteläranta hienot näkymät merelle ja merellisen Helsingin kansallismaisemaan. Rannalla, mukavassa iltaisessa auringonpaisteessa kului maisemia ihmetellessä melkoinen tovi.

Ramsinniemi_loka15 324Ramsinniemi_loka15 357Ranta.

Lopulta matkamme jatkui Koivunokkaan (kartta) ja sen rannalta hiukan ylemmäs nousevalle kalliolle. Ahdinparran lisäksi oli rannoilla runsaasti rakkolevää – osoitus puhdistuneista rantavesistä. Kauniin, avoimen rantakaistaleen molemmin puolin on yksityismaita ja näyttäviä huviloita – idässä Aallon suunnittelema, nykyisin Stora Enson omistama huvila ja lännessä Merihiekka (Vuosaaren seurakunnan päiväleirikeskus).

Ramsinniemi_loka15 350Rakkoleviä. Ramsinniemi_loka15 359Kohti Koivunokkaa.

Käännyimme lopulta Koivunokasta kohti Ramsinniementietä ja parkkipaikkaa. Pientä polkua seurailemalla päädyimme (vahingossa) suoraan autolle.

Ramsinniemi_loka15 362Koivunokan kallioilla.

LOPUKSI

Pienikin visiitti luontoon oli taas tehnyt ihmeitä ja mieli virkistyi. Avoimen, aurinkoisen ja melko kuivan etelärannan sekä pohjoisen, hämärän ja kesäisin äärettömän vehreän lehdon yhdistelmä tekee Ramsinniemestä erityisen mukavan retkeilykohteen.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuun ottamatta joissa esiintyy itse kirjoittaja sekä kuvia, joiden perässä on merkintä (V). Näistä kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Ramsinniemi, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Ramsinniemi, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Ramsinniemi).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: UUTELA, HELSINKI 26.9.2015

REITTI: Aurinkolahti - Uutela - Niemenapaja - Nuottaniemi - Aurinkolahti 3.4 km. 
VAELLUSKAVERIT: Tytär 11 v.
HUIPUT: Monipuolinen Uutelan luonto. Kiipeilykalliot, kiipeilypuut. Täydellinen ulkoilusää.
ERIKOISTA: Uudenuutukaiset grillit.
ALUKSI

Aurinkoinen ja lämmin syyspäivä oli riittävä syy lähteä ulkoilemaan. Tällä kertaa menimme Uutelaan, jossa seurailimme väljästi Uutelan läntisissä osissa kiertävää ”Metsä- ja laidunmaisemia” –luontopolkua (rakennusviraston esite ja kartta).

Uutelan ulkoilualue (ympäristökeskuksen esite ja kartta) sijaitsee lähellä Vuosaarta, joten se on helppo saavuttaa julkisilla kulkuvälineillä. Vuosaaren metroasemalta on tietenkin mahdollista jatkaa Uutelaan kävellen (n. 1.5 km). Metroaseman ja Vuosaaren sataman välillä liikennöi linja 90 (aikataulut ja reittikartta). Arkisin keskelle Uutelaa pääsee palvelulinjalla 819 (aikataulut ja reittikartta). Vantaan Myyrmäestä Vuosaaren kautta Rastilaan kulkeva runkolinja 560 (aikataulut ja reittikartta) on varsin toimiva poikittaislinja Vuosaareen kauempaa pääkaupunkiseudulta tuleville.

Piirros1Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi). Pohjakartta: Helsingin kaupungin rakennusvirasto).

AURINKOLAHTI – NIEMENAPAJA (2.4 KM)
"Vuosaaren Rivieralla". Lehtopolku. Vieraslajeja viljelypalstoilla. Kuumaa kaakaota, makkaraa ja vaahtokarkkeja. Hiljainen nuotiopaikka, kunnes...

Lähdimme liikkeelle varhain, joten muita kulkijoita oli vielä vähän. Vuosaaren Aurinkolahden autiolla hiekkarannalla oli oma, suorastaan kummallinen tunnelmansa. Yksinäinen kalastaja onki aallonmurtajalla ja meri oli tyyni. Hyiseen veteen ei kuitenkaan tehnyt mieli …

Uutela_syksy 007Aurinkolahti – ”Vuosaaren Riviera”.

Uutela_syksy 017Aurinkolahden rannalla on hauska tombolo – hiekkarantaan ajan myötä särkällä yhtynyt saari. Pitkä hiekkaranta oli nopeasti kuljettu ja vastaan tuli Kampela, suosittu terassikahvila venesataman vieressä. Täältä löytyy myös parkkipaikkoja omalla autolla Uutela_syksy 034liikkuville. Kampelasta jatkoimme itse luontopolulle, joka on merkitty maastoon vihreävalkoisin nauhoin. Matkaa saa alkuun taittaa helppokulkuisia ja leveitä polkuja pitkin – alkureitin varrelle sattuu Uutela_syksy 025niin reheviä lehtoja kun pienialaisia niittyjäkin. Tyttäreni innostui kuvaamaan vielä kasteisia niittyjä. Ruska oli hyvällä alulla ja  korkeiden haapojen keltaiset lehdet kahisivat mukavasti yllämme. Aurinkoinen ja kirkas sää tarttui nopeasti – hyvä mieli oli taattu.

Uutela_syksy 028Aamukastetta (T).

Uutela_syksy 032Uutelaan tultuamme lähdimme epähuomiossa seurailemaan luontopolun sijaan viljelypalstojen viereistä pientä hiekkatietä. Suosituilla palstoilla oli nyt syksyn tullen hiljaista. Palstojen eteläpäästä lähdimme palailemaan luontopolulle (kartta), tutustuen Uutela_syksy 045samalla kauniisiin, mutta haitallisiin Suomen luontoon leviäviin vieraslajeihin. Ainakin jättipalsami tuntui pellon pientareella rehottavan valtoimenaan, mahdollisesti myös korkeapiisku oli pientareen kasvustoon pesiytynUutela_syksy 052yt (tunnistus ei varmaa). Suomessa luontaisesti esiintyvä kultapiisku se kuitenkaan ollut. Kitkentätalkoot olisi palstojen ympäristössä paikallaan, ennen kun vieraslajit levittaytyvät entistä laajemmalle.

Nuotiopaikan lähestyessä piipahdimme hetkeksi metsänkin puolelle, ennen kun siisti Niemenapajan grillikatos ja sinne virittämämme tulet vetivät puoleensa. Luontopolkuilumme ei ollut oikein onnistunut – olimme toistaiseksi onnistuneet ohittamaan jokaisen rastin omia reittejä kuljeskellessamme! Eipä silti – nähtävää ja koettavaa riitti muutenkin. Niemenapajan grillikatoksella (kartta) ei sinne tultuamme ollut vielä ketään.

EväinäUutela_syksy 083 oli mukana hyvin perinteisesti grillimakkaraa, vaahtokarkkeja ja kuumaa kaakaota. Uutelan nuotiopaikkojen grillit on vaihdettu tänä kesänä paremmin grillihiilille sopiviksi, joten tähän olimme osanneet varautua. Pienet pilkkeetkin Uutela_syksy 091tietenkin sopivat uusiin grilleihin oikein mainiosti. Hiilten sytyttämistä hiukan kauempaa seuraamaan saapui myös varis, joka mitä ilmeisimmin oli oppinut kärkkymään omaa osuuttaan eväistä. Maisemat niemennokasta ovat todella komeat.

Uutela_syksy 097Näkymät Vuosaareen – kaupunki on lähellä.

Uutela_syksy 109Grillaillessamme saapui paikalle myös toinen seurue – kaksilapsinen perhe. Hiiliä ja vaahtokarkkeja riitti heillekin. Sää oli todella upea ja aamupäivän edistyessä alkoi retkiväki lisääntyä. Lähtöä tehdessämme saapui paikalle myös iso, eloisa joukko pieniä lapsia.

NIEMENAPAJA – AURINKOLAHTI (1.2 KM)
Uutelaa parhaimmillaan. Upeita maisemia, monipuolista rantaluontoa. Luonnon oma jumppasali.

Niemenapajasta päätimme jatkaa matkaamme rantoja pitkin. Ranta on helppokulkuinen ja tarjoaa mahtavia merimaisemia. Varsinainen polkukaan ei kaukana rannasta kulje. Merelllä seilasi yksinäinen purjevene.

Uutela_syksy 115Pieni merenneito?

Uutela_syksy 143Heti alkuun saavuimme matkallamme kauniille ja jyrkälle kalliolle, jonne kovasti energisen tyttäreni oli tietenkin kiivettävä. Sää oli suorastaan täydellinen – ulkona oli nyt hyvä olla. Kiipeilytuokion jälkeen oli kärrynpyörien aika – yhtälailla metsissä, kallioilla kun rannoillakin. Hikisiä jumppasaleja eikä voimistelutelineitä ollut ikävä. Uutela_syksy 166Retkikaverinani näytti olevan melkoinen vieteri, jonka innostus väistämättä tarttui. Lyhyellä rantataipaleella (kartta) on tarjolla kauniita rantakallioita, harmaita keloja ja kuivia kalliomänniköitä, hiekkarantaa, aavoja merimaisemia ja lopuksi vielä kaunista rUutela_syksy 174uovikkoa – varsin monipuolinen kattaus Helsingin rannikon luontoa. Muita kulkijoitakin alkoi päivän edistyessä näkyä yhä enemmän. Omaa rauhaa suurella ulkoilualueella kuitenkin riittää.

Uutela_syksy 183Duracell liikkeessä.  Uutela_syksy 181Kalliomänniköitä …Uutela_syksy 185… merimaisemia … Uutela_syksy 170… ja rannan lepikoita.

Ruovikon reUutela_syksy 195unamilla näin yhden tunnnistamatta jääneen kahlaajan. Lämpöisenä syysiltapäivänä ampiaista muistuttavan kukkakärpäsen huomion oli kiinnittänyt karhunköynnös. Rannan päässä oleva grillikatos (kartta) oli hiukan yllättäen autiona. Uutela_syksy 204Sen ohitettuamme suuntasimme vielä komealle näköalapaikalle korkeille kallioille (kartta). Matkalla törmäsimme kauniiseen ja jonkin otuksen (orava?) puraisemaan tuhkeloon, jonka tarkemman lajinmäärityksen perusteella arvelin olleen joko piikkituhkeloUutela_syksy 208Poimimattomia puolukoitakin kuivista metsistä löytyi. Näköalakallioilta löytyi vielä yksi paikka kiivettäväksi – komea kelo. Hieno syyspäivä oli hyvä huipentaa Aurinkolahden näkymiin. Syyspäivälle hyvästit heittämässä kävi myös aurassa yli lentänyt hanhiparvi.

Uutela_syksy 190Kahlaaja …Uutela_syksy 218ja kiipeilijä.  Uutela_syksy 221Aurinkolahti. Uutela_syksy 223Muuttajat.

LOPUKSI

Mereinen Uutela ei petä ja sitä voi suositella kaikille – lasten kanssa tai ilman. Kaupungin läheisyydestä huolimatta löytyy suurelta alueella myös rauhallisia kolkkia. Rauhaa kaipaavat voivat myös ajoittaa reissunsa hektisimmän iltapäivän ulkopuolelle tai vaikka syysmyrskyn tuiverrukseen. Lämpimään on Uutelasta lyhyt matka.


Jutun kuvat kirjoittajan ja tyttären (kuvatekstissä T) ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Helsingin rakennusviraston esite ja luontopolun rastit.

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Helsingin rakennusviraston esite ja luontopolun rastit.

Helsingin ympäristökeskuksen esite ja kartta.                               

Retkikartta (Paikannimihaku:  Uutela, Helsinki).          

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Uutela).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: MUSTAVUORI, HELSINKI 15.4.2015

REITTI: Satamakaari - Vuosaaren täyttömäki - Mustavuori - Kalvikintie - Niinisaarentie - Satamakaari 7.0 km 
VAELLUSKAVERIT: Vesku
HUIPUT: Vuosaaren täyttömäen näköalat. Mustavuoren lehdot ja kalliot. Keväinen luonto. Jättikuusi.
ERIKOISTA: Mustavuoren juoksuhaudat.
ALUKSI

Postiluukusta tipahti vastikään kortti, jossa kerrottiin Mustavuoren hoito- ja kehittämissuunnitelmasta. Suunnitelmasta pyydettiin samalla palautetta (1.-30.9.2015). Mieleeni palautui heti pieni keväinen retki Mustavuoren lehtoihin ja kallioille. Ennen Mustavuorta nousimme retkellämme Vuosaaren täyttömäelle maisemia ihailemaan. Monimuotoinen Mustavuori on puolestaan yksi Helsingin arvokkaimmista luonnonsuojelualueista. Alueella on paitsi hienoja lehtoja myös kalkkikiveä sisältäviä kallioita ja matalia lintujen suosimia merenlahtia.

Mustavuorelle pääsee helposti julkisilla kulkuvälineillä Vuosaaren metrolta tai Mellunmäestä. Mustavuoren lähelle kulkevat bussit 818 (Mellunmäki – Vuosaari), 90 (Vuosaari – Vuosaaren  satama) ja 96 (Vuosaari – Porslahdentie/Niinisaarentie).

SATAMAKAARI – VUOSAAREN TÄYTTÖMÄKI (0.5 KM)

Retkemme alkoi Satamakaaren vierellä olevan Tryvikintien päästä (kartta), jonne jätimme auton. Katselimme aikamme täyttömäeltä valuvia jätevesiä ja niille rakennettuja saostusaltaita. Varsin perusteellisen näköiset jätevesien keräysjärjestelmät johdattelivatkin meidät keskustelemaan Talvivaaran ”vesienhallinnasta”. Alkuun talsimme loivasti täyttömäen lakea kohti Tryvikintietä pitkin. Pian kuitenkin suuntasimme suoraan ylös kohti täyttömäen lakea.

Mustavuori 003Vuosaaren satama.

Mustavuori 005Vuosaaren täyttömäki (kartta) on varsin omalaatuinen paikka. Se nousee noin 60 metriä merenpinnan yläpuolelle ja se tarjoaa maisemien lisäksi hyvän paikan lintujen bongaukseen. Avarien maisemien vuoksi etenkin petolinnut on täällä helppo havaita. Tälläkin kertaa oli mäen laella yksi bongari kaukoputkineen.  Täyttömäelle on kasattu ylimääräisiä maita jo pitkään, mutta sen viimeisin kuorrutus on peräisin Vuosaaren sataman rakennustyömailta. Viereisellä ja matalammalla vanhalla kaatopaikka-alueella tehdään edelleen sulkemistöitä: Kaatopaikan pintaa tiivistetään sekä kaasujen ja jätevesien keräystä uudistetaan. Kaatopaikka oli käytössä vuosina 1966–1988. Suunnitelmissa on tehdä alueesta monipuolinen ulkoilu- ja virkistyalue.

Nykyisin täMustavuori 009yttömäen 60 hehtaarin alueella kasvaa lähes 400 eri putkilokasvilajia. Osa siemenistä ja itiöistä on tullut täyttömaiden mukana, osa kasveista on istutettu ja tuotu paikalle rannikolta kerättyinä pistokkaina. Täyttömäen kukkaloistoa kannattaa luonnollisesti mennä ihailemaan kesä-heinäkuussa. Tällöin kukkiva mäki houkuttelee paikalle myös runsaasti päiväperhosia. Veskua täyttömäen maisemissa kiehtoi jokin ihan muu kun kasvillisuus: sataman kontit. Täyttömäen laki on myös hyvä paikka tarkkailla Suomen reaaliaikaista viennin ja tuonnin tilannetta. Veskun oman systeemin mukaan satama-alueen 1-2 konttia päällekkäin merkitsee lamaa, 3-4 konttia taantumaa tai elpymistä ja 5-7 päällekkäistä konttia vilkasta vaihtoa ja sitä, että talous vetää.

Ajankohtaista täyttömäen vuodenaikojen vaihtelua seuraavaa ja runsaasti kuvia sisältävää Jukka Toivosen (kaupungin luontotarhuri) blogia  voi seurata täällä. Täyttömäellä on myös omat Facebook-sivut (Vuosaarenhuippu).

Mustavuori 012”Kurussa”.

Alas laaksoon ja edelleen kohti Mustavuorta lähdimme laskeutumaan paikalle muotoiltua (ja varsin aidonnäköistä!) ”kurua” (kartta) pitkin. Muutoinkin alueen kasvusto ajuruohoineen ja katajineen muistuttaa jonkin verran tunturimaisemia. Paikka on suorastaan hassu.

VUOSAAREN TÄYTTÖMÄKI – MUSTAVUORI – SATAMAKAARI (6.5 KM)

Reittivalintamme Mustavuorelle suunnatessamme ei mennyt ihan putkeen, sillä jouduimme loppujen lopuksi kiipeilemään aitojen yli. Täyttömäen laelta Mustavuorelle suunnatessa kannattaa siis valita suunta lännen sijasta kohti pohjoista ja vasta myöhemmin laskeutua alhaalla odottavan kosteikon eteläreunaan. Aitoineen ja kaivettuine ojineen olivat paikat täällä melko törkyisiä ja vanhalta kaatopaikka-alueelta tulevat valumavedet vaikuttivat likaisilta. Hetken kuljettuamme ja pienen lampareen ohitettuamme pääsimme kuitenkin jo Mustavuoren lehtojen syliin (kartta).

Mustavuori 013Mustavuoren arvokas lehto odottaa vielä kesää. Mustavuori 026Talventörröttäjät.

Mustavuori 022Vehreyden puutteesta huolimatta oli lehto kesään valmistautuessaankin mielenkiintoinen paikka kuljeskella. Metsissä oli runsaasti lahopuuta ja niitä hajottavia kääpiä. Ilman kenttäkerroksen vehreää kasvustoa oli kaikki nyt helposti nähtävillä. Kosteikon reunalla metsän pohjaa peittivät aavemaiset saniaisten talveksi törröttämään jääneet osat. Alueella esiintyy myös harvinaisiaMustavuori 014 ja uhanalaisia kääpiä, sieni- ja sammallajeja. Näistä yksi on rusokääpä, joka ilmaantuu ainoastaan jo kantokäävän hajottamiin puihin – yleensä kuusiin. Mustavuorella on tavattu myös korpihohtosammalta. Mustavuoren lehdoissa voi bongata myös jonkin harvinaisen lintulajin, kuten vaatimattomannäköisen idäuunilinnun. Lehdon tunnelmaa laskee hiukan vieressä kulkeva voimalinja.

Mustavuori 017Sinivuokkoja.

Kosteikon reunaa aikamme kuljettuamme päätimme lopulta nousta ylös Mustavuoren laelle. Nousu oli jyrkkä mutta lyhyt. Kallion itäisillä reunamilla (kartta) tuli vastaan vanhoja linnoituksia ja tykkiteitä, jotka on rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikaan osaksi Helsinkiä ympäröivää linnoitusketjua. Mustavuorella on myös vanhoja kalkkilouhoksia, joskaan näissä emme retkellämme tällä kertaa käyneet. Paikan historiallisia kohteita suojaa muinaismuistolaki.

Mustavuori 031Kahvitauon paikka (V).

Mustavuori 033Mustavuoren laelle päästyämme oli aika etsiä sopiva kahvittelupaikka. Kuivilta kallioilta tämä olikin helppo löytää. Penkeiksi valikoituivat sopivat irtolohkareet. Mustavuoren rinteet ovat peitteisiä, joten hyviä näköalapaikkoja emme ylhäältä sen sijaan löytäneet.  Kahvin lisäksi maistui myös mukaan otetut pullat.

Mustavuori 034Kekomuurahaisten kesä on alkanut.

Mustavuori 035Mustavuoren laen kallioilla on runsaasti komeita mäntyjä ja kuvauksellisia keloja. Sää jatkui poutaisena. Keväinen aurinko lämmitti meidän lisäksemme myös muurahaisia, jotka olivatkin jo kovassa työn touhussa – niin keolla kun keloissakin. Suomessa eri kekomuurahaislajeja on kaikkiaan neljä. Tikkoja emme nakuttajille otollisista maisemista huolimatta nähneet.

Mustavuori 042Kahviteltuamme aloimme laskeutua alas ”vuoren” laelta ja tarkoituksenamme oli jatkaa takasin autolle leveitä polkuja ja teitä pitkin. Matkalla meidät kuitenkin pysäytti luonnonsuojelualueen reunamilla sijaitseva vanha kuusikko (kartta) ja etenkin kuusikon valtias, ympärysmitaltaan jopa IMG_26673,5-metrinen jättiläinen. Innostuimme tietenkin puusta kovasti. Vesku toimi mittamiehenä ja laskutoimituksia yritin tehdä sitten kotosalla. Kuusen ikää on ympärysmitan perusteella vaikea arvioida, mutta hyvin karkeasti laskettuna voisi kyseisellä kuusella olla ikää jopa yli 250 vuotta. Se on kuuselle erittäin paljon. Kaiken lisäksi kuusi vaikutti hyväkuntoiselta, joten kasvu jatkuu edelleen. Lapin hitaasti kasvavat männyt ja katajat voivat kasvaa kuusia huomattavasti vanhemmiksi.

Mustavuori 045”Tarkkoja” mittauspuuhia.

Leveälle polulle päästyämme oli edessä enää paluu parkkipaikalle. Osa Mustavuoren poluista toimii talvisin latupohjina – mikäli lunta riittää. Näitä pitkin käveltyämme päädyimme lopulta Kallvikintielle (kartta). Nousimme vielä hetkeksi tien viereisille kallioille, joilta paljastui värikuulasodan leikkimiseen soveltuva pelikenttä. Metsien puolella käveleminen ei täällä onnistu, sillä Vuosaaren vanhan kaatopaikan alue on aidattu ja alueella tuntui noin muutenkin olevan kunnostustoimet täydessä vauhdissa.

LOPUKSI

Mustavuoren lehdot tarjoavat varmasti parastaan keskikesän vehreydessä, mutta keväisellä retkellä saimme kosketuksen peitteettömään metsään – sen lahopuihin ja niitä hitaasti lahottaviin kääpiin. Vuosaaren sataman läheistä aluetta leimaa monipuolisuus, sillä lehtojen lisäksi on tarjolla myös näköaloja ja kesäistä kukkaloistoa tarjoava täyttömäki. Monimuotoisuutta lisäävät entisestään Mustavuoren sotahistoria ja kallioiden männiköt. Ehdottomaksi huippukohdaksi retkellämme kuitenkin muodostui yksittäinen puu – löytämämme vanha kuusi.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia lukuunottamatta kuvia, joiden perässä on merkintä (V). Niistä kiitos kuuluu Veskulle.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Mustavuori, kohouma, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Retkikartta (Paikannimihaku:  Mustavuori, kohouma, Helsinki).        

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Ramsinniemi).

MUUTA:

Mustavuoren esite (Helsingin kaupunki).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

LÄHILUONTO: SKATANNIEMI JA UUTELA, HELSINKI 10.4.2015

REITTI: Mustalahti - Nuottaniemi - Uutela - Skatanniemi - Särkkäniemi - Skata - Mustalahti 7.4 km. 
VAELLUSKAVERIT: Vesku.
HUIPUT: Rantakalliot. Skatanniemi. Alueen monipuolinen luonto.
ERIKOISTA: Kaupungin ja luonnon välinen jyrkkä kontrasti. Yllättävän siistit tulipaikat.
ALUKSI

Vuosaaren Meri-Rastilaan muutettuani on merellinen luonto tullut hyvin lähelle. Olen aiemmin hyödyntänyt lähiluontoa varsin kitsaasti (hävettää myöntää), mutta nyt Helsingin komeimpien luontokohteiden sijaitessa lähes ”kotiovella”, ei tilaisuutta voi enää olla käyttämättä hyväkseen. Uutelan ja Skatanniemen lisäksi lähistöllä sijaitsevat mm. Mustavuori, Kallahdenniemi,  Ramsinniemi, Meri-Rastilan metsät sekä Vartiosaari. Niinpä Vaellusjutuissa alkaa ilmestyä uusi juttukategoria – lähiluonto. Tämä tarkoittaa kaupungin välittömässä läheisyydessä sijaitsevia retkikohteita – pääkaupunkiseudulla lähinnä Kehä III:n (kartta) sisään jäävää aluetta. Juttuja kaupunkiluonnosta ilmestynee ajan myötä myös Kuopion lähiluonnosta.

kartta_reittiKuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi).

Uutelan ulkoilualue sijaitsee lähellä Vuosaarta, joten se on helppo saavuttaa julkisilla kulkuvälineillä. Vuosaaren metroasemalta (aikataulut ja reittikartta) on tietenkin mahdollista jatkaa Uutelaan kävellen (n. 1.5 km). Lähemmäs Uutelaa pääsee bussilla.

Uutelaan voi tutustua myös kaksiosaisella luontopolulla (esite ja kartta)  – ”Metsä- ja laidunmaisemia” (n. 2.5 km) sekä ”Kluuvijärviä ja rantaniittyjä” (n. 1.5 km).

MUSTALAHTI – SKATANNIEMI (3.8 KM)
Urbaani luonto. Rantakallioita. Siistejä nuotiopaikkoja.

Skatanniemi 001Kaupunki ja luonto – Vuosaari ja Nuottaniemi.

Olimme liikkSkatanniemi 008eellä autolla, jonka jätimme pienelle parkkipaikalle (kartta) lähelle Vuosaaren Urheilukalastajien venesatamaa. Kahvit oli keitelty mukaan termariin, joten ohitimme venesataman viihtyisän rantakahvilan – Kampelan. Sää oli erinomainen ja suuntasimme suoraan leveälle polulle. Poikkesimme pian reitiltäSkatanniemi 004 Nuottaniemeen johtaville korkeille rantakallioille (kartta). Näkymät niin merelle kuin Vuosaaren Aurinkolahteen olivat korkealta kalliolta upeat. Kontrasti suhteellisen uuden kaupunginosan ja luonnon välillä oli suuri. Paikkaan on syytä palata viimeistään syksyllä – pimeän aikaan. Nuottaniemen kärkeen on aikanaan tipahtanut suuri siirtolohkare.

Skatanniemi 012Näkymät Nuottaniemestä Nuottasaareen.

Kiersimme niemen ja huomasimme ensimmäisen grillikatoksen, jota oli tietenkin mentävä katsomaan. Vaikka katos (kartta) sijaitsee hyvin lähellä kaupunkia, oli se silti säilynyt ainakin näin alkukeväästä siistinä. Polttopuuta ei paikalle enää toimiteta, mutta rakennusvirastolta saamani tiedon mukaan keittokatoksia ollaan muuttamassa paremmin grillihiilten käyttöön soveltuviksi vielä tänä kesänä (2015). Omat polttopuut tai hiilet siis kannattaa varata mukaan. Alueen yhteisöllisyydestä on nyt kesällä muistuttanut vuosaarelainen Esa, joka on kuskannut nuotiopaikoille sekä pilkkeitä että sytykkeitä.

Skatanniemi 016Kaksi kivilajia. Gabro (tumma) ja todennäköisesti porfyyrinen graniitti (vaalea).

Rantaan takaisinSkatanniemi 015 päästyämme kiinnittyi huomiomme harvinaisen selvään kivilajien väliseen rajaan. Kallioperä on jähmettynyt näille sijoilleen lähes kaksi miljardia vuotta sitten (syvällä kallioperässä tosin). Huomattavasti nuorempaa perua ovat puolestaan mannerjään aiheuttamat jäljet kallion pinnalla – sileäksi hioutuneessa pinnassa näkyi myös jäätikön uurtamia pirstekaarteita.

Skatanniemi 020Matka jatkui rantoja pitkin Niemenapajaan, jossa sijaitsee toinen keittokatos (kartta). Mukavalla paikalla sijaitseva katos ja sen ympäristö olivat täysin roskattomia. Valitettavasti lähellä kaupunkia sijaitsevilla retkeilypalveluilla on usein tapana joutua roskatuiksi sekä ilkivallan kohteeksi.

Skatanniemi 018Niemenapajan keittokatos.

Jatkoimme vielä aikamme rantoja pitkin, kunnes vastaan tuli yksityisalue. Kiersimme tyhjän kesäasunnon hiukan kauempaa, mutta halusimme kuitenkin käydä vilkaisemassa, olisiko reitti Nuottasaareen (kartta) kuljettavissa. Saareen johtava pieni silta oli kuitenkin lukittu portilla, joten palasimme takaisin ja jatkoimme matkaamme teitä pitkin kohti Skatan tilaa ja Skatanniemeä. Vasemmalle jäi monen kaupunkilaisen henkireikä – pienten viljelypalstojen kuvioima pelto. Loppumatkan Skatan tilalle oikaisimme kallioiden yli kulkenutta luontopolkua pitkin (kartta) ja käännyimme niemen kärkeen johtavalle tielle. Matkalla niemeen ohitimme vanhan, ensimmäistä maailmansotaa varten rakennetun tykkipatterin.

Skatanniemi 024Skatanniemen kapeneva kärki.

SkatanniemenSkatanniemi 031 kärki muodostuu komeasta valaanselkäisestä silokalliosta. Niemestä avautuu avara merimaisema. Tuuli mereltä oli vielä keväisen kylmää, mutta kallioiden kupeesta löytyi hyvä suojainen ja paisteinen taukopaikka. Kahvitellessa seurailimme kohti Vuosaaren satamaa kulkevaa yksinäistä konteilla lastattua laivaa. Arvuuttelimme aikamme laivan kulkureittiä, mutta pian selvisi, että se lipui kohti satamaa melko kookkaan Pikku-Niinisaaren takaa. Vesilintuhavainnot jäivät kallioilla istuskellessa muutamaan telkkään ja isokoskeloon.

korjattu_045Matkalla satamaan.

SKATANNIEMI – MUSTALAHTI (3.6 KM)
Kompurointia kallioilla. Uutelan ruovikot ja kuusikot.

Matka jatkui kahvitauon jälkeen kohti Särkkäniemeä. Skatanniemen kärjestä noustessani onnistuin kompuroimaan – kamera oli kädessä, mutta syöksy ja kierähdys kallioilla onnistui kuitenkin niin, että aiemmin vaurioitunut olkapääni ja kamera säilyivät ehjinä. Aina silloin tällöin saan terveen muistutuksen siitä, että kiipeillessä katse on hyvä pitää tiukasti omissa jaloissa.

Skatanniemi 049Skatanniemen kaappari.

Kuivien ja kallioisten mäntSkatanniemi 053ymetsien sijaan saimme nyt kuljeskella kuusikossa. Ohitimme vanhan luontotalon, Meriharjun ja  jatkoimme luontopolkua pitkin Skatanluotoon ja Särkkäniemeen (kartta). Maisema muuttui nopeasti.  Skatanluoto sijaitsee vastapäätä Vuosaaren satamaa ja näkymät sieltä ovat sen mukaiset.

Skatanniemi 057Vuosaaren satama.

Särkkäniemen kärkeen päästyämme päätimme yrittää Särkkälahden fladan (maankohoamisen myötä muodostuva sulkeutuva merenlahti) osittain sulkevan särkän yli. Lahti kuuroutuu ajan myötä iri merestä, jolloin siitä muodostuu kluuvijärvi. Mutaisen kosteikon yli (kartta) ei kuitenkaan ollut asiaa. Niinpä jouduimme kiertämään lahdenpohjukan.  Reitti tarjosi meille loppujen lopuksi hyvän kosketuksen yhteen alueen monista luontotyypeistä. Järviruokojen valtaaman lintukosteikon ainoaksi lintuhavainnoksi jäi tällä kertaa rantamatalikolla ruokaileva kyhmyjoutsenpariskunta.

Skatanniemi 062Särkkäniemen kosteikossa.

Päätimme vielä poiketSkatanniemi 070a Skatan tilan pohjoispuolella oleviin metsiin (kartta). Täällä meidät otti vastaan vikkeläliikkeinen orava ja yksi lukuisista luontopolun rasteista, jossa oli lepakonpönttö. Päiväaikaan ei lepakoita luonnollisestikaan Skatanniemi 069näkynyt, mutta alueella esiintyy ainakin kolme yleistä lepakkolajia: pohjanlepakko, viiksi- ja vesisiippa. Skatan tilan pohjoispuolisista metsistä löytyy jonkin verran vanhaakin kuusikkoa, jota ihastelimme ennen kun saavuimme Skatan tilalle johtavalle tielle. Tilan kuuluisin asukas lienee ollut taiteilija Miina Äkkijyrkkä lehmineen. Kaupungin omistaman tilan viimeisimmät vuokralaiset ovat olleet Setlementtisäätiö ja ratsastustoimintaa harjoittanut Centaurion Oy. Molemmat ovat järjestäneet tilalla toimintaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

Skatanniemi 074Kuusivanhus.

Skatanniemi 067Helsingin suurimman yhtenäisen metsäalueen pinta-ala ja polkujen verkosto riittää varsin pitkällekin päiväretkelle, etenkin jos retkeä jatkaa lähellä sijaitsevien Mustavuoren ja Porvarinlahden luonnon-suojelualueiden puolelle. Alueen kolme merkittävintä luontotyyppiä – mereiset rantakalliot, viileät kuusikot ja rantojen ruovikot – tarjoavat retkelle mukavaa vaihtelua.


Jutun kuvat kirjoittajan ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

Nuuksion_retkeilyopas_3D_lowNuuksio_Noux_1-15000

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Printti Retkikartasta (Paikannimihaku: Uutela, Helsinki). 

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Helsingin ympäristökeskuksen esite ja kartta.                             

Helsingin rakennusviraston esite, kartta ja luontopolun rastit. Retkikartta (Paikannimihaku:  Uutela, Helsinki).          

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Uutela).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.