LÄHILUONTO: UUTELA, HELSINKI 26.9.2015

REITTI: Aurinkolahti - Uutela - Niemenapaja - Nuottaniemi - Aurinkolahti 3.4 km. 

VAELLUSKAVERIT: Tytär 11 v.

HUIPUT: Monipuolinen Uutelan luonto. Kiipeilykalliot, kiipeilypuut. Täydellinen ulkoilusää.

ERIKOISTA: Uudenuutukaiset grillit.

ALUKSI

Aurinkoinen ja lämmin syyspäivä oli riittävä syy lähteä ulkoilemaan. Tällä kertaa menimme Uutelaan, jossa seurailimme väljästi Uutelan läntisissä osissa kiertävää ”Metsä- ja laidunmaisemia” –luontopolkua (rakennusviraston esite ja kartta).

Uutelan ulkoilualue (ympäristökeskuksen esite ja kartta) sijaitsee lähellä Vuosaarta, joten se on helppo saavuttaa julkisilla kulkuvälineillä. Vuosaaren metroasemalta on tietenkin mahdollista jatkaa Uutelaan kävellen (n. 1.5 km). Metroaseman ja Vuosaaren sataman välillä liikennöi linja 90 (aikataulut ja reittikartta). Arkisin keskelle Uutelaa pääsee palvelulinjalla 819 (aikataulut ja reittikartta). Vantaan Myyrmäestä Vuosaaren kautta Rastilaan kulkeva runkolinja 560 (aikataulut ja reittikartta) on varsin toimiva poikittaislinja Vuosaareen kauempaa pääkaupunkiseudulta tuleville.

Kuljettu reitti (klikkaa suuremmaksi). Pohjakartta: Helsingin kaupungin rakennusvirasto).

AURINKOLAHTI – NIEMENAPAJA (2.4 KM)

"Vuosaaren Rivieralla". Lehtopolku. Vieraslajeja viljelypalstoilla. Kuumaa kaakaota, makkaraa ja vaahtokarkkeja. Hiljainen nuotiopaikka, kunnes...

Lähdimme liikkeelle varhain, joten muita kulkijoita oli vielä vähän. Vuosaaren Aurinkolahden autiolla hiekkarannalla oli oma, suorastaan kummallinen tunnelmansa. Yksinäinen kalastaja onki aallonmurtajalla ja meri oli tyyni. Hyiseen veteen ei kuitenkaan tehnyt mieli …

Aurinkolahti – ”Vuosaaren Riviera”.

Aurinkolahden rannalla on hauska tombolo – hiekkarantaan ajan myötä särkällä yhtynyt saari. Pitkä hiekkaranta oli nopeasti kuljettu ja vastaan tuli Kampela, suosittu terassikahvila venesataman vieressä. Täältä löytyy myös parkkipaikkoja omalla autolla liikkuville. Kampelasta jatkoimme itse luontopolulle, joka on merkitty maastoon vihreävalkoisin nauhoin. Matkaa saa alkuun taittaa helppokulkuisia ja leveitä polkuja pitkin – alkureitin varrelle sattuu niin reheviä lehtoja kun pienialaisia niittyjäkin. Tyttäreni innostui kuvaamaan vielä kasteisia niittyjä. Ruska oli hyvällä alulla ja  korkeiden haapojen keltaiset lehdet kahisivat mukavasti yllämme. Aurinkoinen ja kirkas sää tarttui nopeasti – hyvä mieli oli taattu.

Aamukastetta (T).

Uutelaan tultuamme lähdimme epähuomiossa seurailemaan luontopolun sijaan viljelypalstojen viereistä pientä hiekkatietä. Suosituilla palstoilla oli nyt syksyn tullen hiljaista. Palstojen eteläpäästä lähdimme palailemaan luontopolulle (kartta), tutustuen samalla kauniisiin, mutta haitallisiin Suomen luontoon leviäviin vieraslajeihin. Ainakin jättipalsami tuntui pellon pientareella rehottavan valtoimenaan, mahdollisesti myös korkeapiisku oli pientareen kasvustoon pesiytynyt (tunnistus ei varmaa). Suomessa luontaisesti esiintyvä kultapiisku se kuitenkaan ollut. Kitkentätalkoot olisi palstojen ympäristössä paikallaan, ennen kun vieraslajit levittaytyvät entistä laajemmalle.

Nuotiopaikan lähestyessä piipahdimme hetkeksi metsänkin puolelle, ennen kun siisti Niemenapajan grillikatos ja sinne virittämämme tulet vetivät puoleensa. Luontopolkuilumme ei ollut oikein onnistunut – olimme toistaiseksi onnistuneet ohittamaan jokaisen rastin omia reittejä kuljeskellessamme! Eipä silti – nähtävää ja koettavaa riitti muutenkin. Niemenapajan grillikatoksella (kartta) ei sinne tultuamme ollut vielä ketään.

Eväinä oli mukana hyvin perinteisesti grillimakkaraa, vaahtokarkkeja ja kuumaa kaakaota. Uutelan nuotiopaikkojen grillit on vaihdettu tänä kesänä paremmin grillihiilille sopiviksi, joten tähän olimme osanneet varautua. Pienet pilkkeetkin tietenkin sopivat uusiin grilleihin oikein mainiosti. Hiilten sytyttämistä hiukan kauempaa seuraamaan saapui myös varis, joka mitä ilmeisimmin oli oppinut kärkkymään omaa osuuttaan eväistä. Maisemat niemennokasta ovat todella komeat.

Näkymät Vuosaareen – kaupunki on lähellä.

Grillaillessamme saapui paikalle myös toinen seurue – kaksilapsinen perhe. Hiiliä ja vaahtokarkkeja riitti heillekin. Sää oli todella upea ja aamupäivän edistyessä alkoi retkiväki lisääntyä. Lähtöä tehdessämme saapui paikalle myös iso, eloisa joukko pieniä lapsia.

NIEMENAPAJA – AURINKOLAHTI (1.2 KM)

Uutelaa parhaimmillaan. Upeita maisemia, monipuolista rantaluontoa. Luonnon oma jumppasali.

Niemenapajasta päätimme jatkaa matkaamme rantoja pitkin. Ranta on helppokulkuinen ja tarjoaa mahtavia merimaisemia. Varsinainen polkukaan ei kaukana rannasta kulje. Merelllä seilasi yksinäinen purjevene.

Pieni merenneito?

Heti alkuun saavuimme matkallamme kauniille ja jyrkälle kalliolle, jonne kovasti energisen tyttäreni oli tietenkin kiivettävä. Sää oli suorastaan täydellinen – ulkona oli nyt hyvä olla. Kiipeilytuokion jälkeen oli kärrynpyörien aika – yhtälailla metsissä, kallioilla kun rannoillakin. Hikisiä jumppasaleja eikä voimistelutelineitä ollut ikävä. Retkikaverinani näytti olevan melkoinen vieteri, jonka innostus väistämättä tarttui. Lyhyellä rantataipaleella (kartta) on tarjolla kauniita rantakallioita, harmaita keloja ja kuivia kalliomänniköitä, hiekkarantaa, aavoja merimaisemia ja lopuksi vielä kaunista ruovikkoa – varsin monipuolinen kattaus Helsingin rannikon luontoa. Muita kulkijoitakin alkoi päivän edistyessä näkyä yhä enemmän. Omaa rauhaa suurella ulkoilualueella kuitenkin riittää.

Duracell liikkeessä.  Kalliomänniköitä …… merimaisemia … … ja rannan lepikoita.

Ruovikon reunamilla näin yhden tunnnistamatta jääneen kahlaajan. Lämpöisenä syysiltapäivänä ampiaista muistuttavan kukkakärpäsen huomion oli kiinnittänyt karhunköynnös. Rannan päässä oleva grillikatos (kartta) oli hiukan yllättäen autiona. Sen ohitettuamme suuntasimme vielä komealle näköalapaikalle korkeille kallioille (kartta). Matkalla törmäsimme kauniiseen ja jonkin otuksen (orava?) puraisemaan tuhkeloon, jonka tarkemman lajinmäärityksen perusteella arvelin olleen joko piikkituhkelo. Poimimattomia puolukoitakin kuivista metsistä löytyi. Näköalakallioilta löytyi vielä yksi paikka kiivettäväksi – komea kelo. Hieno syyspäivä oli hyvä huipentaa Aurinkolahden näkymiin. Syyspäivälle hyvästit heittämässä kävi myös aurassa yli lentänyt hanhiparvi.

Kahlaaja …ja kiipeilijä.  Aurinkolahti. Muuttajat.

LOPUKSI

Mereinen Uutela ei petä ja sitä voi suositella kaikille – lasten kanssa tai ilman. Kaupungin läheisyydestä huolimatta löytyy suurelta alueella myös rauhallisia kolkkia. Rauhaa kaipaavat voivat myös ajoittaa reissunsa hektisimmän iltapäivän ulkopuolelle tai vaikka syysmyrskyn tuiverrukseen. Lämpimään on Uutelasta lyhyt matka.

---

Jutun kuvat kirjoittajan ja tyttären (kuvatekstissä T) ottamia.

Blogin kirjoittajalta:

NUUKSION RETKEILYOPAS (2018) ja KARTTA (1:15 000) SEKÄ UUSI REPOVEDEN RETKEILYOPAS (2020)

MUKANA KULKENUT PAPERIKARTTA: 

Helsingin rakennusviraston esite ja luontopolun rastit.

ALUEEN DIGIKARTAT NETISSÄ:

Helsingin rakennusviraston esite ja luontopolun rastit.

Helsingin ympäristökeskuksen esite ja kartta.                               

Retkikartta (Paikannimihaku:  Uutela, Helsinki).          

OpenStreetMap (Paikannimihaku: Uutela).

Kuvien ja sisällön kopiointi luvatta kielletty.

Advertisement