PÄIVÄRETKI: TORRONSUO 19.4.2014

REITTI: Torronsuon kierto 9.7 km

VAELLUSKAVERIT: Vesku & Kaitsu.

HUIPUT: Keväisen suon värit ja tuoksut. Heräävä luonto. Avaruus. Idänpäänkallion laavu ja lintutorni. Härksaaren vanha louhos.

ERIKOISTA: Kyläyhdistyksen komea laavu.

ALUKSI

Kevään ensimmäiseksi retkikohteeksi valikoitui Torronsuon kansallispuisto. Pääkaupunkiseudulta lähtiessä valikoima sopiviksi päiväretkikohteiksi on melkoisen kattava ja monipuolinen, mikäli yhdensuuntaisen matkan maksimipituutena pitää noin 200 kilometriä. Torronsuolle on Helsingistä matkaa noin 115 km (Forssasta 11 km).

KILJAMO – HÄRKSAARI (3.2 KM)

Matkalla Torronsuolle pysähdyimme Hämeen luontokeskuksessa, jossa kahvittelimme ja tutustuimme keskuksen näyttelyyn. Polulle pääsimme raikkaassa kevätsäässä auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Heti alkuun kipusimme helppokulkuista ja hiekoitettua polkua pitkin Kiljamon lintutornille (kartta), jonka vieressä on myös tulentekopaikka.

Keväinen Torronsuo ja nauhana näkyvät pitkokset.

Metsähallituksen infosivujen mukaan Kiljamon nuotiopaikan kirves oli kadonnut tai varastettu. Niinpä mukanamme oli myös retkikirves. Rehellisten retkeilijöiden kunniaksi voi sanoa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällaiseen ”vaeltajaurallani” törmäsin. Sillä on varmasti merkitystä, että tulipaikka sijaitsee hyvin lähellä tietä. Kirvestä emme tarvinneet, sillä tarkoituksenamme oli kuitenkin evästää myöhemmin joko Idänpäänkalliolla tai sitten palattuamme Kiljamolla. Kapusimme torniin, josta avautui komeat näkymät suurelle suoalueelle, joka vielä vastikään sulaneiden lumien vuoksi oli yleisväritykseltään varsin harmaa. Suon halki kulkevat pitkokset kimmelsivät valkeana nauhana suon pinnalla.

Korkeaan torniin johtaa erittäin jyrkät portaat, jotka eivät sovellu korkeanpaikan kammoisille tai niille, joille kapuaminen on hankalaa. Suoalue jää tornista melko etäälle, vaikka näkymät ovatkin komeat. Lintujen ja muiden yksityiskohtaisempin kohteiden tarkkailuun tarvitsee tästä tornista hyvät kiikarit.

Torronsuon laidoilla.

Tornista laskeuduttuamme lähdimme Torronsuota kiertävälle polulle. Luvassa oli yli kaksi kilometriä helppokulkuisia pitkoksia. Etenkin suon laitamien allikoissa oli vielä runsaasti vettä. Vaikka osa muuttolinnuista oli jo palannut pesimä- ja levähdysalueelleen, ei niistä näkynyt juurikaan merkkejä. Parhaiten linnuston elämää olisikin päässyt seuraamaan varhain aamulla tai iltaisin. Torronsuolta puuttuu varsinainen yöpymispaikka, vaikka puiston rajojen ulkopuolella oleva ja hienot näkymät suolle tarjoava Idänpäänkallio siihen sopisikin.

Pitkokset ”nousivat” hetkellisesti kuivemmalle metsäsaarekkeelle, mutta pääosin ne halkoivat avointa suomaisemaa. Komea ja lämmin kevätpäivä oli houkutellut liikkeelle jonkin verran muitakin kulkijoita, mutta kapeilla pitkoksilla ohittaminen onnistui mallikkaasti. Suon lähikosketuksessa suon värit hehkuivat keltaisen, punaisen ja ruskean eri sävyissä. Kuivuneiden saratuppaiden välissä punersi rahkasammalmättäitä ja kosteita ja mutaisia allikoita.

Torron avointa suomaisemaa.

Lopulta matka parhaimmillaan yli kymmenen metriä paksun turvekakun päällä päättyi ja nousimme Niittylänsaarille – suon etelälaidalla oleville metsäisille saarekkeille, jossa pidimme ansaitun lepotauon. Avoimen suon jälkeen suojaisa kuusimetsä tuntui varsin kotoisalta. Jo jonkin verran ikää saavuttaneessa metsässä oli myös runsaasti lahopuuta ja mukava istumapaikka löytyi kaatuneen rungon päältä. Päivän mittaan kohonnut lämpö (ja ehkä liika vaatetus) oli jo nostanut hien pintaan. Tauon jälkeen matka jatkui Härksaaren louhokselle.

HÄRKSAARI – KILJAMO (6.5 KM)

Niittylänsaaren eteläpuolisella Härksaarella (kartta) sijaitsee vanha kvartsilouhos, josta on aikanaan kuljetettu kvartsia lasinvalmistukseen Somerolle. Louhoksella on vastikään uudistetut ja hyväkuntoiset reittimerkinnät. Louhoksen seinämillä ja pohjalla on komeita kvartsilohkareita kaikissa kvartsin eri sävyissä – valkeasta maitokvartsista vaaleanpunaiseen ruusukvarts iin ja harmaaseen savukvartsiin. Aikamme louhoksen monttuja ja lohkareita ihmeteltyämme jatkoimme matkaa ja päädyimme Torron kylätielle. Muutaman sadan metrin päässä poikkesimme taas metsään uudelle polulle, joka johti Idänpäänkallion lintutornille.

Sinivuokot.

Idänpäänkallion rinteitä kavutessamme ihailimme karikkeen keskeltä kukkaan puhjenneita sinivuokkoja ja valkovuokkoja sekä aika-ajoin suolle avautuvia näkymiä. Pienen nousun jälkeen saavuimme komealle ja hyväkuntoiselle Idänpäänkallion yksityiselle laavulle ja lintutornille (kartta), jotka sijaitsevat varsinaisen kansallispuiston rajojen ulkopuolella. Lintutorni ja laavu eivät kuulu Metsähallituksen huoltamiin paikkoihin, minkä vuoksi niitä ei myöskään mainita Metsähallituksen Luontoon.fi -sivuilla. Kartoille laavu ja torni on toki merkitty.

Teimme laavulla pienet tulet ja evästelimme komeassa kevätsäässä. Tapasimme tornilla muutamia muitakin kulkijoita, mutta ruuhkaa paikalla ei ollut. Melko matalasta korkeudesta huolimatta lintutorni tarjoaa erinomaiset näkymät suolle ja sen alapuolella olevalle kosteammalle, allikoiden kuvioimalle alueelle. Allikoilla näimmekin laulujoutsenia ja suon yllä kaarteli yksittäinen keskikokoinen haukka – lajia emme kuitenkaan kaukaa kyenneet määrittämään.

Näkymät Torronsuolle Idänpäänkallion lintutornista.

Laavulla lepäiltyämme ja tulisteltuamme palasimme kylätielle, mutkaiselle ja kapealle hiekkatielle, joka tarjosi alkuun mukavia kylänäkymiä, mutta matkan edetessä muuttui melko tympeäksi talsittavaksi. Loppumatkasta kävelimme myös kilometrin pätkän maantien laitaa pitkin. Torronsuon etelälaidalta puuttui aikanaan kulkukelpoinen polkureitti, joten lumettomaan aikaan kunnollisia vaihtoehtoja ei ollut. Nykyisin reitti jatkaa Torronsuon laidalle. Talvisin kansallispuiston rajoja suon laitamilla sen sijaan seurailee latu-ura. Loppumatkasta pääsimme kuitenkin itse asiaan – vielä kerran suon syliin.

Torronsuon länsilaitamia.

Kävimme vielä vilkaisemassa suon länsilaidalle rakennettua katselulavaa (kartta), joka tarjoaa erinomaiset näkymät suoalueelle. Aurinkoinen kevätretki onnistui hyvin ja Torronsuo osoittautui hienoksi päiväretkikohteeksi. Vaikka emme tällä reissulla keskittyneetkään lintujen bongaamiseen, on suo oikein ajoitettuna epäilemättä tähän tarkoitukseen erinomainen paikka lintutorneineen. Alueen tuoreet lintuhavainnot voi tarkastaa vaikka Birdlifen ylläpitämästä Tiirasta. Lähellä sijaitseva Liesjärven kansallispuisto tarjoaa enemmän mahdollisuuksia yöpymiseen ja näin ollen yhdessä Torronsuon kanssa hyvän vaihtoehdon vaikka kokonaiselle viikonloppuretkelle.